25. elokuuta 2018

Toivo katselee maailmaa

Niinpä sitten se ensimmäinen ja odotettu etappi saavutettiin, kun Toivolla olivat aamulla molemmat silmät auki (12. vrk). Kyllä sitä piti tuijotella ja pyöritellä käsissä ja ihailla sen silmiä. Tai no, eihän ne vielä ihan aukiauki ole, mutta piankin aukeavat kokonaan. Unelmallakin silmät jo pilkistävät, mutta soopeliporukka on päättänyt vielä pitää ne lujasti kiinni.

Kyllä nuo silmät kohtapuolin tuosta vielä aukenevat kunnolla.
Kovasti touhua pentusängyssä jo on. Varsinkin, kun on ruoka-aika ja Ada lähestyy sänkyä,  alkaa kova kuhina. Piipitystä kuuluu ja pennut poukkoilevat ja kaatuilevat kuka minnekin suuntaan, täysin päämäärättömästi jonnekin. Kun Ada pistää makaamaan, alkaa kilpajuoksu maitobaariin ja voittajat pääsevät parhaimmille paikoille. 

"Äiti lähellä! Ruokaaaaaaa!"
Kyllä se Adakin vielä nauttii, kun saa pentujensa kanssa sängyssä maata.

Hyvin Ada hoitaa, kunhan vaan sattuu pentuhuoneessa olemaan. Äitinsä Alman tavoin se hoiti lapsiaan kolme ensimmäistä päivää todella antaumuksella, mutta sen jälkeen on halunnut enemmänkin olla muun lauman joukossa. Kova on kiire yläkertaan kuitenkin, kun sieltä ääntä kuuluu tai itse tuntee, että olisi syöttämisaika. Mitäpä sitä enää tarvitseekaan koko aikaa vahtia noita nukkuvia lapsia. Pärjäävät kyllä itsekseenkin. 



Toivo hukassa!!


Viime keskiviikkona, kun tulin töistä kotiin ja juoksin yläkertaan, säikähdin todella, kun pentusängyssä makoili vain neljä pentua. Hetken olin ihan kauhuissani, kun sitä viidettä, Toivoa, en löytänyt heti. Löytyihän se pienen etsimisen jälkeen ihan rauhallisesti nukkumasta toisesta sängystä noin 1,5 metrin päästä! Ihmettelin kovasti, miten se sinne oli päässyt - ja ihmettelen kyllä edelleen. Pentusängystä se on varmaankin tullut Adan tissi suussaan, mutta miten ihmeessä se on päässyt tuohon toiseen sänkyyn! Illalla sitten, kun tulin kursseilta, Unelma oli pentusängyn ulkopuolella, varmaankin samasta syystä kuin Toivokin: Ada oli hypännyt sängystä pois ja Unelmalla oli vielä ruokailut kesken, piti tissistä niin lujasti kiinni ja oli lentänyt sitten pentusängystä pois. Ihan rauhassa sekin lattialla yritti eteenpäin mennä, ei päästänyt piipaustakaan. Nyt on Ada portin takana, joten ei tee enää syöksyhyppyjä sängystä pois ja pennutkin pysyvät siellä, missä pitääkin. (Olen siis pitänyt pentuhuoneen porttia auki ja alakerran portti on kiinni, että Ada pääsee juoksemaan ylös ja alas, eikä minun tarvitse olla portinvartijana kuin alakerran portilla.) 


Kuvaukselliset pienet sheltinalut


Vilma ja Henri tulivat tänään käymään ja patistin heidät ottamaan pennuista kuvia. Yksin kun on niin vaikea saada muita kuin nukkumakuvia. Ja kyllähän niitä kuvia sitten tulikin!

Vasemmalta Unelma, Onni, Usko ja Toivo.
Usko ja Toivo.
Vilma sanoi pennuille: "Menkäähän nyt riviin, niin Henri ottaa teistä kuvan". Ja siihen ne jäivät.
Vasemmalta Usko, Onni, Toivo, Lahja ja Unelma
No höpö, höpö, eihän ne nyt niin vaan riviin asettuneet! Sekunnin sadasosaksi ne saatiin paikalleen ja
sen jälkeen meno oli tämänkaltaista. Ja tästä se vielä kiihtyi.

Tällaista allaolevaa kuvaahan me lasten kanssa suunniteltiin, mutta ehkei noista 12 vrk ikäisistä voi vielä odottaa että a) osaisivat mennä vierekkäin rauhassa b) osaisivat istua c) osaisivat nostaa korvat oikeaan asentoon d) tajuaisivat, mitä tarkoittaa käsimerkki ja "oottaa"-käsky e) ymmärtäisivät, mitä "täällä, katsokaa tänne" tarkoittaa f) näkisivät jotain g) kuulisivat jotain h) ymmärtäisivät tästä maailmasta vielä höykäsen pölläystä :D

Parvekkeella Lilja, Ada, Ellu, Alma, Luna, Justus ja Sylvi.

 Ja otettiinhan tietenkin niitä yksityiskuviakin. Vilma piti pentua ja Henri napsi kuvia.

Usko
Usko
Onni
Onni
Unelma
Unelma
Unelma
Toivo. Kuva edestäpäin tämän sivun alussa
Lahja
Lahja
Sitten hiukkasen pistettiin ranttaliksi ja otettiin ilmeikkäitä kuvia :)

Toivon nukkumisilme.
Toivo vetää lonkkaa.
Lahja
Usko, Onni tai onko orava? :D
Unelma
Lahja
Lahja
Vilma on ihastunut Lahjaan, joten kuvissa näytti vilahtelevan tuo tyttö aika usein :)

Lahja <3
Lahja, edelleen
Onni
Onni tässäkin.
Usko ja Toivo <3
Kuvaussessio väsytti ja piti päästä uinahtelemaan.
Luna on ollut Vilman ja Tomin luona Liljan kaverina viikon verran. Eilen tulivat molemmat meille viikonloppuhoitoon ja Lunahan oli heti yläkertaan menossa. Pääsikin sitten portin takaa katselemaan pentuja. Voi hyvänen aika, kuinka se jälleen kerran on ihan täpinöissään noista pienokaisista. Viikon joutuu odottelemaan, että pääsee lähietäisyydeltä niitä katselemaan. Liljakin jo hieman osoitti mielenkiintoa, mutta luulen, ettei sillä ole mitään käsitystä, mitä tarkoittaa pentu ja mitä ihmettä nuo piipittävät ja tuhisevat olennot sängyssään oikein ovat.



Koti koirien ehdoilla

Jos haluat, voit käydä tirkistelemässä, minkälaisessa kodissa nämä minun shelttini elävät. Koti-Kalevassa oli 11.8. juttua minun talostani. Netissä juttu ei ole kokonaan, vaan se kannattaa lukea paperilehdestä. Kuvia netissä taas on paljon enemmän. 


Katselin nettijutun kommentteja ja siellä joku kirjoitti, ettei ole sisustuksessa mitään linjaa. Ei todella olekaan! En sisusta, vaan minulla on kotonani tavaroita, joista tykkään. En ajattele juurikaan, miten mikäkin tavara "sisustukseen" sopii. (Lainausmerkeissä sisustukseen-sana, kun en puhu sisustuksesta, vaan ennemminkin teen kodistani sellaisen, jossa haluan asua ja viihtyä.) Tykkään väreistä ja olen pienestä asti ollut ihan hulluna violettiin ja sen eri sävyihin. Sitä löytyy myös kodistani.

18. elokuuta 2018

Arki kulkee normirytmillä

Pennut ovat nyt 5 vrk vanhoja (/nuoria) ja arkikin on löytänyt normaalin rytminsä. Aamulla herätään, arkena ja näköjään viikonloppunakin, ennen sian pieremää, kun Ada haluaa päästä ulos tai muitten koirien joukkoon. Se hyppää pentusängystä, herättää alakerrassa olevat haukullaan ja samalla tietenkin myös minut. Tänä aamuna meinasi hermot mennä, kun kello näytti kuutta ja tuo äiti oli pirteä kuin peippoinen. Ei auttanut, kun vääntäytyä alakertaan, päästää koirat pihalle ja antaa ruuat. Yritin tulla yläkertaan jatkamaan uniani, mutta ihan turha yritys oli. Niin oli jo aivot päässeet toimintaan, etteivät ajatukset enää antaneet tilaa unelle. Eipä sitten muuta voinut, kun lähteä kahvin keittoon ja aloittaa viikonlopun aamun touhut. 

Pennuille nimet


Pennut voivat hyvin. Painot nousevat 25-30 g vuorokaudessa. Pentulaatikosta kuuluu piipitystä ja jo haukkumistakin. Itse kun ei sitä pentujen kasvua huomaa, kun kokoajan niitten kanssa on, mutta kuulemma ovat kasvaneet, sanoivat tänään Vilma ja Tomi :) Suurimman osan ajasta ne kuitenkin vaan nukkuvat ja lutkuttavat maitobaarissa. Unelma on kova piipittämään ja Toivo taas vetelee ympäri sänkyä omaan haparoivaan tyyliinsä. Muut kolme senkun vaan nukkuvat. Maitobaarin aukaisu kyllä herättää nekin todella nopsaan.

Ja ne nimethän piti taas keksiä, että on helpompi näistä ihanista puhua ja kirjoitella. Tässäpä se nyt sitten ovat: Usko (1. soopelipoika), Toivo (trikkipoika), Lahja (soopelityttö), Unelma (trikkityttö) ja Onni (2. soopelipoika). 

Hevonen? Sori, shelttipoika Toivohan tämä on :)
Unelma paapaa
Vasemmalta Onni, Usko ja Lahja.
Ja, öö, kukahan tässä nyt on kukin. Luulisin näin: Usko, Lahja, Toivo ja  - tämä on helppo - Unelma.
Toivo on ollut paikalla maitobaarin ollessa avoinna.
Toivo on saanut jo tarpeekseen, muilla vielä on jano.
Unelma <3

 

 Ada ja muut humut



Ada on nyt kyllästynyt lastensa hoitoon ja on joka välissä tulossa alakertaan. Se portinvartijan tehtävä on siis taas kerran minulle langennut. Pihalla se ei halua yksin olla, joten onkin sitten lauman mukana ollut. Sen vauhti hirvittää, kun en saa siihen nyt mitään tolokkua. Ada juoksee Sylvin perässä sellaista vauhtia, että oksat pois! Ei sitä saa rauhoittumaan, sen verran Sylvin vauhti on tarttuvaa. Adalla on myös hävinnyt kuulo korvista synnytyksen myötä. Kun vielä pentujaan odotti, ei tarvinnut kuin kerran huutaa sitä nimeltä ja se tuli heti tai lopetti ei-toivotun käytöksen. Nyt ei edes kymmenellä käskyllä saa siihen minkäänmoista kontaktia.

Tuossa iltasella otin muutaman kuvan tämän lauman harrastuksesta: naapurien haukkumisesta. Sylvi yleensä ensimmäisenä hoksaa, että naapurin lapset ovat lähellä aitaa pikkumetsässä, ja lähtee ihan siis yhtään valehtelematta tuhatta ja sataa juoksemaan metsää kohti. Haukkuu tietenkin, sehän kuuluu asiaan. Kun Sylvi lähtee, perään syöksyvät heti Ada, Lilja ja Justus. Joskus Almakin innostuu ja jopa Ellu. Lunahan nyt ei moiseen alennu, vaan haukkuu haukkumistaan pihalla. Tämän naapurinhaukkumisjutunhan nämä penikat oppivat Impiltä. Ja tämän harrastuksen Impi oppi, kun me muutimme tänne Käpylänperälle. Se ei tykännyt ollenkaan, kun naapurin lapset olivat liian lähellä aitaa pikkumetsässä ja ne piti käydä sieltä pois ajamassa. Ja eivät ne kyllä lapset siihen syyttömiä olleet. Ärsyttivät sitä tahallaan ja joka kesä joudun vähintäänkin kerran heille käymään sanomassa, että antaisivat koirien olla rauhassa, että lopettavat kyllä sitten haukkumisen. No, tämän harrastuksen Impi siis opetti, kun oli viimeksi meillä synnyttämässä.  Ja erittäinkin hyvin varsinkin Sylvi ja Justus homman osaavat.

Lilja ja Justus
Oho, Lunalla suu kiinni!
Lilja, 6 kk
Sylvi
"Jee, naapureita!! Mennään!"
"Voi, kun oli taas mahtava päästä ne haukkumaan!"
Ja toistamiseen vielä kävästiin. Ada jäi väijymään, josko vielä jotain haukuttavaa jäi...
Sylvin tyylinäyte.
Ja toinenkin.
Ada-äitikin suostui tulemaan metsästä pois.
Hetken harkinta ennen seuraavaa syöksyä - jonnekin...
Justuksella on ihan omat leikit. Se niin tykkää vaania heinikossa :D

Kuikistukset porttien takaa


Tänään pääsi muu lauma katsomaan, mitä Ada yläkerrassa pimittää. Lunahan nyt tietenkin tietää, mitä siellä on, mutta muut eivät juurikaan ole välittäneet tietää asiasta. Lunahan jälleen kerran seisoo tai makaa alakerran portin edessä, että pääsisi katsomaan katrasta. Sille myös pitää heittää aina haisteltavaksi pentusängyn petivaatteet. Jälleen kerran se on syöksynyt pesukoneeseen, kun olen heittänyt sinne petivaatteita pesuun. On kuitenkin hiukkasen jo hellittänyt noissakin, ja monta kertaa olen sen ohittanut petivaatteiden kanssa ilman, että se olisi syöksynyt niitä haistelemaan.

Kun lauma tuli yläkertaan, penikat juoksivat suoraan toiseen huoneeseen, eivät katsoneetkaan pentuhuoneeseen. Luna jäi seistä töllöttämään portin taakse ja vinkuili siinä heti. Alma ja Ellu katsahtivat sinne, mutta eipä niitä juuri pennut kiinnostaneet. Kuitenkin, kun itse menin huoneeseen, toljotusta kahden portin takaa riitti. (Kaksi porttia sen vuoksi, kun Justuksella on tapana avata heppasempi portti, kun silmä välttää.) 

Johan niitä penikoitakin, Sylviä, Justusta ja Liljaa, kiinnosti porttien takainen elämä.

Kiinnostusta riittää enemmän ja vähemmän.

Ja kun sitten menimme alakertaan takaisin, ja siitä vielä pihalle, unohdin alakerran portin auki. Eiköhän Luna sen heti hoksannut (enkä itse hoksannut, ettei se edes ulos tullut) ja oli portin takana heti kärppänä tuijottelemassa ja vinkuilemassa pentuhuoneeseen. Onneksi olin muistanut panna tämän yhden portin kiinni. Muutenhan se varmasti olisi ollut pentusängyssä hoitelemassa pentuja.