Ipusta ja rakkaudesta koiriini

Ippu on löytäny Lunasta leikkikaverin. Tai pitäskö sanoa, että Luna on ollu Ipun kiusaamisen kohteena ja koko illan. Kun tulin töistä, Ippu varasti Lunan suusta pehmolelun ja siitä se sitte alako. Nytki Luna makaa sohvalla ja Ippu hyppii sen päällä, purree sitä korvista ja mistä kiinni saa. Luna makaa paikallaan ja uskomattoman kärsivällinen on sen kans. Käytiin puolen tunnin lenkki räntäsateessa ja ajattelin, että se veis tuosta rämäpäästä virtaa, mutta mitäs hullua. Märkänä on kaks kertaa villimpi! Huoh!

Nämä kuvat kertovat ehkä paremmin kuin hyvin, mitä täälä on tänään tapahtunu:

Luna hetken rauhasa ja Almaki uskaltautu sohvalle.
Karvaset ketkä-lie.
Ja eikus vaan kimppuun!
Luna vähä laiskansorttisesti leikkii. Ipulla riittää virtaa.
Välillä näinki päin.
Lunaa taas laiskottaa, mutta Ippu ei anna periksi.
Ippu yrittää ja yrittää, mutta Luna ei enää jaksais.
No niin, nytkö se vihdoin viimein lähtee pois...
Ellu vaan syö luuta rauhassa - ja samalla vahtii toista.
Ippu löysi taas Lunan lelun. Saas nähä, mitä tästä seuraa...
Eikus sohvalle ärsyttään Lunaa :)
Alma vaihto nukkumispaikkaa.
Ippu rauhottu, mutta vain hetkeksi.
Löyty toinenki lelu. Tästä ei muuten Luna välitäkään, hähhähää!
Ja taas löyty Lunan lelu. Tästä se höykkyytys taas alko!
Asiasta ihan kolmanteen. Tänään ystäväni kertoi, että hänellä oli ollu viikonlopun hoidossa koira, jonka entinen isäntä menehtyi yllättävästi sunnuntaiaamuna. Tämä koira oli sitte sunnuntaiaamusta alkaen ollu koko päivän aivan ihmeellinen. Mikään ei ollu kiinnostanu, lenkilläki oli vaan vieressä kävelly eikä ollu riehunu entiseen tapaansa. Tämän koiran olotila oli tarttunu sitten kahteen muuhunkin koiraan ja olivat olleet melkeinpä masentuneita. Oli siis tienny isäntänsä lähdön.  Tästä tuli mieleen nämä meidän koirat. Nehän tietäää asioita, osaksi vaistoavat minusta, mutta uskon, että myös lukevat ajatuksiani. Yksi esimerkki: Kun oottelen meille vieraita sohvalla vaan makoillen ja tv:tä tuijottelen, koirat saattavat moneen kertaan juosta ovelle haukkkumaan jotain. Aikaa vieraitten tuloon saattaa olla tuntikin, mutta ovat koko ajan korvat höröillään ja pienikin risahdus (jota minä en edes kuule tai mitenkään havainnoi) ajaa ne ulko-ovelle haukkumaan. Varsinkin Alma on tosi herkkä. Oon omasta mielestäni ihan tavallinen, en edes odota, kun vieraan tuloon on aikaa vaikka kuinka. Toinen esimerkki: Käymme jossain autolla ja kun käännyn tälle Käpylänperäntielle, alkaa takaa kauhia haukkuminen ja hyörintä. En sano mitään, en omasta mielestä edes  ajattele, että kotona kohta ollaan, mutta nuo sen jostain tajuavat, että kohta pääsevät autosta ulos ja omalle pihalle. Esimerkkejä riittää. Uskon, että sen lisäksi, että välitämme omalla käytöksellämme, olemisellamme ja elintoiminnoillamme koirille viestejä, välitämme niitä myös ajatuksilla. Ja sitähän se on, eläinkommunikointi, kaksisuuntasta. Me voimme saada viestejä eläimiltä, mutta myös pystymme niitä välittämään eläimille. 

Ja tuosta Almasta vielä. Almahan lukee mua vielä enemmän kuin muut. Se ei yleensä tykkää tulla lähelle, mutta jotenki se aina tietää, kun mulla on jotenki alakulonen olo. Sillon se tulee syliin, nuolee kättä ja katsoo lohduttavasti. Jos makoilen sohvalle, se saattaa tulla mun rinnan päälle makaamaan ja katsoo lohduttavasti. On siinä hetken ja hyppää pois. Muutenki se seuraa mua ihan eri tavalla kuin muut. Hoitajakoira se on :) Elluki välillä tulee lähelle, ihan kuin tulis antaa mulle energiaa tai lohtua. Se vaan tekee sitä harvemmin. Luna tulee myös viereen nukkumaan, mutta se tulee hakemaan itselle voimia, se niiiiiiin tykkää rapsutuksista!

Alma <3
On se niin ihanaa noitten koirien ja ylipäätään eläinten kanssa toimia. Koko ajan oppii uutta. Ne lohduttavat, antavat voimaa, tuovat iloa elämään ja antavat sitä pyyteetöntä rakkautta ihan joka hetki. Vaikka kuinka joskus ottaa päähän esim. lähtä lenkille (kuten tänään räntäsateeseen), ei tartte ku 50 metriä kävellä ja tulee tosi hyvälle tuulelle, kun näkee, miten ne nauttivat, oli ilma mikä vaan. Mää niiiiin rakastan noita mun karvasia neitejä!!


Kommentit