Juoksuja piisaa - koirilla ja emännällä

Elikkästen ensin tärkeimpiä: Alma aloitti juoksun viime maanantaina ja nyt näyttää Luna ottaneen oppia ja seuraa perässä. Kaks neitokaista siis juoksussa ja meno on sen mukasta, huh! Hyppivät toisiaan vasten kahella jalalla ja taistelevat ku kukot. Välillä kosiskellaan toinen toista ja sitte vuorotellen astutaan. Kokoajan tahisevat toistensa kans ja Impi yrittää pyöriä ympärillä ja ymmärtää, mikä on homman nimi. Alma jo häntäänsä kääntelee ja takapuoltaa tyyrää kaikelle liikkuvalle ja paikallaan pysyvälle, Lunan aikaa saadaan varmaan ootella paljon pitempään. Jännät ajat on sii edessäpäin. Lunahan on tarkoitus tästä juoksusta astuttaa ja se astutuspäivän selville saaminen onkin sitte jo kinkkisempi juttu. Viimeksi odoteltiin astutuspäivää kuin kuuta nousevaa ja se oli vasta juoksun 15. päivä (Almalla 7. päivä). Pidetään peukkuja, että astutus onnistuu ja saamme taas syssymmällä Kurjenpolvella ihastella ja tuoksutella pentuja. Kertoilen sitten lisää, kun näemme, miten asiat kehittyvät.

Luna, 4 v

Alma, 3 v

Impi, 6 kk

Ja se toinen juoksutus onkin sitten Alman agility. Olin kesän surkeiden treenien jälkeen ihan jo maani myynny ja mietiskelin jo, pitäskö lopettaa koko agility Alman kans. Se ei heinäkuussa muistanut puomia, ei keppejä, ei A:ta, ei pussia, ei siis niin mitään. Meninkin sitten viime torstaina treeneihin vailla minkäänmoisia odotuksia. Ja mitkä treenit olikaan!! Oon vieläkin liekeissä Alman radasta. Se siis muisti KAIKEN oppimansa ja teki kaksi nollarataa ja aivan mahottomalla innolla. Irtos ku mikäki putkiin ja esteille. Ja kepit meni eka kerrasta alkaen oikein! Kokeilin puomin ja keinunkin - ja täydelliset suoritukset! Aivan siis uskomaton juttu - ja minä olin muka lopettamassa, huoh! Mutta että, tästä vaan eteenpäin uudella innolla, jess ja jihuu!!

Täältä löytyy video tuosta torstaisesta radanpätkästä. Petraamista kyllä on vaikka kuinka, mutta onnellinen oon tuosta jo!