Kuulumisia - ja niitä riittää

Voihan kauhistuksen kanahäkki, kuinka pitkä aika on siitä, kun viimeksi oon kirjoittanu tänne! Aika menee humauksella eteenpäin. Tuntuu, että maanantain jälkeen on heti perjantai, viikot menee ihan silmissä ohitse. Aloitin uudet hommat töissä ja oon ihan innoissani. Illat menee sitten koirien kans lenkkeilemällä, usein kolmessa eri erässä, ja kun vihdoin pääsee istahtamaan, aukaisee tv:n, tuijottaa sitä tunnin tai kaks ja sitten  sänkyyn täyttelemään ristikoita tai lukemaan, kunnes uni alkaa silmiä kutittaan. Viikonloppuina sitte siivoukset sun muut. Ajatuksissa vaan on ollu blogin päivitys, ei vaan oo jaksanu. Eikäpä täsä kaikesa oo helpottanu kaiken homman keskellä, kun on ollu lihasjumeja joka puolella melekeinpä koko syksyn. Ei iltasella enää pysty istumaan koneen äärellä, kun päivän sitä tekee.

Oman poppoon kuulumiset

Alotetaanpa nuorimmaisesta eli Mayasta (7 kk). Siitä on kehkeytynyt aika mukavankokoinen shelttineiti. Viimeksi mitatessa oli 35 cm. Ehkä on sentin kasvanu, mutta en oo nyt mittaillu. Kovasti se keksii tekemistä, kun en kotona oo. On tyhjentäny oman sänkynsä ja sitä valkosta vanua on ollu ympäri huoneita On purru muutaman maton päädyistä hapsut ja osasta myös keskelle mattoa reikiä. Muovikuusen alaoksat alkaa olla ilman neulasia. ja viimesin urotyö oli kuusenkynttilöiden johdon katkasu. Sinne menivät lamput roskiin, ei niitä enää korjata pystyny. On se kuitenki niin ihana. Tulee iltasella sänkyyn viereen ootteleen rapsutteluja ja kun otan kirjan käteen, hyppää omaan sänkyyn - joka muuten on myös melekeinpä tyhjä vanusta. Maya tykkää myös maata mun naaman päällä, kun istun sohvalla. Kuulemma tulee isältään tämä ominaisuus. 

Kun sanoin, että käytän porukan kolmessa erässä lenkillä, se tarkottaa, että Mayaa kuljetan nyt yksin. Oppi Justukselta vähän vääränlaisen tavan lenkillä eli luuli, että pitää syyhkästä joka heinän ja puskan tykö väkisellä. Justus kun hyökkäilee pissailemaan, sitä pitää matkia. Ja on se Maya oppinu paljon muitakin vähemmän mukavia temppuja Justukselta, joita nyt kummaltakin yritetään saada pois. 

Uni maistuu lampaantaljan päällä.

Tai sitten omassa sängyssä, jossa reunoilla on vanut sisällä.

Justus (tammikuussa täyttää 6 v), tuo murheenkryyni tällä hetkellä, on myös koulutuksen alla. Niin älyttömän ihana poika kuin se onkin, tiettyjä hiuksia repimään pistäviä juttuja sillä on. Ulosmeno ensinnäki. Sinne syyhkästään täysillä ja hyökätään lähimmän kaverin kimppuun (näihin kavereihin ei Alma kuulu, hui kauhistus!). Justus käykin nyt viimeisenä ulkona ja yksin. Toinen on aamulla, kun herään, se pomppaa sängystä, alkaa haukkumaan ja pyörii kuin hyrrä ympäri huonetta. Tämä on kuitenkin nyt aika hyvällä mallilla jo ja rauhottuu pian. Seuraavana on uloslähtö. Jälleen tässä se kiihtyy nollasta sataan jo siinä vaiheessa, kun sohvalla ajattelen, että jospa nyt lähtis ja meen vessaan. Siinä vaiheesa Justus on saanu jo koko poppoon hulluksi. Tätä harjotellaan nyt niin, että opetellaan oma paikka, jossa pitää rauhottua. Lenkillä siitä on aivan yhtäkkiä tullu todella epävarma. Pimeällä kun lenkille lähetään, se saattaa haukkua koko ajan, ikään kuin varalta, jos sattuis joku tulemaan. Tätä harjotellaan niin, että käydään kahdestaan lenkillä, ilman muita koiria.

Ihana Justus paapaa.

Ellu (9 v) on täysin oma rauhallinen ittensä. Terveenä on tämä prinsessa pysynyt. Mitä nyt vaan on alkanu nirsolla ruuan suhteen. Ja se ei tarkoita, ettei haluais syödä, vaan ei halua syödä just sitä ruokaa, jota tarjoan. Saattaa jättää ruuan kuppiin, mennä pakkasen eteen ootteleen, josko sielä tuliski lihaa nappulan sijasta. Prinsessa on saanu jättää semmoselta ruokahetkeltä syömättä, kun en sen kotkotuksiin mukaan mene. Kovasti siitä on tullu läheisriippuvainen, tai on se tainnu olla aina semmonen. Mutta nyt varsinki se tulee aina viereen, kun sohvalle istahan, ja ajaa kaikki lähelle yrittävät pois, paitsi ei tietenkään Almaa. Sillehän ei kukaan meillä uskalla vastaan panna. 

Alma (13 v) mennä porskuttaa myös samaan malliin kuin ennenkin. Nyt on kivut saatu takajalasta ja kyynäristä pois, kun saa kerran kuussa Librela-piikin nivelrikkoon. Samalla myös siis se takajalan kipu on hävinny. Librela tosiaan auttaa todella hyvin. Alma ei nilkuta enää ollenkaan ja lenkilläki juoksee kuin ei mitään ois. On ollu pitemmilläkin lenkeillä mukana, mutta harvemmin sen kans yli puolen tunnin lenkkejä tehdään. Ja nekin Alman ehdoilla, sen vauhtia kunnioittaen. Alma on myös innostunu leikkimään Mayan kans. Ne saattaa monta kertaa päivässä hyökkiä toistensa kimppuun, juosta eestaas, kunnes Mayan mielestä Almalla menee liian lujaa ja se lopettaa leikkimisen. 


Luna (14,5 v) jaksaa nukkua vaikka päivät ja yöt. Lähtee kyllä innossaan ulos ja lenkille, mutta sitte lötkähtelee lattialle tai sohvanpäähän nukkumaan. Ja varsinki iltasella nukkuu niin sikeästi, ettei hoksaa, kun lähetään makkariin. Maya ja Luna siis saavat nukkua makkarissa, mutta useinpa nuo muutki siellä multa sängystä paikkaa vievät. Lunalla tahtoo närästää ja saa Antepsinia aina välillä. On yhtä ahne kuin ennenkin. Esimerkiksi: Tein eilen lapsenlapsen synttäreille kakkupohjan, jonka laitoin odottamaan eteiseen rahin päälle, kun kävin autoa siirtämässä. Kun tulin sisälle, kakun ylimmästä kerroksesta oli hutastu melkein puoliskan niin, ettei edes suojana ollu kansi liikahtanu. Kaikki ruoka siis kelpaa, ihan kaikki! Ja edelleenkään se ei siirry keittiöstä minnekään, jos tiskipöydällä tai hellan päällä on pikku murunenkin ruokaa. Lenkillä se muuten liikkuu nappulan voimalla. Sitä vois luulla, että se on kipeä, mutta niin monta kertaa on jääny kiinni siitä, että juosta jolkuttelee ihan hyvin, kunnes muistaa, että mulla on nappulat taskusa ja stoppaa heti. Kun annan nappulan, se jatkaa juoksuaan muina sheltteinä.

Mamman mussukka.

Hoitolaisiakin on tullu ja menny

Muutama hoitolainenkin meillä on tässä syksyn aikana kävässy.  

Ihana Valto-poika oli meillä toista viikkoa loka-marraskuussa. Sattui meille juurikin Ellun tärppien aikaan, mutta Valto on leikattu eikäpä se tajunnu Ellun hajuista tuon taivaallista. Jonkun kerran ottivat Justuksen kanssa yhteen, mutta suurimman osan ajasta meillä meni ihan hyvin. Justus oli portin takana alkuajan, mutta kun Ellu rauhottui haluamasta, Justuskin pääsi muitten mukaan. Valto on kyllä aivan ihana poika. Rapsutuksista tykkää yli kaiken ja oli kova poika seuraamaan minua. En varmasti senttimetriäkään liikkunu niin, etteikö joku peräsä mukana tullu.

Olihan meillä marraskuussa Elmokin muutaman päivän hoidossa. Elmo on niin ihanan rauhallinen ja sopuisa poika, ettei mitään hankauksia Justuksen kanssa tullu. Elmo on yhden mun pentueen isäkin. Elmolla oli aina tapana tulla mun luo sohvan selkänojaa pitkin, ettei vaan häiritsis ketään muuta.

Kunnollisia kuvia en saanu otettua, mutta tässä pari:

"Tässä oon taas tulossa sun tykös."

"Ja perille pääsin!"
 

Unelma ja Loviisa on nyt olleet perjantaista meillä. Tämä parivaljakko on usein meillä,  joten ovat heti kuin kotonaan, kun sisälle tulevat. Hyvin on menny, vaikkaki Loviisan haukkumiseen on pitäny "muutamaan" kertaan puuttua. Rauhallisia ovat sisällä, mutta ulkona pitää ilmottaa aina, kun sinne menevät. No, niin tekee mun omat koiratkin.


Tässä tämänhetkinen poppoo: Alma, Luna, Ellu, Justus, Maya, Loviisa ja Unelma.

Tänään kävi ihana vieras: Morris, Violetdream Jack Sparrow. Voi hyvänen aika, kun se upea poika. Kokoa on, mutta on kyllä näköäki! Morrishan oli mulla ja Tiinalla yhteisomistuksessa, mutta hankittiin sille uusi koti. Nyt Morris on toisessa kodissa, Anniinalla. En voinu kuin ihailla, kuinka näyttävä se on ja se luonne on ihan superia. Unelmahan on Morriksen sisko, joten otettiin niistä tietenkin yhteiskuva. Unelma ei kyllä sisarrakkautta juuri tuntenu, hampaita veljelleen vaan näytti. Tässä ovat kuitenkin suht nätisti vierekkäin.


Voi Morris 💕

O-pentueesta kuvia

Olen niin onnellinen, kun saan olla kasvattieni elämässä mukana ihan sama, missä päin Suomea ne asustavatkin. Saan kuvia, videoita ja kuulumisia vähintään viikottain. Tässä heinäkuussa syntyneiden O-pentujen kuulumisia:

Pörri, Violedream Oopsie Daisy

Pörri asuu Porvoossa Siiri-sheltin ja Rico-bortsun kaverina. Tästä tytöstä tulee agilityhirmu ja pelastuskoira, ja on kokeillut jo vaikka mitä muutakin juttuja. Kovasti iso siitä taitaa tulla, kun on nyt jo 39 cm ja ikää vaivaiset 4 kk 🙈 Tiesin, että iso tästä tytöstä tulee, mutta nuo mitat kyllä menevät jo täysin yli sen mitan, mihin sitä sijoittelin mielessäni. Mutta eipä se koko tyttöä pahenna. Kovasti se jaksaa touhuta ja oppii nopeasti uusia asioita. Saan olla koko ajan mukana videoiden ja kuvien välityksellä tämän tytön kasvussa ja kehityksessä ja olen siitä aivan älyttömän onnellinen. Nämä upeat kuvat upeasta tytöstä on ottanu Oona Paltola.

Voi ihana Pörri 💕


Nya, Violetdream Off The Hook

Nya muutti Joensuuhun Mion kaveriksi. Tämäkin touhottaja aloitti kouluttautumisen heti kotiin päästyään  on nyt aloittanut nyt pentukurssin. Nyalla on kavereita, joitten kanssa se saa leikkiä itsensä väsyksiin ja tehä lenkkejä metsässä ja muuallaki. Aivan uskomattoman ihana tyttö Nyasta on tullut. Kokoa on nyt 34 cm. Tässä aivan ihania kuvia Nyasta, jotka on ottanut omistajansa Nelli-Mari Alatossava.



Nala, Violetdream Over The Top

Nala asustaa Oulussa ja on aloittanut uimakoulun. Vielä jännittää veteen meno, mutta kun useammin sinne pääsee, ihan varmasti oppii tykkäämään vedestä. Huomenna näen Nalan ja nähdään sitten, minkä kokoinen se on. Kuva Ciia Kauma.


Unto, Violetdream On A Mission

Unto-poika asuu Jäälissä. Untolla on aina välillä Ufi kaverina. Kun Unto viimeksi mitattiin marraskuun alussa, se oli 32 cm. Joskohan tässä joku päivä Untonkin näkisin. On kyllä aivan ihana poika. Niin älyttömän nätti hänkin. Kuva Emilia Huotari.


Ja mitä muuta kasvateilleni kuuluu

Ihan ensimmäiseksi pitää tämä upea uutinen laittaa: Justiina, Violetdream Celisa, on nyt saavuttanut sen, joka oli Miialla tavoitteena: Suomen Muotovalion lisäksi myös Suomen Veteraanimuotovalion. Tämän tittelin Justiina sai Jyväskylän näyttelyssä marraskuussa. Aivan yli-ihanaa 💕 Onnea vielä kerran Justiina ja Miia!

Voi te ihanat!
Kuva Tiina Ylilehto

Ja tässä semmonen agilitytykki, Halti, etten tahdo mukana pysyä, mitä milloinkin saavuttaa. Tässä kuitenkin toinen serti, jonka sai marraskuussa OKK:n kisoissa. Sari lähettää mulle kuvia radoista ja minä katson niitä kymmeniä kertoja ja itken onnesta. Haltin vauhti on jotain ihan mahotonta ja Sarin ja Haltin yhteistyö aivan upeaa. Vielä minä jonain päivänä pääsen livenäkin heidät näkemään - jos nyt kehtaan mennä, kun en  kuitenkaan märisemättä pysty noiden tekemistä seuraamaan. Halti on siis Unelman ja Morriksen sisar ja kennelnimensä Violetdream Jackie Brown. 

Tämä parivaljakko, Topi ja Veikka, ovat kulkeneet näyttelyissä syksyn ja nyt viikonloppuna olivat myös Helsingissä Messarissa. Kolmena päivänä kiersivät kehiä ja aivan upeat EH:t ja ERI:t sieltä eri kehistä saivat. Nämä pojat on kyllä niin ihania. Ovat toistensa parhaimmat kaverit ja leikkivät yhdessä leikkimästä päästyäänkin. Ja aivan upeasti ovat Anni ja Anssi heitä eteenpäin vieneet. Ja minä saan olla kaikessa mukana videoiden, kuvien ja viestien kautta 💕

Topi (V. Mister Mysterious) ja Veikka (V. Let Me Fly)

Ilpokin (Violetdream Mister Easygoing) kävi lokakuussa Seinäjoen kv näyttelyssä ja sai kokemuksen lisäksi vielä EH:n! Ja upea se on kyllä Ilpokin. Kuvan näyttelyssä ottanut Oona Pesonen


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kaikki koirat on kivan ja kauniin näkösiä. Kivaa kun laitat päivityksiä blogiin. :)
Anonyymi sanoi…
Librela on hyvä apu nivelvaivaan ja kivuton elämä on tärkeä koirille. Kuinka nopeasti sait oikean hoito keinon? Ell ei aina määrää sitä heti.
Kaija sanoi…
Ensin kokeiltiin Almalle toista lääkettä, joka ei tehonnut ja hetmiten sitten vaihdettiin Librelaan. Sain heti sitten Librelan sen jälkeen. Ja tosiaan, heti kun nivelrikko todettiin, alettiin lääkitys. Nytkin tuossa Alma hulluna leikkii Mayan kans, on nuorentunutkin lääkkeen ansiosta ;)