30. toukokuuta 2011

Prinsessa vois olla sitten vaikka Iita...

"Iitaksi" puhuteltu vauva on nyt kohtsiltään, torstaina - herranen aika sentäs - viis viikkoa!!! Mennee aika semmosta vauhtia, ettei peräsä meinaa pysyä. Iita muuttuu hurjaa vauhtia, kasvaa ja muuttuu koko ajan enemmän sheltiksi :)

Iita on ollu nyt parisen viikkoa olohuoneessa, ensin aitauksessa, mutta nyt tuskin edes sielä käy. Vauhtia on tullu lisää ja Alman kans jo ottavat kunnon spurttejaki. Pötkylä-pullukka Iita vielä on, mutta eiköhän tuo tuosta hoikkene, kun nuo liikuntasessiot käyvät pitemmiksi. Nythän sitä pitää  pötkähtää kesken leikkien ykskaks nukkumaan. Kiinteää ruokaaki on jo toista viikkoa syöty. Parhaiten menee ruoka alas, kun saa tyhjentää ruokakuppia toisten tyttöjen kans vieri vieressä. Luna on jo jonku aikaa säännöstelly maidon juottamista, joten varmaan se ruokakupin sisältö alkaa maistumaan enemmän ja enemmän ja ilman seuraaki :) Toisaalta, alkaa jo vähä huolestuttaa tuon Iitan paino: neliviikkosena painoi jopa enemmän kuin Luna kuusviikkoisena! Kuinkahan iso siitä vielä tuleekaan tuolla ravinnolla...

Eilettäin oli ensi tutustuminen ulkoilmaan. Kun takapihan ovi aukes, Iita seisahtu kauhusta kankeana ihmettelemään suurta maailmaa. Pitihän sitä kuitenki vähä käydä haistelemassa pihalla, mutta ihan pikkusen vaan. Kovasti se eka kerta jännitti. Ja ketäs ei jännittäs moinen!

Jännä on kyllä nähdä, minkämoinen neitokainen tästä Iitasta - tai mikä nyt nimi tulekaan olemaan - isona tulee! Virtaa on ja kun silmä välttää, on verho irtoamasa tai portaita ollaan puremassa. Ihan ihmeissään ollaan moisesta riiviöstä :) Eihän uskois kuvien perusteella sitä semmoseksi:

Minä itte

Karhunpoika uinahtaa...

Äiti ja tytär
"En oikein tiiä, mille alakais seuraavaksi..."

16. toukokuuta 2011

Näyttelykuulumisia pitkästä aikaa

Niinpä sitä vihdoin viimein saatiin näyttelyputkikin aukaistua. Lunan ollessa mammalomalla kehiin lähti Alma mukaan. Lauantaiaamuna hurruuttelimme Äänekosken suuntaan Tiinan ja kolmen muun neidin (Alma, Kerttu ja Ninja) kanssa. Lämpimän auringon alla kävimme Nuorten kehässä Alman kiertämässä. Pienten vaikeuksien jälkeen loppu sujui hyvin ja Alma pokkasi ERIn sijoittumatta kuitenkaan kilpailuluokassa. Mutta aivan mahottoman ihanasti se Alama hommansa hoiti! Kehän vierellä vierähtikin sitten näyttelyn loppuun saakka, kun jännäsimme, miten Lillebergin Päivin Onni (Mystica Line Mystery Man) voitti kehiä kohoten lopulta BIS2:ksi!

Sunnuntai meni Viitasaarella asfalttipihalla myös suht aurinkoisessa säässä. Shelttejä oli aikamoinen joukkue kehissä pyöriskelemässä ja taas aikaa taittui moniaita tunteja kauniita shelttejä seuraillen. Kehää odotellessa harjoittelin Alman kanssa kehäliikkumista ja, voi että, se meni  hyvin. Eikä voi kyllä itse kehässä liikkeitä tai käytöstäkään moittia millään sanalla, niin hienosti Alma siellä meni! Eikä omasta mielestäni häntäkään noussut, vaikka tuomari sen arvosteluun laittoikin. Ja ERIhän sieltä tulla pötkähti ja älyonnellinen siitä olin - ja olen tietysti vieläkin :)

Oli kaikkineen aivan ihastuttavan mukava viikonloppu. Oulun (no, Haukiputaaltakin :)) suunnasta meitä oli autolasteittain sheltti-immeisiä ja heidän kanssaan yövyttiin la-su yö Piispalassa, joka oli tosi ihana paikka. Ja voi vitsi, että oli mukavaa! Koko viikonloppu oli todella onnistunut ja antoi mielenpiristettä piiiitkäksi aikaa! Ja jäihän siitä myös konkreettisia muistoja: aurinko sen verran paistatteli, että naama paloi. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa rusketukseksi muutu, ainakin toivon niin :)

Tässä se meijän ihana Alama Viitasaarella pöydällä arvostelua odottamassa:

Kuva: Piia Hautala


Kun kotiin pääsin, piti heti juosta lällyttelemään vaavia. Ja huh: Kaksi päivää pois ja neitokaisen silmät olivat apposen auki, kävely sujui jo ihan hyvin ja leikkiminenkin oli jo alkanut! Aivan lutunen vaavi kyllä nyt on. Illalla nukkumaan alkaessa tuli ihan suru puseroon, kun ajatteli, kuinka nopeaa kehitys on ja niin moni hetki jää näkemättä, kun töissä pitää käydä!

Ja tässä rinsessa 16 vrk :)




11. toukokuuta 2011

Sinistä pilkistää

Pienokainen (no, ainakin iältään :)) lähentelee 14 vrk:n ikää. Oikeasta silmästä pilkisti tänään jo hieman sinistä silmää, toinen on vielä kiinni. Ja sitten vielä: prinsessa suoristi kaulaansa, nosti pään pystyyn, punnersi istumaan ja lyllersi kaatuillen, mutta jo neljällä jalalla kävellen, pitkin pentulaatikkoa! Ei voi ihanampaa ja suloisempaa näkyä ollakaan! Samalla kyllä tuli mieleen, että nytkö se sitten alkaa - maailmaan tutustuminen ja jatkuva seurailu, ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan. Todella rauhallistahan on ollutkin, kun prinsessa on vaan omassa ylhäisyydessään nukkunut ja syönyt :)

Jokunen kuva taas - kenestäpä muusta :)



13 vrk
13 vrk
3 v ja 10 vrk

9. toukokuuta 2011

11. vrk

Ja prinsessa senkus nukkuu ja vankistuu, ei mahdu enää yhdelle kädelle :) Silmät eivät ole vielä auenneet, mutta kovasti odottelemme tämän viikon aikana ne näkevämme. Tänään punnitsin vauvelin ja painoksi sain n. 900-1100 grammaa  - vaikea punnittava jo tämä neiti, kun ei tahdo paikallaan pysynyt. Kun muutaman kerran sitä rauhottelin, asettui vaaka noin 920 gramman paikkeille. Eli kohta kuitenkin kilon painoinen tyttönen on se. Luna hoivaa entiseen malliin, mutta muistaa ottaa hengähdystaukoja ihan kiitettävästi ja vähän  pitemmälle lenkillekin on jo lähtenyt ihan suosiolla.

Tässä pari kuvaa 9 vuorokauden ikäisestä prinsessasta:



Alman kanssa käytiin agilitytreeneissä tänään. Töistä oli kauhea kiirus kotiin, nopeasti jotain syöpäsin ja kaasujalka raskaana ajelin Martinniemeen. Varttitunnin lenkki ehdittiin tehdä ennen treenejä ja mietin, sainko sillä ylimääräiset höyryt pois ja lihakset lämpimäksi. Näytti kuitenkin höyryt ainakin hävinneen, kun niin nätisti osasi Alma irtikin käyttäytyä hallissa. Ja mukavasti meni treenitkin. Pitkällä, neljän esteen alkusuoralla aloitettiin ja jo varmana pitämäni renkaan Alma meni pari kertaa ohi. Kun vähän näytti, mikä se rengas niinku oli, johan se koko suorakin onnistui. Toisessa pätkässä harjoiteltiin persjättö ja takaleikkaus ja kumpainenkin onnistui. Kun sitten kolmannessa pätkässä piti takaleikkauksen jälkeen vielä jatkaakin, jopa coutsin mielestä "aloittelevaksi koiraksi takaleikkaus onnistui hienosti". Olinpas hiukkasen onnellinen siitä! Että taas kerran sain lauleskellen treeneistä ajella kotiin :)

Kiihkeästi tässä odotellaan jo viikonlopun Äänekosken ja Viitasaaren näyttelyturneeta. Alma pääsee pitkästä aikaa kehään. Häntä tuntuu olevan oikealla mallilla, mutta se jatkuva emäntään päin tuijotus pitäisi saada karsittua pois :)

4. toukokuuta 2011

Voi mahoton

Vauveliini on kasvanut jo kaksi kertaa syntymäpainonsa ja vasta  kuusi vuorokautta täynnä! Maha sillä pullottaa niin, että pelkään melkein sen poksahtavan. Ja kyllä voi uni jollekin maistua päivästä toiseen! Minäkin haluaisin moiset unenlahjat.

Viime yönä en herännyt kertaakaan, joten jokohan nukkui pentukin syömättä. Joka yö tähän saakka onkin ollut kahden-kolmen tunnin välein heräämistä rapinaan ja pennun ääntelyihin. Luna vielä yltyy yleensä järjestämään petiä uuteen uskoon ja se se vasta äänekästä on ollut. Kovasti Luna vieläkin muistaa hoitaa. On kyllä osannut rentoutua sen verran, että antaa pennun nukkua pentulaatikossa ja itse tulee jo alakertaan "juttelemaan". Kyllä noilla eläimillä on aivan ihmeellinen äidinvaisto: Luna tietää, milloin pennulla on nälkä ja menee silloin suoraan laatikkoon makuulle, vaikka pentu vielä nukkuisi (herää kyllä heti Lunan tuloon). Jos ei ole syöttöaika, pentua vain käydään katastamassa pikaisesti.

Silmien aukeamista odotellen :)

2. toukokuuta 2011

Kasvukäyrää

Kovaa vauhtia tuntuu prinsessa kasvavan. Tätä vauhtia siitä tulee vähintäänkin collie isona :)

1. toukokuuta 2011

Prinsessa 3 vrk

Sielläpä se kaunokainen prinsessa pentulaatikossa öllöttelee. Aika kuluu pääosin nukkuen, mutta muistaa myös pitää huolen  ruoka-ajoista. Syötäväähän todellakin riittää ja se näkyy kasvukäyrissä :)
  • syntymäpaino: 285 g
  • ikä 9 h: 292 g
  • ikä 1 vrk: 323 g
  • ikä 2 vrk: 379 g
  • ikä 3 vrk: 442 g
Kamera on sitten räiskynyt pentulaatikon päällä tiuhaan tahtiin. Enpäs muista, milloin on tullut kuvia näin paljon otettua viimeksi. Varmaan kun Henri syntyi v. 1993 :)
 


Luna kyllästyi jo toisena vuorokautena seuraamaan nukkuvaa vauvaansa ja porttia rymistellen ilmoittaa aina, kun kyllästymispiste on saavutettu ja haluaa jaloittelemaan. Käy kyllä säännöllisin väliajoin katastamassa, että kaikki on kunnossa ja tunnistaa pennun ääntelystä, milloin sillä on nälkä ja milloin huutaa ihan muuten vaan. Pissareissutkaan eivät ole enää juosten kustuja, vaan Luna haluaa jo pitempiäkin lenkkejä tehdä. Ja ihan rauhallisesti kävellään ja pentulaatikkoonkaan ei niin kauhea kiire ole - ehtii jopa sisälle tullessa käydä keittössä tarkistamassa, olisiko pöydälle jäänyt jotain syötävää :) Elämä on siis normalisoitunut ja minäkin jo pystyn keskittymään muuhunkin kuin prinsessan tuijotteluun :)

Alma on alistunut siihen, ettei pääse pentuhuoneeseen. Kurkkailee kyllä tasaisin välein portin takaa, mutta ei enää vinkuile ja rappaa porttia. Yöt Alma nukkuu kiltisti Henrin tai Vilman sängyn jalkopäässä :)