Siitä on aikaa, kun viimeksi ollaan käyty ihan kunnolla lenkkeilty metsässä. Tänään lähdettiin Katin ja 7 sheltin kans Limingan metsään rauhottumaan ja maadoittumaan.
Ja kyllähän meillä kaikilla oli mukavaa! Vaikka oranssipipoisia ihmisiä metsässä näkyi, mennä päkytettiin pitkin teitä. Toki noita oranssipipoisia piti välillä kiertääkin ja monen polun päästä jouduttiin palaamaan takaisin etsimään taas seuraavaa polkua ja mettätietä. Niitähän tuossa metsässä onneksi riitti.
Topi veti omaa vauhtiaan meijän eellä ja piti kovastikin sitä takaisin kutsua. Topilla on niiiiiin vetävä ja vauhikas askellus, kun se innostuu ja on vilahuksessa satojen metrien päässä. Se vetää valehtelematta tuhatta ja sataa ja unohtaa välillä, että muitaki on mukana. Suht hyvin kuitenki mukana kulki, kun vaan jaksettiin sitä huudella takaisin reissuiltaan. Luna kulki omaa tahtiaan meijän peräsä ja sitä piti käydä hoksauttelemasa, ettei nyt joka kiveä ja heinänkortta tartte haistella. Nappulan houkuttamana se aina mukaan saatiin, kunhan ensin jollain tavalla saatiin sen huomio, kuulonsa kun ei niin hyvä enää ole. Muut sitten osasivatki alkuinnostuksen jälkeen kulkea nätisti ja lähellä.
Ihana Kati oli ottanu kaffet ja pullat mukaan ja jossain ne paluumatkalla piti nautiskella. Löydettiin hyvä paikka mettän keskeltä. Paikka oli kaiketi keijujen ja maahisten kylä, ainakin se siltä näytti. Mättäältä noustuamme vähän harmitti, kun oli istuttu kumpainen talojensa päällä. Kuoppa jäi jäljelle ja siinä mietittiin, miten ne keijut ja maahiset taloissaan olivat varmasti joutuneet aikamoisen ahtaaseen tilaan meijän allamme. Ja varmaan on nyt kovat korjaukset siellä menossa, semmoset kuopat meijän jäliltä jäi. Mutta oli meillä aivan ihanaa mättäillä istuskella. Sää oli mitä ihanin ja puitten hiljainen humina toi aivan ihanan rauhan tunteen.
Topi ja Loviisa juoksivat pitkin poikin mättäitä ja mettikköjä. Välillä Unelmaki yritti lähtä perään, mutta suurimman osan aikaa vietti meijän ihmisten vieressä oottelemalla nappuloita - kuten tietenki neitit Luna, Alma ja Ellu.
Koko reissu kesti yli kaks tuntia ja me kumpikin kuvia räpsittiin mettän keskellä istuessamme. Osa niistä on vähä epätarkkoja, mutta kuvia kuitenki. On se niin ihana paikka tuo metsä!
 |
Tässäpä meijän nelijalkaset: Unelma, Loviisa, Ellu Justus, Topi, Alma ja Luna
|
 |
Topi veti pitkin mättäitä niin lujaa, ettei meinannu kuvaa ehtiä ottaa.
Ja Loviisa pomppi innossaan perässä.
|
 |
Topi kerrankin paikallaan. Kuva on epätarkka, mutta so what!
|
 |
| Ja samaisesta pysähdyshetkestä toinen kuva. Topi katselee tulevaisuuteen 😉😊 |
|
 |
Unelma unelmoi.
|
 |
Kyllä ne koirat tietää, miten sitä nappulaa saa - kerjäämällä.
Tässä kohteena Kati.
|
 |
Ja kun Katin nappulat loppuivat, siirryttiin seuraavaan uhriin.
|
 |
Topi kerjuulla.
|
 |
Justus nauttii.
|
 |
Unelma istahti miettimään, mitä seuraavaksi tekis.
|
 |
Niin ihanat puut naavoineen meijät ympäröi 💓
|
 |
Topiki aina välillä käväs sekottamasa laumaa.
|
 |
Ja tämä 💓
|
 |
Ihana Alma lötkötti mun vieressä ja katteli maailman menoa.
|
 |
Mää niiiiiin tykkään tästä Topista (9 kk) 💓
|
 |
Lunakin nautti metsän rauhasta.
|
 |
Ja taas Topi sattunu kuvaan...
|
 |
Ellu kerjää.
|
 |
Trikkejä Katin vieressä (= sen, jolla on nappuloita taskussa). Alma, Unelma ja Justus.
|
 |
Ja lisää trikkejä: Topi, Loviisa, Alma, Unelma ja Justus.
|
 |
Kati ja Unelma.
|
 |
Katos, mikä tuohon on kasvanu yhtäkkiä! Ellua vähä ihmetyttää.
|
 |
"Kattokaa nyt, mitä tässä mulla on tassujen välissä. Kohta aion siitä haukata palan."
|
 |
| "Rousk!" |
 |
Alma unelmoi.
|
 |
Unelma mättäällä.
|
 |
Luna ja ihana metsä
|
Kommentit