16.1.2017

Kajjaanisa ERInomaisia ja ROP-shelttejä

Nonniin, Kajaani on taas käyty palelemasa ja siitä toivuttu. Vaikka jäädyin luihin ja ytimiin saakka, oli tosi mukava reissu. Oltiin 4 koiran kans Lillebergin Päivin kyytiläisinä ja matkat Kajaaniin ja takasi meni semmosta kyytiä, hurahtamalla, juttelun lomasa, ettei paremmasta väliä. (Kiiiiiiitos Päivi kyytistä ja seurasta!) 

Kajaaniinhan multa lähti Impi, Ellu, Vihtori ja Ada. Ada oli pentukehäsä ja toisena narttuna sielä kiersi kehää ihana Adan sisko Stella. Ada meni ensin ja tuomari oli sitä mieltä, että se oli turhan pulleasa kunnosa ja löysähkö oli liikekin sen vuoksi. Mukava arvostelu kuitenki tuli (löytyy Adan omalta sivulta). Mutta Stellahan ihastutti tuomarin ja lopulta Stella niiasi ROP-pentu-tittelin! Onnea Soile ja Stella! 

Eikä yhtään väärin tuomari arvostellu - ihan ROPhan Stella on!
Kuva Soile Palosaari.
Uijui, ihana! Kuva Soile Palosaari
Ja Stellan arvosteluki oli aivan ihana: 
"7,5 kk, miellyttävä pentu, hyvä koko ja kauniit linjat, hyvä pitkä rintakehä, mutta hieman kapea, hyvä luusto ja käpälät, kaunis pään malli ja ilme, kuono riittävän täydellinen, hyvä purenta, pigmentti ja korvat, erinomainen karvan laatu, liikkuu vaivattomasti, hyvä luonne, etuosa saa tiivistyä, hyvässä kunnossa."

Ku jo Adan pulleudesta huomautettiin, päätin heti, etten Ellua vie kehään ollenkaan. Sen verran pullea sekin nyt on. Otinki Ellun mukaan vaan sen vuoksi, että jos ei kunnosta huomauteta, vien sen kehään. Ellu saiki sitte vaan olla ja välillä käyvä ulkona. 

Vihtori meni seuraavaksi kehään. Suht hyvin oli pöydällä, vaikka sen verran väisti tuomarin kopelointia, että meinas pöydältä tipahtaa :) Liikkui jälleen näyttelyhihnan pääsä aivan kuin sielä ei ketään ois ollu. Tulokseksi tuli JUN ERI JUK2, mutta se SA jäi saamatta. 

Jotenki alko sitte laiskottaan ja ku Päivi oli innokas Impin kehään viemään, hänpä sitten Impin kans kehän kiersi ja minä sain vain ihailla heitä. Ja Impihän liikkui ja oli aivan upeasti ja sai ERIn + ihanan arvostelun. Kiitos Päivi Impin harjauksesta ja handlauksesta!

Kuvia en ottanu, mitä nyt tämän yhen. Vihtorilla oli hankalat paikat häkissä. Ada piti huolen, ettei Vihtori päässy ukkoileen. Tasasin välein se Vihtorille hammasta näytti ja Vihtori-rassu vaan nojas seinään ja käänsi päätään Adasta poispäin. 

 
Kajaanin palloiluhalli on semmonen paikka, että tais jäähä tähän mun sielä käymiset. Oon nyt kolme kertaa käyny ja joka kerran sielä jäätyny. Eilen olin vielä illallaki kotona ihan jäässä. Ja väsyny tietenki.

Vihtori ja Ada lähti vielä illalla omiin koteihinsa. Impi jäi vielä yheksi yöksi. Ja olivat Ellu ja Impi niiiiin väsyneitä koko illan. Impi nukkuu niiiin sulosen ihanaa unta tässä kuvassa:

Impi on niiiin kaunis tyttö. Synnytyksen jälkeen siitä
on tullu aikuinen ja se on muuttunu sekä fyysisesti
että muutenki aivan upeaksi!
Tänään oli sitten Lunalla se syyskuussa kesken jääny hampaan ja hammaskiven poisto. Luna pääsi aamupäiväksi mun mukaan töihin ja sehän tarkotti, etten minä huoneestani mihinkään liikkunu, ku ei sitä haukkuvaa neitiä ois voinu yksin sinne jättää. Ois pistäny koko työpaikan kaikki kerrokset raivon valtaan haukkumisellaan. Vein sen puolen päivän aikaan  Ouluvetiin ja hain neljän aikaan pois. Kotiin tultuamme ja auton takaluukun aukastuamme olin ottamassa sitä syliini, ku vielä vähä hoiperteli eläinlääkäristä tultuamme. No, sehän hyppäski suoraan alas ja juoksi ovelle pitäen aivan ihmeellistä ääntä, vinkui ja vonkui. Kauhia kiire sillä sisälle oli ja ihan ihmettelin, mikä sillä on. Se selvis heti: Luna juoksi suoraan ruoka-astian viereen ja jäi vinkuen sitä tuijottamaan. Eli nälkähän sillä oli ja todella kova. Muut koirat juoksi ulos ja yritin Lunaaki saaha pissalle, mutta se vaan tuijotti ruoka-astiaa. Pakkohan sille oli muutama nappula siitä antaa. Ois varmasti syöny vaikka koko astiallisen, jos oisin antanu :)


Nytpä on siis Lunan hampaat kunnossa. Seuraavaksi on vuorossa sitten Alma, jolla on vielä synnytyksen jälkeiset hammaskivet putsaamatta.

11.1.2017

Ellun uudet ulottuvuudet

Oon jo kertonu, että Lunasta on tullu nuori neiti jälleen. Sehän juoksee lenkillä vauhilla eestaas ja on niiin virkeä muutenki. 

Ja tässä siis Luna :)
Kotona Luna ossaa ottaa rennosti!
Nyt sitte muutamana päivänä lenkillä Elluki on löytäny ittestään tuon virkeyden. Tai sanottasko, että löytäny itestään villin puolen. Eikä se aina niin mukavalta oo minusta tuntunu. Elluhan on yleensä aivan älyttömän rauhallinen ja omasa rauhasaan viihtyvä neitonen. Rapsutusta se kaipaa ja tykkää sylisäki olla. Se on hyvinki tarkka, että saa olla ihan yksin prinsessana mun vierellä tai sylisä.  Siihen ei kukkaan muu tuu, ja jos tullee, hampaat on hyvinki äkkiä esillä ajamasa tuon kutaleen pois.


Ellu niiiin tykkää olla sylisä...
... eikä sitä kukkaan uskalla siinä häiritä :)
Kun pääsen mettän reunaa, päästän koirat vapaaksi ikäjärjestyksesä. Lunalta otan pannan ensin ja se jää seistä törröttään paikalleen. Seuraavaksi pääsee irti Alma, joka aina ja joka ikinen kerta lähtee haukkuen juoksemaan. Seuraavaksi lähtee Ellu, joka hyökkää heti Lunan kimppuun. Se on ihan hirviännäköstä ja -kuulosta hommaa, mutta Luna oikein oottaa, että se tapahtuu. Siinä ne kahestaan sitte muutaman kerran toistensa kimpusa häärivät. Ellu pitää aivan mahottoman pelottavan kuulosta ärinää ja se tekee "tappelusta" niin hirviännäköstäki. Ilman ääntä ois varmaan ihan vaan leikkimistä.

Tämä on siis Ellu, se rauhallinen tössöttelijä...
Viimeseksi pääsee Vincent vapaaksi ja se lähtee ku raketti mettään juokseen. Kun Ellu on hoitanu Lunan, se on ennen vaan jääny jolkottelemaan ja haistelemaan johonki mun lähelle. Nyt se on keksiny, että se säntääki Vincentin perään. Vincenttihän juoksee yleensä mettään, ei siis mee polkuja pitkin. Ja sinne sitte säntää nyt Elluki perrään mahottomasti haukkuen. Ellullahan on todella tunnistettava haukku, semmonen kimakka. Nuo kaks on keksineet, että mettää riittää ja sitä tilaa pittää käyttää hyväkseen. Ellun haukku kuuluu välillä tosi kaukaa. Yleensä oottelen, että tulevat polulle takasi, jonka kyllä jossain vaiheesa tekevät. Mutta kun se Ellun haukku saattaa kuulua aina vaan kauempaa ja kauempaa, pittää tuo pariskunta pyytää jo takasi. Kyllähän ne sieltä tullee aina. Nyt, ku mettäsä on aika pimiää, välillä sitä miettii, että jos häviävät kokonaan, mistä lähen ettiin. Tännään lenkillä hävisivät kolme kertaa ja toooodella kauas. Oottelin, josko tulisivat takasi, mutta itellä sitte meinas kärsivällisyys loppua ja "tänne"-käsky tuli ihan itestään suusta. Ja sieltähän ne takasipäin tulivat. Mutta. Se oli Vincent, joka ekana mun tykö juoksi. Ellu sielä mettäsä vielä haukku jotain, mitä lie. Haukku tuli kuitenki lähemmäs ja lähemmäs, joten kyllä seki sieltä kutsusta tulee. Minähän en nää ku ottalampun loisteen verran etteenpäin, joten nuo koirat pitää tunnistaa joko haukusta tai liikkeestään. No, onneksi se Ellu haukkuu :)

Vincent on niin ihana!
Eikös vain olekin?
Päivällä näkkee hyvin, misä tämä poika huuhkasee,
mutta iltasella se on ihan vähä hankalaa.  Aina huudettaesa on
takasi tullu, vaikka misä viilettää.

Alma on menettäny paikkansa lauman vetäjänä lenkillä. Vincent menee etummaisena ja nyt Ellu seuraavana. Luna juoksee noitten kahen peräsä ja Alma kulkee mun eellä muitten peräsä. Välillä seki saattaa mettän puolelle syyhkästä, mutta takasi tullee. Se juoksentelee itekseen eikä muista juuri välitä. Välillä se käy mua komentamasa ja taas lähtee omille teilleen. Näkyvillä kuitenki ovat Luna ja Alma koko ajan. 

Alma näyttäs olevan kans semmonen lössykkä...
... mutta tässä se syö luuta eikä kukkaan muu koira uskalla
askeltakaan ottaa sitä kohti. Jos sen tekevät, Alma heti hyökkää ajamaan
ne pois.

7.1.2017

Adalle uusia kokemuksia

Kajaanin näyttely lähenee semmosta vauhtia, että meinas jo paniikki iskiä, ku en ollu ollenkaan harjotellu Adan kans näyttelykävelyä tai seisomista. Hain sen Vilmalta ja Tomilta tiistaina töitten jälkeen, että pääsen OKK:n mätsäreihin loppiaisena harjotteleen. Oli myös tärkeää, että se ehtii mun kans olla kotonaki ja alkaa tuntemaan minut emännäkseen näyttelyä silmällä pitäen. Ada on jotenkin rauhottunu siitä adhd-moodistaan eikä meillä enää juoksennellu pitkin poikin taloa ja kiusannu Vincentiä koko ajan. Leikki kyllä paljonki, jopa Lunan ja Almanki kans, mutta ei ollu semmonen höseltäjä. Ehkäpä ne nuo meijän tytöt ja tuo poika näyttivät esimerkkiä, että voi sitä rauhallinenki olla. 

Loppiaisaamuna lähettiin mätsäreihin. Mätsäripaikalle kävellessämme Ada oli aivan ihmeissään ja todella jännittyny. Halliin sisälle mentyämme Ada pyöriskeli ja ihmetteli sitä ihmisten ja koirien määrää ja hälyä. Jos joku tuli liian lähelle se pyörähteli ja välillä yritti näyttää hammastaki. Mätsäreisä oli koiria n. 250, siis aivan mahoton määrä, ja jouduttiin odottelemaan kauan, että pienten pentujen kehä alkoi. Siinä oliki sitte tosi hyvä harjotella Adan kans hälyn keskellä vain olemista. Ennen kehään menoa se oliki jo rauhottunu. Kehässä tepasteli tosi hyvin, häntä alhaalla ja vieressä nätisti kulkien. Pöydällä sitä jännitti tuomarin kokeilut, mutta sehän ei mikään ihme ollut, kun ensimmäistä kertaa tilanteessa oli. Sinisen nauhan sai ja minä hyvät neuvot tuomarilta. Sijoitusta ei loppukehäsä tullu, mutta aivan mahottoman hyvän kokemuksen ylipäätään koko tapahtumasta. Ada oppi myös seisomaan tosi hyvin eikä enää kokeilllu, josko istumalla se nappula irtoaisi.

Kotiin päästyä Ada oli jo todella väsyny, mutta muu porukka oli käytettävä juoksemasa, joten mukaan se joutui tunnin mettälenkille. Ilta meniki sitte ihan vaan voimia kerätessä :)

Ada, pieni koilanpentu <3
Tänään käytiin Kaltakarin Ainin ja koirien kans Annalankankaalla tunnin lenkki lumessa tamppaamasa. Kymmenen koiraa oli mukana ja hyvin kaikki hangesa jaksoivat juoksennella. Aini otti aivan ihania kuvia Vincentistä. Upeasti sai tuuli turkin liehumaan. Vincenthän on saatavilla jalostukseen ja osaa todistetusti astuakin, myös muita ku sukuun kuuluvia :)





Iteki muutaman kuvan otin. Auringonvalo alko jo hiipua, joten kuvista tuli, mitä tuli.

Oiskohan nyt kaikki kuvasa...
"Mahtavaa, ihanaa vapautta!"
Ja vauhti senkus kiihtyy! Tänne-käskyllä on aikamoinen voima :)
Vain yksi puuttuu. Hush ei halunnu kuvaa. Vasemmalta, jos oikein tunnistan,
Feta, Valo, Pepsi, Pepi, Ada, Ellu, Alma, Luna ja Vincent.

Kyllä se nappulaki maistuis...
Kotiin ku päästiin, yks neitokainen hyppäs suoraan tuolille ja alko tirsoille. Kuvauksen ajaksi suostu silmänsä aukaseen.

Ellua väääsyttääää...
Ja eihän se Ada taaskaan päässy hetmiten nukkumaan. Ei sen auttanu ku lähtä mukaan Iihin nätöharkkoihin. Sielä se jo oliki kuin aina ois moisessa paikassa ollu. Kulki tosi hyvin eikä pöydälläkään enää ollu niin epävarma ku eilen mätsäreisä. Aivan älyttömän hyviä ohjeita sain Ojalan Tiinalta Adan handlaamisesta, joten nyt jo näillä eväillä ja kokemuksilla uskallamma Adan kans lähtä viikon päästä Kajaaniin pentuluokkaan. Mukaanhan mulla lähtee myös Vihtori, Ellu ja Impi. Että tekemistä sielä piisaa ;)

Tiina näpsäs mun kännyllä muutaman kuvan Adasta, että iteki nään, miten se seisoo. Ihan mukavastihan tuo seisoo :)


1.1.2017

Vuosi 2017 otettu vastaan hymy ja nauru huulilla

Vuotta 2017 tulivat meille ottamaan vastaan Ada emäntänsä Vilman ja isäntänsä Tomin kans sekä Henri.  Aamu oli hiukkasen touhotusta, mutta iltapäivällä jo päästiin rentoutumaan ja ootteleen h-hetkeä.

Päivällä käytiin koirien kans mettälenkki, ettei oottaminen menis turhanki levottomaksi. Adalla kun tahtoo olla taipumus säheltää ja söheltää ja kiusata kaikkia, jos ei virtaa vähä saa pois. Semmonen vähä alle tunteroisen lenkki mettäsä siis juostiin. Vincent juoksenteli omia teitään. Välillä se käväs meitä  kattomasa ja kohta taas vejätti jossain huitsin nevadasa. Ada yritti pysyä sen mukana, mutta takasi tuli, ku hoksas mun jäävän turhanki kauas. Alma on nykyään antanu joukon vetäjänpaikkansa Vincentille. En tiiä, ottaako sitä pattiin, ku ei saa olla eka, mutta kulkee kuitenki nykyään meijän peräsä, sielä kuitenki ihan omia hommiaan touhuten. Luna menee ihan mahotonta vauhtia nykyään lenkillä. On ku ois pentu jälleen. Elluki tällä lenkillä veteli ihan kunnolla ja ryöpytti Lunaa aina välillä. Mulla oli kamera mukana, mutta aika pimeitä kuvia tuli. Jotain kuitenki onnistuki :)









Otin sitte yhteiskuvanki. Niin ne vaan osaa seisoa ja istua paikallaan, ku ne tuonne käskin. Helposti siinä ite pystyin parasta kuvakulmaa hakemaan, koirat vaan paikallaan tönöttivät. 



Adasta sain yhteiskuvasta kroppaamalla hyviä yksityiskuvia. Tässä muutama. On se kaunis tyttö. Ada on menossa Kajaanin näyttelyyn pentuluokkaan. Saas nähä, miten se sielä osaa olla, ku en juurikaan oo päässy harjottelemaan sen kans. Adahan täytti 8 kk. Se asuu tyttäreni Vilman ja poikaystävänsä Tomin luona ja on heijän koiransa, vaikka virallisesti on vielä mun nimissä.



Kumma kyllä kotiin tullessa tuo Ada-hyrräki oli väsyny ja illan oli kuin muutki, lekotteli ja kerjäsi välillä ruokaa ja rapsutuksia. Illalla syötiin ja jotain juotiinki. Koirat sai oman osansa ruuista. Osa hyppäs syliin, osa kerjäs lattialla. Syönnin jälkeen heittäyvyttiin istumaan olohuoneen lattialle pelaamaan Aliasta. Koirat heittäytyivät nukkumaan, jopa Adaki. Vincent osas ottaa oman paikkansa ja rapsutuksensa vaihtamalla makkuupaikkaa toisen luota toisen luokse. 

Yllättävän vähän muuten ampuvat raketteja tänä vuonna meijän naapurustosa. Koirat pääsivät käymään tasaisin väliajoin ulukona eikä ne kauempaa kuuluvasta paukkeesta tai näkyvistä raketeista välittäneet juuri mitään. Luna oli ainut, joka halusi sisälle, mutta ihan rauhasa sielä oli. Alma tykkäs haukkua kaikkea pauketta. Ada ja Ellu vaan oleskelivat, eivät etes ihmetelleet kovia ääniä. Helppo uusi vuosi siis kaikille.

Hiukkasen vielä hiljaista ja nälkästä porukkaa. Nakit ja kananmunat ihan
kohta pöydäsä ja tunnelma rentoutu kerralla :)
Jokainen vuorollaan pääsi syliin kyttäämään pöyvän antimia.
Vincentki on hoksannu, että kannattaa hypätä syliin katteleen, mitä herkkuja
ne ihmiset oikein syövät.
Luna ei tykkää olla sylisä. Se vaan kerjää aina lattialla ja kyllä seki toimii :)
Alma hyppäs Henrin syliin. Ellu vielä miettii, uskaltasko etes kattoa
pöytään päin. Alma on ainut, joka saattaa ruokaa varastaa, muut vaan
odottaa kärsivällisesti, josko jotain saisivat.
Ruuan jälkeen siirryttiin olohuoneen lattialle. Koirat seuras tarkasti
ympärillä pelin kulkua. No eikä seuranneet, nukkuivat vaan :)
Vincent löysi aina hyvän paikan.
Läheisriippuvainen Vincent <3
Henri seuraavana uhrina.
Kuvassa Tomi syö viinirypälekimpusta rypäleitä. Tai ainaki kuvittelee niin
tekevänsä :) Vilmaa vaan naurattaa.

Tämännäkönen on Alias-pelaaja, joka on just selittäny sanan eikä
pelaajakaverinsa sitä tajua sitte niiin millään. :) Meijän Henri <3
Vuosi 2017 otettiin vastaan pihalla. Koirat saivat jäähä sisälle oottelemaan, kun se pahin pauke osui tietenki just siihen aikaan. Vilma ammattinsa puolesta sai paukattaa kuohuviinipullon auki ja kaataa laseihin. Siinä sitte kilisteltiin ja toivoteltiin hyviä uusia vuosia.

Vuoden 2017 aamu otettiin vastaan nukkumalla pitkään. Käytin koirat ihan aamusta pissalla, syötin ja menin takasi nukkumaan. Olipa ihana vötkistellä pitkästä aikaa. Aamupalan saivat myös koirat. Tässä Ellu uuden vuoden kunniaksi sai omansa ihan pöydän ääressä. Elluhan yleensäki istuu mun vieresä tuolilla, ku aamukaffeja juon. Alma hyppää mun selän taa ja kyttää kainalon alta, josko multa jotain murusia tippuu pöydälle :)

Ellu sai esipestä jogurtin loput. Lusikka oli vain haitoiksi ja paremman
otteen jogurtinjämistä sai omalla kielellä :)
Oikein ihanaa, upeaa ja mahtavaa vuotta 2017!! Mulla on kaikenlaisia suunnitelmia ja toiveita tulevalle vuodelle ja uskon ja luotan, että kaikki niistä toteutuu!