Pennut kaksiviikkoisia

Onpa ollu aikamoista hulabaloota koko kesäloma eikä kyllä taija tästä rauhallisemmaksi muuttua, kun pennut kasvavat ja alkavat lattioita sotkemaan. Täytyy sanoa, että onneksi on ollut loma ja on voinut tehä, mitä parraimmaksi katsoo ja ottaa tirsat, ku siltä on tuntunu.  Oon minä nauttinu lomasta kyllä! Vähä erilainen, mutta loma kuitenki.

Hoitolaisiakin on ollut. Tänään lähti Mayan sisko Hilja omaan kotiinsa. Oli kyllä aivan ihana saada Mayalle leikkikaveri ja sitä siitä Hiljasta kyllä olikin! Ei antanu hetken rauhaa Mayalle, vaan koko ajan piti leikkiä, juosta ja kirmata sekä ulkona että sisällä. Ihan mahoton menijä se Hilja on! Koko ajan jotain pitää touhuta. Viime päivinä ei päiväsaikaan juuri torkkuja otettu, mutta yöt nukuttiin sitten pitkään ja syvään.

Lunalla oli viime torstai-perjantaina mahatautia.  En tiiä, mistä oli tullu, mutta ei tarttuvaa ollut kuitenkaan. Luna oksenteli pariin otteeseen ruoat pois ja maha oli kuralla. Perjantai-iltana näytti olevan jo ohi, mutta lauantaiaamuna se ei syönyt, ei siis mitään, ei edes juustoa! Oli todella vaisu eikä haukkunut ollenkaan. Oli siis todella kipeä. Olin antanut sille jo to-pe Promaxia, mutta ei näköjään sitten toennut sillä. Soittelin lääkäriaikaa, mutta eihän lauantaina ole kuin pari paikkaa auki enkä Evidensiaan halunnut lähteä. Ajattelin, josko sillä olis jossain kipuja ja annoin varalta Rimadylin sekä Promaxin ja hiukkasen Nutriplus-geeliä. Parin tunnin päästä kokeilin, josko ruoka maistuis ja laitoin pikkasen riisivettä ja siihen tilkkasen lihaa sen eteen. Ja se söi! Vielä piti muutama tunti odotella ja katsoa, tuleeko sekin ulos, mutta pysyi sisällä. Jonkun ajan päästä Luna oli täysin oma ittensä: haukku kaikelle, kulki perässä keittiöön kerjään ruokaa. Lunallahan oli joku vuosi sitten melkeinpä samanmoinen kohtaus ja parani siitä, kun ajelin kiireellä sitä eläinlääkäriin. Kaiketi se iso pieru taas oli tullut ulos, kuten tuolloin vuosia sitten, kun noin yhtäkkiä parani. Eikäpä oo sen jälkeen jättäny ruokaansa syömättä tai haukkumatta kaikkea.

Sylvin ja Justuksen pennut tänään 2 viikkoa

Kovaa vauhtia ovat pennut kasvaneet! Sylvillä tulee varmasti suihkuna maitoa, sen verran pulleita nuo tytöt ja poika ovat. Mietin jo, että oppivatko kävelemään raskaan mahansa kanssa ollenkaan, mutta kyllä siellä pentulaatikossa jo neljällä jalalla yritetään liikuskella. 

Tänä aamuna näkyi jo Taimin ja Hillan oikeat silmä pilkistävän. Vielä ei muut tätä kirjoittaessani halua maailmaa kattella. Mutta eiköhän lähipäivinä muutkin uskalla silmänsä aukaista. Painot on välillä 450-650, pienin on Pihla ja suurin Hilla.

Kovasti äänekäs on tämä pentue ollut. Loviisan ja Harpon pennuthan eivät juuri ääntä päästelleet. Joku, käsittääkseni Hilla tai Taimi, on jo pienestä alkaen haukkunut ja piipannut. Yöllä en enää herää niitten ääniin, mutta ekalla viikolla oli hiukkasen katkonaiset unet, kun niihin vielä heräilin. 

Sylvi on aivan uskomattoman ihana mamma. Hoitaa ja syöttää pentuja tasaisin välein, vaikka suurimman osan ajasta on jo muitten joukossa olohuoneessa. Portti on auki ja pääsee aina kun haluaa pentuja hoitamaan. Muut koirat kunnioittavat Sylvin ja pentujen rauhaa eivätkä sinne mene, jos en minä mene. Jonkun kerran ovat jo saaneet käydä katastamassa pentuja, mutta eipä oikein vielä kukaan kiinnostu niistä. Odottelen jälleen, miten Ellu suhtautuu, kun siirrän ne olohuoneeseen 😊


N-pentujen pentutreffit

Treffailtiin Mayan kanssa Eskoa ja Hiljaa viime viikolla. Albankin piti tulla mukaan, mutta sillä oli mennyt kulmahammas halki, kun leikki Novan kanssa ja kulmahampaan poisto oli edessä seuraavana päivänä. Hyvin leikkaus meni ja kaikki on nyt ok. 

Vaan kyllä kolmen porukallakin hauskaa pysty pitämään. Ensin etupihalla juoksua, välillä kävästiin sisällä ja jatkettiin sitten takapihalla. Oli kyllä letkeää tyttöä Maya illan ja luulen, että niin olivat Hilja ja Eskokin, letkeää poikaa. 




Hilja, Esko ja Maya ja yhteinen keppi. Hiljahan se sitten lopulta itelleen voitti.


















Kuvia kasvateista

Tässä aivan upea kuva Sylvin ja Novan pojasta Paavosta 💕 Kuvan otti Heini Kaisto.


Kun Ipun kaveri Sylvi on nyt meillä hoitelemassa pentujaan, Ippu ottaa kaiken ilon irti kotona ja lenkeillä. Ipulta on jouduttu leikkaamaan toinen silmä pois, mutta ei se menoa haittaa.

Tässä lentävä Ippu (Ellun ja Loren tyttö)💕Kuvan otti Pia Hakasalmi.


 



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Upeita kuvia!
Mä olen jo pidemmän aikaa seuraillut näitä postauksia ja koirahullun tytön näitä on ihana lukea!
Haaveilen omasta koirasta, mutta kun se ei pitkään aikaan ole mahdollista, tyydyn hoitokoiriin ja kaiken koira-aiheisen lukemiseen ja selailemiseen.
On aivan upeaa lukea kennelelämää, kun itsekkin toivoo joskus kasvattavansa koiria, ja elävänsä niiden kanssa.
Anonyymi sanoi…
Moikka :) Postaustoive: ajatuksia kasvattamisesta, miten valitset urokset, mitä odotat pentujen uusilta omistajilta, ja sellaista.
Kaikki koirat blogissa ovat omalla tavalla kauniita ja ihania kuvia. Kiva lukea tätä blogia.
Kaija sanoi…
Hei!

Kiitos ehdotuksista! Minäpä joku päivä kirjoittelen noista urosten valinnoista ja mitä odotan pentujen omistajilta :)