Auvoista pentuarkea...

Nyt tullee tajunnan virtaa, jos tuo tajunta nyt ees virtaa...

Pennut - nuo houdinit, haukkujat, ulvojat, tappelijat, riiviöjät - ovat nyt viis viikkoa ja kovastikin ovat kasvaneet ja ruoka maistuu hyvin. Loviisa painaa jo yli 1300 g ja Amandakin yli 900 g. Torstaisen viisviikkospäivän kunniaksi tein jälleen kerran ja taas sen virheen, että poistin aitauksen, jossa tuntuivat ihan hyvin vielä viihtyneen. Sehän oli sitten lopun alkua ja tuloksista ei kärsi muut kuin minä.

 

Juoksu- ja tappelualueena on nyt keittiö-olohuone ja se otettiin hyvin nopeasti kokonaan haltuun. Loviisasta, tuosta uneksivasta ja rauhallisesta tytöstä sukeutui heti sellainen seikkailija, että oksat pois. Heti ensimmäisten vapaustuntien aikana se oli käynyt katastamassa keittiön ja olohuoneen lisäksi myös takkahuoneen ja siellä olevan maton, joka sai tuta Loviisan hampaiden voiman. Laitoinkin sitten aitoja sinne, tänne ja tuonne, etteivät hetmiten kaikki koko kotia ota haltuunsa. 

Ensimmäinen yö vapaudessa meni ihan hyvin. Nukkuivat koko yön - tai no, puoli viiteen saakka - varmaankin sulatellen edellisen päivän maailman suurentumista. Olivat sitten varmaan myös suunnitelleet, miten tulevat tulevina päivinä tilan käyttämään hyväkseen, sen verran virtaa ja vauhtia sitten eilinen päivä sisälsi. Kasvattajaa meinas välillä jo huimata, kun seuras niitä juoksupyrähyksiä ja hyppimisiä. Tuntui, etteivät nuku juuri ollenkaan. Varsinkaan Loviisa, joka ottaa nopiat viiden minuutin unet ja jatkaa seikkailujaan.

Hilda ja Amanda.

Loviisa löysi lelun, paperikassin, jota se nyt on raahannut pitkin lattioita.

Kaikki kerrankin kuvassa, siellä sun täällä. Martta odottelee leikkikaveria, Ellu vaan hoitaa...

Eilinen ilta oli aikamoinen ja sitä kesti tuonne yhteen saakka yöhön. Olihan siinä illan aikana niitä pienosia nukahtamisiakin. Yhdentoista aikaan, kun vanhemmat koirat olivat jo aivan naatteja ja torsottivat sohvalla kaikkensa kestäneenä, koko pentupoppoo heräsi unosestaan ja pistivät taas sellaisen rallin päälle, etteihän siinä arvannut ite nukkumaan mennä. Ellu ja Justus olivat jo siirtyneet makkariin varaamaan paikkansa, muut yrittivät kestää riehunnan. Yhden aikaan sitten rauhoittuivat ja itsekin pääsin nukkumaan. Mutta kun oma uniaika (n. klo 22.00) oli valovuosien päässä, eihän siinä uni tahtonut tulla. Ja kun lopulta jo kolme koiraa olivat sängyssäni paikkansa löytäneet, itsensä piti yrittää asettaa sen mukaan, missä tilaa vielä oli. Parisen tuntia unta sitten etsiskelin ja vihdoin olin sen löytänytkin.

Aamulla sianpieremän aikaan n. klo 5.30 alkoi olohuoneesta kuulua ensimmäiset tappeluäänet. Päätin, etten kyllä herää ja vedin peittoa korville. Nukkumakaverinikaan eivät korvaansa moisille äänille lotkauttaneet, joten yritin itsekin samaa. Olin jossain horroksessa sitten tunnin verran, kun säpsähdin siihen, että Ada tipsutteli pikkumakkarista olohuonetta kohti, ärähti sulosille lapsosilleen, että alkavat nukkumaan ja tipsutteli takaisin sänkyynsä. Näin pimeässä sen liikkuvan - ja myös kaksi pientä tummaa hahmoa, jotka sitä seurasivat. Hieraisin silmiäni. Mitä ihmettä! Pennut ovat aidan takana olohuoneessa ja siinä kaksi peräkkäin tulossa kohti makuuhuoneita! Pomppasin sängystä, tempaisin pennut syliini ja lähdin tarkistamaan aidan tilannetta. Aita oli paikallaan, ihan kuten sen illalla laitoin! Miten ihmeessä nämä kaksi houdinia, Loviisa ja Hilda, olivat päässeet aidan takaa pois! No, pistin pennut jälleen aidan taakse, menin peiton alle takaisin. Nukahdin. Mutta vain hetkeksi. Isot koirat alkoivat haukkumaan, juoksivat kaikki makkariini - ja perässä nämä kaksi houdinia!! Ei voi olla totta! Ei muuta kuin taas tarkistamaan, mistä ihmeestä pääsevät aidan toiselle puolelle, ylikö vai osaavatko kulkea aitojen läpi! Tällä kertaa löytyi selitys, kun Loviisa yritti uudestaan: Se työnsi pienen päänsä aidan ja seinän rakoon, pukkasi ja pukkasi ja vot, sieltäpä se vapaus taas koitti. Peräänsä sai hyvinkin pian Hildan.

Tällä kertaa en enää sänkyyn edes yrittänyt. Annoin houdineille ja muille kolmelle ruuan, keitin itselleni kaffet, päästin isot pihalle ja istahin miettimään, miten tästä päivästä selviän muutaman tunnin yöunilla. Kalevaa lukiessani silmät lupsahtelivat kiinni ja väsymys oli aikamoinen. Odottelinkin sitten, että pennut ottavat ruokalevon ja pääsen ottamaan tirsat. Tunti siinä meni, kun olivat urvahtaneet. Kun en ollut tarpeeksi nopea sänkyyn menon kanssa, just, kun olin nukahtamassa, tuo helekatin porukka heräs, alko haukkumaan, tappelemaan - ja tietenki sieltä taas ensimmäinen aitaa oli rynkyttämässä, kun ei nyt sitä saanu edestään siirrettyä. Eipä siinä sitte auttanu muu kuin nousta ylös ja alkaa sinnittelemään tätä päivää siihen, että edes jonkumoiset tirsat pystys ottaan...

Ellu taas kerran varaemona

Kun Ellu pääsi ensimmäisen kerran pentuja haistelemaan, sen äidinvaisto heräs heti. Se asettui makaamaan pentujen petiin ja kaikki tulivat nukkumaan sen viereen. Just ja just mahtuivat kaikki sänkyyn, mutta niin syvät unet siinä näyttivät Ellun hoitaessa saamaan. Tämä on nyt kolmas pentue, jota Ellu hoitaa. On jotenkin niin hellyttävää, jopa hieman säälittää, kun se niin tykkäis olla äiti, mutta ei enää sitä pysty olemaan. Toisaalta, voihan olla, että toisten penskoja on mukavampi hoitaa, kun vastuu kuitenki on oikealla emolla 😉 No, Ada nyt ei omistaan enää juuri välitä, joten on vain hyvä, että pennuilla on joku, joka niistä välittää. 

Ellu hoitaa Amandaa

Hildan vuoro saada hoitoa. Vuoroaan odottaa Amanda.

Loviisakin on mahtunut Ellun kanssa sänkyyn.

Frans tykkää Ellusta ja Ellu tykkää Fransista.

Martta leikkii pentujen kanssa ja saa jo köniinsä

Martta on ollut onnensa kukkuloilla, kun on löytynyt monta kaveria, joita kiusata. Aluksi Martan otteet leikkimisessä olivat turhankin kovia, mutta nyt on saanut jo useaan kertaan köniinsä, varsinkin Loviisalta, että osaa jo itsekin varoa. Noiden kahden, Martan ja Loviisan leikkiä on ollu hupasta katsella. Martta menee hakemaan Loviisaa leikkiin tökkäsemällä tassulla. Loviisa saa heti pultit, hyökkää Martan kimppuun ja Martta peruuttaa. Loviisa senkus menee perässä ja hyökkäilee Martan kimppuun. Kun Loviisa lähtee juoksemaan pois, Martta nappaa sitä hännästä sillä seurauksella, että Loviisa hyökkää taas sen päälle. Alun pomoasenne on karissu Martasta pala palalta ja nyt on Loviisa niskan päällä. Kiltiksi leikkijäksi on siis Marttaki nyt oppinu, myös muitten pentujen kans.

Olen yrittänyt ottaa kuvia Martan leikeistä, mutta kun on musta pentu mukana, eihän tuo kameran tarkennus mukana pysy. Kaikki hyvät kuvat on epätarkkoja. Tässä yks, jossa kaksi on paikallaan  😊

Näinkin hellästi voi toista koskettaa. Taitaa olla Frans tässä kohteena.

Tässä muutamia pentukuvia jossain vain järjestyksessä 😊

Ada-äiti ei jaa pissaa Fransin kans 😉

"Eikö tuo Hilda oo ihan tyhmä, ku raahaa tuota lelua tuonne häkkiin, huoh!", miettii Alma-mummu.

Suurin, Loviisa, syömässä pienimmän, Amanda, kanssa 1,5 viikkoa sitten. Kokoeroa vieläkin on,
mutta sekin pienenee.

Todistettavasti ne nukkuvatkin joskus...

Ada-mamma pesemässä lattiaa, Hilda ja Frans vaan leikkivät. Näin se käy koirien maailmassakin 😀

Hilda-neiti 💓

Fransilla tuotti hankaluuksia päästä tuon korkean aidan yli. Muut pomppivat sen edestä tuosta vaan.
Nyt jo Franskin pomppais vaikka metrisen aidan yli - noin niinku suunnilleen.

Frans 4 vkoa

Frans leikkii.

Tämä on varmaankin Loviisa 😊

Meijän isommat nelijalkaset

Onhan meillä tietenkin muitakin koiria täällä kuin nuo pennut. Justus, Alma, Ellu, Martta, Ada ja Luna elävät hyvin pentujen kanssa. Välillä näyttää, että ajatuksissaan tuhahtelevat noille riiviöille, mutta yhtäkkiä Justus-isä saattaa olla nuolemassa jonkun pennun korvia, Luna makaa tyynynä, Alma makaa pedissä pentu vierellään ja Ellu, no, Ellu on varaemona. Ada taitaa olla ainoa, joka ei välitä tuon taivaallista pennuista. Ei suostu enää syöttämään niitä. Vielä syö pentujen kakkoja, mutta siinäpä taitaa olla sen kiinnostuksen määrä pentuihinsa. 

Justus seisoi niin mukavasti kameran etsimen kohilla, että oli pakko ottaa kuvia.

On tämä Justus niin ihana!

Alma näyttää kuin ois viikon valvonu 😉

Lunaltakin löytyy niskaa! Odottelee kärsivällisesti, että saisi jaossa olevia nappuloita.

Luna alkaa iltasella nukkumaan aina siinä puoli yhdeksän, yhdeksän aikaan. Ei ole nyt oikein onnistunut,
joten päiväunetkin on todella syviä ja ne otetaan ihan missä vaan asennossa tai paikassa.

Pituutta Adalla riittää. Tässä sellainen oikea keräysasento. Vink, vink teille muillekin 😉

Unelma käväsi kuvissa, kahdenlaisissa, Halti yhdenlaisissa

Unelma kävi näyttäytymässä ja valokuvattavana. Kun on nyt pudottanut sen mahottoman paksun turkkinsa, siitä sukeutui todella ihanannäköinen nuori neitokainen. Saa kohta kaverin kotiinsa, jonkun näistä pennuista. Ei ressu vielä tiedä, että joutuu luovuttamaan kuningattaren paikkansa, ja varsinkin sänkynsä.

Unelma, 1v 4 kk

Violetdream Jane Marple

Karvaa ei juuri ole, mutta jonkun verran kuitenkin. Voin vain kuvitella,
minkä määrän Kati on siitä harjannut!

Unelma ja Halti kävivät molemmat torstaina silmä- ja muissa tarkastuksissa. Unelmalla oli täysin terveet silmät, Haltilla pari ripseä. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät todella hyvinä, mutta vielä pitää odottaa, mitä kennelliitto niistä sanoo. Polvet oli molemmilla 0/0. Haltilta otettiin myös selkäkuvat. Nyt vaan jännitetään, että tulokset olisivat samat kuin lähtiessä.