30.4.2016

Synttäreitä ja pötkylöitä

Tässä laskujen maksun  lomassa ajattelin siirtyä mukavampaa hommaan ja laittaa muutaman kuvan eiliseltä. Pennut voivat hyvin ja äiti-Alma on jo oma säpäkkä ittensä. Oon jo joutunu portinvartijan tehtäviin. Alma käväsee alakerrasa välillä katastamasa tilanteen. Haukahtaa  portin takana ja kun sen päästän sieltä, se kävelee keittöön, sieltä olohuoneeseen ja takasi portin taakse haukahtaen vaatimaan, että taas avaan portin, että pääsee ylös. Nyt oon sitä jo tästä jatkuvasta ramppaamisesta huomauttanu ja pysyyki paremmin pentujen tykönä. 

Otin eilen muutaman kuvan. Tänään toivon mukaan saan enemmän. 

Onnellinen äippä lastensa kans <3

Sisarrakkautta 3
Rentoa  öllöttelyä.
Oskari-poika ja Neiti Eka.
Oskariksi nimetty poika <3
Poika on siis varattu ja saanu jo nimen Oskari. Ihana nimi <3 Neitokaisten uusia koteja alan katsasteleen, kuhan kiireisin aika on ohi, viimeistään viikon päästä. 

Meillä on vietetty synttäreitä ja varmaan myös Lunan ensimmäisen pennun, Iitan, kotona. Iita täytti 5 vuotta samana päivänä, ku nämä pennut syntyivät. Onnea siis aivan mieletön määrä Iitalle! Myös Lunalla täytty mahtavat 8 vuotta eilen 29.4.! Ei uskois. Se on nyt kuin 3-vuotias, pirteä ja leikkisä neiti. 

Iita n. 1 kk:n ikäisenä.
Luna 8 vee <3
Ippu tuli eilen kotiin. Ei tunnu tajuavan ollenkaan, että täälä ois jotain uusia tulokkaita. Lunahan on edelleen ihan pöljänä. Se vinkuu alakerrasa, kun oon pentujen luona yläkerrasa. Aina kun kannan jotain kädessäni alakertaan tullessani, Luna tutkii mut viimesen päälle. Ja taas pitää olla tarkkana, kun pesukoneeseen heittää pentulaatikon alustoja. Täsäpä kuva, miten kävi E-pentueen syntymän jälkeen, ku heitin pentulaatikon alustoja pesukoneeseen:

Lunahan sinne perään meni. Luuli varmaan, että heitin pennutki
pesukoneeseen :)
On siis taas sitä Lunan stressiaikaa, kun ei pääse vielä pentuja hoitamaan. Kestettävä nyt sen kuitenki on pari, kolme viikkoa, että pääsee hoitoapulaiseksi.

Ja eikus laskujen maksun kimppuun. Yök :)

28.4.2016

68 vrk:n odotus päättynyt - tuhinaa pentulaatikossa

Täälä kirjottaa nyt yks erittäin väsyny, mutta sitäki onnellisempi shelttikasvattaja. 68 vrk:n odotus on päättyny onnellisesti ja pentulaatikossa piipittää ja tuhisee viisi tiitterää soopelipentua. Neljä niistä on narttua ja yks uros. Alma-mamma hoitaa pentuja minkä ehtii ja voi iteki todella hyvin.

Odotusaikahan veny odotettua pitemmäksi. Oottelin pentuja syntyväksi vrk:lla 63, kuten Alma on tähän mennesä aina synnyttäny. Mutta tämä pentuepa halusi viettää vielä muutaman lisävuorokauden mamman mahassa ja sai kasvattajalle aikaan aikamoisen hermoja raastavia hetkiä ja niiiiiin tylsää odottelua. 

Eilen illalla yhdeksän jälkeen kuvittelin, että nyt synnytys pikkuhiljaa käynnistyy. Alma läähätteli kovasti ja makoili valmiina pentusängysä. Supistelua ja työntelyä tuli siihen malliin, että viestitin apukätilölle Ylilehdon Tiinalle (Nemin omistaja), että saapi nyt alkaa tulemaan. Tiina tuli - ja Alma alkoi nukkumaan. Siinä sitte tunteroisen ja pariki seurattiin tuota mammaa ja päätettiin, ettei meitä taijeta tarvia ja alettiin iteki nukkumaan. Minähän en unta saanut, tokko Tiinakaan kovin sikeitä veti, ja tuijottelin vaan tyhjää pentusänkyä. Aamulla nukahdin tunniksi ennen ku herätyskello soi kuudelta, ja kun siitä heräsin, Alma jo läähättelikin jälleen. Tiinan kans sitten päätettiin odotella, josko se synnytys käynnistyy (toinen vaihtoehto olis ollu lähtä lääkäriin tarkastamaan, mikä homman nimi oikein on) ja kyllähän se sitte käynnistyiki! Päätettiin Tiinan kans (tai oikiastaan minä niin sannoin, ku Tiina tarvi harjottelua tulevan pentueensa synnytystä varten :)), että vuorotellen otetaan pennut ja siistitään. Ensimmäisen vuoron otin minä. Alma supisteliki sitte semmoseen tahtiin, että ensimmäinen pentu, tyttö, syntyi klo 7.49 ja painoi 237 g. Tämä neitokainen oli ja on toooosi tiitterä. Se syöksy suoraan tissille ja alko imemään kauhialla tohinalla. Alla imemisasentonsa - aikamoinen matami, eikös :) Kovasti oli myös kärsimätön kaikkeen. Piippasi, kun tissi putos suusta ja hyöri ja pyöri  joka suuntaan. Ja tietenki piipitti koko ajan!


Sitte oli Tiinan vuoro ottaa pentu vastaan. Seuraava tulokas oli myös tyttö, joka syntyi 8.30, paino 280 g.  Tätä neitiä piti hiukan opastaa, mistä se tissi löytää ja miten sitä imetään. Ei tuntunu onnistuvan sitte niin millään. Annettiin neidon vetää vähän henkeä ja herätä tähän maailmaan, ja niinpä se osasi itse etsiä tissin ja juoda sitä. Sen jälkeen se sitte oliki koko ajan kiinni jossain tississä. Ku puhistimme sänkyä välillä, tämä neito yritti imeä jopa toisen pennun korvaa! Oikialla tämä ahne neitonen.


Ja sitten taas ootettiin seuraavaa ja vuoro siirty mulle. Kolmas tyttö synty klo 9.42 ja painoi 226 g.  Jotenki tämä neiti sai mut ihastumaan itteensä ihan mahottomasti. En yhtään tiiä, mikä siinä oli, mutta kuitenki tuli semmonen "ooh"- ja "iik"-tunne. Tämänki neidon piti vähä päätään puistella uuteen maailmaan tullessaan ennen ku tajus, mitä tarkottaa tissi, maito ja imeminen. Mutta hyvin se lähti käyntiin, ku hoksottimet oli heränneet. Tämä neiti kuvassa keskellä. Siinä se on, vaikkei heti sitä hoksaakaan :)


Ja sitten se neljäs. Tiinan vuoro ja kädessä oli ykskaks taas tyttö (aika 10.08 ja paino 272 g). Oltiin Tiinan kans ihan muikean näkösiä  - neljä narttua! Kasvattajan unelmaahan tässä jo luku ja sukupuolet hipoi! Wau! Tämä neiti sai hiukkasen vähemmän huomiota pentulaatikossa, ku meillä Tiinan kans jo mahat kurisi ja pitsan palaset ootti pöydällä. No, sinnehän se tissille osas kuitenki tämäki. Neiti Neljäs vasemmalla, Neiti Kolmas toinen vasemmalta, Neiti Ensimmäinen sitten ja oikialla Neiti Toinen, se ahne.


Ja ku pitsat oli syöty ja kaffetki vielä päälle juotu, oli taas mun vuoro. Tästä viidennestä ooteltiin jo kovasti poikaa, kun sitä on eräät henkilöt (hei Merja! :)) jo pariki vuotta oottaneet meiltä. Ja niinhän se sieltä putkahti Alman jo väsyneitten ponnistelujen tuloksena klo 11.19. Tämä poika painoi 302 g ja oli hiukan jo väsähtäny pitkään matkaansa mahasta ulkomaailmaan. Äkkiä kuitenki tokeni ja muutaman minnuutin pään pyörittelyn jälkeen löysi tiensä tissille melekeinpä ite. Tässäpä sitte ne kaikki viis, päällepäsmärinä Herra Viides.


Neljäs, ööö... Viides...ööö... Äh, en minä vielä noista ossaa sanoa, kuka on kukin!
Näin se Alma-äiti hoitelee vauvojaan <3
Kovasti nuolee, että pissaaminen ja kakkaaminen alakais toimimaan.
Täsä se koko läjä. En lähe luettelemaan, ketä missäki.
Yks on kuitenki päällään tuosa ja se on tietenki Neiti Ensimmäinen, kukas muu :)

Aivan upia aamu siis takana. Ja aivan upia tulos hartaan odottamisen jälkeen. Oon ylionnellinen ja niiin kiitollinen tästä pentueesta! Kiitokset kuuluu myös uroksen, Remun, omistajalle Lillebergin Päiville!! Ja vielä aivan mahottoman hirvittävän paljo kiitoksia Tiinalle aivan upiasta synnytysseurasta ja -avusta! Oonki jo varannu Tiinan jo seuraavaan, Impin synnytykseen :)

27.4.2016

Alma läähättää!

Erittäinki hyvin ja raskaasti nukutun yön jälkeen aamu alkoi lupaavasti. Alma ei syöny ja nyt läähättelee jo. (Mikä ihana ääni tuo läähätyksen ääni onkaan!) Tyhjennysoperaatio on tehty. Petaamista harjotellaan kovastiki.  On levoton ja vaihtelee paikkaansa usein. Ei tykkää meistä muista ollenkaan, haluaa vaan olla omasa rauhasa. Nyt Alma nukkuu sohvalla aika omituisessa asennossa, mutta pääasia, että kerää voimia. Nyt vaan luotan siihen, että synnytys pikkuhiljaa käynnistyy. Pitäkää peukkuja, että synnytys edistyy ja kaikki menee hyvin. Seuraava päivitys onki toivon mukaan sitte jotain aivan muuta ;)

Pentukuvia ootellessa käykääpä tutustumassa Nemin (Ellun sisko, Violetdream Dazzling Dame) elämään. Nemin juoksuja ootellaan kovasti, mutta panttaa niitä kuten äitinsä Alma pentuja ;) Tässä linkki Kartiosumun kenneliin.

Tässä Nemi parin kuukauden ikäisenä <3
 

26.4.2016

66. vrk ja edelleenki vaan ootellaan...

Eipä siis mitään uutta penturintamalla. Alma on oma ittensä, makoilee ja nukkuu. Lämmöt pyörii omia ympyröitään, mutta piikkiä ei tunnu löytyvän. Ei siis muuta tässä pysty tekemään kuin oottelemmaan, vaikka vaikiaa se alkaa jo olla.

Sain eilen kuvan Impi-Impulasta Kirsiltä, omistajaltaan. On sillä massu kasvanu, vaikkei ehkä tästä kuvasta sitä hoksaa, jos ei Impiä tunne ja oo luonnossa nähny. Pikkuhiljaa pitää alkaa tehä toista synnytyshuonetta valmiiksi. Impin laskettu aikahan on 1,5 viikon päästä jo. Röntgenaika pitäis varata, mutta kun ei oikein pysty nyt keskittyyn edes siihen.

Kyllä tuosta selkäkaaresta ja mahan kohasta huomaa, että jotain
massussa on :) Kuva Kirsi Koivula.
Lempi ja Impi. Kuva Kirsi Koivula.

25.4.2016

Huoh, muuta en osaa sanoa...

Elikkäs Alma porskuttaa edelleen yhtenä kappaleena. Nyt on vrk 65 menossa. Pitkääkin pitempi on odotteluaika nyt ollu. Välillä huokailen, välillä pystyn ihan jo jotain muutaki tekemään. Etäpäivillä oon töistä, että pystyn seuraamaan, jos joskus jotain tapahtuiski. Tänään lämmöt on oli aamulla 37.6, 37.1, 37.0, 37.3 ja nyt iltasella 37.5 ja 37.6. En osaa sanoa noista, oisko käyny piikki tuola 37.0:n  ja 37.3:n välillä, kun oli mittausväli 40 minuuttia, mutta jotenki epäilen sitä. Oon siis mittaillu puolen tunnin välein aamusta iltapäivään, illalla sitte harvemmin.

Käytin aamulla Alman ultrassa ja pennut voi ihan hyvin massussa. Ihania pieniä sydämensykähyksiä ultraäänikuvassa näky. Jos jokainen näkemämme syke ois laskettu, massussa pitäs olla yli 10 pentua. On kuitenkin nuo pennut jo sen verran isoja, ettei ultraäänen avulla pystyny laskemaan tarkkaan, montako pentua siellä massussa ihan oikeasti on. No, ootellaan nyt niitä viittä vaikka :)

Tämmösisä tunnelmisa meillä ollaan. Tylsän rauhallista siis :)

"Hohhoijaa!"
"Kyllä kait mää oisin jo ihan valamis tästä massustani eroon pääsemään..."
"Mää nukun. Mua ei kiinnosta mikkään muu."
"Huoh, ku on tylsää ja väsyttävvää..."

24.4.2016

Eikä vieläkään mittään oo tapahtunu!

Tässä koetellaan jo kovasti henkisiä voimia, kun tuota Alman synnytystä oottelen! 64. vrk meneillään eikä mitään oo tapahtunu. Tämän päivän oon vaan tuijottanu tv:tä mittään siitä tajuamatta, yrittäny nukkua ja kuleskellu päämäärättömästi ympäri huoneita. Alma senkus vaan makkoilee silmät virkeinä. Eilen kävi lämmöt siinä 37,1, mutta eipä tuo vieläkään synnytys oo käynnistyny. Mahassa pennut liikuskelee, mutta aika vähän. Taitaa jo tila loppua. Pieniä tassun liikahuksia tuntuu. Nyt pitää jotenki saada lisälomapäiviä tai etätyöpäiviä, kun eihän täältä minnekään voi lähtä! Nyt peukut pystyyn ja lähetetään Almalle voimia ja pennuille vähä tyrkkäystä ulkomaailmaa kohti :)

23.4.2016

Ja oottelu senkus jatkuu

Täälä sitä vaan ootellaan pentujen tuloa. Aika alkaa jo käyvä tosi pitkäksi. Onneksi eilen tuli kotihengetär/apukätilö Arja-serkku Raahesta, ettei tartte yksin ootella. Lämpöjä oon mittaillu tiuhemmin eilisaamusta alkaen. Iltapäivällä lämpö pysy usiamman tunnin 37,9 asteesa ja sitten illalla alko laskemaan niin, että nukkumaan kun mentiin, lämpö oli 37,4. Aamulla aloteltiin sitte asteesta 37,5, päivällä oli 37,1 ja 1,5 tunnin päästä siitä 37,5. Täsä nyt mietin, oisko yön aikana käyny lämpöpiikki vai oliko niin, että oiski käyny nyt päivällä ja noussu äkäseen ylös.  

Alma on syöny viimeksi kahen aikaan kunnon aterian eikä oo tyhjennellykään ittiään vielä. (Yleensähän siis ennen synnytystä loppuu syömiset ja narttu alkaa tyhjentämään itseään synnytystä varten.) Nyt Alma vaihtelee paikkaa ja makoilee hyvinki vaivalloisen oloisena. Jospa se tänään synnytys lähtis käyntiin. Ei sitte niin millään jaksais ootella enää :)

Alma-raasu!




Ippuhan on Sannalla Fionan kaverina. Hyvin kuulemma on menny. Ippu on saanu mahottomasti uusia kokemuksia, lapset ja autot on olleet kova sana. Ihana, että kuulemma on rohkaistunu paljo,vaikka on ollu vain pari päivää sielä. Ihanan sisaruskuvan Sanna lähetti. Kiitos Sanna <3