2. lokakuuta 2018

Pennut seitsemän viikkoa - hui!

Kun nyt tässä odottelen, että pentujen iltavilli loppuu ja lysähtävät nukkumaan jokainen, ajattelin muutaman sanan kirjoittaa ja kuvan lisätä...

Pennut ovat jo seitsemän viikon ikäisiä ja kohta on luovutuksen aika. Vaikka kuinka väsynyt olen ollut ja monta kirosanaa suustani päästänyt tässä yli seitsemän viikon aikana, kyllä jälleen kerran plussan puolelle tämä aika jää. Niin paljon iloa, eloa ja rakkautta pennut ovat tähän taloon tuoneet. Ikävä jo hiipii mieleen, kun niistä täytyy erota. Tämä pentue on pitänyt minut tolokussani läpi raskaan ajan, jonka siskoni poismeno toi. Ne ovat olleet "heaven-sent", kuten ystäväni minulle sanoi.

Olen ollut väsynyt ja suruissani suuren osan pentujen kasvuajasta, enkä ole jaksanut blogiakaan päivittää. Nyt kuitenkin elämä on jatkunut suurin piirtein normaalina, ja jonain päivänä aion kertoa ja lisätä kuvia siltä neljän-viiden viikon ajalta, jolloin en mitään ole kirjoittanut.

Kuvia, vihdoinkin!


Tänään kävi Justiina (Violetdream Celica) emäntänsä Miian kanssa katsomassa pentuja ja samalla Miia otti ihania kuvia (Kiitos Miia!). Tässä muutama niistä teidänkin ihailtavaksenne.

Ensin istumakuvia, pojat ensin:

Usko



 Toivo



Onni


Unelma


Lahja



Ja sitten seisomakuvia samassa järjestyksessä. Näiden ottamisessa olikin sitten enemmän haastetta, kun pöydällä seisominen tahtoi niin jännittää. Ja harjauksesta huolimatta karvat näköjään sojottavat osalla minne sattuu. :D

Usko



Toivo



Onni


Unelma


Lahja

25. elokuuta 2018

Toivo katselee maailmaa

Niinpä sitten se ensimmäinen ja odotettu etappi saavutettiin, kun Toivolla olivat aamulla molemmat silmät auki (12. vrk). Kyllä sitä piti tuijotella ja pyöritellä käsissä ja ihailla sen silmiä. Tai no, eihän ne vielä ihan aukiauki ole, mutta piankin aukeavat kokonaan. Unelmallakin silmät jo pilkistävät, mutta soopeliporukka on päättänyt vielä pitää ne lujasti kiinni.

Kyllä nuo silmät kohtapuolin tuosta vielä aukenevat kunnolla.
Kovasti touhua pentusängyssä jo on. Varsinkin, kun on ruoka-aika ja Ada lähestyy sänkyä,  alkaa kova kuhina. Piipitystä kuuluu ja pennut poukkoilevat ja kaatuilevat kuka minnekin suuntaan, täysin päämäärättömästi jonnekin. Kun Ada pistää makaamaan, alkaa kilpajuoksu maitobaariin ja voittajat pääsevät parhaimmille paikoille. 

"Äiti lähellä! Ruokaaaaaaa!"
Kyllä se Adakin vielä nauttii, kun saa pentujensa kanssa sängyssä maata.

Hyvin Ada hoitaa, kunhan vaan sattuu pentuhuoneessa olemaan. Äitinsä Alman tavoin se hoiti lapsiaan kolme ensimmäistä päivää todella antaumuksella, mutta sen jälkeen on halunnut enemmänkin olla muun lauman joukossa. Kova on kiire yläkertaan kuitenkin, kun sieltä ääntä kuuluu tai itse tuntee, että olisi syöttämisaika. Mitäpä sitä enää tarvitseekaan koko aikaa vahtia noita nukkuvia lapsia. Pärjäävät kyllä itsekseenkin. 



Toivo hukassa!!


Viime keskiviikkona, kun tulin töistä kotiin ja juoksin yläkertaan, säikähdin todella, kun pentusängyssä makoili vain neljä pentua. Hetken olin ihan kauhuissani, kun sitä viidettä, Toivoa, en löytänyt heti. Löytyihän se pienen etsimisen jälkeen ihan rauhallisesti nukkumasta toisesta sängystä noin 1,5 metrin päästä! Ihmettelin kovasti, miten se sinne oli päässyt - ja ihmettelen kyllä edelleen. Pentusängystä se on varmaankin tullut Adan tissi suussaan, mutta miten ihmeessä se on päässyt tuohon toiseen sänkyyn! Illalla sitten, kun tulin kursseilta, Unelma oli pentusängyn ulkopuolella, varmaankin samasta syystä kuin Toivokin: Ada oli hypännyt sängystä pois ja Unelmalla oli vielä ruokailut kesken, piti tissistä niin lujasti kiinni ja oli lentänyt sitten pentusängystä pois. Ihan rauhassa sekin lattialla yritti eteenpäin mennä, ei päästänyt piipaustakaan. Nyt on Ada portin takana, joten ei tee enää syöksyhyppyjä sängystä pois ja pennutkin pysyvät siellä, missä pitääkin. (Olen siis pitänyt pentuhuoneen porttia auki ja alakerran portti on kiinni, että Ada pääsee juoksemaan ylös ja alas, eikä minun tarvitse olla portinvartijana kuin alakerran portilla.) 


Kuvaukselliset pienet sheltinalut


Vilma ja Henri tulivat tänään käymään ja patistin heidät ottamaan pennuista kuvia. Yksin kun on niin vaikea saada muita kuin nukkumakuvia. Ja kyllähän niitä kuvia sitten tulikin!

Vasemmalta Unelma, Onni, Usko ja Toivo.
Usko ja Toivo.
Vilma sanoi pennuille: "Menkäähän nyt riviin, niin Henri ottaa teistä kuvan". Ja siihen ne jäivät.
Vasemmalta Usko, Onni, Toivo, Lahja ja Unelma
No höpö, höpö, eihän ne nyt niin vaan riviin asettuneet! Sekunnin sadasosaksi ne saatiin paikalleen ja
sen jälkeen meno oli tämänkaltaista. Ja tästä se vielä kiihtyi.

Tällaista allaolevaa kuvaahan me lasten kanssa suunniteltiin, mutta ehkei noista 12 vrk ikäisistä voi vielä odottaa että a) osaisivat mennä vierekkäin rauhassa b) osaisivat istua c) osaisivat nostaa korvat oikeaan asentoon d) tajuaisivat, mitä tarkoittaa käsimerkki ja "oottaa"-käsky e) ymmärtäisivät, mitä "täällä, katsokaa tänne" tarkoittaa f) näkisivät jotain g) kuulisivat jotain h) ymmärtäisivät tästä maailmasta vielä höykäsen pölläystä :D

Parvekkeella Lilja, Ada, Ellu, Alma, Luna, Justus ja Sylvi.

 Ja otettiinhan tietenkin niitä yksityiskuviakin. Vilma piti pentua ja Henri napsi kuvia.

Usko
Usko
Onni
Onni
Unelma
Unelma
Unelma
Toivo. Kuva edestäpäin tämän sivun alussa
Lahja
Lahja
Sitten hiukkasen pistettiin ranttaliksi ja otettiin ilmeikkäitä kuvia :)

Toivon nukkumisilme.
Toivo vetää lonkkaa.
Lahja
Usko, Onni tai onko orava? :D
Unelma
Lahja
Lahja
Vilma on ihastunut Lahjaan, joten kuvissa näytti vilahtelevan tuo tyttö aika usein :)

Lahja <3
Lahja, edelleen
Onni
Onni tässäkin.
Usko ja Toivo <3
Kuvaussessio väsytti ja piti päästä uinahtelemaan.
Luna on ollut Vilman ja Tomin luona Liljan kaverina viikon verran. Eilen tulivat molemmat meille viikonloppuhoitoon ja Lunahan oli heti yläkertaan menossa. Pääsikin sitten portin takaa katselemaan pentuja. Voi hyvänen aika, kuinka se jälleen kerran on ihan täpinöissään noista pienokaisista. Viikon joutuu odottelemaan, että pääsee lähietäisyydeltä niitä katselemaan. Liljakin jo hieman osoitti mielenkiintoa, mutta luulen, ettei sillä ole mitään käsitystä, mitä tarkoittaa pentu ja mitä ihmettä nuo piipittävät ja tuhisevat olennot sängyssään oikein ovat.



Koti koirien ehdoilla

Jos haluat, voit käydä tirkistelemässä, minkälaisessa kodissa nämä minun shelttini elävät. Koti-Kalevassa oli 11.8. juttua minun talostani. Netissä juttu ei ole kokonaan, vaan se kannattaa lukea paperilehdestä. Kuvia netissä taas on paljon enemmän. 


Katselin nettijutun kommentteja ja siellä joku kirjoitti, ettei ole sisustuksessa mitään linjaa. Ei todella olekaan! En sisusta, vaan minulla on kotonani tavaroita, joista tykkään. En ajattele juurikaan, miten mikäkin tavara "sisustukseen" sopii. (Lainausmerkeissä sisustukseen-sana, kun en puhu sisustuksesta, vaan ennemminkin teen kodistani sellaisen, jossa haluan asua ja viihtyä.) Tykkään väreistä ja olen pienestä asti ollut ihan hulluna violettiin ja sen eri sävyihin. Sitä löytyy myös kodistani.