Vaasassa huippupäivä!

Niinpä sitte hurruuttelimme kuuden koiran, kolmen naisen ja mahtavan tavaramäärän kans perjantaina Vaasaa kohti. Yön vietimme Hotelli Teklassa nukkuen kuka mitenki. Koirista neljä tykkäs nukkua mun sängyssä ja sehän tarkotti, etten juurikaan asentoa saanu vaihettua ja unet jäivät todella vähälle. Aamulla lähettiin kiireessä, kuten näyttelyyn lähtöön kuuluu, kohti Botnia-hallia. Matka ei onneksi kestäny kauan ja saatiin hyvin meijän koira- ja tavaramäärälle sopiva tila seinän vierestä. Ja kiirehän siinä sitte heti tuli pentujen kehäkuntoon saattamisessa. 

Tämmönen leiri tällä kertaa. Pentukehät on ohi ja tässä odotellaan
narttujen kehien alkua. Miia puunaa Riiaa ja minä rapsuttelen
Ellua. Ellu kun ei oikein tykänny olla lapsostensa kans häkissä,
katsoin paremmaksi nostaa sen pöydälle oleileen.
Minä juoksin urospentukehään melekeinpä kylmiltäni, mutta hyvinhän tuo meni. Vein kyllä Vihtoria turhankin lujaa kehässä, adrenariinitaso kun ei päässy tasaantumaan ennen kehää. Kaks urospentua kehässä oli ja Vihtori voitti tämän toisen. Seuraavana kehässä kävi Sanna ja Fiona kisaten neljän narttupennun ryhmässä. Ja tietenki Fiona voitti, siitähän ei ollu epäilystäkään. Lopulta oltiinkin sitte minä ja Vihtori sekä Sanna ja Fiona ROP-kehässä. Siinä vaiheessa ei ollu enää merkitystä, kumpi voittaa, kumpikin kun oli jo voittajia. Fiona sai ROP-ruusukkeen (rotunsa paras) ja Vihtori VSP-ruusukkeen (vastakkaisen sukupuolen paras). Vähä kait me oltiin Sannan kans onnellisia, ihan vähä vaan :) Ippukin kävi kehässä, mutta sehän on sen verran iso, että tiesin, ettei sijoitusta varmastikaan tule. Mutta oisittapa nähneet, miten Ippu kehässä meni! Ihan kuin ois kymmeniä vuosia kierrelly kehiä, oli ihan kuin ammattilainen!

Tässäpä nuo voittajat. Miian kamerassa pitäis vielä olla enemmän kuvia, mutta en ole vielä niitä saanut. Mutta kyllä näistäkin noitten kaunokaisten upeus näkyy.

Fiona ROP
Vihtori VSP
Sitten odoteltiin narttukehän alkua ja seurailtiin uroskehän kulkua. Mukaan kehiin tuli myös Maiju Aadan (Violetdream Diamond Fairy) kans. Aadahan on Ellun sisko ja asuu Seinäjoella. Oli aivan ihana nähdä Aadaa (ja tietenki Maijuaki!) ja tais se Aadaki tykätä mun näkemisestä, kun niin ihanan ilosesti hyökkäs mun kimppuun.

Aada ehti mun hampaatki pestä. Kieli senkus lipsutteli koko ajan.
Aada on aivan upeanvärinen ja -luonteinen neitokainen. <3
Riia oli menossa nuorten kehään ja Miialla oli jo kiirus sitä
kuntoon saattaa.
Minäki pikkuhiljaa alottelin harjaamalla Ellun mahanaluksen.
Ei ollu Ellu siitä kovin innossaan, mutta ei muutakaan voinu.
Nämä jo kehän kiertäneet ottivat jo rennosti. Vihtori vielä miettii,
arvaako noitten riiviösiskosten viereen pöllähtää nukkumaan :)
Tuomari Ann-Christine Johansson oli todella ripeä ja uroskehä oli ohi uskomattoman nopiaa. Onneksi sentäs sen verran olin kartalla asioista, että sen huomasin eikä tullu kiirus Ellun kans.  Siinä sitte kasteltiin, pörröteltiin, harjattiin, vähä leikattiinki ja taas kasteltiin, pörröteltiin, harjattiin jne. jne.

Ja sitten tuli narttujen AVO-kehä ja kehässä oli kokonaista kolme Violetdreamin neitokaista. Impikin oli ilmottu, mutta eihän se siunatussa tilassa ollessaan pysty kehään mukaan tulemaan. Ekana oli Justiina (V. Celica), seuraavana Aada (V. Diamond Fairy) ja viimesenä ja koko kehänkin viimeisenä Ellu (V. Divine Lady).  Kuuntelin tuomarin arvosteluja ja tuntu Justiinsta tykkäävän paljon. Aadaa arvostellessaan tuntu myös olevan hyväntuulinen. 

Miia ja Justiina sekä Maiju ja Aada.
(Lillebergin Päivillä tuolla taustalla näyttää olevan paljon asiaa :))
Maiju ja Aada, minä ja Ellu.
Aadan vuoro pöydällä.
Ellu pöydällä.
Siinä kävi sitten niin, että Justiina ja Ellu sai ERInomaisen ja Aada EH:n (erittäin hyvä). Me mentiin Miian kans kilpailuluokkaan jännittämään, pääseekö kumpikaan neljän parhaan joukkoon. Ensin käteltiin Justiina pois ja toisen edestakaisjuoksun jälkeen myös Ellu. Mutta erittäinkin onnellinen olen, että Ellukin ERI:n sai. Tuntui kuitenkin sen verran isokokoinen olemaan varsinki muitten kilpailuluokkaan jääneiden kanssa. 

Kattokaa, kuinka hienosti nuo tytöt seisovat! Iik, ihania!
Pikkuhiljaa sitten alettiin purkaa leiriä ja raahattiin ittemmä, koirat ja tavarat autoon. Taas tarttu kojuista mukaan lisääki tavaraa. Tällä kertaa ostin trimmiboxin, josta olin haaveillu jo vuoden päivät. Ja senhän piti olla tietenki violetti väriltään :)

Mukaan mahtu koirien, trimmipöytien, reppujen, häkkien lisäksi
myös mun ja Sannan uudet trimmiboxit :)
Aivan ihana päivä oli! Ja aivan ihana, että oli noinki monta violetdreamilaista kehässä samana päivänä. Oli ihana nähdä Maijua ja Aadaa pitkästä aikaa! Ne on nuo näyttelypäivät aina väsyttäviä, mutta se väsy tulee aina vasta kotona Hyvä mieli jää aina, menestyivät koirat sitten tai eivät. Näyttelytunnelma, muitten kasvattajien ja tuttujen tapaaminen ja se ilmapiiri omassa leirissä on aivan uskomattoman ihanaa ja voimia tuottavaa! 

Kommentit

Venla Myllylä sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Venla Myllylä sanoi…
No teillähän meni hienosti! Onnea! :)
Anonyymi sanoi…
Tätä sinun blogia on niin ihana lukea, aivan kuin olisin itse ollut mukana ��. Ehkäpä joskus itsekin olen mukana sinun kasvattajatiimissä ��. Laittelin keväällä sinulle pentukyselyä ja täältä olen seuraillut Alman kuulumisia ��. Terkuin Soile Kokkolasta

Suositut tekstit