Yllättävää kyllä, shelteistä tarinaa

Nyt kun oon kerranki saanu kuvattua meillä vierailleita tai hoidossa käyneitä kasvattejani, niin pitää heti laittaa ne tänne näytille.  Sain kuitenki Annilta tänään niin ihania kuvia, että aloitan nyt kuitenkin niillä.

Veikka ja Topi

Sain siis Annilta, jälleen kerran, aivan ihania kuvia Veikasta ja Topista. En vaan voi olla tuijottelematta niitä. Varsinkin Topin kuva sydäntä sykähdyttää. Vaikka edelleen välillä ikävä vaivaa, helpottaa, kun tiedän, että Topi on nyt juuri siinä kodissa, jossa sen pitääkin olla. On niin onnellinen siellä ja minä myös täällä juurikin sen vuoksi.

Ja pitääpä kertoa tällainen juttu: Anni ja Anssihan olivat viime Helsingissä messareissa poikien kans. Annia oli yhtäkkiä tullut jututtaan joku englantilainen mies. Oli sanonut Topista "top quality dog" ja kehunu ja tykänny kovasti. Oli kyselly Topin sukutaustoja ja kun oli kuullu, että taustalla on Susadania, oli sanonu, että hänen koiriaan on Susadanin koirien taustalla (ja tosiaan Topinkin taustalla on kummaltakin puolelta, isältä ja emältä Grandgables-shelttejä). Anni oli miettiny, kuka se mies oli, mutta onneksi se nimi selvisi nimikyltistää: Guy Jeavons, Grandgables kennelistä Kanadasta. Anni sanoi, että meinasi pyörtyä, kun sen hoksasi. Ja arvatkaapa vaan, miten mulle meinasi käydä, kun Anni tämän kertoi. Vähällä olin pyörtyä itsekin, onnesta. Siinä sitten pähkäiltiin, että ihan sama, miten pojille tämän jälkeen näyttelyssä käy 😉

Tämä parvaljakko on kyllä niin 💕

Topi, Violetdream Mister Mysterious.

Topi 💕Minä niin edelleen rakastan tätä poikaa 💕 Ja tämä kuva tulee mua
ilahduttamaan joka aamu, kun koneen aukaisen.

Veikka, Violetdream Let Me Fly.

Kasvatteja kylässä ja hoidossa

Nala kävi viikko sitten näyttäytymässä. Maya oli onnessaan, kun sai kaverin leikkimiseen ja juoksemiseen. On Nalasta kyllä sukeutunut kaunis! Isohan Nalastakin näyttää tulevan. Mittaustulos oli  muistaakseni 37-38 cm (talteen tämän tuloksen laitoin, mutta se talle on nyt hukassa, huoh!) ja ikäähän Nalalla oli mitattaessa piirun vaille 5 kk. Luonne sillä on aivan huippu ja onhan se kyllä ihana muutenkin. Alkujännityksen jälkeen alkoi Mayan kans leikkiminen ja se loppui vasta, kun kotiin piti lähteä.

Itsenäisyyspäivänä käytiin Jossun ja Eskon kans lenkillä. Mukaan meiltä lähtivät vain nuoremmat, Ellu, Justus ja Maya sekä Ada, joka oli tullu pariksi päiväksi hoitoon. Porukka juoksi metsässä vauhilla, ja Justus omaan tapaansa ilmoitteli kaikille: "Täältä tullaan!" Esko on kyllä niin hupasa poika. Juoksee pää kolmantena jalkana koko ajan lenkillä ja näyttää ihan mustalta karvapallolta, kun se lumessa menee. Jossu ja Juha sitä kutsuvat käpylehmäksi ja on niin osuva nimi Eskolle; karvapallo, josta lähtee neljä ohutta jalkaa 😂

Ada, Ellu, Justus, Ellu ja käpylehmä-karvapallo Esko.

Maya ei suostunu kuvaan, ku oli niin kauhia meno Eskon kans.

Viikonloppu olikin meillä sitte aikamoista hurlumheitä, kun 9 shelttiä tapsuttelivat lattioilla. Perjantai-iltana sain todella harvinaisia vieraita Luostolta, kun Lunan 10-vuotias poika Caro ja Alman 8-vuotias Oskari tulivat meille yökylään. Voi että oli aivan ihana nähdä nämä pojat pitkästä aikaa! Ja voi hyvänen aika, kuinka reippaita pojat olivat, aivan kuin olisivat meillä aina olleet! Siitä on ehkä n. 7 vuotta, kun olen viimeksi pojat nähnyt, joten voitte kuvitella, kuinka onnellinen olin.

Oskari on upea herra. Väri on aivan ihana, mustaa tullut selkäänkin. Oskari on Adan veli
ja kyllä väreiltään ovatki samanlaisia.

Caro  on todellinen herrasmies. Kuleskeli sisällä rauhallisena ja löysi äkkiä
nukkumapaikkansa sohvalta. Meijänki koirat sitä kunnioittivat.

Turkkia sillä ois vaikka muille jakaa! Melekein samanlainen pallo on kuin Esko,
mutta karva on vaan pitempää.

Oskariki on luonteeltaan aivan ihana. Rauhallinen ja kiltti. Välillä piti ottaa Justuksen
kans hetken painit, mutta tais olla Justuksen aloitteesta. Oskari rakastu aivan yli kaiken
meille lauantaiaamuna tulleeseen Loviisaan. Unelma ei kiinnostanut, mutta eipä ihmekään,
kun jälleen kerran tämä tyttö näytti omasta mielestään parraimman puolensa eli hampaansa.

 

 

Caro-herra 💕

Lauantaiaamuna tulivat Unelma ja Loviisa päiväksi kylään. Pikkasen tosiaan Unelmaa otti päähän, ku oliki meillä sille yllätysvieraita eli pojat, ja sen kyllä näytti Oskarille heti ja useaan kertaan. Loviisa oli vissiin ihastuksissaan Oskarin rakkaudesta, kun ei sitä kertaakaan pois yrittäny vierestään ajaa. Kuvia en tytöistä nyt ottanu, mutta tässä ne Caron takaa näkyvät niillä paikoillaan, missä meillä useimmiten aikaansa viettävät.

Lauantaina lähtivät siis Oskari ja Caro takaisin kotiinsa Luostolle sekä Unelma ja Loviinsa kotiinsa Liminkaan. Sunnuntaina tulikin sitte Hilja, Mayan sisko, käymään. Voi hyvänen aika, kun siitä oli tullut kaunis tyttö. Vähän trimmailtiin sitä ja pääsivät Mayan kans ottamaan vauhtia pihalta. Vähän Hilja oli rauhallisempi kuin tavallisesti, kun kärsi "naisten" vaivoista eli oli juoksussa. Justus oliski varmasti syrjäyttäny Mayan kaveruudessa, mutta joutu makkariin portin taakse. Mutta olihan noilla sisaruksilla kivaa! Sisällä piti sitte jatkaa toistensa kiusaamista. 

Kuvia yritin ottaa, mutta suurin osa oli takapuolista. Tässä pari ihan naamakuvaakin. Ja seisomakuvaa Hiljasta ottaessani eteen tuli aina joku kumma samannäköinen ja -kokoinen. Mutta jotain kuitenki aikaan sain.

Onhan hän niin kaunis 💕 Hilja 💕

Nappulanjako meneillään ja kaikkia kovasti kiinnostaa, mitä se Siiri oikein jakaakaan.

Nyt sitten ollaan hetki oman porukan kanssa, kunnes taas torstaina tulee uudet hoitolaiset. Niistä sitten toisella kertaa. 

Tässä vielä jokunen kuva meijän poppoosta. 

Ellua tylsistyttää, ku vaan keskitytään Siirin kans Hiljaan ja Mayaan.

Luna se tietää, jos jollakin on nappuloita.

Alma on sitä mieltä, että sillekin pitäis antaa jotain naposteltavaa.

Justus aina niin ihanana.

Mayalla hetken hengähdys leikkimisestä.

Ilta meni sitten nuokkuen, välillä jopa pää nousi vähän pystymmälle...

... kun taas sitten notkahti.