On apukätilöitä ja apukätilöitä
Vilma tuli tänään auttamaan mua tunnistamaan pennut. Unohettiin siksakit ja löydettiin nyt paremmat tuntomerkit. Nimetkin kaikille annettiin. (Yksittäiskuvat ja nimet laitan, kunhan saan oikean kameran Henriltä lainaksi, oma kun on rikki.)
Tehtiin myös aikamoinen huomio. Tai Vilma teki. Siinä pentuja katseltaessa Vilma hoksautti Adaa, ettei nuoleskele yhdeltä napanuoran pätkää irti, ja yhtäkkiä vaan sanoikin, että eihän se napanuora lähdekään irti, ku se onkin pippeli! Siis mitä?!! Miten niin väärin oli katsottu! No, eihän siinä muu auttanu ku julistaa toinenkin uros pentusänkyyn.
Kun synnytys oli aikamoista hulappaa, sanoin Vilmalle, että hänen pittää tunnistaa sukupuolet ja minä kirjaan kaikki tiedot ylös. Siinä napanuoraa langalla kiinnittäessään ei ollukkaan huomannu, että viides pentu onkin uros. Vilma oli kyllä sitä mieltä, että se oli kasvattanu pippelin tässä kahesa päiväsä, mutta en ihan uskonu Vilmaa. 😂 Yritti kovastikin keksiä syitä, miksei ollu huomannu asiaa, mm. on niin väsyny, kun on joutunu hoitamaan Wäinö-poikaansa eikä oo saanu nukkua tarpeeksi, oli niin kiire... Ei menny oikein mulle läpi mikään selitys. No, oishan munkin pitäny asia huomata, mutta voin iteki syitä keksiä, miksen sitä ollu tehny 😁 Luottoapukätilö sai siis loven luottamukseen. Yritän päästä asian yli, että uskallan Vilman myös seuraavalla kerralla apukätilöksi pyytää. Ja joo, Letusta tulikin sitte Veikka, joka voi yhtä hyvin kuin toinen poika, Kondrad - paksusti ja tissillä päsmäröiden.
Tarkistettiin sitte kaikki useaan kertaan, että varmasti on nyt kaikki sukupuolet oikein. Vilma oli sitä mieltä, että myös koiranpennut saavat vaihtaa sukupuolensa, jos niin tuntevat. Kuulemma Veikkakin on niin tehny. En tiiä, mitä tulevat omistajat asiaan sanoisivat, joten parasta on, että nyt kirjatut sukupuolet pidetään voimassa.
 |
| Pennut 2 vrk |
Hyvin ovat pennut maitobaarissa käyttäytyneet. Pienin, joka Aamuksi nimettiin, on kasvattanut painoaan vain 12 grammaa, mutta hanakasti on nyt tissillä ollut. Pojat on saaneet välillä antaa paikkansa tytöille, kun päsmäröinti on menny liian pitkälle. Poikien painot onkin nousseet parhaiten. Ihmekös tuo!
Ada-äiti nukkui yöt viimeset pari viikkoa ennen synnytystä mun sängyn alla. Tänään se on hoksannu, että voi omassa huoneessaankin sen tehdä. Kauhia rapistelu vaan kuuluu, kun se mahuttaa itseään nojatuolin alle nukkumaan. Eikä sieltä kovin nopeasti pääse poiskaan, kun ruualle kutsuu tai pihalle oon sitä huutelemassa. En tiiä, mikähän tuon homman nimi oikein on, miksi tuota tekee. Pentusängyn vieressä on sohva, mihin kallistaa pään ja nojatuolin päällekin mahtuu. Hakisko se sitä kaikkien äitien kaipamaa omaa paikkaa ja aikaa ja menee muka-piiloon lapsiaan...
Kommentit