Pentujen nukkuessa muu lauma riehui metsälenkillä

Pennut täyttävät tänään kolme viikkoa ja ovat siirtyneet jo alakertaan kuuntelemaan ja haistelemaan meidän muiden elämää. Pentusänky on aitauksessa ja muu lauma kuuntelee aidan takana pentujen liikehdintää. Luna on ihan täpinöissään. Istuu tai makaa aitauksen vieressä. Toiset kiinnostuvat pennuista enemmän vasta, kun pennut ääntelevät ja leikkivät aitauksessa.

Ja kyllähän nuo jo leikkivätkin. Ihan koiran otteita jo on, vaikka osumatarkkuus toiseen ja pystyssä pysyminen yrityksen jälkeen ei vielä ihan kutiaan pidä. Haukkuvatkin jo, joka pistää kyllä paatuneimmallakin hymyn huulille, jos ei ihan nauruksi.

Yritystä riittää, vaikka osuma ei aina onnistukaan. Sofialla leikki mielessä ja Lilja miettii, mitä tuo tassu tuossa tekee.

No, ei ihan osunut, mutta äristä me osataan.

Sofian uusi yritys ilman tassua. Oskari yrittää takapäästä tuupata Sofiaa, mutta eipäs se noinkaan suureen
takapuoleen osunut. Kupsahti nurin kuvanoton jälkeen. Otto istuu paikallaan kuin tatti.

Yhteiskuva. Vasemmalta Oskari, Otto, Sofia ja Lilja.

Tästä huomaa Liljan ja pienempien Oton ja Sofian kokoeron. N.100 grammaa on painossa eroa.

Otto ajatteli lähteä maailmalle.

Tähän asti pääsi, mutta rohkeus loppui ja päätti palata turvalliseen pentusänkyyn takaisin.

Sofia opettelee oikeaa leikkiinkutsuasentoa...

... mutta takajalat antoivat periksi ja leikkiin kutsusta tulikin makuuasento.

Lilja kävi  sängyn ulkopuolella nukkumassa.

"Hei maailma!", Oskari toivottaa. Kuva Henri Salmi.

Tässä aitaus ja Luna, jolla alkoi piinaviikko, kun ei vielä pääse haistelemaan eikä nuolemaan pentuja.

Kiinnostusta pentuihin riittää kaikilla  muilla paitsi Impi-äidillä :)

Luna vartiointiasennossaan. Tämä on ollut sen paikka pari päivää, ja aikoo varmastikin jatkaa niin kauan, että
pääsee kunnolla tutustumaan pieniiin.

Lenkki ihanan aurinkoisessa säässä

Kun pennut pistivät nukkumaan lähdimme muun porukan kanssa metsään lenkille. Oli aivan ihanan upea kevätsää. Aurinko paistoi ja pakkasta oli vain muutama aste. 1,5 tuntia käveltiin pitkin metsäteitä ja -polkuja. Justuksella ja Sylvillä oli oma leikkinsä koko lenkin ajan. Varmasti juoksevat määrällisesti kaksi kertaa pitemmän matkan kuin me muut. Haiku, Ellun tyttö, tuli meille viime viikolla hoitolaiseksi. Hyvin on mennyt ja lenkilläkin vetää samaa vauhtia kuin muutkin.

Kerrankin sain otettua kamerankin lenkille mukaan, ja ihan mukiinmeneviä kuvia tästä lenkistä muistoksi jäi. Aika monta kuvaa tähän nyt tulee, mutta oli niin ihana reissu, että pakko laittaa nämä kaikki :)

Alkulenkistä kaikki muut vielä mietiskelevät, mutta ei Sylvi. Heti oli täysi meno päällä.

Haiku odottelee, mutta ei Sylvi! Impillä on pomppa päällä, etteivät tissinsä palellu.

Minun pitäisi aina lenkille lähtiessämme laittaa nappulat taskuun piilossa koirilta. Jos Luna sen näkee, se seuraa minua
koko ajan eikä lähde muitten mukaan kuin käskystä. Kulkee takana ja jos edessä menee, tasaisin väliajoin tarkistaa, josko
nappulaa  minulta herkeäisi.

Sylvistä tulisi upea metsänhoitaja. Se karsii puunoksia mennessään ja kuljettaa niitä mukanaan.

Kasapäin shelttejä.

Justus meni häiritsemään Sylvin puun karsintoja ja sai melkein turpiinsa. :)

Sylvi Justuksen kimpussa.

Muita ei kiinnosta noitten penikoitten pelleilyt.

Aikuisilla jo turhat pelleilyt on jääneet unholaan. Parempi vaan tutkiskella ympäristöä.

Ja kukas se sieltä taas vouhottaa tulemaan :)

Ja taas mennään!

Kumpihan tässä on voitolla...

Kauniita ilmeitä, kauniita hampaita...

Hetken rauhoittuminen, kuva, ja...

... taas mennään. MItähän tässäkin oikein tapahtuu!

Sylvi, Shadeland You Could Be Mine, 8 kk.

Tämä metsäpolku on aivan ihana, sekä talvella että kesällä.

Meitä on Käpylänperän alueella muutama lenkkeilijä, jotka tätä polkua tallaavat. Hyvä ja kulkukelpoinen
polku on aikaan saatu, vaikka lunta on riittänytkin.