Huh hulinaa!

Istuskelen täsä sohvalla ja oottelen, että kuusenkerkkäsiirappi valamistuu keittiösä. Silimät tahtoo jo lupsahella kiinni, mutta pakko valvoa ja tehä siirappi loppuun. Koirat, sekä isot että pienet, nukkua torsottaa tyytyväisinä. 

Päivä on ollu hulinapäivä, sekä mulle että koirille. Aamu alotettiin isojen neitien kans mettäsä kuusenkerkkiä keräillen. Neitit ihmettelivät, mitä mää niille kuusille aina juttelen, ku niitä kiittelin kerkkiä repiessäni. Kiertelivät vaan vieresä mua tuijotellen. Kotiin päästyä alon siivoileen, ajoin ruohikon ja lällyttelin pentuja. Iltapäivällä tulivat mun äiti, siskot Lepa ja Elise sekä Elisen tyttö Heini kyläileen. Päästin sitte kaikki pennut ulos ja olihan sielä aikamoinen hulina ja pyörinä, ku nuo seittemän karvapalloa pitkin pihaa juoksentelivat. Sisään kun ne vietiin, läsähtelivät pitkin lattioita heti nukkumaan. 

Kerttu-äiti, 91 v, sylissään Kerttu, 5 viikkoa <3 <3

Sylvi löysi ihanan lelun.
Lelu oli melekein Sylvin kokonen :)
Iltasella tuli lisää porukkaa ja pennut pääsi uudemman kerran ulos juoksentelemaan. Ja kun sisälle ne vietiin, samanen näky valtas lattiat: pentuja sielä täälä nukkua torsottamasa. Kauaa eivät tällä kertaa nukkuneet ja vauhtia taas riitti.

"Tää on muuten mun nyt. Älä luulekaan pääseväs tänne!"
Äiti on vähä ikävänä.
"Hähäää, tänne tultiinki me ja hyvin mahutaan!"
Sisarukset Matilda ja Tyyne tiukassa katsekontaktissa.
Keskustelua?
"Hauskaa vaan pidetään!"
"Ihan vaan leikitään. Ei tässä mittään muuta..."
"Rakkauvella se tuo Matilda mua purree..."
Hannu ja Kerttuki innostu.
Nythän on niin, että kun nuo pennut on jonku kerran päässeet pihalle, ei täältä ulos kovin helposti enää pääse. Perjantaina, ku tulin töistä, meinas jo hermot mennä. Yritin siis päästää vain isot neiti ulos, mutta eihän siitä mittään tullu. Ku yks iso neiti oli eteisessä, mukana seuras vähintäänki kaks pentua. Ku niitä yritin kannella sisälle, toiset ehti eteiseen. Kokeilin semmosta, että vein koko revohkan keittiöön ja yritin juosten isojen neitien kans eteiseen. Ei auttanu, aina joku pennuista ehti mukaan. Tätä ku muutaman kerran tein, lopulta sain isot pihalle. Huoh! Laitoin sitte tänään pentulaatikon laidan aidaksi eteen, mutta ylihän ne siitäki pääsi. Nyt ei auta muu ku ootella, että nukkuvat ennenku kiusaa ittiään ulos lähtemisellä.

Ja tuo eteinen kiinnostaa pentuja muutenki. Sielähän on lelutaivas: kenkiä vaikka kuinka monta pureskeltavaksi. Eilen illalla unohin eteisen oven auki ja tämmönen näky sielä kohtas, ku menin ovea laittamaan kiinni:
 
Kiinni jäit, Hannu!
"En oo mittään teheny, en oo!"
Huoh - kengännauhani!
Vauhtia!
Oskarin vuoro nakertaa.. Luna yrittää opettaa, ettei kenkiä saa syyä.
Lyyti ja mun tennari.
Onhan se Oskari aika sulonen kenkänsä kans :)
Ja välillä painitaan!
Nyt jo ihan ääneen, grrrrr!
Tyyneki meinaa kenkää maistella.
Tyytyki sitte tähän pohjalliseen...
"Mää mittään kengänpohjaa oo syöny!"
Kuka kenenki kimpusa...
Kenkäki mukana leikissä.
Mukkelis makkelis sielä täälä.

Kommentit