2.8.2015

Ihana Aada (V. Diamond Fairy) kävi pusuttelemassa

Onpa ollu ihana viikonloppu, kun on saanu nähä ihania kasvatteja pitkästä aikaa. Eilen kävi Urpo ja tänään kävi Aada mua pusuttelemassa. Aivan ihana tuosta neitokaisesta on tullu. Tai no, olihan Aada jo pienenä kaunis. Aadan väri on niiin puhtaan harmaa, aivan upea. Sen luonne on superia ja oikea kaunotar. Koko on Ellun mitoissa, ehkä vähän pitempi vaan on. 

Aadan omistajan kanssa päätettiin, että Aada saa nyt lähtä näyttelyturneille. Ensiesiintyminen hänellä on shelttien sivuerkkarissa Oulussa. Viemme Aadaa yhdessä Maijun kans kohti suurta menestystä :) Aada tulee meille välillä hoitoon ja muitaki suunnitelmia meillä on hänen suhteensa :) 

Tässä muutama kuva. Ihailkaa!!







Maiju ja Maijun toinen silmäterä, Aada <3
Maijun toinen silmäterä, Mida.
Aada ja äitinsä Alma.
On ollu tosiaan aikamoinen viikonloppu, mutta ihana koiraviikonloppu. Lindakin tuli muutamaksi päiväksi jälleen hoitoon ja asettui heti taloksi. Nytkin nukkuu mun jalkojen juuressa. Nemi on tulossa yökylään. Jos vaikka tärppipäivä löytyis helpommin, kun on noita muita neitokaisia sitä kiusaamassa :) 

Ellu on ottanu tosi hyvin koiravierailut. Se vaan makoilee ylhäisessä yksinäisyydessään ja kattelee päältä, mitä muut hommaavat. Stressaamisesta ei kyllä näy merkkejäkään. Elluhan on aina ollu semmonen omassa rauhassaan viihtyvä. Äksöniin ottaa osaa vain sillon, ku ite niin haluaa. Yleensä sisällä se vaan kattelee, mitä muut tekee. Tai vain nukkuu eikä sitä vois vähempää kiinnostaa muitten hommailut.

1.8.2015

Urpo tällättiin näyttelykuosiin

Meillä kävi tänään suht harvinainen vieras, Urpo (V. Camaro, emä Luna, isä Valo). Mukanaan toi myös omistajansa Samin ja Kirsin, varmaankin henkiseksi tuekseen heidät oli ottanu :) Nääs Urpo tuli näyttelytrimmiin. On menossa ensimmäiseen näyttelyynsä Kajaaniin parin viikon päästä. 

Kovasti oli meijän neiteistä innossaan, niin innoissaan, että kuola vaan valui. Äitinsä Luna oli heti sitä mieltä, ettei häntä kannata yrittää. Välillä kyllä unohti, että Urpo on poikansa, mutta meijän ihmisten pienellä ohjauksella hoiti irvistyksellä Urpon kauemmas. Ellu ja Alma näyttivät hetmiten, etteivät nyt oo miestä vailla. Tiukkaa se teki Urpolle, mutta taipui lopulta kohtaloonsa.

Urpo pistettiin sitten pöyvälle trimmiä varten. Aluksi oli sitä mieltä, ettei miesten tartte tuolleen kaunistautua. Jotenki vissiin sitte pieni nainen heräs sisimmässään, kun rauhoittui ja näytti ihan nauttivan varsinki lopun harjaamisesta ja turkin pöyhittämisestä. Urpolla tuota turkkia tosiaan riittää! Aivan mahoton pohjavilla ja päällysturkkia ihan mahottomasti! On siinä Samilla harjattavvaa!!

Kuvia otin, mutta sadesäässä niistä tuli vähä harmaita. Harmi, ku en asetuksia hoksannu muuttaa. Kuva ei anna täyttä oikeutta tälle upialle herralle. On liikkeissään ja olemukseltaan kyllä tosi upia herra. 

Toivotan Samille, Kirsille ja Urpolle miljoonasti onnea näyttelyihin! Harmi kun en ite pääse paikalle. Pitänee laittaa Ellun synnytys kuitenki tärkeysjärjestyksessä ekaksi ;)





Kun trimmasin Urpoa ja katsoin sen kasvoja, hämmennyin
ihan, miten oliki äitinsä Lunan näkönen, vääränvärinen vain :)

31.7.2015

Työn raskaan raatajat kotosalla onnellisina

Istahimma Ellun kans aamulla aikasin autoon ja läksimmä yhesä töihin. Henri käytiin kyytittemäsä ensin kottiinsa ja moottoritietä hurruuteltiin mun työpaikkaa kohti. Täytyy sanoa, että kyllä se koirallekki tekkee tiukkaa herätä kuuvelta, käyvä mettälenkki ja lähtä töihin. Tämmöseltä näytti Ellu auton takapenkillä ku lähettiin ajeleen (en hennonnu tuota mammaa laittaa taakse häkkiin) :)

"Onko pakko, jos ei taho?!!"
"On!", sannoo emäntä.
Kuva Henri Salmi
Töisä minä sitte huhkin, minkä koirankusetukselta ehin ja Ellu-hyväkäs senku vaan makkaa retkotti koko päivän. Lähti mielellään ulos, mutta kiirus oli myös sisälle, varmaanki just nukkumaan. Ajattelin siinä, ettei tästäkään koirasta töihin oo. Laiska oli ku mikä. Ei siis ihan mee tuohon otsikon tekstiin tämä neito :)

Tätä neitosta ei vähhäänkään kiinnostanu
semmoset , joita työksi kutsutaan"!
No, olihan mulla syykin, miksi Ellun mukkaani pakotin. Tänään Ellu kävi siinä niin odotetusa ja jännitetysä ultra- ja verikoekontrollisa. Ja arvatkaapa vaan, kuinka onnellisina sieltä eläinlääkäristä pois lähettiin!! Viisi sydäntä Ellun massussa sykki, nyt jo oikiaan tahtiin, ja liikuskelivatki! Ellun tulehdusarvot oli laskenu normaaliksi ja muutkin arvot olivat melekeinpä kohillaan. Vielä hemoglobiinia pittää saaha vähä ylöspäin. Paino ei ollu noussu viikosa ku 200 grammaa, mutta johtuu tuosta Ellun huonosyöntisyyvestä. Nyt pitääki sitte taas alakaa kokkeileen kaikenmaaliman ruuat, että sais kunnolla sille menemään jottain alaski. Ei pian jaksa imettääkään eikä maitoa tuu, jos liian väsyneeksi ja laihaksi pääsee. Mutta kuitenki ja kaikkineen, oon aivan älyttömän onnellinen, että asiat on näinki hyvin. Vielä en huokase. Sen teen vasta, ku pennut on maailmassa ja tisseillä syömäsä. Ja ajatelkaa, siihen ei oo ku parisen viikkoa aikaa!!! Iiiik!

Päivällä karattiin Ellun kans töistä ja käytin Nemin (V. Dazzling Dame) virallisessa polvitarkastuksesa. Ja pelekkää nollaahan ne näytti, jesss!! Syy tähän tarkastukseen on se, että toiveissa on toinenki pentue tälle vuodelle! Nemi astutetaan soopelilla eli soopeli-trikkipentuja vois hyvällä tuurilla olla luvassa tuosa lokakuussa :) Yhdistelmästä ja muustaki sitte lisää, ku astutus on tapahtunu. Nemillähän on nyt juoksu ja jännätään täsä niitä tärppipäiviä Tiinan kans :) 

Että kaikkia sitä ittelleen taas on keksinykki. Ei käy elämä turhan helepoksi tänä syksynä :) Ku vielä siihen päälle laitetaan aika tiukka työsyksy, varmasti uni maittaa viikonloppusin :)

28.7.2015

Tänään kaikki hyvin

Tällä hetkellä Ellu voi hyvin. Eilen jo kotiin mennessämme Ellu pystyi nukkumaan paikallaan eikä kääntyillyt ollenkaan, kaikki asennot tuntuivat olevan ok. Lenkillä juoksi ja heilu entiseen malliin, kunnes sitte väsähti ison mahansa kans. Yö ollaan nukuttu kumpikin ihan kunnolla. Ruoka on menny alas, mitä nyt vähä on mamma nirsoillu. Elikkäs nyt vois taas hetken huokasta eli just nyt on kaikki hyvin. 

Ellun maha on ollu jotenki muotopuoli, vasen puoli on ollu jotenki leveämpi kuin oikea. Vasemmalla puolella on myös tuntunu sellainen möykky. Nyt on maha sopusuhtanen molemmilta puolin. Elikkä oiskohan ollu niin, että tuo möykky = pentu ja se on painanut Ellua jotenkin. Nyt on vaihtanu paikkaa, kääntynyt tms. ja Ellullakin on sitten helpompi olo.

Eli ei muuta kuin perjantaita ootellaan :)

27.7.2015

Rankahko yö takana

Viime yö meni valvoessa. Ellu oli todella levoton koko yön. Saattoi heittäytyä makuulle, mutta vaihtoi hetmiten asentoa. Mikään ei tuntunu olevan hyvä. Käveli kahen huoneen väliä, kävi välillä sängyllä, kokeili maata lattialla, mutta ei tahtonut asentoa löytyä. Ellu nukahti kuitenkin joskus neljän aikaan, olikohan niin väsyny jo. Minä sen sijaan valvoin koko yön. Aamulla mittasin lämmöt, joka oli ihan normaali. Vuotoa ei minkäänlaista tule. Töihin ois pitäny ehtiä kaheksaksi, mutta olin nukahtanu seitsemän aikaan hetkeksi ja loppujen lopuksi töissä olin vasta kymmeneltä. 

Puoli kahentoista aikaan olin jo kotona katsomassa, miten siellä menee. Ellu tuli vastaan ihan kuin ei mitään ois ollu. Otin hänet mukaan töihin, että sais turvan minusta ja minunkaan ei tarvis hättäillä, kun en sitä näe. Täällä Ellu makoilee ihan rauhassa välilä mun jalkojen vieressä, välillä jossain muualla. Saa rapsutuksia ja nappulaa työkavereilta. Ei siis tunnu vaivaavan nyt mikään, kun saa olla mun kans. 

Saapa siis nähä, miten nämä kolme viikkoa tässä saadaan kulumaan ja miten järjestellään päivän aikaan Ellun olo mahollisimman turvalliseksi. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja Ellun olo vaan paranee!

Mun jalkojen vieresä on turvallista nukkua.
Otin mukaan huovan, jolla vois nukkua. Ei siinä oo
käyny ku poseeraamasa käskystä :)


26.7.2015

Ellu on oma ittensä

Everythig all right so far eli kaikki hyvin ainakin tällä hetkellä. Aamulenkki tehty ja Ellu oli oma ittensä eli hyökkäili Lunan kimppuun lenkin alussa ja kävi haukkuun mettäsä olevaa pressulla peitettyä puupinoa entiseen malliin :) Jaksoi lenkin ihan hyvin ja oli pirteä lönkyttelijä. Kotosalla kuitenki makoilee paljon ja seurailee muita - kuten kyllä tekee yleensä muutenkin :) En uskalla vielä huokaista helpotuksesta, koska pentujen tilannetta en tiedä. Vuotoa ei Ellulla kuitenkaa oo enää tullu ja on nukkunu yönsä ihan hyvin. Toivomme ja luotamme siihen, että kaikki menee hyvin loppuun saakka. 

Lenkin ja ruuan jälkeiset tirsat :)
Facebookissa pomppasi eteeni tämmönen kuva D-pennuista.
Vasemmalla Ellu, nyt omia pentujaan odottava <3 Toiset tytöt: Aada, Nemi ja Bella.
Ihanat mussukat, oih <3

Käytiin eilen lauantaina Lunan kans katsomasa, kun Tiina ja Nemi suorittivat rallytokon AVO-luokan radan. Olihan sitä ihana katsoa, miten noitten kahden yhteistyö sujui kuin tanssi. Tiinan mielestä kaikki meni ihan päin peetä, mutta kukaan muu sitä ei kyllä huomannu :) Mulla vielä on rallytokon säännöt ja pistelaskut vähän opettelussa, mutta 95/100 pistettä on mun mielestä huippua.  

Luna oli mukana haistelemassa ja kattelemasa muita koiria ja ihmisiä ja hyvinhän tuo neitokainen sielä toimi. Ei haukkunu muita, vaan kuleskeli ja oleskeli ihan miten pittääki. Harjoteltiin näyttelyseisomista ja muuten vaan seisokelua :) Kuvaanki Lunan pääsi ja osas kyllä poseeraamisen taidon taas. Siitä näkee, miten Luna on ittensä laittanu huolelllisesti ennen lähtöä: kajalit on just ja täysin kohillaan :) :) Hymyäkin riittää! Värit ei kännykameralla ihan kohilleen tullu, mutta vähät siitä :)

24.7.2015

Muistutus hetkessä elämisestä - Ellun kans päivystyksessä

Aina ei kaikki käy tanssien. Välillä muistutetaan elämään vain hetkessä ja olemaan kiitollinen juuri siitä. Unohtamaan menneet, olla huolehtimatta tulevasta. Elää vain tässä hetkessä, olla kiitollinen, että just nyt kaikki on hyvin.

Toissayönä Ellu herätti minut, oli tosi levoton. Rauhoittui kuitenkin, kun sitä aikani hoitelin ja hellin. Eilen sitten, ku tulin äitini luota Vihannista, Ellulta oli tullu vihreää vuotoa, joka ei koskaan ole hyvä merkki. Soitin päivystykseen, josta lääkäri sanoi, että kyse on aika varmasti keskenmenosta. Säikähdin tietenki ja päivystykseen ajaessani jalat oli hyytelöä ja sydän hakkas miljoonia. Toisaalta kuitenki oli ihmeellistä kyllä sellainen tunne, että kaikki on ihan hyvin. 

Eläinlääkäri (ihana Matti Heikkinen) tutki Ellun, otti verikokeen. Massu ultrattiin ja sieltähän löytyi viisi sykkivää sydäntä. Sykkeet olivat lääkärin mielestä kuitenkin hiukan liian nopeat, stressisyke heillä. Verikokeessa tulehdusarvot olivat kohonneet, joten Ellu sai antibiootit, joita se nyt syö loppuodotusajan. Tulehduksen syytä tai paikkaa eläinlääkäri ei osannut varmasti sanoa. Pyysin kuuntelemaan myös Ellun sydämen ja hengitysäänet ja lääkäri sanoi, että hengitys on aika raskasta. Saattaa siis olla hengityselimisissäki tulehdus. Toisaalta olin todella helpottunut, kun ei ollu keskenmenon välitön vaara, mutta kyllä tässä nyt mennään ihan hetki hetkeltä, päivä päivältä eteenpäin ja oon kiitollinen täydestä sydämestäni jokaisesta niistä, kun Ellu voi hyvin. Kontrolliin menemme ensi perjantaina.

Yön Ellu nukkui todella hyvin. Nukkui koko yön jopa mun sängyssä, jota ei oo tehny vähään aikaan. On menny illalla aina "koirahuoneeseen" sängylle ja katsellut vaan sieltä kun oon häntä kutsunu. Nyt hyppäs heti sänkyyn. Aamulla meni iiiiso kupillinen ruokaa tuosta vaan alas ja ulkonaki haukku jo tiellä menneitä :)