13. huhtikuuta 2017

Lenkit parilla eri kokoonpanolla

Meillähän on ollu Lyyti hoidossa viime lauantaista lähtien. Ku tiistaina oli niin ihana ilma ja aurinko paisto, otin lenkille kameran mukaan. Lyyti tykkäs mettälenkeistä ihan mahottomasti. Siitä ihan näki, ku se nautti saadessaan juosta pitkin mettiä kantavalla hangella. Vincentin ja Ellun peräsä se juoksi välillä turhanki innossaan ja tuli takasi vasta, ku Ellu tuli. Vincent teki kaks repäsyä ja veti kaks höperöä mukkaansa. Joutu sitte taas pariin otteeseen hihnan päähän, että pahimmat höyryt lähti.

Hoitotäti on turvallinen leikkikaveri.
Ellusta oli monta kuvaa kieli ulkona :)
Vauhtiaaaa!!
Palaverin paikka.
Alma <3
Luna <3
Justus se tykkää pyöriä lumesa.
Ja sieltähän Justuksen just ja just erottaa :)
Kylläpä kaikkia niin naurattaa!
"Hei kaikki! Mulla on nakkia!" On ne niin
hölömöjä ruuan perrään.
Tuumaustauko, ainaki Almalla.
Ja se pakollinen pönötyskuva. Justus-ressu on niiiiiin pieni, että jäi
Lyytin ja Lunan karvojen peittoon.
Ja löytyihän kuva, jossa Justuski näkkyy vähä paremmin.
Näin kävi Lyytille, ku innostu juoksemaan minne sattuu.
Kyllähän sieltä ylös pääsee, ku tarpeeksi yrittää.
Lyyti, 11 kk ja säkä hipoo 40 senttiä, jos ei enemmäki jo oo.
Vincentki poseraa.

Lyytihän on ollu aivan ihana hoitolainen. Tai no, ne pissat ja kakat työpäivän aikana ja se, ettei se ymmärrä mun torkutusta ja ehtii aamulla tehä sisälle jomman kumman, vähä himmensi sen tuomaa iloa. No eikä himmentäny! Moppihan mulla on valmiina aina, ku ei se Justuskaan aina jaksa pidätellä tuotoksiaan ja niitähän oon jo tottunu siivoileen. Lyyti on siis aivan älyttömän iloinen ja semmonen siskonsa Adan tapanen joka paikan höylä. Häntä heiluu ja kieli lipoo koko ajan. Rapsutuksia kaipaa ihan mahottomasti - joka on ihan ymmärrettävää, kun ainoana koirana aina niitä perheeltään saa. Sunnuntaiaamusta alkaen on leikkiny Justuksen kans ja onki sillä ollu siinä tekemistä! Ei jätä Justus kovin helpolla toista myötämielistä leikkijää rauhaan. Ja onhan siinä prinsessan oireitaki. Oli välillä niiiiin ylväs eikä välittäny muista ku Ellun hampaannäytöistä. Aivan ihana hän kyllä on! Kiitos Tuija ja Joni, että sain tuon ilopillerin meille hoitoon! Tänään eli torstaina Lyyti lähti kotiinsa ja meillä onki todella rauhallista täällä. Ihan ikävä tulee sitä vauhtia, joka meillä vielä päivällä täällä oli.

Vincent lähti tiistai-iltana Pekkoa viihdyttämään Tupokselle. Pete kävi hakeen Vincentin ja oli pari päivää sen kanssa kahdestaan, kun tänään Pekkokin on tullu kotiin. Aivan mahottoman hyvin noilla pojilla sielä Jaanan ja Peten luona menee. Kuvista päätellen vauhtia ulkona riittää, mutta osaavat myös rauhottua. Pekkohan jäi ilman kaveria, kun Jerry-collien nivelrikko ja selkävaivat pahentuivat ja Jerry on nyt enkelten luona. Kun tämä Vincent-Pekko-parivaljakko on jo aikasemmin yhdessä eläneet, halusin antaa Vincentin Pekolle kaveriksi. On nyt siellä tiistaihin saakka ja katsellaan, tuleeko Vincentistä Pekon asuinkaveri joskus pitemmäksikin aikaa.

Pekko ja Vincent - kokoeroa on :)

Eilen illalla tuli hoitoon Mustosten Linda (Meukow Call Me Glee) muutamaksi päiväksi. Aluksi Linda vähän mietti, mitä täälä uskaltaa tehdä, mutta aika äkkiä tuli nukkuun olohuoneen lattialle, söi ihan hyvin ja käveleskeli huoneissa, kylläki muita väistellen. Kuitenki, kun toin eteisestä Lindan häkin, se meni häkkiin makoileen ja oli siellä loppuillan. Pissalla käytin hihnassa, ku oli vielä sen verran epävarmaa, luottaako minuun vielä. Aamulla, ku tulin alakertaan, Linda oli vastassa häntää heiluttaen. Siitä lähtien on kulkenu mun perässä, tulee sohvalle mun viereen eikä välitä edes Justuksen tutustumistavasta. Ja tuntu kotiutuneen tosi hyvin, ku ihan pöydälle uskalsi hypätä:

Nousin pöydästä ja kävin kaataan itelleni lisää kahvia
Pöytä oli vallattu sillä aikaa :)

Ja lenkillähän me tietenki sitte käytiin. Yli tunnin lenkki mettäsä päkyteltiin, välillä pijettiin pieniä taukoja, että Justuski sai levähtää.

Heti lenkin aluksi Linda päätti poseerata. Otin 5 kuvvaa ja jokkaisesa
etutassu oli noin. Ihan selvää mallin ainesta :)
Välillä Lindaki innostu juokseen.
Tässä  neljän tien risteyksesä pysähyttää joka ikinen kerta miettimään,
minne päin sitä oikein lähetään.
Linda ihmettelee muitten vauhtia
Ja uskaltautu se Linda  mukaanki. Aikamoista sähellystä :)
Ja taas Linda linssiluteena. Ihan pakkohan siitä oli kuva ottaa, kun
tuohon asentoon mun eessä jäi seisomaan.
Voihan Lyyti <3
Justus on niiiiiiiiiiin ihana <3
Susadanilaisten takapuolia :) Justus ja Alma revittelee.
Ellu haaveilee, toivottavasti tulevasta SERTistä ;)
Ellu ja Justus pikkasen leikkivät...
... ja Justus putos kuoppaan...
...yrittäen kaikkensa päästä sieltä pois..
Vihdoin pitävällä maalla. Ja eikus menoksi sen jälkeen.
Voi että oli ihana auringonpaiste välillä!
Kaivonkansi pittää joka ikisellä lenkillä käyvä haistamasa.
Seisahus ja mietintähetki.
Justus <3
Linda <3
Voih, Ellu <3 <3

Mää oon niin onnellinen noista mun omista koirista, kun ne aina ottaa uudet tulokkaat todella hyvin vastaan. Ne vaan haistelee hoitolaisen ja hyväksyvät ne laumaansa. Oleilevat ja saattavat sohvalta tai tuolilta vaan seurailla, mitä vieraat tekevät, mutta ei näytä heitä häirittevän ollenkaan, että niitä meillä on. Olevat ja käyttäytyvät kuten aina tekevät. Huomennahan meille tulee pari lisää, kun Impi ja Lempi tulevat mukaan joukkoon.

Ei kommentteja: