Oliskohan vaiko eikö olis

Eipäs pysty satavarmasti sanomaan, onko Alma-neitimme masussa kasvamassa pentuja vaiko ei, mutta on se neiti muuttunut viikon aikana! Entinen säpäkkä neiti on nykyään rauhallinen, jopa vaisukin, ja niiiiiiin hellyyden kipeä, ettei paremmasta väliä. Ruoka ei tunnu maistuvan joka päivä, mutta onneksi syö kuitenkin suht hyvin, kun syö. Ulkona ei Lunan häntä ole samanmoisen saalistuksen kohde kuin ennen. Näyttää välillä, että Alma elää ihan omassa maailmassaan, käveleskelee ja haistelee omiaan, vaikka Luna kuinka yrittää saada sitä peräänsä juoksemaan. Että jos näistä merkeistä jotain voisi lukea, vois ajatella, että helmikuun alussa meillä saattaisi olla pentulaatikolle käyttöä :)