Ihanan aurinkoinen lenkki-ilma

Meinasin vähä raivostua aamulla ittelleni, ku heräsin ja huomasin, että kello näytti 11.05. Olin aamulla puoli kaheksan aikaan käyttäny koirat pihalla ja syöttäny ja ajattelin vielä nukahtaa tunniksi. No, kolme tuntia hurahti ja niin oli päiväjärjestys kääntyny häränpyllyä. Kun kattoin ulos, tuntu, että oon nukkunu aivan liian kauan ja ihana auringonpaiste ehtii hävitä ennen ku ehin ulos. No, aamupalan syötyäni koirien jo ollesa tosi levottomia, suunnistin mettään kamera kaulassani. Ja kyllä noilla nelijalkasilla oli kivvaa. Ihana pakkaslumi oli pehmeää juosta ja sitä myös käytettiin hyväksi. Koirat juoksi pitkin hankia puitten keskellä, minä käppäsin pitkin lumikelkkojen tekemiä polkuja. Kamera rätisi melekeinpä koko ajan ja kuvia tuliki sitte otettua semmosen vaivaset 267 kappaletta. Aika paljo niistä oli julkaisukelvottomia, mutta riitti niistä myös julkaisuun. (Ajaltelkaapa muuten aikaa ennen digikameroita: Ostettiin filmi, jolle mahtu esim. 24 kuvaa. Joka kuvaa ottaessa piti olla aivan varma, että kaikki asiat on kohallaan. Sitte se filmi vietiin tai lähetettiin jonnekki valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi. Odotettiin viikon päivät, loppuajasta ne sai parisa tunnisa. Jos noista 24 kuvasta oli yksiki epäkelpo, arvatkaa vaan, kuinka se otti päähän! Nyt on helppo antaa kameran rätistä ja heivata koneella roskiin, jos ei miellytä.)

Tämmöstä meillä sielä lenkillä oli. Viihyttiin 1,5 tuntia kauniisa mettäsä.

Etsikääpä Alma kuvasta :) Almahan on siis aina lenkillä semmoset 30-50 metriä
eellä. Alma näkyy pienenä pisteenä tuola parin puun välissä, jos se helpottaa
etsimistä :)
Jee! Lunta!
Ippu paikallaan :)
Ja edelleen samalla paikalla :)
Ellu käväs mettän puolella ja näyttääkin siltä :)
Lunaki käväs puitten alla lumettumasa :)
Ippu vetää porukkaa ja vauhtia riittää.
Välillä mettiä pitkin...
...välillä tullaan sieltä pois.
Oiskohan tämä joku palaveri tai jottain...
Ja takasi mettään!
Almaki innostu ihan viimmoen päälle.
Ja tässä näkyy taas Alman välimatka meihin. Kyllä se tasasin väliajoin
kääntyy kattomaan, tullaanko peräsä ollenkaan.
Luna kaipaa lissää vauhtia, mutta muut välillä vetävät henkeä.
Millehän alettas..
Ippu yritti saada muita mukaansa, mutta oli sitä mieltä, etteivät
jaksa noin kauas lumessa ennää juoksennella.
Niinpä Ippuki päätti tulla takasi.
Tässä kohti oli ihan pakko vaan pysähtyä ihailemaan ihanaa
aurinkoa ja kaunista luontoa!
Yhteiskuva seisovista neiteistä.
Ja vielä yhteiskuva istuvista neitokaisista. Ellu, Luna, Ippu ja Alma.
Kun päästiin kottiin, neitokaiset heittäytyivät nukkumaan sinne tänne. Almallahan on se oma nukkumapaikka, sohvan käsinoja, jolle se tälläkin kertaa hyppäs.

Alma <3
Mitenkähän on, onkohan tässä tuleva äiti ;)


Kommentit