Juhannuksen viettoa - ja muutakin...

Sitä aina kuvittelee, ettei meillä mitään tapahdu, aina vaan on samaa päivästä toiseen. Mutta kun ottaa kameran mukaan pihalle, hoksaakin, että koko ajan tapahtuu jotain.

Tässä kuvia torstai-iltapäivältä, kun odottelimme jo juhannusta ja oli ihanan lämpimän aurinkoinen päivä. Istuskelin välillä ruohikolla, välillä tuolilla, ja seurailin noitten viiden karvaisen touhuja. Kaikkea en hoksannut edes kuvata, kun jäin vain seurailemaan, mitä kukanenkin teki. Naureskelin ja hymähtelin mielessäni.

Yhteiskuva ei oikein sataprosenttisesti onnistunut, mutta siinähän ne kaikki viisi nyt ovat.
Ellu-rinsessa kaipaa korvatrimmiä :) Mutta onhan hän niin ihana.
Ellulla on oma paikka ruohojen syönnillä.
Ihanaiset Ellu ja Justus.
Eihän tätä poikaa voi kuin ihailla!
Justus <3
Voihan Justus <3
Meijän veteraani, Luna <3
Lunan perusasento, suu auki ja ääntä riittää.
Luna ja Lunan ikioma nalle. Luna kuskaa nallen ulos, minä vien sen sisälle. Sama jatkuu päivästä toiseen.
Pikku-Martta <3
Martta tottelee joko nimiä Martta ja Martti. Toivottavasti sille ei tule identiteettikriisiä, kun sitä kummallakin
kutsutaan. Lapset on sitä mieltä, että Martta/Martti saa ihan itse päättää, kumpaa sukupuolta se on. :)
Martta lampaansa kanssa. Justus-ressu ei omalla lelullaan ole juuri saanut koskaan leikkiä.
"Tää on mun."
Pikkuhiljaa alkaa Martasta tulla koikkeliini.
Ja Almakin kuvassa!

Juhannuspäivä vain rentoilua

 

Juhannusaattona tulivat vieraat - tai tuttujahan nuo olivat: Vilma, Tomi, Henri sekä Ada ja Lilja.  ei juuri jaksettu valvoa, kun illalliseksi söimme Tomin tekemät ja maailman parhaimman makuiset hampurilaiset. Niin vei kielen mennessään - ja voimat loppuillaksi.


Njam!!
Juhannuspäivänä heräsin koirien kanssa jo kahdeksan maissa. Kävin jo kuuden aikaan käyttämässä Martan pissalla pihalla ja olihan jo lämmin ilma. Kahdeksan aikaan aurinko lämmitti jo kovasti eikä tuullutkaan. Kun aamupalat oli syöty, heittäydyimme kaikki sinne tänne olohuonetta ja aloitimme Muumi-maratonin tuijottelun tv:stä. Koirat reuhkasivat aamun ja niinpä heillekin tuli odotettu levähdyshetki, kun ihmisetkin heittäyttyivät kukin omille paikoilleen ja paikalleen.


Lelukoirakin pääsi hetkeksi Martan hampaista nukkumaan. Takana Ada.
Alman tapana on nukkua erillään muusta poppoosta. Tai sitten jos sattuu alakerrassa pörräämään
kärpänen tai inisemään sääski, se katsoo parhaimmakseen hyppiä yläkertaan nukkumaan.
Kuusi shelttiä lötköttää.
Justuksella ja Adalla samanmoiset unet.
Lilja paapaa.
Martalla on Lunan takatassu unikaverina.
Ja laitetaan tähän nyt muittenkin juhannusjuhlijoiden rentoilut Muumien parissa.

Henri
Tomi 
Muumipeikko ja Niisku-neiti
Emännät minä ja Vilma
Hattivatteja ja Pikku-Myy

Ja vähän muuta...


Minulle tuli jo vuoden vaihteessa vahva tunne, että tämä vuosi tuo tullessaan jonkin muutoksen elämään. Minulla ei ollut hajuakaan, mikä se muutos voisi olla, mutta nyt ovat asiat loksahdelleet paikalleen ja jotain jo tiedän. Minä siis ajattelen elämästä niin, että kaikki tapahtuu tarkoituksella eli kaikella on jokin tarkoitus. Kun asiat vaan vievät jonnekin suuntaan, on tarkoitus, että sitä tietä sitten mennään. Ja varsinkin, jos sydänkin niin sanoo.

Olen nyt laittamassa tätä ihanaa kotiani myyntiin. Olen pyöritellyt asiaa jo useamman kuukauden päässäni, yrittäen saada koko myymisajatuksen pois ajatuksistani. Aina vaan lopputulema on ollut, että tästä kodista on nyt tarkoitus lähteä. Ikään kuin olisin nyt sen vaadittavan ajan tässä asunut ja on tarkoitus mennä eteenpäin. Minne ja mitä elämä tuo tullessaan, en tiedä.  Toisaalta tuntuu todella ikävältä, mutta toisaalta katse alkaa jo kääntymään eteenpäin. Moni asia tulee muuttumaan, mutta näin on kaiketi tarkoitus. 

Tunne on tällainen, mutta saa nyt nähdä, meneekö tämä kaupaksi ja milloin menee, jos menee. Ajattelen siitäkin niin, että jos ei mene, tarkoitus on sitten niin. Myyntiin kuitenkin laitan ja katsotaan sitten, mikä on lopputulos. Joku tarkoitus kaikella kuitenkin on, jokin muutos on tulossa.




Kommentit