1, 2, 3, 4, 5, 6, 7!!!

Nurmikko jäi nyt tältä illalta leikkaamatta, ku piti alkaa päivittää viikonlopun tapahtumia. Ei nyt mitään kummempia oo tapahtunu, ihan suht tavallista koirien kans oloa, mutta kyllä taas on saanu nauraa ja melekeinpä itkiäki.

Ada tuli perjantaina meillä jo olevien viiden sheltin lisäksi. Kovasti oli kyllä tällä neitillä vauhtia taas. Valto sai kunnon ryöpytyksen ja jossain vaiheesa  myös Ada Valtolta hammasta. Kauaahan tuo pikku neiti ei sitä muistanu, eikä kyllä Valtokaan. Ilta meni hyvin ja nukkumaanki päästiin ihan oikiaan aikaan. 

Yritin ottaa Adasta istuma- tai seisomakuvaa ulkona. Eihän siitä saanu, sen verran oli vauhtia koko ajan. Toin sen sisälle, istutin sohvalle ja johan onnistu! Ada 13 vkoa, 28 cm.

Lauantaina tuli sitte Ippu hoitoon. Ku se pääsi portista sisälle, se sai ensin täydellisen tutkinnan ja siitä puhtain paperein selvittyään veti semmosta vauhtia nurmikkoa päin, että pyörähti muilla koirilla ja mulla ja Piitulla silmät nurinpäin sitä katsellessamme. Vauhti oli aivan siis mahotonta! Saihan se heti peräänsä Valton, Siirin ja Alman ja pienen Adanki tietenki. Voi hyvänen aika sitä riemua ja rähinää!! Semmosta sattaa kuuttakymppiä, vähintäänki, Ippu veti nurmikolla muut perässään. Ada-ressun vauhti ei riittäny ja Almaki anto periksi. Valto ja Siiri jaksoivat yrittää, josko ees peräsä pysyisivät, mutta eihän ne tuolla raketille mitään voineet. Välillä Ippu juoksi mettään nämä kaks peräsään ja yhtäkkiä pomppas jostain pensaan seasta nurmikolle ja lopulta myös Valto ja Siiri. Olihan sitä vauhtia aivan upia kattoa. Luna-ressu ei ees yrittäny mukaan, haukku vaan epätoivosena laatoilla, että lopettasivat nyt sen hullunmyllyn ja oisivat ees hetken paikoillaan. Alma on tosi fiksu. Ku Ippu veti porukkaa tuon mun "huvimajan" ympäri, Almapa ei lähtenykään porukan perään, vaan meniki oottaan toiselle nurkalle, että Ippu tulee sieltä ja sai sen kiinni. Yritti ottaa hännästä kiinni, mutta aiiiiivan liian nopea oli Ippu Almallekki :)

Ada-ressu jää ihan jalkoihin.

Jossain vaiheesa huomasin, että Ada nilkutti vasenta takajalkaansa. Luulen, että se löi sen portaaseen juostessaan sisälle. Välillä otti sillä askelia, välillä vaan roikotti ilmassa. Kokeilin jalkaa, vääntelin, kääntelin, mutta en siitä mitään löytäny. Ada sitte hoksas ite, että pitää rauhoittaa ittensä ja makoili melekeinpä koko päivän. Ulos tuli ja sisään meni, mutta läsähti kummasaki paikasa aina makoileen. 

Neiti Ada paikoillaan!

Ja välillä muutki päättivät ottaa vähä iisimmin.

Siiriä jo kuumuus haukotutti :)

Almalla ja Siirillä oli omat metkut. Ne tuijotteli toisiaan vierekkäin seisten hännät törröllään. Välillä toinen heittäyty leikkipyyntöasentoon ja sitte pyöriskeltiin vähä aikaa. Valto yritti päästä leikkiin mukaan, mutta Alma ajo sen pois. Haluas Siirin ihan itteleen. Luna haukku vieresä ja yritti komentaa kaikkia paikoilleen paikoilleen. Ku eivät tytöt uskoneet, Luna käveli haukkuen niitten välistä ja erotti ne toisistaan. 

Leikkiin kosiskelua.

Ja siitä sitte toimintaan. Valto-ressu on kolmas pyörä, jota ei vaan
mukaan hyväksytä.

Seittemähän niitä sitte oli, noita shelttejä. Ihan hyvin sovussa kaikki olivat. Täsäki kaikki porukalla tullee ulos sisältä, kerranki suht rauhallisesti.

Ellu nyt välillä saatto toisille huomauttaa, kun ei saanu olla rauhassa siten miten haluaa. Tämä prinsessahan ei nyt juuri leikkiin tai juoksemiseen mukaan tule. Tai no, eihän se yleensäkään sitä tee, oli sitte jalka siteessä tai ei. Ellu makoili omassa rauhassaan pää ylypiänä pystysä eikä korvaansa lotkauttanu tai elettäkään tehny, vaikka minkämoinen härdelli pihalla oli. 

Ellu makoilee joko varjossa...

... tai pihan kuumimmasa paikasa.

Kyllähän se muutaki välillä tekkee. Tästä kukkapenkistä kuitenki
käskytettiin aika äkkiä pois.

Pesin päivällä Alman ja Lunan. Samalla sain  kokeilla uutta kuivainta, joka osoittautu aivan upiaksi vehkeeksi! Kun sen perjantaina sain ja kokeilin kotona, minkämoinen teho siinä on, meinas mennä koko keittiö uusiksi. Aivan mahoton puhallusteho siinä on! Pakastimen alta lensi Ellun kokonen karvamäärä, vaikken osottanu ees sinne päinkään. Siivoukseenki siis soppii, jos kestää ilmasa pyörivät karvat ja jaksaa niitä sylkeä suustaan pois.

Tämä on se uus kuivain, aivan ehoton kapistus shelttien
kuivaamiseen! Tilattu Milomaticilta, h. 155 €.

Luna ja Alma kumpaineki oli aluksi aivan kauhuissaan tuon puhaltavan laitteen eesä! Yrittivät vältellä parhaansa mukaan, mutta ku ilmotin, ettei se auta, sain kuivattua molemmat ihan hyvin. Ja kävihän se nopiaa! Alla olevissa kuvisa neitit ennen kuivaamista. Kovasti pörrösiä ovat kyllä jo sillonki.

Lunan turkki ku pikkuhiljaa kuivu itekseen, se vaan pöyheni ja pöyheni.
Kuivaimella sain sen vähä tolokkuihinsa. Siis turkin :)

Alma niin jotenki leuhkana. Mitä lie ajattellee.... Ei tältä näyttäny yhtään,
ku nostin pöyvälle ja otin kuivaimen käteeni :D

Annoin jossain vaiheesa koirille pientä purtavaa pihalle. Muilla ne hulahti maahaan alta aikayksikön, mutta Ada nautiskeli turhanki kauan. Alma nääs hermostui jo, kun tuo yks vaan naatiskeli ja nakerteli hiljaa luun palastaan. Sen verran sisua tuolla pikku-Adalla on, etteivät isot uskalla siltä noin vaan ruokaa ottaa. Ada ärähtää hyvinki lujasti, jos liian lähelle menevät. Alma seiso sitte tuosa tuijottaen Adan syöntiä, josko se ruoka siitä suusta vaikka maahan tippuis. Yritti olla ovela ja meni välillä taakse seisomaan, välillä taas tuli tuohon eteen kattomaan. Ja menihän se Ada vipuun! Lopulta Alma nappas luunpalan suuhunsa ja Ada vaan typerännäkösenä katto, mitä tapahtu :)

Kävin lauantaina myös katsomasa Kartiosumun kennelissä ihania kaksviikkosia sheltin pentuja. Voi hyvänen aika, ku olivat ihania. Piti pitää tunteet hallinnasa, etten ois menettäny ihan sydäntäni niille ja jääny assuun sinne aitaukseen!!! Kannattaa käydä ihailemasa kuvia Tiinan sivuilla. 

Kun tulin kotiin, Adakin jo käveli ihan kunnolla. Oli kaiketi nukkunu koko ajan ja samalla jalkaki parantunu. Huoh, että olin helpottunu! Muutki olivat nukkuneet, kun oli taas ulkona semmonen vauhti päällä, että oksat pois! Onneksi kuitenki rauhottuivat kaikki, kun iteki rauhotuin katteleen tv:tä. Jossain vaiheesa sitte kävelin keittiöön ja laskin koirat. Sain tulokseksi kuus ja ihmettelin kovasti, missä se yks on. Selvis nopiasti, että puuttuva oli Luna. Ihmettelin, että miten se saattaa puuttua, ku aina lasken koirat sisälle mennesä ja niitä oli varmasti ollu ne seittemän. Nyt kuitenki huhuilusta huolimatta ei tuota neitokaista näkyny missään. Kävin ulkonaki kattoon, vaikka tuota neitostahan ei ulos vahingosa unoheta - huomauttaa kyllä äänekkäästi asiasta heti! No, kiertelin ja kaartelin alakerrasa, yläkerrasa kun ei voinu olla, ku portti oli kiinni. Lopulta kun olin kaikki paikat kattonu, tarkistin kevythäkin uudelleen. Häkki on Valtolle ja Siirille laitettu ihan varalta, mutta eihän sielä kukaan oo nukkunu. Enkä ois uskonu, että nytkään sielä ketään ois. Mutta olihan se Luna siellä! Makas ihan häkin perällä niin, etten ollu sitä eka kerralla sinne kattoessani ees huomannu. No, helpotuksen huokaushan siinä pääsi, vaikka ku järellä aattelee, ei se ois ees hukkaan voinu mennä. Myöhemmin huomasin keittiöön taas mennessäni ja jääkaapin ovea avatessani, että sepä ois ollu täysin varma keino Lunan löytymiseksi. Jääkaapin ovi auki ja kaikki viis olivat viivana keittiösä :)

Sunnuntaina lähtivät Ada ja Ippu omiin koteihinsa. Ippu meni aivan sekasi, ku Piitu tuli hakeen. Näkee kyllä, kuinka se Piitusta tykkää ja on aivan ihana katsoa noitten kahen yhdessäoloa ja yhteistyötä! Adan kävin viemäsä kaupunkiin Vilman ja Tomin luo samalla, kun lähin Lunaa viemään koirahierontakoulutukselaisille hierontaa saamaan. Kyllähän se Adakin oli sitten onnellinen, ku Vilman näki. Jotenki se on ihana nähä, miten nämäki pennut ovat omansa löytäneet. Ei voi muuta ku olla onnellinen siitä!