26. kesäkuuta 2011

Iitan uuteen kotiin

Niin se Iita sitten muutti uuteen kotiinsa Kempeleeseen Merjan ja perheensä luo eilen. Pienet itkut piti tirauttaa, mutta kun tiesi, että hyvään kotiin menee, ikäväkin muuttui onneksi. Pitkin iltaa sain teksti- ja kuvaviestejä uudelta emännältään ja tuntui niin ihanalta, kun kuuli, että Iita oli heti kotiutunut uuteen kotiinsa. Syönyt oli vanhaan malliinsa = kupin kimppuun ja ruoka alas, leikkinyt ja nukkunut. Yö oli mennyt hyvin sängyn alla nukkuessa. Ja tänään oli sitten vieraskoreuskin karissu ja oli jatkanu entiseen malliinsa verhojen repimisen :) Kaverikseen Iita sai Peppi-mittelspitzin. Eilinen oli mennyt vielä tutustellessa eikä Peppi oikein ollu välittäny Iitan tutustumisyrityksistä. Mutta kukapa vanhempi rouva moista nelijalkasta hyrrää noin vain kestäiskään! Kavereiksi varmasti tulevat, kunhan aika kuluu.

Jos ei Merja ois pari viikkoa sitte käyny rupattelemasa mun työhuoneessa ja vitsinä heittäny haluavansa ostaa Iitan, voisivat Iitan asiat olla ihan toisin. Nyt oon tosi onnellinen, että kaikki meni paremmin kuin hyvin! Suuri kiitos Merjalle ja perheelleen tosi hienosta pentuvalinnasta :)

Ja sitähän sitten mietittiin, miten Luna ja Alma ottavat vintiön pois muuton. No, ei mitenkään, ainakaan äitinsä Luna. Se tuntuu nauttivan täysin siemauksin siitä, että saa olla ja nukkua rauhassa eikä kukaan nypi karvoista, hypi päälle tai näyki tassuista. Alma eilen vähän etsiskeli, tykkäsi niin leikkiä Iitan kans. Illalla oli sekin jo "toipunut" ja näytti sekin nauttivan rauhasta. Ja täytyy sanoa, että kyllä välillä nautin itsekin :)

20. kesäkuuta 2011

Katse eteenpäin

Niin se pikkuhiljaa lähestyy päivä, jolloin Iita matkaa uuteen kotiinsa. Ensi sunnuntaina Merjan perhe sen tulee hakemaan. Yritämme viimeisinä kotonaolopäivinään ottaa tuosta "riiviöstä" kaiken ilon irti. Ja kyllä se jaksaakin meitä ilahduttaa: verhot, crocksit, maton hapsut ja housunlahkeet ovat jatkuvasti vaaravyöhykkeessä :) Hyvin kuitenkin tottelee, kun sitä kieltää. Saas nähä, miten uudessa kodissaan saa kaiken hyrskyn myrskyn... Yritän sitä sylissä pitää ja painaa mieleen kuonon, kasvojen, silmien ja joka karvan värin, tassujen valkoiset sukat ja oikean jalan mustan värin. Kun sitä voisikin katsoa mahansa täyteen! Onneksi on paljon kuvia eikähän Iita kaukana ole ja varmaan päivittäin saan tietoja siitä. (Meillä taitaa jäädä Merjan kans työt tekemättä, ku istumma nokat vastakkain juttelemasa Iitasta...) Mutta että. Ikävä jää, mutta muuten ei huolta Iitan tulevaisuudesta ole!

Löytyipä Iitasta koneen syövereistä kuva, jota en ollut muistanut ottaneenikaan. Tässä Iita alle 6 viikkoa:




Katse kääntyy jo pikkuhiljaa syksyä kohti. Alma olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ihka ihanalla Bradilla! Olen Bradia ihaillut siitä alkaen, kun ensimmäisen kerran sen näyttelyssä näin - siinä uros minun makuuni :) Kun vielä muutenkin Alman kans natsaa asiat kohdalleen, oon tosi onnellinen, että meille ehkä, toivottavasti, toivon niin, syntyy tuon ihanan hurmurin trikki-blue merle -pentuja. Peukut vaan nyt pystyyn, että kaikki menee hyvin ja onnelliseen lopputulemaan päädytään :)

Lunan kuntouttaminen agilityyn alkaa pikkuhiljaa. Lenkittäminen ja jumppailu on aloitettu ja ruokavalion muutos on seuraavana listalla. Alman jumppaus on myös aloitettu. Jospa tässä kohtapuolin pääsisi ihan hallille asti harjoittelemaan. Näistä sitten myöhemmin...

17. kesäkuuta 2011

Iitalle uusi koti

Niinpä ne asiat eivät aina mene kuin suunnitellaan ja päädyin Iitan myymiseen. Heti sille löytyi uusi, rakastava koti työkaverini Merjan luota. Kohtalo tuntui olevan mukana, molemmin puolin. Ihanaan perheeseen pääsee ja Iita saa pitää nimensäkin :) Pentukurssille on jo ilmoitus mennyt, joten aktiviteettejakin löytyy. Onnea Merjalle ja Merjan perheelle aivan älyttömän ihanasta pentuvalinnasta :)

14. kesäkuuta 2011

Violetdreamin eka ikioma kasvatti!

"Iita" on nyt sitten virallisesti Violetdreamin ensimmäinen oma kasvatti, nimeltään Violetdream All In One. Mukavana syntymäpäivälahjana sain rekisteritodistuksen, jossa komia nimi luki. Nimen taustallahan on se, että tämä pentu elää myös menehtyneen siskonsa elämää.

"Iita" on jo kohta 7 viikkoa meitä ilostuttanut ja välillä harmaita hiuksiakin aiheuttanut. Kasvuvauhti on ollut todella huimaa, ihan päätähuimaavaa sanoisin :) Nappuloita, jauhelihaa ym. herkkuja on jo yli kolme viikkoa syöty ja maitobaarireissut alkaa olla nyt ohimennyttä aikaa. Vauhtia riittää ja tekemistä löytyy koko ajan. Nukkumisetkin on vähentyneet puoleen sitten alkuaikojen. Tällä hetkellä Iitan "in"-juttu on verhojen repiminen, aamutossujen raahaaminen ja repiminen, kirjojen ottaminen kirjahyllystä ja niitten "lukeminen". Kaikkein ihaninta tuntuu kuitenkin olevan mun lahkeissa roikkuminen. Isommat neidit se saa helposti mukaan leikkiin hyökkäämällä kimppuun ja repimällä karvoista. Alman kanssa mennään sohvan ympäri ja vuorotellaan, kuka pääsee ekana. Lunakin on välillä ihan villiintynyt ja lähtenyt mukaan leikkiin. Että touhua, sähellystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä piisaa.

Kovasti vauhdilla on Iita tosiaan kasvanut. Sunnuntaina Päivi tuli giljotiinin kanssa käymään ja Iitan säkä oli 23,5 cm! Kovasti tässä olen seuraillut, miten tuo korkeuden kasvukäyrä huolestuttavalla vauhdilla kasvaa. Mihin kokoonhan se Iita vielä tuleekaan, hmmm...

Tänään käytiin sitten pentutarkastuksessa ja Iita todettiin terveeksi merletytöksi. Kivasti osasi lääkärin pöydällä käyttäytyä, vaikkakin tippojen laittaminen ennen tarkistusta itketti kovasti :) Tulomatkalla istui nätisti äitinsä kanssa häkissä, ei ääntäkään päästänyt. Paha olo kylläkin matkan aikana oli yllättänyt.

Mukavasti vaavin kans menee. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Tässäpä  muutama kuva 6,5-viikkoisesta tytöstä:

Mulla on siniset silimät!!!

Minä!

Eikö jo pääsis pois tästä poseeraamasta!

Tyttöjen iltapalaveri. Vaikka kovia sanoja käytetäänki, kavereita ollaan.