Veeti 4.2.2012-11.4.2025

Sain kaksi viikkoa sitten suru-uutisen, että Veeti, Violetdream Bear Paddington, oli nukutettu ikiuneen. Olin jo tiennyt, että tämä aika koittaa, mutta aina se koskettaa kovasti, kun oman kasvatin omistaja joutuu sen viimeisen rakkaudellisen palveluksen parhaimmalle ystävälleen antamaan. Lohtuna on, että siellä Veetiä ovat koirien taivaassa vastassa olleet Alma-äitinsä sekä siskonsa Impi. 

Veeti syntyi 4.2.2012 toiseen Violetdreamin pentueeseeni.  Siitä kasvoi jo pentuaikana isompikokoinen ja niin upeannäköinen ja aivan ihanaluonteinen soopelipoika siitä tulikin. Pentuna Veetille, joka silloin oli vielä Jooseppi, etsiskelin uutta kotia.  Ystäväni Kaisu miehensä Arin kanssa tulivat katsomaan pentuja ja ihastuivat tähän poikaan. Niin sitten kävi, että heiltä Veeti aivan ihanan kodin sai. Veeti sai elää pitkän elämyksiä ja upeita kokemuksia täynnä olevan elämän ja siitä olen onnellinen ja kiitollinen Kaisulle ja Arille 💗

Veetillä oli suuri sydän ja aivan uskomattoman upea luonne. Sille sopi kaikki ja se oli kotonaan missä vaan. Kun se tuli huoneeseen, se täytti omalla rauhallisuudellaan koko huoneen, sekä myös koollaan ja ihanalla energiallaan. Se oli kuitenkin tarkka "miehisyydestään". Urokset eivät sitä aina innostaneet, jopa isälleen pentuna yritti isotella. Mutta se ei Veetin sisimpään olemukseen vaikuttanut. Itselläkin jäi iso paikka sydämeen Veetin lähdettyä. Olen sen elämää saanut seurata läheltä, olihan hän ystäväni paras ystävä. Voimia ja jaksamista sydämeni pohjasta Kaisulle ja Arille syvässä surussanne 💗

Pyysin Kaisua kertomaan enemmän Veetistä ja tässä hänen ihana kirjoitus tästä suuresta persoonasta: 

"Veeti tuli meidän perheeseen 2012 keväällä Kaijalta Violetdream kennelistä. Meillä oli silloin jo kissat Veikko ja Viivi. Veeti otti heti tilan haltuunsa ja Viivi rakastui Veetiin välittömästi. Minulla oli koko kesä aikaa olla Veetin kanssa ja niinpä teimme pitkiä lenkkejä ja seikkailimme metsissä. Veetistä tuli rohkea ja peloton. Veetillä oli todella hyvä itseluottamus. Veeti oli kiltti, jos sille oltiin kilttejä, mutta osasi toki myös pitää puolensa. 

Veetin kanssa seikkailimme tuntureissa. Aika monta pohjoisen tunturia tuli kierrettyä. Veetin kanssa oli helppo mennä minne vain. Matkustettiin autossa, junassa, veneessä ja jopa purjelaivassa Veeti pääsi reissaamaan. 

Veeti sopeutui joka paikkaan, ja hoitopaikoissa osasi olla kuin kotonaan. Helppo ja kiltti koira Veeti oli. Viivin kanssa Veetillä oli erityinen suhde. Heillä oli monia helliä hetkiä. Ne nuolivat toistensa korvat ja silmät puhtaaksi.  Veeti ja Viivi pääsivät reissaamaan meidän kanssa joka paikkaan. Veikko-kissa katosi jossain vaiheessa, ja niinpä Veetistä ja Viivistä tuli entistä läheisempiä. 

Kävimme pitkillä lenkeillä niin että Viivi seurasi meitä mukana. Viivi pysyi mukana jopa ilman valjaita. Mutta huvittava näky tämä parivaljakko oli kun lenkkeilimme niin, että molemmat olivat valjaissa. Saimme kyllä huvittuneita katseita ihmisiltä. Viivi ja Veeti olivat vaan, että mitä ihmeellistä tässä on ..mehän olemme parhaat ystävät. 

Viivin aika oli lähteä sateenkaarisillalle vuosi sitten. Veeti jäi yksin. Veetilläkin alkoi jo ikä painaa, lenkit lyhenivät eikä Veeti ollut enää niin halukas lähtemään retkille. Joskus Veeti palasi takaisin ovelle, kun huomasi, että olisimme lähdössä reissuun. Halusi vain jäädä kotiin lepäämään. 

Rakkain paikka Veetille oli Kalajoen mökki. Siellä Veeti nautti ja puuhaili pihalla yksin tuntikausia. Kun olimme lähdössä kotiin Veeti kääntyi vain merelle päin ja lähti kohti rantaa osoittaen meille, että tämä on hänen paikkansa eikä hän halua lähteä sieltä pois.

Pikkuhiljaa  Veeti alkoi lepäillä ja lenkit lyhenivät. Aina kuitenkin Veeti oli aamulla yhtä innokas ja hyväntuulinen ulos päästessään.

Joulun jälkeen Veetillä todettiin kasvain mahassa ja siitä alkoi totuttautuminen ajatukseen, että joudumme luopumaan meille niin rakkaasta ja kultaisesta perheenjäsenestä. 

Loppuaikoina nukuimme kaikki olohuoneessa, että saimme olla Veetin lähellä ja annoimme Veetille kaiken mahdollisen rakkauden ja huolenpidon. Sitten koitti päivä, kun meidän oli tehtävä raskas päätös. Vielä viimeisenä päivänä Veeti sai hyvästellä kaikki naapureiden koirat, haistella kotipolut ja nurkat. Annoin Veetille vielä purunamun niin, että vielä viimeisen kerran Veeti sai ulkona nautiskella namunsa aurinkoisessa säässä kotipihalla.

Muistamme Veetiä suurella rakkaudella. Veeti oli koira, jonka sydän oli täyttä kultaa 💗

Hyvää matkaa Veeti sinne sateenkaarisillalle. Vielä me kohdataan 💗"

Veeti ja äitinsä Alma 💗

 

Veeti (ex-Jooseppi) 6 viikon ikäisenä.