Pitkiä päiviä, pitkiä tunteja...

Vaikka Almassa ei mittään merkkejä synnytyksen alkamisesta ookaan, itellä on kuitenki semmonen olo, ettei oikein osaa mitään tehä. Tiiättä tunteen, ku on muutaman tunnin päästä lähettävä jonneki eikä oikein pysty mitään alottaan, kun se jää kuitenki kesken. Sitä vaan sohasee jotain ja juoksee eestaas saamatta mitään aikaseksi. Semmonen olo mulla nyt on. Vaikka meleko varma oon, että vielä usiampi päivä menee ennen ku mitään tapahtuu, kuitenki sitä on semmosessa oottavassa olotilassa.  Alma petailee sohvalla (no, petailee ja petailee, enemminki raapii sohvaa) ja lötköttää suurimman osan ajasta. Pennut tuntuu pyörivän mahasa välillä aikamoisesti ja Alma vaihtaa asentoa koko ajan. Varmasti ei  kovin kivalta tunnu. (Toisin kuin itellä sillon kun odotti lapsia ja se myörintä mahassahan oli mitä ihaninta :)) Lämpöjä oon mittaillu ihan vaan, ettei säikähä, ku sitte tihiämpää niitä pittää mittailla. Sielä ne lämmöt on 37,6 - 37,7 liikkuneet. 

Oon nyt etätyöpäivillä tämän ja huomisen, perjantain oon talvilomapäivällä. Ippu ei oikein oo tykänny, ku oon päivän istunu keittiön pöydän ääressä ja naputellu koneella. Kovasti se yritti mua leikkimään saaha, mutta eipä siinä oikein ehtiny sitä viihyttää. Kaks lyhyttä lenkkiä ollaan tehty ja Ippu on saanu vähä mettäsä liitää. Ulkona vetelee yksin pitkin pihaa ja välillä yrittää saaha muita mukaan. Eihän ne lähe, kun on pihalta lumet melekein lähteneet ja märkä nurmikko paistaa. Luna varsinki kattoo todella karsaasti pihaa ja juoksee pitkin laattoja lähimmälle lumipläntille pissalle. Sehän ei missään nimesä voi tassujaan sotkea! 

Alon napsutteleen Ipusta kuvia, ku oli niin nätisti nukkumasa sohvalla. Heräs ja alko mulle mieltään osottaan :)

"Mitä?!! Otat kuvia minusta. Tuskinpa vaan!"

"Ootapa vaan!"

"Täsä sulle kuvakulmaa!"