27. helmikuuta 2013

Caro kävi kylässä

Ihanan sulonen Caro-mussukka (Violetdream Cadillac) kävi tänään näyttäytymässä. Kyllä oli reipas ja aivan ihastuttavan ihana poika! Tytöt yrittivät ensin näyttää kaapin paikkaa pihalla, mutta hyvin osas ottaa paikkansa lopulta. Kuviakin saatiin, vaikka pöydällä paikallaan seisominen ei juuri Caroa kiinnostanut, nakit vaan oli mielessään. Caro on kyllä niiin mun mieleen! Turkki oli pöllähtänyt paksuutta ja korvat aivan oikein itsestään asettuneet. Korkeutta oli kokonaiset 30,5 cm, joten taitaa edelleenkin tämä pentue kasvaa aika tavalla samaa vauhtia. Voi että oon niin tyytyväinen! Kiitos Merja ja kumppanit, kun sain tätä ihanuutta lällyttää tänään!

Sekunnin sadasosa paikallaan ja räps - kuva saatiin!

Caro miettii.

Ihana Caro

Poseeraaminen onnistuu edelleenkin :)

16. helmikuuta 2013

Justiina kävi kylässä

Justiina kävi näyttäytymässä emäntänsä Miian kanssa. Olihan Justiina reipas, avoin ja iloinen pieni sheltin alku. Saimme kaikki kunnon naamapesut ja kunnon hännänheilutukset, kun Justiina meidät tervehti. Mukavasti sujahti laumaan ja löysi paikkansa. Luulen, että tuosta tytöstä tulis myös aika hyvä agilitykiitäjä, sen verran vauhtia Justiinalla oli ja meno säpäkkää. Kiitos Miia, että kävit kylässä näyttämässä tyttöä! 

Tässä jokunen kuva ja lisää Kuvat-blogissa.
 
Justiina, 15 vkoa, 28 cm
Justiina on pöydällä kuin kotonaan.
Justiina on kova hyppelemään.
Kolme vastaan yksi.
Impi on helisemässä.
Kaksi äitiä ja kaksi tytärtä:
Justiina, Lunan tytär ja Impi, Alman tytär

11. helmikuuta 2013

Seuraavia kisoja ootellesa

Ja niinhän Alman kans käytiin KASin kisaradat juoksemassa. Ja olihan meillä aivan ylimaallisen ihanaa!

Eka oli agilityrata, jossa Alma meni kuin tuulispää suunnistaen oikeille esteille just kuten pitää. Ja sitten tein typerän virheen ja heilautin Alman A:n ohi. Siinä meni mulla pasmat täysin sekasin ja Alma suoritti A:n väärin päin. No, vauhdin hurma jäi päälle ja seuraavalle agiradalle lähdin täynnä intoa ja odotusta. Ja edelleen Alma meni aivan upiasti, kepitkin. Ja taas tein typerän virheen! Muistan vieläkin, miten päässäni kävi ajatus luurata, missä tuleva este on ja eihän se tarvinnut kuin sekunnin sadasosan katseen siirron ja Alma tuli kepeiltä ulos! Auts ja oih, kyllä otti päähän. Sain kuitenkin kasattua itteni tällä kertaa tosi nopeasti eli tehtiin kepit uudelleen oikein ja loppu rata menikin sitten taas niin upian ihanasti. Ette voi uskoa, miten itteäni lämmittelylenkeillä molempien ratojen jälkeen ruoskin! No, virheistä oppii. Kolmas rata oli hyppyrata ja jo lähtöä odotellessani oli tunne, että nyt ei mene hyvin. Pää oli päivän jännityksestä kipeä ja tuntui, etteivät jalatkaan enää kanna. Hypäri vaikutti tosi kivalta, jota se olikin, mutta kuten lähdössä jo ounastelin, ajatus ei ollut enää mukana eivätkä jalat toimineet niin kuin piti. Ja kun Alman vauhti hypärillä ilman kontaktiesteiden tuomaa huoahdushetkeä pääsee aika kovaksi, olin auttamattomasti myöhässä useallakin esteellä. Alma siitä radalla huomattikin; haukkui ja yhden putken jälkeen hyppi vasten ja ärisi. Loppuun mentiin hylly silmissä vilahellen :) Mutta aivan älyttömän mukavaa oli kuitenkin, edelleen ja kaikesta huolimatta. 

Kotona olin sitten koko illan ihan euforisessa tilassa ja kaiketi sen vuoksi kilpailukalenterista piti etsiä seuraavat kisat ja ilmoittautua Alman kans kolmelle radalle. Elikkäs OKK:n kisat maaliskuun alussa ovat seuraava hyllytyskohde :) No ei, kyllä se tuommosen koiran kans nollakin rapsahtaa, kunhan vaan osaan itteni pitää kuosissa :)

8. helmikuuta 2013

Kisailemmaan

Onpas ollu kovasti touhua ja hulinaa viimeiset viikot. On blogikin jäänyt aivan päivittämättä. Toisaalta eipäs paljon kummempia ole tapahtunutkaan.

Huomenna kuitenkin tapahtuu. Ollaan Alman kans menossa KASin kisoihin ja  kolmelle radalle olen ilmottautunut. Ja sehän tarkottaa sitten, että jännitys senkus vaan nousee. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, että saan unen ens yönä :) Treeneissä on Alma ollu kyllä niin hyvä, että jos itse pysyn kuosissani, voi tulla todella mukavat radat. Nollaa en uskalla edes ajatella, mutta tuloksilla ei niin väliä, kunhan on mukavaa Alman kans. Treeneissä on ollut keppien kans hiukka hankaluutta. Tosin tiistain treeneissä Alma meni kuin unelma nekin. Kun vaan muistasin olla tarkka ja hötkyilemättä, pitäis suht mukavaa rallatusta tulla. No, se jää nähtäväksi ja siitä lisää, kun kisat on ohi.

Ilmpi täytti 4.2. vuoden (onnea vielä kerran myös sisaruksilleen!) ja sen kunniaksi viikkoa ennen tuli juoksut. Aika pitkä väli on, jos se tuossa vuodessa pysyy. Impi-ressu oli ennen juoksua ja juoksun alkupäivinä ihan maansa myynyt. Ulkonakin vaan tuijotteli kaukaisuuteen ja vaati rapsutusta ja syliä koko ajan. Nyt on jo palannut omaksi kipakaksi itsekseeen. Ruokakuppia taas vartioidaan entiseen malliin ja Lunan häntää saalistetaan lenkeillä.

Lunan turkki on kaukana näyttelykuntoisesta. Siitä on tullut niiiiiiiiin pieni ja sipsakka, ettei paremmasta väliä. Kovasti on pentujen jälkeen piristynyt ja alkanut leikkimäänkin. Uuden hauskan tavan on löytänyt: kun tullaan kotiin, Luna ottaa pehmolelun suuhunsa ja juoksentelee pitkin poikin huoneita se suussaan. Käväsee äkkiseltään mutkan edessä niin, ettei sitä ehdi edes kosketaa - ja samassa säntää taas toiseen huoneeseen. Aivan uskomattoman hauskannäköstä hommaa :)

Ja uusi haave mulla on: haluan kissan! Saas nähä, tuunko järkiini vai oonko joku päivä myös kissan kasvattaja :)