Uutta elämää

Niinpä sitten vihdoin viimein pääsin muuttamaan ja olenkin jo kuukauden uudessa kodissani Kempeleessä asustellut. Hyppäys 70-80-luvulta 2010-luvulle on sujunut hyvin. Arkikin on suht jo hallussa ja induktioliettäkin olen oppinut käyttämään alun sähellyksen jälkeen. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja muistan jo, missä mikäkin on. Aivan ihastuttavaa on asua yhdessä kerroksessa - en osannut arvatakaan, kuinka siitä nautin. Laskeskelin eilen, että olen asunut kolmessa tai kahdessa kerroksessa viimeiset 24 vuotta, ja alussa täällä ihmetyttikin, ettei tarvinnut juosta yläkertaan hakemaan tavaroita ja kaikki löytyvät helposti, nopeasti ja ilman kompurointia portaissa. Eläminen on siis paljon helpompaa ja nautin todella!

Koirilla meni pari päivää, kunnes hoksasivat, että tänne jäädään. Meillä oli Morriskin "juoksuvaihdossa", kun Tiinan luona oli liikaa tärppihuuruja, ja pääsi muitten kanssa opiskelemaan uutta kotiaan. (Martta meni puolestaan Tiinalle, jossa on vieläkin.) Luna kuljeskeli takapihalla häntä alhaalla, jota ihmettä en ollut kymmeneen vuoteen nähnyt. Kolmantena päivänä olivat jo kuin kotonaan. Ovat myös muuttuneet täällä. Justus tulee viereeni nukkumaan ja vaatimaan rapsutuksia, ja tekee sen myös vieraille. Morris alkoi myös tulemaan sohvalle viereen nukkumaan. Luna on reipas ja vaikuttaa nuorentuneen. Ellu on oma ylhäinen itsensä ja Alma myös. Mutta näkee, että kyllä nekin nauttivat täällä. Ei ole portteja esteenä eikä portaita kiipeiltävänä. Takapiha kuitenkin on paikka, jonne ne eivät mielellään mene. Etupiha puolestaan vetää kovastikin - ja varsinkin siellä joskus harvoin kulkevat ihmiset ja autot. Lenkit tehdään hihnassa kaksi kertaa päivässä. Onneksi tuo pyörätie radan vieressä on sen verran rauhallinen, että olen voinut päästää niitä vapaasti juoksemaan.

Luna takapihalla oudossa asennossa - häntä alhaalla!

Näin se sitten nykyään ruokailu tapahtuu. Ellu tahtoo olla kärsimätön ja etsii aina
paikkaansa, mutta kyllä sekin vielä oppii.

Kaikki viisi, kun Morriskin oli vielä meillä. Vasemmalta Alma, Luna, Justus, Morris ja Ellu.

Morris makoilee.

Luna on jo aloittanut entisen hommansa eli pehmolelujen hamstraamisen.
Pesin 12 pehmolelua ajatellen Vilman tulevaa vauvaa. Eihän ne sinne saakka
puhtaana säilyneet :)

Keittiön tunnelmaa.

Uudelle sohvalle mahtuu nyt vaikka kymmenen shelttiä. Tai no, ehkei sittenkään, kun kyllä itsekin
siihen olen ajatellut aina mahtua pötköttelemään...

Ja minulla on takkakin!

Ada kovastikin tiineenä

Ja montaa pentujen kyselijää varmaan kiinnostaa tieto, että Ada on hyvinkin tiineenä. Nyt on kuusi ja puoli viikkoa odotusta takana, Adan massu on kasvanut ja Ada voi hyvin. Tarkoitus on se käyttää röntgenissä viikon, kahden päästä.

Paljon on nyt tullut pentukyselyjä enkä enää ota uusia vastaan. Yritän vastata kaikille tähän mennessä yhteyttä ottaneisiin, mutta voi olla, että menee jokunen päivä, että ehdin sen tehdä.

Ja se yhdistelmä. Justus on tässä tulevassa pentueessa isänä. Aivan uskomattoman hyvä oli astumaan; kerran hyppäsi ja nalkissa olivat, kummallakin kerralla. Justuksesta ja Adasta voitte lukea enemmän heidän omilta sivuiltaan. Tausta löytyy täältä.



Kommentit

Aliel sanoi…
Kyllä yhdessä kerroksessa asuminen on vain niin paljon helpompaa, etten hevillä luovu. Toki sitä on puolensa kaksi- ja kolmikerroksisissakin taloissa, mutta niin paljon neliöitä en kotiini tarvitse, että niitä minun mielestäni olisi kannattavaa eri kerroksiin jakaa.