Trikkipoikia kuvattavana

Enpä ole juuri kuvia ottanut viimeisten kuukausien aikana, mutta nyt sain muutamia otettua trikkipojista. Kokeilin ensinnäkin, miten Topi yksinään osaa seisoskella paikallaan ja olin todella iloisesti yllättynyt, kun seistä napotti paikallaan ihan rauhassa. 

 

Ufi kävi kylässä ja siitä ehdin juuri sen kotiin lähtiessä napsasta kuvia. Justus ja Topi tulivat just ulkoa, ja hiukkasen pöllämystyneitä olivat, kun ne kameran eteen laitoin.

 

Topi, Violetdream Mister Mystery, 9 kk 

Topi on säkältään nyt n. 39 cm, se on mahoton pusuttelija ja aivan ihanaluonteinen shelttipoika. Vauhtia sillä riittää ulkona, ei sitä kukaan meidän muista kiinni juoksemallakaan saa. Omat juttunsa sillä on, esim. mattojen syöminen, mutta kiltti se on kuin mikä. Tykkää ihmisistä yli kaiken ja osoittaa sen päällehyppimisellä ja pusuttamisella. Kovasti sitä pitää vielä hoksauttaa tuosta hyppimisestään, mutta ei taho sitten millään mennä sen kaaliin, miten pitäs olla. Yöt Topi nukkuu makkarissa Lunan kans, kumpikin omissa sängyissään lattialla. Aamulla, kun herään, Topi on ihan varmasti polkemassa rintakehästä ja pusuttelemassa naamaa märäksi. Välillä sen kans tahtoo hermot mennä, kun on niin nopia liikkeissään, mutta eihän sille vihanen voi olla, kun se on niiin ihana. Kun katson tv:tä sohvalla, Topi joko nukkuu jalkojeni vierellä tai makaa vierelläni sohvalla. Ja se seuraa mua joka paikkaan, ihan joka paikkaan.

Olin todellakin ihmeissäni, että se kesti tämän kuvaussession kuin...hmmm...nainen. Nostin sen tuohon pallille ja se seiso siinä asennossa, johon sen siihen laitoin eikä yrittänytkään pois lähteä. Kun sitten omasta mielestään seisomakuvat oli otettu, se istahti - suoraan kameraa kohti. Siinä sitten napsuttelin kuvia, minkä ehin. Olin ite vähä hätänen, vaikkakin turhaan, enkä saanu ihan sellaisia kuvia kuin olin ajatellu, mutta onhan täsä nyt jotain edes.

 

Justus, Susadan Just On Time, 4 v 9 kk

Kun kutsuin Justusta eteiseen, se hyökkäs vauhilla olohuoneesta mun luo. Luuli, että mennään pihalle. Vähän olikin sitte ihmeissään, kun nostinkin sen pallille seisomaan. Yritin saada sitä myös istumaan, mutta se lösähtikin suoraan makuulle. No, kyllä sekin mulle sopi, kun niin ihania kuvia siitä sain. Olisi pitänyt trimmailla korvia, mutta mitäs se kolo komiasa haittaa. 

Justus on myös aivan ihanaluonteinen poika. Sen kans halaillaan paljon. Kun istun esim. keittiössä, se nousee minua vasten ja laittaa päänsä olkapäälleni. Siinä sitten halaillaan ja minä sitä kovasti rapsuttelen ja silittelen. Justuksella on myös sellainen tapa, että se venyttelee joka päivä keittiön kaappeja  tai sitten minua vasten. Jotenki se on niin hellyttävää. 

Kaikki ei niin mukavia tapoja oo: Justus ilmottelee yleensä ensimmäisenä ylimääräsistä äänistä, auton pihalle tulemisista, naapurin auton tullessa tai lähtiessä, linnun lentäessä olohuoneen ikkunan lähellä tai ihan vaan muuten vaan. Ja tietenki juoksee eteiseen, ihan kuin sieltä joku olis tulosa. Se tarkottaa sitä, että koko poppoo seuraa aina sen esimerkkiä, juoksee eteiseen ja haukkukonsertti on ihan mahoton. Sieltä se Justus tulee sitte takas olohuoneeseen ihan kuin mitään ei ois tapahtunu.

Justuksella on myös toinen eritttttäin paha tapa: Mulla känny herättää arkiaamusin kello klo 7.00. Torkuttelen siinä yleensä sitte vähintään 3 kertaa, 10 minuutin välein. Koirat tietää sen, eivätkä välitä noista mun torkuista mitään. Mutta. Jos vaan sormeani liikautan tai silmäni aukasen torkkujen välissä, tuo yks säntää seisomaan porttia vasten ja alkaa sitä rappaamaan. Tämä saa sitten portin ulkopuolella olevat Alman ja Ellun haukkumaan. Lopulta myös Topi ja Luna makkarin puolella alkavat juosta eestaas ja haukkumaan. Oon monta monituista kertaa yrittäny rauhotella ittiäni, nousta ylös, mennä maaten, nousta ylös, mennä maaten, olla rauhallinen jne, mutta jossain vaiheessa mulla menee hermot, pomppaan ylös ja rämmäytän portin auki ja karjasen. Naapuri tietää tasan tarkkaan, mihin aikaan minä arkiaamuisin herään, siitä ei oo pienintäkään epäilystä. Viikonlopun hitaammat nousut onneksi onnistuu suht hyvin.  

Lenkillä Justus menee nokka ja häntä pystysä ensimmäisenä, jos Alma on mukana. Jos ollaan pienemmällä porukalla, se kulkee ihan nätisti. Mitä nyt joka ikiseen puskaan ja heinäkorteen pitäs päästä merkkinsä jättämään.

 

Ufi, Violetdream Let It Go, 10 kk

Ufi kävi tänään kylässä ja otin kuvia ennen kuin se lähti kotiin. Ufi on iso poika, vaikka vielä pentu onkin. Luulisin, että säkä lähestyy 43 senttiä. Mutta voi että niin kaunis poika se on.

Näin kuvasi omistajansa Maiju Ufia: "Rapsutuksia rakastava, sylissä viihtyvä, märkiä aamuherätyksiä antava ja innokas kaikkeen touhuiluun. Nöyrä, mutta oman arvonsa tuntevat fiksu, nuori herrasmies, joka rakastaa matkustaa autossa ja seurailla vaihtuvia maisemia."

Ufi asuu Morris-sheltin (Violetdream Jack Sparrow) kaverina.

Se on taas kurakeliaikaa, grrr

Kyllä mennee pikkuhiljaa jo hermot tuon kuran kans! Ulkoa tullessa on viiden nelijalkasen jalat ja mahanalukset niin epätoivosen paskasia, että meinaa itku tulla. Luna on ainut, jolle sitä hiekkaa ja sotkua kerry, mutta ei se paljo lohuta. Muitten karvat kerää jokaikisen hiekanjyvän ja oksan, kun lenkillä käyvään. Vaikka kuinka yrittää kiertää kaikki kurasimmat paikat, kotona huomaa, ettei siitä mitään hyötyä oo ollu.

Takapihalla käynnin jälkeen saa moppi käjesä kulkea Topin tassunjälkien peräsä. Sillä on joku ihme into kulkea pihalla just multa- ja hiekkapaikoissa ja juosta sitten tuhatta ja sataa sisälle ja ympäri kämppää sitä multaa ja hiekkaa levitellen. 

Ja se siivoilu - huoh! Tällä viikolla on saanu imuroija ja luututa lattioita enemmän ku tarpeeksi.  Tänään en iltalenkin jälkeen oo vielä jaksanu. Istun nyt sohvalla hiekan keskellä, kun koirat tietenki ehti levitellä putsauksen jälkeen karvoihin jäävät hiekat sinne tänne. Mutta pakko kait se on vielä kertaalleen tänään imuri kätteen ottaa, ku ei se tuo Jake osaa sohvia imuroija, pelkän lattian vaan. Eikä sitä viitti näin iltasella enää laittaa imuroimaan. Meinaa nääs välillä mennä hermot sen kans, kun se on niin huomionhakunen. Jatkuvasti huutelee jossain nurkasa, että on muka roskasäiliö täynnä tai harjakset pittää puhistaa. On niin herkkä, ettei kestä karvoja ollenkaan. Oon yrittäny sille sanoa, että se on hankittu karvojen ja hiekan keräämiseen, eikä tarttis valittaa, vaikka sitä karvaa nyt on aika tavalla, kun kaks koiraa sitä koko ajan pudottaa. Eli tekis vaan sitä hommaa ihan hiljaa ja tyytyväisenä. Ja on se muuten aika mustasukkanenki. On muutaman kerran lähteny itekseen tuosta paikaltaan liikkeelle, kun oon ottanu toisen imurin ja alkanu sohvaa imuroimaan. En muuta syytä siihen oo keksiny, ku että se ei kestä sitä, että mulla on toinenki imuri ja senkin kanssa imuroin.

Jake on siis tämmönen: 

Jake ei juuri omasta ympäristöstään välitä. Karvaa ja pölyä riittää. Ite on mun toisella imurilla sen ympäristö siivottava vähintään kerran päiväsä, ku toinen vaan vettää hirsiä.