28. helmikuuta 2016

Ihanan aurinkoinen lenkki-ilma

Meinasin vähä raivostua aamulla ittelleni, ku heräsin ja huomasin, että kello näytti 11.05. Olin aamulla puoli kaheksan aikaan käyttäny koirat pihalla ja syöttäny ja ajattelin vielä nukahtaa tunniksi. No, kolme tuntia hurahti ja niin oli päiväjärjestys kääntyny häränpyllyä. Kun kattoin ulos, tuntu, että oon nukkunu aivan liian kauan ja ihana auringonpaiste ehtii hävitä ennen ku ehin ulos. No, aamupalan syötyäni koirien jo ollesa tosi levottomia, suunnistin mettään kamera kaulassani. Ja kyllä noilla nelijalkasilla oli kivvaa. Ihana pakkaslumi oli pehmeää juosta ja sitä myös käytettiin hyväksi. Koirat juoksi pitkin hankia puitten keskellä, minä käppäsin pitkin lumikelkkojen tekemiä polkuja. Kamera rätisi melekeinpä koko ajan ja kuvia tuliki sitte otettua semmosen vaivaset 267 kappaletta. Aika paljo niistä oli julkaisukelvottomia, mutta riitti niistä myös julkaisuun. (Ajaltelkaapa muuten aikaa ennen digikameroita: Ostettiin filmi, jolle mahtu esim. 24 kuvaa. Joka kuvaa ottaessa piti olla aivan varma, että kaikki asiat on kohallaan. Sitte se filmi vietiin tai lähetettiin jonnekki valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi. Odotettiin viikon päivät, loppuajasta ne sai parisa tunnisa. Jos noista 24 kuvasta oli yksiki epäkelpo, arvatkaa vaan, kuinka se otti päähän! Nyt on helppo antaa kameran rätistä ja heivata koneella roskiin, jos ei miellytä.)

Tämmöstä meillä sielä lenkillä oli. Viihyttiin 1,5 tuntia kauniisa mettäsä.

Etsikääpä Alma kuvasta :) Almahan on siis aina lenkillä semmoset 30-50 metriä
eellä. Alma näkyy pienenä pisteenä tuola parin puun välissä, jos se helpottaa
etsimistä :)
Jee! Lunta!
Ippu paikallaan :)
Ja edelleen samalla paikalla :)
Ellu käväs mettän puolella ja näyttääkin siltä :)
Lunaki käväs puitten alla lumettumasa :)
Ippu vetää porukkaa ja vauhtia riittää.
Välillä mettiä pitkin...
...välillä tullaan sieltä pois.
Oiskohan tämä joku palaveri tai jottain...
Ja takasi mettään!
Almaki innostu ihan viimmoen päälle.
Ja tässä näkyy taas Alman välimatka meihin. Kyllä se tasasin väliajoin
kääntyy kattomaan, tullaanko peräsä ollenkaan.
Luna kaipaa lissää vauhtia, mutta muut välillä vetävät henkeä.
Millehän alettas..
Ippu yritti saada muita mukaansa, mutta oli sitä mieltä, etteivät
jaksa noin kauas lumessa ennää juoksennella.
Niinpä Ippuki päätti tulla takasi.
Tässä kohti oli ihan pakko vaan pysähtyä ihailemaan ihanaa
aurinkoa ja kaunista luontoa!
Yhteiskuva seisovista neiteistä.
Ja vielä yhteiskuva istuvista neitokaisista. Ellu, Luna, Ippu ja Alma.
Kun päästiin kottiin, neitokaiset heittäytyivät nukkumaan sinne tänne. Almallahan on se oma nukkumapaikka, sohvan käsinoja, jolle se tälläkin kertaa hyppäs.

Alma <3
Mitenkähän on, onkohan tässä tuleva äiti ;)


27. helmikuuta 2016

Me oleilemme, Justiina pääsi näyttelyyn

Eilen illalla tv:tä sohvalla kattoessani, Ippu, Luna ja Alma hyppäsivät syliini nukkumaan. Yhtäkkiä tuli aivan ylionnellinen olo, kun silittelin jokaista vuorotellen. Aivan uskomattoman onnellinen oon, että mulla on nuo neljä ihanaa neitokaista, joitten kans saan touhuta päivittäin. Vaikka välillä jokapäiväinen lenkille lähtö saattaa ottaa päähän, ei tartte ku kävellä tien yli ja päästää koirat vapaaksi, ja olo muuttuu hetkessä. Kaikki vastuu, vaiva ja velvollisuudet unohtuu yhdenki koiran rapsutusta anovaa katsetta katsoessa tai niitten seuratessa mua vaikka vessaan. Töistä olis tosi ikävä tulla tyhjään kotiin. Ja se vastaanotto! Se ei vois olla sydämellisempi! En vois enkä haluaiskaan kuvitella elämää ilman koiria. Sitä rakkauden ja voiman määrää, mitä noista pehmosista neitokaisista saa,  ei voi sanoin kuvailla!

Näin meillä eilen. Ellu nukku lattialla.
Justiina (V. Celica, omistaja Miia Väänänen) pääsi pitkästä aikaa näyttelyihin. Justiinalla ja Riiallahan (Deep Illusion's Narani Nhuca) on ollu usiamman kuukauden karanteeni, ku heijän aivastelunsa syyksi luultiin nenäpunkkia. Lopulta onneksi toisen lääkärin mukaan kyseessä ei ollutkaan se ja tytöt pääsivät pitkästä aikaa muitten kavereitten kans lenkille. Ja kumpikin pääsivät näyttelyihinkin Tuusniemelle! Justiina on varmaan kauan kaivannu kehään pääsyä.  Tiukka tuomari arvosteli Justille EH:n ja Riia oli EH:llaan nuorten kolmas. Upia reissu kaikkineen Miialla - ja tytöillä. Onnea Miia!!!

Justiina kestää kaiken, mitä kauneuden etteen pittää tehä :)
Kuva Miia Väänänen
Me sitte täälä kotosallaan ollaan tännään vaan oltu - ja vähä laiskoteltuki. On ollu niin reipas viikko taas takana, että pakko on ollu tirsoja ottaa ihan porukalla. Lenkki tehtiin jo aamusella ja sen jälkeen oon juoksuttanu tyttöjä vain pihalla - tai oikiammin Ippu on juoksuttanu. Sillä sitä virtaa riittää vettää peräsään noita kolmea. Alma innostuu aina välillä, mutta Luna ja Ellu vetää täysillä Ipun peräsä.

Viime maanantaina kattelin Hercule Poirottia töitten jälkeen ja sen jälkeen oli tarkotus lähtä lenkille. Yleensä tytöt oottelee rauhallisesti nukkuen, että ohjelma loppuu. Nytki tekivät samalla tavalla, mutta tällä kertaa Ippu ja Alma tulivatki nukkuun mun jalkojen päälle. Ellu ja Luna alkovat taisteleen sohvan herruudesta ja trikkitytöt sitä laiskana seurasivat. Luna voitti sohvanvaltauksen tai sitte Ellu vaan anto vanhemmalle sen kunnian. Lopulta kaikki nukkuivat, mutta viittä minnuttia ennen ohjelman loppua Ellu tuli vinkumaan, että lähetään jo. On se muuten kumma, miten ne tietää, millon ohjelma on loppumaisillaan!

"Miten ne jaksaaki?!", mietiskelevät Ippu ja Alma ku seurailevat
Ellun ja Lunan touhuiluja.
Pikkasen vaan jaksavat päätään kääntää..
No nyt alkaa jo Alma piristyyn.
Alma hyppäs lattialle, mutta Ippu ei jaksanu.
Oiskohan täsä äidin ja tyttären hellä hetki :)
 

21. helmikuuta 2016

Uusia violetdreamilaisia laitettu alulle

Niinpä sitte Alman juoksut hurahti tärppipäiviin yhtä nopiasti kuin aina ennenki. Eilen aamulla ei juuri merkkejä näkyny, Alma vaan nukkui omissa oloissaan, kuten juoksusena aina tekee. Illalla seitsemän aikaan laitoin Alman tulevan miehen omistajalle viestiä, että taitaa mennä vielä rakkaushetki näillä kahella seuraavaan päivään. Puoli kaheksan aikaan täälä oli jo semmonen meno käynnisä, että oli pakko saada Almalle apua. Luna yritti Almaa auttaa parhaansa mukaan niiin, että oli ihan naatti jo.

Luna-ressu on jo ihan rättiväsyny :)
Niinpä sitte varttia vaille kahdeksan meillä oli jo Alman mies käymäsä ja noin vain ykskaks hyppäsi Alman selkään, olivat varttitunnin nalakissa ja molemmat sai mitä halus :) No, uros on siis Lillebergin Päivin Remu (Onnenpisaran Voittamaton Riemu), ihana poika, jonka eloa oon seurannu ihan pennusta asti ja rakastunu siihen ihan viimmesen päälle.  Nyt sitten vaan kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että saamme noitten lempiväisten pennuista huhtikuun lopulla.  Pentuja-sivulla linkkejä ym. lisää.

Fiona-neiti oli kylässä meillä muutaman päivän. Olipas semmonen meno taas, kun Fiona piti huolen, ettei Ippu rauhallista hetkeä pystyny viettämään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Fiona oli niiiiin Ipun pauloissa, ettei sillä riittäny korvia kuulemaan mun "tänne"-käskyjä tai yrityksiä saada se rauhottumaan ja pois Ipun kimpusta. Kaikki kävi kuitenki tosi hyvin niin, että kutsuin Ippua ja sieltähän se Fionaki Ipun peräsä tuli. Seuras tosiaan kaikkea, mitä Ippu teki ja toisti niitä Ipun peräsä. Oli tosi huvittavaa katottavaa :) Lenkeillä mentii tosi lujaa Ellun peräsä pitkin lumisia mettiä. Ärinää riitti. 

Iltasella onneksi kuitenkin muistivat vähä levähtääkin. Fiona tykkää kovasti olla sylissä ja kun on pienikokonen, mahtuu todella pieneen tilaan. Ellu yritti monesti ajaa Fionaa sohvalta mun vierestä pois, mutta eipä Fiona halunnu paikkaansa jättää ja lopulta se oliki Ellu, joka vaihto toiselle sohvalle. Jos mun molemmilla puolilla oli paikka varattu, Fiona keksi, että kun nousee selkätyynyjen päälle, pääsee lähemmäs mua. Ei vaan ottanu huomioon, että tyynyt litistyy jopa Fionakin painosta ja siellähä se Fiona lopulta nukku tyynyjen välissä. :)



Osaa se Fiona kauniisti nukkua sohvan toisessa päädyssäkin <3
Niiin ihana hän on!
Puolivuotias Fiona. Kuva Sanna Törmänen.
Ja hiukkasen eri asennossa :)
Arja-serkku tuli taas viikonlopuksi mulle kotihengettäreksi. Koiratki heti tietää, mitä pitää hänen kanssaan tehä, kun karkkipussi rapisee :)

"Meillekki karkkia!"
"Ees yksi!", toivoo Ippu.
Muut antoivat periksi, mutta Alma vielä sinnitteli ja kokeili, onnistusko,
jos kattos kauniisti Arjaa silmiin.
Käytiin lauantaina näyttelytreeneissä Ipun, Fionan, Vihtorin ja Nestorin kans. Mukana olivat myös Sanna ja Jenni. Minä harjottelin Ipun ja Vihtorin kans, Jenni tokoili Nestorin kans ja Sanna harjoitteli Fionan kans. Täytyy sanoa, että hyvällä mallilla on kaikilla näyttelyseisomiset, pöydällä olot ja kehäkävelyt. Viilausta löytyy, mutta minkäämoista huolta mulla ei oo, ettemme niiitä viilauksia ehi tehä ennen 16.4. Vaasan kv-näyttelyitä. Siellä nämä kolme Fiona, Ippu ja Vihtori pääsevät näyttäytymään pentukehässä. Oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen, miten tämänkin pentueen pojat ja tytöt on löytäneet niin ihanat perheet ja kodit!! Kiitos Sanna! Kiitos Jenni!

Otin tänään sitten muutaman kuvan Ipusta. Se kun on jotenki yhtäkkiä muuttunu niin edukseen. Vielä pari, kolme viikkoa sitten minusta näytti, että esim. kuono kasvaa kuin Pinokkiolla ja korkeutta tulee liikaa. Nyt näyttäs, että korkeuskasvu on hidastunu, jos ei ihan loppunukin, ja kuono on ikäänkuin saanu toppausta, ettei näytä niin pitkältä :) Ipulla on aivan uskomaton turkki. Kellään mun koiralla ei tuossa iässä vielä tuommosta oo ollu. Ja niiin upian musta se musta on, tan-värit aivan upiat. Ihana Ippu!! Näitä kuvia ei varmaan tartte tämän enempää kommentoida <3






Ja otinhan minä muistaki tytöistä kuvia:

Ellu kasvattaa kovasti karvaa tulevia näyttelyitä varten :)
Lunan normaali olotila ulkona. "Anna sitä nappulaa sieltä
taskusta nyt heti!" :)
Ellu <3
Alma näyttää niin nuorelta neidolta. Tuo juoksuhuuruinen
neitonen on aina häntä pystysä ja mielellään tyyrää
takapuoltaan kaikille, jotka liikkuu tai ei liiku :)



13. helmikuuta 2016

Ihanasa mettäsä 1,5 tunnin hankireissu

Lähettiinpä sitte neitien kans urheasti mettään lenkille, vaikka lunta oli tullu ainaki parikymmentä senttiä. Alkumatka meni kapiaa meijän eilen tehtyä polkua pitkin. Lunta silleki oli tullu lisää. Välillä päästiin kulkemaan lumikelkan jälkiäki. Sitte alko se rämpimisvaihe. Lunta oli tosiaan melekeinpä polveen asti, mutta koirat senkus vaan ilosina hyppelivät etteenpäin. Koko lenkkireissun oli lumen alla välillä yllätyksiä ja jalka uppos märkään ja syvään sohjoon. Luna ensimmäisen kerran semmoseen astuessaan piti sen jälkeen järkevimpänä kulkea mun perässä valmiita jälkiä pitkin. Ja jos siihen sohjoon astuin ja hyppäsin sivulenkille, Luna seuras kuin hai laivaa. Luna-ressu kun on niin tarkka tassuistaan, ei halunnu niitten kastuvan. Toiset neitit vähät välittivät, vaikka sohjoon astuivatki. Loppulenkki kulettiin sitte syväsä hangesa, mutta tosi mukavaa se oli. Lumiki oli nyt semmosta, ettei tarttunu koirien turkkiin, kuten edellisenä iltana, ku revin Alman mahavilloista lumipalloja, kooltaan semmosia 15 cm. 

Tämmöstä polokua ollaan menossa tuonnepäin,
jossa Alma jo viilettää.
Ihania puita ja Alma :)
Meijän mettä <3
Lumikelkan jälissä oli hyvä juosta viilettää.
Pistin käjen taskuun ja nappulapussi vähä rapisi.
Tämmönen vaikutus sillä sitte oli :)
Ja pettymys oli suuri, ku otinki vaan nenäliinan
taskusta. Eli eikus takasi etteenpäin.
Alma on vähä sitä mieltä, että "ookko tosissas,
että mun pittää nyt tehä poloku?!"
Vielä vähä arveluttaa, jaksaako ennää lähtä
ekana rämpiin. No, jonku aikaa menivät edellä
ja lopulta hoksasivat, että mun peräsä on paljo, paljo
helpompi kulkea valmista polkua pitkin.
Ellu <3
Alma oli suurimman osan lenkistä tämännäkönen.
Vissiin on tullu haisteltua maata...
Näin meijän tytöt oottelee, ku meen kattoon, tuleeko tieltä autoja ja millon
päästään tien yli. Noh, Ipun palautin tähän paikkaan 5 kertaa takasi ennenku
hoksas, mitä "oottaa" ihan tosiaanki tarkottaa.

Sain tänään kuvan Rovaniemeltä ja lumesta nauttivasta Retusta (V. Chevrolet). Ihana poika, jolla karvaa vaan riittää <3 Kiitos Sanna!!


Ja semmosia uutisia vielä, että Alma alotti juoksun!! Joskohan tässä viikon päästä jottain muutaki  päivitettävää on :)