Martta

Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä jo viitisen viikkoa sitten, mutta on ollut niin paljon tekemistä ja ajattelemista, etten vaan ole pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Nyt asiat (ei koira-asiat) alkavat selkiytymään, olo on rauhallinen ja pystyy keskittymään johonkin muuhunkin, kuten kirjoittamiseen.

Martta, Usvatar Isabel

Meille muutti aivan ihana pieni soopelityttö toukokuun puolessa välissä, Martta, Usvatar-kennelistä. Tarkoitushan minulla ei missään nimessä ollut soopelia ottaa, mutta eihän tällaisen kaunokaisen edessä voinut kuin sulaa ja vaan haluta sitä itselleen. Olin etsinyt trikkityttöä jo kauan, mutta niin vaan soopelivärikin laumaan sopii.

Olen niin onnellinen, että Tiina ja Juha Karjalainen luottivat minun huostaani ja sijoitukseen tuollaisen kultakimpaleen. Meillähän on yhteisomistus myös Morriksesta (Violetdream Jack Sparrow), joten yhteistyö vaan jatkuu. Ja siitä olen todella kiitollinen Tiinalle!

Martta 11 vkoa.

Martta juuri uuteen kotiin asettuneena, 8 vkoa.

Martta 12 vkoa.

Martta on luonteeltaan aivan superia. Se tykkää kaikista, sekä ihmisistä että toisista koirista, ja häntä vispaa aivan mahottomasti, kun näkee kaukaakin niitä. On todella kiltti ja tykkää kulkea perässäni joka paikkaan. On sillä kyllä toinenkin puoli - Martta kun nimeltään on. Ensimmäisen kerran näin sen, kun yritin lenkillä saada sitä rauhoittumaan istumaan muun joukon keskelle. Kun asetin sitä istumaan, sehän suuttui ihan kunnolla ja ärisi ja yritti jopa purra minua. No, pikkutyttö oli helppo rauhoittaa. Sen jälkeen se on pistänyt koko muun lauman kuosiinsa. Alma on ainoa, jolle se ei uskalla pullikoida. Ellu ja Justus ovat olleet aivan ihmeissään Martan kanssa, kun se on noussut vastarintaan yhtäkkiä, vaikka vain ohi ovat kävelleet. No, jossain vaiheessa varmaan muut näyttävät sille kaapin paikan, kunhan kasvaa tuosta. Pennulle kun eivät isot halua kovin kovasti ilmoittaa omia mielipiteitään.

Martta on monitoiminen ja utelias tyttö. Onneksi ei kovin paljoa ole tuhoa aikaan saanut. Tänään kyllä hoksasin, että oli yhden kesäkengän saanut purtua. Se upposi laumaan heti - itsetuntokin kun kohdallaan on. Martta tykkää olla sylissä. Iltasella tulee sohvalle viereeni nukkumaan ja välillä hakee asentoa ihan sylistäkin

Kyllä odotan innolla, mikä tuosta neidistä oikein isona tuleekaan.On se niiiiiiiin ihana ja kaunis!

Morris kävi toisessa kodissaan

Morris vietti viikon, vähän toista aikaansa meidänkin laumassamme. Kun se meille tuli, heti alkoi leikkiminen Martan kanssa - eikä se siitä hiljentynyt koko aikana. Olivat jo Tiinalla yhdessä leikkineet, joten tutustumisvaihe jäi kokonaan pois. Aika jännän näköistä oli, kun iso poika leikki pienen tytön kanssa, hiukan epäsuhtaiselta näytti. Todella nätisti se kuitenkin osasi Martan kans olla. 

Unelmakin käväisi

Unelma oli hoidossa muutaman päivän. Martta-ressu ei juuri nukkumaan pystynyt, kun Unelma niin tykkäsi leikkiä sen kanssa. Piti välillä laittaa Unelma portin taakse, että Martta sai tirsansa ottaa. Tässä oli kolmen kimppaleikki, kun olivat sekä Morris ja Unelma meillä. Kuvat on ottanut Kati, Unelman omistaja.

Lauman vanhemmilla kestettävää - tai sitten ei

On ollut tosiaan kevään aikana monta hoitolaista, ja vielä Marttakin asettui yhtäkkiä ihan asumaan meille. Todella rauhallisesti ovat vanhemmat Luna, Alma, Ellu ja Justus jaksaneet kuitenkin ottaa jokaisen laumaan mukaan. Ellusta näkee, että sillä on olleet välillä hermot koetuksella, mutta se osaa etsiä oman rauhallisen nurkkansa ja ilmoittaa hampaat irvessä, jos ei halua ketään lähelleen.  Justus on välillä säälittänyt, kun olisi halunnut leikkiä Martan kanssa, mutta muut ovat sen omineet. Paljon ne kyllä leikkivät, kun hoitolaisia ei ole. Luna ja Alma eivät juuri hoitolaisista välitä. Onhan niitä tässä vuosien varrella ollut paljonkin, joten kaiketi ovat tyytyneet kohtaloonsa ja katsoneet parhaimmaksi vaan hyväksyä kaikki - paitsi vääränrotuisi, niitä Luna ei kestä ollenkaan :)

Justus kävi Tuurissa näyttelyssä Ainin, omistajansa kanssa. Hyvin oli osannut kehässä ja matkalla olla.
Justus pääsi myös Vesan kauppaan ihan sisällekin kauppakärryissä kolmen nartun kanssa.
Tämän kuvan on ottanut Aini.

Justus on välillä niin mammanpoika, ettei paremmasta väliä. Minä niin tykkään, kun se
syliin tulee. Jotenkin se on kuin ei siinä olisikaan, huomaamaton, mutta niin läsnä.

 

Ja kyllä se Ellukin haluaa syliin välillä.

Alma yllätti kerran ja halusi lähelle. Yleensä nukkuu lattialla
omassa rauhassaan.

Ja kyllähän se Lunakin sohvalle vierelle tulee. Hyppää kyllä sitten jossain vaiheessa vilvottelemaan
lattialle.

Nytpä sitten elelen viiden sheltin lauman kanssa. Mukavaa on ja kaikki tuntuu sujuvan niin maan perusteellisen sutjakkaasti. Nautimme nyt ihanasta kesästä ja koirat ruohon syönnistä. :)