Huh, onpas ollu aikamoista hulinaa...

Nyt ollaan sitte vihdoin viimein vain oman porukan kans ja päästään kokeileen, minkälaiseksi elämä muodostuu kolmen nartun ja vielä tällä hetkellä kahen uroksen kans. Kaikki nukkuu nyt kaikkensa antaneina ja iteki oottelen, että pääsis sänkyyn yöunille. On ollu aikamoista pyöritystä viimeset pari viikkoa.

Pekko 4 kk

Vincent 1,5 v

Ellu 3 v

Alma 6 v

Luna 8 v

Pari viikkoa hurahti uskomattoman nopiaa noitten seittemän shelttilöisen kans. Lenkillä käynti on välillä ollu haasteellista. Välillä on menty ihan rauhallisesti pitkin poikin mettäteitä, välillä on sydän hypähtäny kurkkuun. Vincent nääs muistelee edelleen juoksentelevansa tuntureilla eikä meijän pikkumettäsä, ja on välillä laajentanu reviiriään aikamoisen isoksi. On lähteny vaan juoksemaan mahotonta kyytiä jonneki ja oon jo säikähtäny, että sinnekö se hävis kokonaan. Kun oon huudellu, takasi on tullu samanmoista vauhtia. Välillä on vetäny mukkaansa nuo kaks muutaki poikaa, Valton ja Pekon, jotka on kyllä kääntyneet takasi hyvinki äkkiä. Uskallus ei oo onneksi riittäny kovin pitkille retkille. Vincent seuras Sirua ensimmäiset neljä päivää, mutta into onneksi hävis ja elämä rauhottu siis silläki saralla. Loppujen lopuksi kuitenki meillä oli tosi rauhallista, vaikka aluksi tuntu, että on niin sekalainen seurakunta kotona. Kuhan löysivät laumassa paikkansa, kaikki meni paremmin ku hyvin.

Perjantaina tulivat sitte vielä Impi ja Lempi. Vuorokauden verran kotona oli siis yhdeksän shelttiä. Vincent rakastu tällä kertaa Lempiin, joka ei tykänny sitte ollenkaan tuosta päällehyökyvästä ja joka paikkaan sitä seuraavasta miehestä. Todella kauniisti Lempi Vincentille hampaitaan näytti. Ei voi kyllä neiti "kauniimmalta" näyttää ku ylähuuli ylhäällä ja hampaat irvesä :) Ei tahtonu uskoa Vincent sitäkään. Impiki sai sekä Vincentin että Pekon kiinnostuksen puolelleen, mutta sen verran ärhäkkä tämä neiti on, että pääsi muutaman ilmotuksen jälkeen rauhaan pojilta.

Iltapuuhia

Vincent ja Impi aika lähekkäin.

Valto miettii, mihin asettus nukkuun.

Ihan hyvä paikka tämäki. :)

Siru vallotti sohvan lopulta yksin.

Vincent halus kuvaan.

Tässä se kolmas tai neljäs ilmotus Impiltä ja sen jälkeen pojatki ymmärsi,
ettei tämä mamma hyväksy poikia lähelleen.

Impi :)

Ja kyllä poikia sitte ossaa ottaa pattiin!

Lempi vietti suurimman osan meilläoloajasta tässä tuolilla. Pääsi pakoon
yli-innokkaita poikia ja prinsessallahan pittää olla talon parraimmalla
paikalla kyttäyspaikka.

Lauantaina lähtivät Valto ja Siru omaan kotiin ja tilalle tuli Vincentin iloksi - ja harmiksi - Ada. Nyt oli myös Pekko innossaan eikä vain sen vuoksi, että tuli leikkikaveri. Ada joutu heti höykkyytykseen, mutta ei ollu yhtään moksiskaan siitä. Leikkimään vaan alko poikien kans, jotka eivät ymmärtäneet hommaa ollenkaan. Olisivat vaan halunneet haistella Adan takapäätä ja vähä tehä muutaki. Kovasti siis noilla molemmilla pojilla on ne poikien asiat mielessä, sanosinki ihan liikaaki...

Mulla meni Impi ja Ada sekasi, kun ovat niin samankokosia ja -näkösiä. Impi-mamma on pudottanu kaiken karvansa ja näyttää niiiiiiiin ressukalta.  Ite ei kyllä häpiä ollenkaan asuaan. Sama komennustahti jatku, mikä sillä aina meillä ollessaan on.

Impi-ressu on niiiiiiiin pikkunen. Karvaa on aivan mahottoman vähä.
Kirsi sano, että kuulemma on jo kasvanu, jota on hyvinki
vaikea uskoa :)

Tässä Pekko 4 kk, Ada 4,5 kk ja Impi 4 v. Niin meni Impiki ihan
pennusta. Ei siis ihme, että sekotin Adan ja Impin. Lempi ei
tullu kuvaan, kun halus vaan maata tuolillaan.

Ulkona riitti vauhtia. Adalla riitti virtaa ihan mihin vaan ja se innostutti muutki mukaan. Loppujen lopuksi kuitenki Ada ja Pekko löysivät toisensa ja leikkiä riitti sisälle saakka. Matot sai kyytiä ja me ihmiset nostettiin tv:n äänitasoa, että jotain kuultu noitten kahen riehunnan alta.

Huh, miten nuo sessulit osaaki liikua nopiasti ja niin ihanan
sulavasti.

Ja Luna-ressu yrittää saaha kaverit rauhottumaan. Lunan haukkumista
oon saanu todella hyvin vähennettyä vesipullon suihkeella. Nyt ei
tartte ku sanoa "pullo" ja tuo neiti hiljenee. Oisin ehkä voinu valita
tuon käskysanan vähä paremmin. "Pulloa" pihalla huudellessani
voivat naapurit ymmärtää asian hiukkasen väärin :)

Ja Vincent ihan likituntumasa Adan kans. Tuo neiti ei vois vähempää
kiinnostua moisesta lähentelystä.

Jahas, mitenkäs se nyt noin Impin pylly Adaa kiinnostaa... :)

Pentuja... eiku kaks 4-vuotiasta ja yks 4 kk:n ikänen.

Kaks pentua, Pekko ja Ada, ja kaks aikusta, Lempi ja Luna.

Sisällä sitte vaan oleskeltiin.

Lempi ja Henri halailevat <3

"Mitäs keittiössä?!! Ruokaa?" Ada ja Alma, joka on lempipaikallaan.

Impula, Pekko ja Vincent.

Pekko lötköttää.

Ihana Ada <3

Rinsessa sielä, missä pittääki :D

Vincent pääsi matolle.

Nämä neitit ja pojat ku vaihtelee yhtenään oleskelu-/nukkumispaikkaansa, kuvia vois ottaa vaikka kuinka paljo. Tässä ollaan sitte taas ihan muualla...

Impi <3

Pekko Pötköttelijä <3

Ellu ja Impi ennen nukahtamista.

Pekko Peikonpojasta on tullu kyselyjä ja ensi viikolla tulee ensimmäinen maholllinen perhe tutustumaan tuohon poikaan. Nyt kun oon sitä pari viikkoa seuraillu, oon ihastunu kyllä siihen ihan viimmesen päälle! Laumasa toimii tosi hyvin, on kiltti, rohkea ja utelias. Kontakti ei vielä oo ihan kunnosa, mutta kyllä se sieltä tulee. Luulin, että esim. kynsien leikkauksesa pyristelee vastaan eikä anna niitä leikata, mutta ku oli nappulaa vieresä, ei välittäny asiasta tuon taivaallista. Kun meillä oli enemmän koiria, tykkäs mennä yksin keittiöön nukkumaan. Nyt kun on vähemmän liikkuvia osia eli koiria talossa, se on mukana koko ajan ja nytki nukkuu tuosa lattialla mun jalkojen vieresä. Aivan ihana poika se on!!

Pekko Peikonpoika <3

Tämmöstä mulla aina välillä on. Nyt oli kuusi, mutta mahtuupa niitä kaheksanki sohvalle, ku vähä annetaan toisillemme tillaa :)

Ellu, Impi, Lempi, Luna, Vincent ja Alma. Ja oonhan siinä minäki :)