Arkea ja eläinlääkärikäyntejä

Arki alko viime maanantaina, ku kaikki hoitolaiset olivat lähteneet koteihinsa. Viijen koiran laumasa kaikki on menny ihan mukavasti. Vincent ja Pekko leikkii keskenään ja pitävät ärinää yllä. Neitit vaan makkoilee ja kattelevat vähä niinku "huoh" niitten kisaamista. Lenkillä Vincent jatkaa suurten linjojen kierroksiaan, mutta tullee heti huudettaesa juosten luo. Pihalla jopa Luna saattaa innostua leikkimään - tai oikiastaan tappelemaan lelusta...

"Se on mun", sannoo Pekko. "Ei oo", sannoo Luna.

"Munhan se on, hähähhää!"

"Mää en ala", sannoopi Luna.

"Hei, täsä on heinää. Syyäänkö?"

"Mitä te sielä syöttä. Mullekkiiiiiiii", sannoo Vincent ja liittyy
ruohoa mussuttavien lehmien joukkoon.

Tiistaina lenkin jälkeen Luna tuli nukkuun mun viereen sohvalle. Katsoin sitä sitte tarkemmin ja hoksasin, että kuonon oikialla puolella oli patti. Ku katsoin suuhun, ien oli ihan turvoksisa. Siitä sitte heti nettiin ja varasin Ouluvetiin keskiviikoksi Tulokkaan Anulle ajan. Ja sieltähän se suusta syy sitte löyty. Ylä P4-hammas oli haljennu ja oli päässy tulehtumaan. Eikus sitte leikkausaika mahollisimman pian ja Luna kotiin tulehus- ja kipulääkkeineen perjantaiaamun leikkausta odottelemaan. 

Perjantaiaamuna vein Lunan Anulle ja lupasin tulla yhden aikaan sen hakemaan. Kun sitte menin, Anu kertoi hyviä ja huonoja uutisia. P4-hammas oli lähteny tuosta vaan pois, mutta suusta oli löytyny toiselta puolelta viimeisimmistä pienistä hampaista yks, joka heilui ihan vaan muutaman kiinnikkeen varasa ja se oli kannattanu ottaa pois. Anu oli laittanu puudutuksen ja heti hampaan taakse oli pistoalueelle tullu verentungosta. Kun hän oli aloittanu irrottamaan ientä, sondi oli uponnu yllättäen hampaan taakse ja ikeneen oli tunnu mustelma. Hoitaja alotti ottamaan hammaskiveä pois ja oli huomannu yhtäkkiä, että Lunan silmä oli alkanu pullottaan.  Verenvuoto ei ollukaan tyrehtyny normaalisti, vaan jatkunu ja jatkunu. Lääkäri-Anu oli säikähtäny tietenki ja oli konsultoinu sitte Wickströmin Kaisaa. Silmän pullotus oli saatu vähemmäksi silmää varovasti tukemalla ja kostutustippoja käyttäen. Pullotus johtui siis siitä, että Luna oli maannu kyljellään ja veri oli menny haavasta silmän taakse, ei valunu siis suusta pois. 

No, kaikki kuitenki sitte meni ihan hyvin, mutta Luna jäi tarkkailuun vielä pariksi tunniksi. Verenvuoto loppu ja Lunaki heräs tokkurasta ihan oikiana ittenään, mitä ny vähä vielä humalaisena. Kahet antibiootit, kipulääke ja antibioottisilmätipatt ja kostutustipat kassisa lähettiin sitte ajeleen kotia kohti. 

Kaikenlaista sattuu eikä näille mitään voi. Hoito oli Ouluvetisä aivan huippua! En missään vaiheesa epäilly, etteikö Luna tuosta toivu. Ja lauantaiaamuna perjantai-illan tokkurakohmelosta toivuttuaan Luna oli ihan oma kaikesta asioista huomauttava ittensä :) Syö entiseen malliin eikä siitä huomaa enää, että ois jossain lääkärillä käyny. Silmän pullotuski on melekeinpä hävinny.

Luna perjantaina, ku tultiin kotiin. Vasen silmä hieman vielä pullotti.
Tötterön jätin melekeinpä heti pois, ku Luna ei tehny elettäkään,
että ois alkanu silmäänsä rappaileen.

Luna tänään Sannan tekemän trimmin jälkeen. Ihan on entinen Luna,
mutta ihan sheltin näkönen trimmin jäliltä. Kiitos Sanna
kauniista koirasta :)

Sanna tuli tänään Fionan ja Ringan kans kyläileen ja sai aikamoisen vastaanoton jo pihalle autolla kääntyessään. Fiona ja Ringa jäi autoon ootteleen ja meijänki koirat rauhottu lopulta.

Pusupoika Pekko ei tahtonu raskia jättää Sannaa rauhaan ollenkaan :D

Sannalla oli oma kuski, joka malttamattomasti ootteli, että pääsee ajeleen
Annalankankaalle lenkille :)

Nappuloita jollakulla?

Luna-lupsukka <3

"Seiso" x 3 :)

Joo, nappuloita on ilmiselvästi jollakulla :)

Lähettiin sitte lenkille Annalankankaalle koko poppoo. Olihan aivan upian ihana ilima. Takki piti ottaa alkulenkistä jo pois.  Ringa joutui kulkemaan hihnassa, ku ei saanu riehua vielä. Ellu ei siitä huolimatta oikein ensin uskaltanu mun viereltä lähtä pois. Elluhan sai Ringalta turhan läheisen kontaktin noiden eka tapaamisesa. Muisti sen näköjään vieläki. Loppulenkistä kaikki kuitenki olivat kavereita. 

Vihdoin onnistui, kaikki kuvasa! :)

Porukkaa sikin sokin.

Otinpa sitte vihdoin viimein noista meijän uusista tulokkaista kuvia, kun kerranki oli joku auttamasa kuvauskohteitten seisottamisesa. Pekko osas pysyä paikallaan, mutta Vincentillä on vähä vielä opittavaa asentonsa kans - tai ainaki siihen pääsemiseen ;) Mittasin Pekon ja on huimat 37 cm - ja on vasta 4,5 kk:n ikäinen!! Iso poika taitaapi Pekosta tulla :)

Pekko Peikonpoika on löytäny uuden ihanan kodin. Viikon päästä tämä poika muuttaa Temmekselle Jerry-collien ja kahden kissan kaveriksi. Me Marjan kans ollaan ylionnellisia, että Pekko pääsee maalle asumaan ja metsään juoksentelemaan ja saa varmasti rakastavan kodin <3