17. maaliskuuta 2019

Harjottelua, harjoittelua

Pikkuhiljaa mennään kohti pentujen ensiaskellusta näyttelykehässä, kun nämä neljä lähtevät  Vaasaan 13.4., kolme pentukehään, yksi junnuihin. Aloitettiinkin sitten harjoittelut sitä silmälläpitäen ja vuokrasin Iin koiruuksien hallin näyttelytreenejä varten. Mukana kehäkiertämistä, pöydällä ja maassa seisomista opettelemassa olivat Halti, Morris, Lilja sekä Unelma.

Halti, Morris, Lilja ja Unelma
Juha ja nelijalkaiset.

Liljaa jännitin kovastikin etukäteen, mutta sehän meni kuin vanha tekijä. Eikä haukkunut ollenkaan hallissa sisään tulon jälkeen! Pöydällä se seisoi nätisti ja juustopala nokan edessä Juha sai käydä läpi rakenteen ja katsoa hampaat ihan tuosta vaan.
Halti pisti aluksi ahteriaan kenttään seisottaessa, mutta muutaman harjoituksen jälkeen se jo muisti, että seiso-pyyntö tarkoittaa seisomista, ei istumista. Kehää kun lähdettiin kiertämään, ilme oli todella hauska. Ihan selvästi mietti, "mitä ihmettä me siinä oikein päkytellään, tyhmää hommaa". Muutaman kierroksen jälkeen ajatteli jo, että "ei kait tässä muukaan auta kuin hipsitellä eteenpäin", ja kyllähän sieltäkin ne oikeat askellukset löytyivät.
Unelmalla oli alussa todella hauskaa. Luuli leikiksi - tai pisti leikiksi - koko homman. Juhan, tuon kehäammattilaisen, käsissä sekin ymmärsi, miten sitä kehässä mennään: ei pompita, vaan kävellään suoraan ja nätisti eteenpäin. 
Morrishan oli täysi ammattilainen. Kehän kiertäminen, seisominen maassa ja pöydällä on hyvin muistissa. Tiina on varmasti sen kanssa salaa harjoitellut syksystä alkaen, sen verran ammattilaiselta Morris jo vaikutti.

Ja muutama seisomiskuva


Lopuksi laitettiin jokine koira vielä hetkeksi seisomaan pöydälle ja Kati napsi kahdella kameralla kuvia. Kuvateksteissä on myös jokaisen mittaustulos.

Lilja, Violetdream Infallible Thinker, 34,5 cm
Unelma, Violetdream Jane Marple, 37 cm.
Morris, Violetdream Jack Sparrow, 39 cm (tästä tuloksesta ollaan montaa mieltä :))
Halti, Violetdream Jackie Brown, 36,5 cm.
(Haltista on kyllä parempiakin seisomakuvia otettu. Ei oikein anna oikeaa kuvaa
tämä tästä ihanasta tytöstä)

 

Joskus on yritetty yhteiskuviakin ottaa...

 

Henri yritti ottaa yhteiskuvia meistä viime vuoden lopulla. Eipä oikein sellaista kuvaa löytynyt, että jokaisella viidellä olisi ollut ikuistettava ilme. Päätin sitten, että katson sellaisen, jossa itsekin näytän ihmiseltä - ja yksihän niitä löytyi! Alma kaiketi siksi iskee silmää :)

Ja jokunen muukin vanhempi kuva tässä


Tiki, Violetdream Irresistible Dreamer, kävi Jyväskylän näyttelyssä marraskuussa ja oli jo junnukehässä. Todella hyvin meni, JUN ERI JUK2! Tässä kännykuva ja kaukaa otettu (kuva Miia Väänänen) tuosta upeasta pojasta:


Nämä kaksi neitokaista, Ada ja Lilja, tykkäävät Tomin syleilystä myös kotonaan. Tässä esimerkki, miten siellä iltaa vietetään, kuvassa tällä kertaa meillä.


Varma, V. Incredible Actress, kävi hoidossa lokakuussa ja Morris tuli leikkimään sen kanssa. Ja kyllähän ne leikkivätkin! (Voi kun tuo Morris on vielä niiiiiin pieni näissä kuvissa!)



Varma  on pieni tytön tyllerö. Viimeksi mitatessa oli 28 cm ja taitaa jäädäkin lähelle sitä.
Vaikka Varma on pieni, se ei tarkoita, etteikö sillä luonnetta olisi :)

Arki jatkuu samanmoisena, huoh!


Nyt on kotona jälleen arki Liljan ja Haltin yökylässä olon jälkeen. Ei ole vauhti kuitenkaan hiljentynyt. Nyt on Alman tärpit jo menneet ohi, mutta vielä se persiitään Justukselle kääntää. Ei enää niin höyli ole, vaan välillä Justus saa sellaisen rökityksen, että pakko on huomauttaa Almalle jo asiasta. Mutta ettei elo helpottuisi, Lunan tärpit alkaa olla kohdillaan. Luna kun ei ikinä ole välittänyt, vaikka kuinka monta mistäkin kohti astuu (vaikkei ole edes juoksun aika), on sen kanssa oltava vieläkin tarkempi. Justus on ihan ylitäpinöissään Lunasta. Käytän Justusta ulkona hihnan päässä ja se nappasee Lunan hännästä tai kauluksesta kiinni, kun se lähelle tulee. Portin takana ressu joutuu nyt olemaan ja pitää aikamoista mekkalaa siellä, vinkuu ja läähättää, hyppii porttia vasten. Pariin päivään ei ole syönytkään juuri mitään. Raskasta on poikakoiran olla kolmen nartun taloudessa tällaisina aikoina :)

10. maaliskuuta 2019

Tervehdys pitkästä aikaa

On kulunut viitisen kuukautta siitä, kun viimeksi olen blogiani päivittänyt. Takana on erittäinkin raskas syksy ja siitä takaisin normaaliin arkeen pääseminen on vienyt aikaa. Usein olen jo aikonut kirjoitella, mutta sen verran kiireistä koiraelämää on tullut vietettyä, etten ole vaan ehtinyt tai jaksanut enää iltasella kirjoitella.

Hoitolaisia on riittänyt!


Tässä noin puolentoista kuukauden aikana meillä on ollut erinäisiä laumavariaatioita, kun on hoitolaisia tullut ja lähtenyt. Yhteensä 9 shelttilöistä on ovesta sisään tepastellut ja ulos rynnännyt. Hoitolaisrumban aloitti Unelma helmikuun alussa. Sen jälkeen ovat kaikki Adan ja Ukkiksen pennut olleet erinäisiä aikoja, Lilja ja Ada sekä hoidossa että kylässä useampia kertoja ja viimemmäksi ovat olleet ransut Impi ja Lempi. Meillä on kuulkaas ääntä ja ryminää riittänyt! Lenkillä ollaan käyty monenmoisilla kokoonpanoilla. Suurin lauma oli mukana tänään, 8 shelttiä siellä lumessa rymysi. 

Eikä mitenkään ole kotia rauhoittanut se, että Alma on juuri nyt ja tänään tärppipäivillään. Housut jalassa nyt tuossa kulkee, ettei Justus pääse ihan loppuun saakka intoaan näyttämään. Myös Ada ja Lilja juoksevat, mutta jostain syystä Alma viehättää Justusta kaikkein eniten. No, Almahan on tunnetusti täys lortto, lumppu - vai mikä se oikea sana nyt onkaan sitä kuvaamaan - joten helppo saalis kaikille ja kaikelle, niin sanotusti. Tuossa se vaan seisoskelee keskellä lattiaa paikallaan häntä kääntyneenä ja odottaa auttajaansa. Ja haistelijoita riittää!

Tällainen kokooma shelttejä meillä on siis käynyt ja pari odottaa vielä hakijaansa. Kaikki Adan ja Ukkiksen pennut ovat siis meillä nyt käyneet ja Impin ja Ukkiksen tyttö Lilja viettää muutenkin aikaansa meillä, Vilma-tyttärelläni kun asuu. Lempi tulee aina Impin kanssa yhdessä. Mikäs niitä erottamaan, kun niin älyttömän hyvin yhteen ovat sitoutuneet. Taitaa huomisen jälkeen olla aika kynsille lyöty ja outo olo, kun jäädään noitten neljän meillä vakituisesti asuvan kanssa viidestään :)


Tässä tämän päivän kokoonpano: Lempi, Impi, Ada, Ellu, Luna, Alma, Justus ja Lilja.

J-pennut lähtivät lokakuussa


Adan ja Ukkiksen pennut lähtivat lokakuussa ja kaikki pääsivät aivan ihaniin koteihin, jälleen kerran. Kaikki ovat tässä lähistöllä ja saan niitä nähdä usein. Morris jäi minun ja Ukkiksen omistajan Tiina Karjalaisen yhteisomistukseen ja viettää paljon aikaansa meilläkin. Ihana uros siitä on tulossa - ja on kyllä jo nytkin. Aivan ihana luonne ja muutenkin niiiiiiin ihana poika! Näitä pentuja on myös tarkoitus näyttelyissä kuljettaa siihen saakka, että omistajansa innostuvat itse käyttämään. Aivan upeita pakkauksia kaikki!

Tässä muutama kuva niistä nyt, kun lähestyvät 7 kuukauden ikää.

Ensin Velmu, Violetdream James Bond 



Ja sitten Halti, Violetdream Jackie Brown


Seuraavana Unelma, Violetdream Jane Marple


Kuva Kati Pistemaa
 Morris, Violetdream Jack Sparrow



Dumle, Violetdream Johnny English



 Tämä on vielä ihan pakko laittaa. Sisarusten, Halti ja Morris, hellä hetki.


Joulun hoitolaisia ja alkuvuoden vierailijoita


Joulun ajan meillä olivat jälleen kerran Valto, Siru ja Viivi hoitolaisina. Kaikki tulivat kuin kotiinsa, jopa Viivikin, ja meidänkin koiramme ottivat nämä edellisenäkin joulunaikana meillä vierailemassa olleet kuin kuuluisivat laumaan. Tässäpä yksi lenkkikuva.


Pitkästä aikaa näin myös Jessen, Liljan veljen, Impin ja Ukkiksen pojan. Tämä pikkuinen poika on kyllä aivan ihana, luonteeltaankin, ja turkkia riittää vaikka muille jakaa!




Normaalia arkeakin välillä


Omien koirien kanssa ollaan edelleenkin juoksenneltu metsässä. Pihalla Justus pitää minut kiireisenä lelujen kanssa. Ei kertaa, etteikö se vaan seisoisi mun edessä lelua tuoden ja katsoen minuun niin hellyttävästi. Se on aivan pallohullu, melkeinpä pakkomielteinen lelun/pallon perässä juoksija. Ei vaan tahdo onnistua se lelun heittely, kun Lunalla on puolestaan pakkomielle omista leluistaan. Kun heitän lelun, Justus juoksee sen innoissaan hakemaan, ja Luna perään. Luna nappaa lelun ja lähtee ylpeänä juoksentelemaan pitkin pihaa lelu suussaan. Leluja pitää siis aina olla kaksi, toinen Lunan suuhun, toinen Justukselle. Ja ne vaihtuu joka heitolla :) 

"Heitä, pliiiiiiiiis!"
Ja tähän suuhun se lelu taas päätyi...

Alma voi tosi hyvin, vaikka ikä lähestyy 10 vuotta. Ei kyllä ole Lunaakaan näytä mikään vaivaavan ja sekin täyttää huhtikuussa jo 11 vuotta. Ellu-prinsessa jatkaa omana itsenään. Nyt hoitolaisten aikaan on ollut välillä hieman vaisumpi, mutta niin se on aina, kun ylimääräisiä meille tulee. Syö kuitenkin ihan hyvin ja lenkillä vetää pitkin metsiä haukkuen vähän kaikkea. 

Tässäpä kuvia meidän pallohullusta Justuksesta:

Tukka laitettuna.

Bilettäänkö menossa?

No, ei vaiskaan. Sohvalla on paljo kivempaa.

Ja näin mukavan talvisissa maisemissa me käymme lenkillä. Tässä ovat mukana myös Morris ja Unelmakin.