21.8.2016

Erinomaisia violetdreamilaisia Kokkolassa

Nonnii, Kokkola käytiin katastaan Sannan ja Miian kans. Mukana meillä oli muutama karvanenki, ku olihan kysseesä koiranäyttely, Kokkolan ryhmänäyttely siis. Vihtori, Fiona ja Justiina sinne kehään kuskattiin.

Aamulla tuli tietenki kiirus, ku se helkutin kännykän torkku taas niin viehätti. No, lopulta olin ihan ajoissa autosa istumasa ja koukkasin ensin Miian mukaan. Sitte mentiin Sannaa hakeen, joka oli myös nukkunu ponniin, vielä pahemmin ku minä, mutta eipä tuosta huomannu, että sille ois samanmoinen kiirus tullu. Ihan tyynesti autoon astu ja matka Kokkolaan alkoi.

Kokkolasa oli todella hyvä ilma, ei tuullu, ei satanu, mutta ei kyllä aurinko paistanu. Semmonen lepsu syksyilma, joka pisti hien pintaan, vaikkei mittään tehnykkään. Teltta nousi ennätysajasa pystyyn kolmen naisen voimin. Sanna sitä oikein päivitteli, miten nopiasti se pystysä oliki. Kamat sisälle ja hetken huokasu. Vähä oli vaikeuksia miettiä, mihin kukanenki koira laitetaan, ku Vihtori oli niin mahottoman sukurutsaustuulella ja ois niin halunnu Fionaa. Vinkuili ja vonkaili sen perään koko ajan. No, välillä oli tytöt häkissä, välillä Vihtori. Pikkasen se innostus Vihtorillaki laantu, ku ne erotettiin, mutta haikeita katseita se koko ajan siskoonsa heitti.

Lopulta sitte alko mulla Vihtorin laittaminen. Eiku, Sannahan sitä aluksi laitteli, ku minä istuin laiskana vaan tuolilla ja pidin Vihtoria paikallaan. Ku mua alko jo hävettään oma laiskuuteni, jatkoin Sannan hommaa ja sain Vihtorin suht valmiiksi. Siinä eikus sitte oottamaan junnu-urosten kehän alkua.

Tänään oli muuten handlereitten koikkelehtimis- ja kieronlaisten asentojen päivä, ainaki kuvien perusteella. Niistä muutama näyte alempana. Kuvia otettiin vuoroin Sanna, minä ja Miia, joka otti Stellan kuvat. 

Vihtori puunattavana
Fionalla käy katteeksi, ku Vihtori on melekein valamis.
Vai ajatteleekohan se, että tuo tuosa nuin mua koko ajan kiusaa.
Jotain mielenkiintosta nuo akat kehäsä näkkee ja
Fiona-ressu kärsii sen seuraksista :)

Sievästi siinä niin Vihtori pöyvällä.
Hyppyaskelin kehässä :)
Ja vähä tasasempaa ravia.
Vihtorin kehä meni ihan hyvin, mutta se pöyvällä oleminen oliki sitte toinen juttu. Siinä se pyöri ja hyöri ja väisti tuomaria minkä ehti. Oiskohan Kemin näyttelyn tuomarin hyökkäily vielä liian tuoreesa muistisa. Kehän kiertäminen tosiaanki meni hyvin ja tuomarin eesäki Vihtori uskalsi just ja just seistä, vaikka tuntui hiukkasen tekevän mieli juosta pakoon. Tuloksena oli kuitenki upiasti JUN ERI JUK2, siis kaikesta venkoilusta huolimatta. Arvosteluki oli upiaaki upiampi:

"Erittäin kaunis, muta tänään epävarmasti esiintyvä uros. Hyvät mittasuhteet. Hyvin taittuvat korvat. Tyypillinen ilme. Hieman syvä kallo-osa ja hieman kapea alaleuka. Hyvä runko ja tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen karvapeite. Hyvin kannettu häntä. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, eriomainen ulottuvuus sivuliikkeissä."

Ja sitte ooteltiin, että Fiona pääsee kehään ja pääsihän se. Hienosti ravaten ja kauniisti tuomari eesä seisten Fiona niiasi itelleen JUN ERI JUK1, mutta se SA jäi saamatta. Upiasti meni kehä näilläkin neitosilla.

Näin nätisti Sanna kyyköttää ja Fiona napottaa.
Oijoijoi, mikä mimmi!
Ja tuota neitosta toiseltaki puolelta.
Ja Sannan tanssiesitys kaverinaan Fiona.
Miia ja Justiina evästettiin kehään mennessään sanoilla: "Asetamme kaiken toivomme SA:sta ja SERTistä ja muusta glamourista sitten teijän harteille." Ihan pikkasen vaan luotiin Miialle paineita. No, tuo Justiinahan on semmonen kehän kiertäjä, ettei mitään ongelmia sielä kehäsä koskaan voi tulla. Justiina kiersi kehää ja katseli vaan ympärilleen, huomasivathan kaikki, kuinka kaunis hän on. Justiinahan on diiva sieltä ylimmästä päästä ja tykkää näytellä ittiään kaikille ja kaikelle. Lopullinen tulos oli sitte hienosti AVO ERI AVK2 ja SA! Paras narttu -kehässä ei sijoitusta kuitenkaan tullu. Aivan upia suoritus!

Mä... ooon... Justiina! Tiiättehän ja tunnettehan mut?! No, ilman muuta
Älä mua opeta, kyllä mää tiiän, miten mennään ravia!
Rokkenrollia by Miia. Justiina hoksaa vissiin kameran :)
Kaksi kaunista neitokaista.
Se meni sitte niin, että junnu-urosten kehässä riitti yks tuomari,
mutta sitten neitien kehään piti ottaa lisätuomari. Olivat vissiin
niin kauniita, että yhelle tuomarille ois ollu liikaa sanella
arvosteluun ERInomaisia arvosteluja.
Meitä kävi moikkaamassa myös ihana Stella, Alman ja Remun tyttö. Voi hyvänen aika ku tämä neiti on ihana! On muuttunu niiin kauniiksi neitokaiseksi ja voi että osaa olla avoin ja reipas. Stella tervehti kaikki vastaantulijat ja poismenijät. Iloisesti heidän päälleen hypellen yritti rapsutuksia vastaan ottaa, joita oli kyllä todella vaikia tuolle härdellineitille saada osumaan. Pusuneiti se myös on. Aivan ihana! Iso kiitos Soilelle! On tehny aivan upiaa työtä Stellan kans.




Stella tais viettää tässä asennossa suurimman osan näyttelypäiväänsä.
Ja kännykameralla nappasin kuva, ku kerranki istahti
paikalleen. On tuo Stella niiin nätti!!
 Ku kehät oli suurinpiirtein ohitte purettiin teltta ja laitettiin tavarat kasaan. Teltan purkaminen tapahtu ripiästi ja taas kerran sitä päiviteltiin, miten kolmestaan kaikki sujuu ku tanssi. No, tavarat autoon ja maha kuristen ajeltiin täyttämään "tosi nopiaa sitte" mahat läheisellä ABC:lla. Mulla jo oli kiire kotiin, ku meijän neiteille ei löytyny hoitajaa ja olivat olleet pitkän päivän yksin kotona. Matkan varrelle pudottelin sitte autosta pois kolme kappaletta koiraa ja kaks naisenpuolta. 

Kotiin päästyäni mua oli vastassa kolme erittäinki onnellisen ilosta neitokaista. Pyytelin anteeksi, että olivat joutuneet niin kauan olemaan ilman mun ihanaa seuraa ja lupasin, etten koskaan sitä tee uudestaan. Ite kun olin niin väsyny, juoksuttelin noita neitoja pihalla pitkin poikin ja annoin sisällä broilerinsiipiä ja pienoset lihapalat päälle. Kovasti olivat kiitollisia noista antimista. Alma oli taas niiiiin läheisriippuvainen, ettei paremmasta väliä. Hyppeli syliin, minkä ehti. Sitä piti rapsutella ja leikkiä sen kans. Alman ollesa sylisä Ellu ootteli vuoroaan lattialla ja Luna sohvalla. Kun Ellun olin sylissä lällytelly, hyppäs Luna sohvalta rapsutuksia saamaan. Pari kertaa vielä pihalla kävästiin ja nyt nukkuvat pitkin poikin alakertaa. Taitavat tänä yönä päästä sänkyyn mun kans nukkuun. Sen verran huono omatunto mulla on, ku joutuivat olemaan yksin niin kauan.

Kiitos Sanna ja Miia tosi mukavasta näyttelypäivästä! 

16.8.2016

Hups, kaikenlaista täsä on ehitty...

Ihan ensimmäiseksi: Onnea 1-vuotiaat F-pennut Haiku, Nestori, Vihtori, Fiona ja Ippu!!


Ihan ykskaks hävis kaks viikkoa, tuosta vaan ohitte! Me ollaan nyt ihan vaan omalla porukalla kotosalla. Rauhallista on. Ellu voi hyvin. On jo pienillä lenkeillä käyny. Enemmänki haluais juosta, mutta ku on vasta toipilas, alotellaan rauhallisesti. Jalkaan pitää saaha lihaksia, että päästään kunnon lenkeille. 

Valto ja Siru  - joo-o, kutsuin tuota tyttöä koko ajan Siiriksi, muisti teki tepposensa mulle, mutta hyvin uskoi, vaikka väärää nimeä käytinki :) - lähtivät omiin koteihinsa. Impi ja Lempi kävivät pari yötä hoidossa. Ja sitten oltiin jokunen päivä ihan oman porukan kans. 

Maikin Agnes tuli viikoksi hoitoon. Tuli meille kuin kotiinsa ja meijän neitit otti kuin vanhan tutun sen vastaan. Mukavasti meni koko viikko. Ikävä jäi, kun Agnes kotiinsa lähti. On se niin upeanluonteinen tyttö! Sillä on semmonen tuijotus päällä koko ajan. Tosikko, kuten Maikki sano. Mutta niiiiiiin ihana!

Lyyti tuli emäntänsä Tuijan kans kylään torstaina. Olihan tuosta neitistä tullu kaunis. Vähä oli ihmeissään, ku paikka oli tuttu, mutta meijän isot neitit ei oikein enää heti ottaneetkaan Lyytiä omaan porukkaan. Lenkin jälkeen oltiinki sitte kuin sammaa laumaa ja Lyytiki vähä rentoutu. Mitattiin Lyyti ja korkeus oli 32,5 cm. Saas nähä, mikä tuosta neitistä tulee.



Ellu, Agnes, Alma ja Luna. Voi tuota Lunan poseerausta!!
Saatiin Lyytiki rauhottumaan hetkeksi.
Ihana Lyyti!

Ada tuli perjantaina vähä saamaan laumaenergiaa. Ja sitähän löyty.  Ada sai Almasta kaverin ja vauhtia riitti. Välillä oli sisällä aikamoinen älämölö, ku Elluki innostu Alman ja Adan kans leikkiin ja Luna yritti kaikkensa, että pysyisivät paikoillaan. Ada on kyllä aivan yli-ihana! On reipas, iloinen ja touhukas, mutta myös osaa rauhottua ja uskoo, kun sanotaan. Kyllä siitä tullee ihana shelttineito!

Ihana Ada!!
Oskarista oon saanu aina sillon tällön aivan ihania kuvia. Tässä teillekin ihasteltavaksi. Oskarihan on siis Adan ja Lyytin veli.

Aikamoinen koikkalainen on tästä poijasta tullu. Onneksi pennut
ei tämmösiksi jää :)
Viime lauantaina en sitte jaksanut lähtä Oulun Iloisen koiran näyttelyyn. Onneksi Sanna lupasi viiä Vihtorin. Ja aivan upeasti sielä meni: Vihtori oli JUN ERI JUK1 SA PU4 ja VARASERTi!! Vihtori oli liikkunu kehässä tosi hyvin ja pöydälläki osannu olla rauhassa. Aivan upeaa. Kiitos Sanna! Fiona oli JUN EH JUK3, joten hienosti meni silläki. Säähän oli lauantaina aivan kauhia. Vettä satoi ja kylmä tuuli puhalsi Äimäraution raviradalla. Kuvistakin näkee, ettei sielä kovin hauskaa ollu kehää kiertää. Kuvat on ottanu Miia Väänänen, joka oli myös apuna Sannalla.

Vihtori tuomarin edessä näyttäytymäsä.
Sanna ja Vihtori
Ei oo kiva vesisateessa olla. Fionaakin ottaa päähän.
Ens sunnuntaina on sitte Kokkolan ryhmänäyttely, jonne lähetään Fionan ja Vihtorin kans.

1.8.2016

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7!!!

Nurmikko jäi nyt tältä illalta leikkaamatta, ku piti alkaa päivittää viikonlopun tapahtumia. Ei nyt mitään kummempia oo tapahtunu, ihan suht tavallista koirien kans oloa, mutta kyllä taas on saanu nauraa ja melekeinpä itkiäki.

Ada tuli perjantaina meillä jo olevien viiden sheltin lisäksi. Kovasti oli kyllä tällä neitillä vauhtia taas. Valto sai kunnon ryöpytyksen ja jossain vaiheesa  myös Ada Valtolta hammasta. Kauaahan tuo pikku neiti ei sitä muistanu, eikä kyllä Valtokaan. Ilta meni hyvin ja nukkumaanki päästiin ihan oikiaan aikaan. 

Yritin ottaa Adasta istuma- tai seisomakuvaa ulkona. Eihän siitä saanu, sen verran oli vauhtia koko ajan. Toin sen sisälle, istutin sohvalle ja johan onnistu! Ada 13 vkoa, 28 cm.



Lauantaina tuli sitte Ippu hoitoon. Ku se pääsi portista sisälle, se sai ensin täydellisen tutkinnan ja siitä puhtain paperein selvittyään veti semmosta vauhtia nurmikkoa päin, että pyörähti muilla koirilla ja mulla ja Piitulla silmät nurinpäin sitä katsellessamme. Vauhti oli aivan siis mahotonta! Saihan se heti peräänsä Valton, Siirin ja Alman ja pienen Adanki tietenki. Voi hyvänen aika sitä riemua ja rähinää!! Semmosta sattaa kuuttakymppiä, vähintäänki, Ippu veti nurmikolla muut perässään. Ada-ressun vauhti ei riittäny ja Almaki anto periksi. Valto ja Siiri jaksoivat yrittää, josko ees peräsä pysyisivät, mutta eihän ne tuolla raketille mitään voineet. Välillä Ippu juoksi mettään nämä kaks peräsään ja yhtäkkiä pomppas jostain pensaan seasta nurmikolle ja lopulta myös Valto ja Siiri. Olihan sitä vauhtia aivan upia kattoa. Luna-ressu ei ees yrittäny mukaan, haukku vaan epätoivosena laatoilla, että lopettasivat nyt sen hullunmyllyn ja oisivat ees hetken paikoillaan. Alma on tosi fiksu. Ku Ippu veti porukkaa tuon mun "huvimajan" ympäri, Almapa ei lähtenykään porukan perään, vaan meniki oottaan toiselle nurkalle, että Ippu tulee sieltä ja sai sen kiinni. Yritti ottaa hännästä kiinni, mutta aiiiiivan liian nopea oli Ippu Almallekki :)



Ada-ressu jää ihan jalkoihin.
Jossain vaiheesa huomasin, että Ada nilkutti vasenta takajalkaansa. Luulen, että se löi sen portaaseen juostessaan sisälle. Välillä otti sillä askelia, välillä vaan roikotti ilmassa. Kokeilin jalkaa, vääntelin, kääntelin, mutta en siitä mitään löytäny. Ada sitte hoksas ite, että pitää rauhoittaa ittensä ja makoili melekeinpä koko päivän. Ulos tuli ja sisään meni, mutta läsähti kummasaki paikasa aina makoileen. 

Neiti Ada paikoillaan!
Ja välillä muutki päättivät ottaa vähä iisimmin.
Siiriä jo kuumuus haukotutti :)
Almalla ja Siirillä oli omat metkut. Ne tuijotteli toisiaan vierekkäin seisten hännät törröllään. Välillä toinen heittäyty leikkipyyntöasentoon ja sitte pyöriskeltiin vähä aikaa. Valto yritti päästä leikkiin mukaan, mutta Alma ajo sen pois. Haluas Siirin ihan itteleen. Luna haukku vieresä ja yritti komentaa kaikkia paikoilleen paikoilleen. Ku eivät tytöt uskoneet, Luna käveli haukkuen niitten välistä ja erotti ne toisistaan. 

Leikkiin kosiskelua.
Ja siitä sitte toimintaan. Valto-ressu on kolmas pyörä, jota ei vaan
mukaan hyväksytä.
Seittemähän niitä sitte oli, noita shelttejä. Ihan hyvin sovussa kaikki olivat. Täsäki kaikki porukalla tullee ulos sisältä, kerranki suht rauhallisesti.



Ellu nyt välillä saatto toisille huomauttaa, kun ei saanu olla rauhassa siten miten haluaa. Tämä prinsessahan ei nyt juuri leikkiin tai juoksemiseen mukaan tule. Tai no, eihän se yleensäkään sitä tee, oli sitte jalka siteessä tai ei. Ellu makoili omassa rauhassaan pää ylypiänä pystysä eikä korvaansa lotkauttanu tai elettäkään tehny, vaikka minkämoinen härdelli pihalla oli. 

Ellu makoilee joko varjossa...
... tai pihan kuumimmasa paikasa.
Kyllähän se muutaki välillä tekkee. Tästä kukkapenkistä kuitenki
käskytettiin aika äkkiä pois.

Pesin päivällä Alman ja Lunan. Samalla sain  kokeilla uutta kuivainta, joka osoittautu aivan upiaksi vehkeeksi! Kun sen perjantaina sain ja kokeilin kotona, minkämoinen teho siinä on, meinas mennä koko keittiö uusiksi. Aivan mahoton puhallusteho siinä on! Pakastimen alta lensi Ellun kokonen karvamäärä, vaikken osottanu ees sinne päinkään. Siivoukseenki siis soppii, jos kestää ilmasa pyörivät karvat ja jaksaa niitä sylkeä suustaan pois.

Tämä on se uus kuivain, aivan ehoton kapistus shelttien
kuivaamiseen! Tilattu Milomaticilta, h. 155 €.
Luna ja Alma kumpaineki oli aluksi aivan kauhuissaan tuon puhaltavan laitteen eesä! Yrittivät vältellä parhaansa mukaan, mutta ku ilmotin, ettei se auta, sain kuivattua molemmat ihan hyvin. Ja kävihän se nopiaa! Alla olevissa kuvisa neitit ennen kuivaamista. Kovasti pörrösiä ovat kyllä jo sillonki.

Lunan turkki ku pikkuhiljaa kuivu itekseen, se vaan pöyheni ja pöyheni.
Kuivaimella sain sen vähä tolokkuihinsa. Siis turkin :)
Alma niin jotenki leuhkana. Mitä lie ajattellee.... Ei tältä näyttäny yhtään,
ku nostin pöyvälle ja otin kuivaimen käteeni :D
Annoin jossain vaiheesa koirille pientä purtavaa pihalle. Muilla ne hulahti maahaan alta aikayksikön, mutta Ada nautiskeli turhanki kauan. Alma nääs hermostui jo, kun tuo yks vaan naatiskeli ja nakerteli hiljaa luun palastaan. Sen verran sisua tuolla pikku-Adalla on, etteivät isot uskalla siltä noin vaan ruokaa ottaa. Ada ärähtää hyvinki lujasti, jos liian lähelle menevät. Alma seiso sitte tuosa tuijottaen Adan syöntiä, josko se ruoka siitä suusta vaikka maahan tippuis. Yritti olla ovela ja meni välillä taakse seisomaan, välillä taas tuli tuohon eteen kattomaan. Ja menihän se Ada vipuun! Lopulta Alma nappas luunpalan suuhunsa ja Ada vaan typerännäkösenä katto, mitä tapahtu :)


Kävin lauantaina myös katsomasa Kartiosumun kennelissä ihania kaksviikkosia sheltin pentuja. Voi hyvänen aika, ku olivat ihania. Piti pitää tunteet hallinnasa, etten ois menettäny ihan sydäntäni niille ja jääny assuun sinne aitaukseen!!! Kannattaa käydä ihailemasa kuvia Tiinan sivuilla

Kun tulin kotiin, Adakin jo käveli ihan kunnolla. Oli kaiketi nukkunu koko ajan ja samalla jalkaki parantunu. Huoh, että olin helpottunu! Muutki olivat nukkuneet, kun oli taas ulkona semmonen vauhti päällä, että oksat pois! Onneksi kuitenki rauhottuivat kaikki, kun iteki rauhotuin katteleen tv:tä. Jossain vaiheesa sitte kävelin keittiöön ja laskin koirat. Sain tulokseksi kuus ja ihmettelin kovasti, missä se yks on. Selvis nopiasti, että puuttuva oli Luna. Ihmettelin, että miten se saattaa puuttua, ku aina lasken koirat sisälle mennesä ja niitä oli varmasti ollu ne seittemän. Nyt kuitenki huhuilusta huolimatta ei tuota neitokaista näkyny missään. Kävin ulkonaki kattoon, vaikka tuota neitostahan ei ulos vahingosa unoheta - huomauttaa kyllä äänekkäästi asiasta heti! No, kiertelin ja kaartelin alakerrasa, yläkerrasa kun ei voinu olla, ku portti oli kiinni. Lopulta kun olin kaikki paikat kattonu, tarkistin kevythäkin uudelleen. Häkki on Valtolle ja Siirille laitettu ihan varalta, mutta eihän sielä kukaan oo nukkunu. Enkä ois uskonu, että nytkään sielä ketään ois. Mutta olihan se Luna siellä! Makas ihan häkin perällä niin, etten ollu sitä eka kerralla sinne kattoessani ees huomannu. No, helpotuksen huokaushan siinä pääsi, vaikka ku järellä aattelee, ei se ois ees hukkaan voinu mennä. Myöhemmin huomasin keittiöön taas mennessäni ja jääkaapin ovea avatessani, että sepä ois ollu täysin varma keino Lunan löytymiseksi. Jääkaapin ovi auki ja kaikki viis olivat viivana keittiösä :)

Sunnuntaina lähtivät Ada ja Ippu omiin koteihinsa. Ippu meni aivan sekasi, ku Piitu tuli hakeen. Näkee kyllä, kuinka se Piitusta tykkää ja on aivan ihana katsoa noitten kahen yhdessäoloa ja yhteistyötä! Adan kävin viemäsä kaupunkiin Vilman ja Tomin luo samalla, kun lähin Lunaa viemään koirahierontakoulutukselaisille hierontaa saamaan. Kyllähän se Adakin oli sitten onnellinen, ku Vilman näki. Jotenki se on ihana nähä, miten nämäki pennut ovat omansa löytäneet. Ei voi muuta ku olla onnellinen siitä!