21.5.2015

Vincent poseeraa ja Dio pääsi lenkille mukaan

Olipa niiiin ihana lenkki-ilma tänään, ettei meinattu raskia tulla mettästä kottiin ollenkaan. Enää ei haasteita koirien kans ollu, vaikka kameraki oli mukana. Dio pääsi kainalokyytillä välillä, mutta juoksenteli myös muitten perässä ihan reippaasti pitkin mettäteitä. Ajattelin, että se on ihan väsyny, ku kottiin tullaan, mutta mitäs hullua! Tuosa se on illan leikkiny Vincentin kans ja juoksentelee pitkin poikin huoneita. Mistä ihmeestä tuota virtaa oikein löytyyki!!

Vincentin kans harjoteltiin näyttelykävelyä ja -seisomista. En meinannu silimiäni uskoa, kuinka hyvin se heti tiesi, mitä pitää tehä. Nyt oottelen innolla seuraavia lähialueen mätsäreitä, että pääsen kokkeileen ihan kehäsä, miten sielä mennee.

Kaisu-ystävä kävi kylässä ja otettiin Vincentistä seisomakuvia. Ei tarvinnu ku sanoa "seiso" ja tämä poika seistä törötti asennossa ihan ja just kuten pittääki. Aivan ihana poika! Väri ei ihan rotumääritelmän mukanen ole, mutta se ei Vincentissä haittaa yhtään pätkää. Vincenthän on siis Alman ja Flipperin poika. Luonteeltaan on aivan huippu!




Ja niitä lenkkikuvia tässä muutama.


Dio se ossaa seisoa <3
Alma johtaa joukkkoa ja muut hommaa ihan omiaan.
Vincent <3
Me tässä!
Vincentiä yritin saaha pysymään paikallaan, mutta
ei onnistunu. Tämmösen ehin kuitenki napsasta.
Almaki poseeras, ei kovin innossaan kyllä ollu :)
"Tulukaa ny sieltä!", sannoo lauman vetäjä Alma.
Ja Dio jäi jälkeen. Mitähän se jäikään tekemään.
No, sinne se jäi keppiä puremaan :) Keppi se on maasta kasvavaki.
Alma yrittää opettaa, ettei tuo ihan järkevää oo.

20.5.2015

Pikkupoijat löysivät toisensa

Niinpä nuo kaks poikaa ovat toisensa löytäneet. Eilisen päivän ja illan leikkivät ja tahisivat kahestaan välittämättä tytöistä tuon taivaallista. Ihana katsoa, miten juoksentelevat peräkkäin, vuorotellen Dio edellä, välillä Vincent. Hampaat kalisevat yhteen, ku makkaavat lattialla ja ottavat mittaa toisistaan. Lopulta sitte nukahetaan vierekkäin täyvesä sovusa. Luna yrittää välillä komentaa, mutta eipä tunnu auktoriteettia häneltä löytyvän. 

Otin eilen pari videota ja pari kuvaa noista poijankoltiaisista.Videot löytyvät täältä. Harmi, ku en millään saanu käännettyä noita oikeinpäin, mutta toivottavasti jottain näette.

Me ollaan kaverukset <3
Ihanan pehmeä päänalunen Diolla <3
Otin viime yöksi kaikki viis sänkyyn nukkumaan. Mullahan on parisänky, jossa toinen puoli on ihan vaan koirille tällä hetkellä tarkotettu. Hyvin kaikki mahtuivat siis nukkumaan, jopa minä. Sekä Dio että Vincent nukkuivat niin hyvin yön, etteivät hoksanneet edes pissata tai kakata lattialle tai paperille. Aamulla heitin sitte kaikki sitten hiijen kyytiä pihalle. Mun tytöillä on tapana jäähä heti ulko-oven taakse ootteleen sisällepääsyä, jos en ite mene ulos. No, jäivät nyt sitte vissiin kaikki siihen vaan seisomaan. Pistin kaffen tippaseen, kävin aukaseen ulko-oven ja koirat pursusivat kauhialla vauhilla sissään. Kattelin, ku hypähtivät kaikki yhesä kohti ja syyki löyty: Dion isoaki isompi kakka maton päällä het ulko-oven eesä. Niinpä se oli kattonu isoista tyttöistä mallia, ettei tartte portailta minnekään lähtä ja siinä hädässään tursotti sen kakan siihen heti. Täytyy sanua, että haju oli sanoinkuvaamaton eikä stiä lällykkäkään kovin mukava ollu siitä vessanpönttöön siirtää.

18.5.2015

Toinen päivä uuvesa laumasa

Nytpä ollaan sitte toista päivää eletty isomman lauman keskellä. Ja hyvin on menny. Almalla on vielä sanansa sanottavana Vincentille, mutta jo toisiaan haistelevat ja lähekkäin nukkuvatki. Vincent ja Dio ovat alkaneet leikkiä ja niillä näyttää olevan tosi hauskaa. Välillä pittää Vincentiä neuvoa, ettei voi ihan kaikenlaista leikkiä, kokoero on vielä sitä luokkaa. Luna yrittää komentaa poikia, kun ei kestä, että kellään ois hauskaa. Eivät onneksi välitä, vaan jatkavat touhuiluaan.  Dio on kyllä kova poika leikkimään yksikseenki. Saattaa keittiösä touhuta omiaan vaikka kuinka kauan. Välillä sieltä kuuluu kummallisiaki ääniä, joten hauskaa tuntuu olevan.

Aamulla käytiin nelijän issoimman karvasen kans lenkillä. Neitit ottivat Vincentinki mukkaan juoksuun. Vincent oli kyllä vähä kauhuissaan, ku katteli Ellun tyyliä alottaa lenkki. Sehän hyökkäilee lenkin alkupätkän Lunan kimppuun ja pittää semmosta ärinää, että vois luulla tekevän sille vaikka ja mitä. Leikkiä se kuitenki on, mutta isoäänistä. Kuhan päästään pitemmälle, Elluki rauhottuu ja juoksentelee kuten muutki. Ja oon niin ylypiä ja onnellinen tuosta Vincentistä. Tulee heti ku kutsutaan ja on ku ois laumasa aina ollu.

Ai niin. Töistä tullesa kauhulla avasin oven ja melekeinpä silmät kiinni sisään tulin. Pelotti ihan, mitä nuo pennut ovat lattioille aikaan saaneet. Mutta yllätyinpä iloisesti. Eipä löytyny lattioilta kuin yhdet pissat ja yhdet kakat, muut löytyivät paperilta. Uppeita poikia, pakko sanoa. Vincenthän on jo melekein sisäsiisti. Dioki hyvää vauhtia tajuamasa, mikä on homman nimi.
Näin lähekkäin jo Vincent ja Luna ovat päässeet.
Ellu taas poseeraa, mutta ihan aiheesta :)
Dio ja Dion lelu
Ja vähä sitä pittää purrakki.
Johan sitä vähemmästäki riehumisesta väsähtää.
Kattoin tv:tä kavereitten kans. Vincentkin
hyväksyttiin sohvalle.

17.5.2015

Lauma kasvoi vielä yhdellä, Vincent tuli taloon

Tännään meijän lauma kasvo vielä yhellä. Portista tuli emäntänsä Marjan kanssa ihastuttavan upia merleherra, ikää 5 kk. Tämä rakkauspakkaus, sydänten murskaaja Vincent (Violetdream Earl Of Souls) tuli kasvamaan meille meijän kaikkien tyttöjen iloksi. Aivan ihananluontoinen poika, pusuttaja ja kaikkien kaveri. Uppos todella hyvin heti laumaan, mitä nyt Alma välillä näyttää kaapin paikkaa. Vincent hoksas kyllä hyvinki äkkiä, että äitillä on nyt hermot kiriällä ja se pittää kiertää kaukaa. No, Dio otettiin kahesa päiväsä laumaan. Vincentin kohalla ei varmasti niin kauaa mene. Oon niin onnellinen saadessani Vincentin meille <3 Kiitos Marja, rakkaushalauksin <3
  



Tässä viisikko kattoo tarkkaavaiseksi,
ossaanko mää syyä leipää oikein :D

Erämessuilijat tulivatki meille

Tiina ja Miia olivat menosa Erämessuille, mutta ykskaks suunta oliki Käpylänperälle ja mukaan olivat napsasseet myös koiransa. Olipa iloinen yllätys mulle, joka alko jo melekein haukkumaan, ku oli vain koirien kans sairaslomaansa viettäny. 

Meille siis pursus portin sisälle Miia, Riia ja Justiina sekä Tiina ja Nemi. Pihalla alko semmonen hulabaloo ja hyörintä, että heikkohermosemmalla ois voinu jo päätä huimata. Ääntä ja vilskettä riitti. Parraimpana siinä pienin, Dio, joka touhus koko ajan jottain, välillä itekseen, välillä toisten peräsä. Olihan sitä hauska kattua, ku raahas mukanaan ittensä kokosen aamutossun tai juoksi tennispallo suussa, joka just ja just oli pienempi ku päänsä. Riia ja Justiina pitivät ommaa showtaan. Ellu senkus poseeras välillä kivellä, välillä nurmikolla näytellen ittiään. Luna yritti pitää porukkaa koosa siinä auttamattomasti epäonnistuen. Alma katseli menoa omaan rauhalliseen tyyliinsä, varmaanki mielessään huokaillen. Nemi katto parraimmaksi istua lähellä emäntää ja innostui vasta, kun olivat jo kotiin lähösä. Väsynyttä porukkaa oli kotona koko loppuillan. Mahtavan mukava iltapäivä! Kiitos Tiina ja Miia! 

Tässä muutama Miian ottama aivan upia kuva! Oli todella vaikia valita, mitä tänne laittaa! Lataan niitä Kuvat-osioon, kuhan saan nettin toimiin niin, että se sujuu sutjakkaasti :)


Dio Miian laukun kimpusa.
Riiviö kiinni lahkeessa...
... ja kengännauhoissa
Ellu vaan tykkäs poseraata, tässäki melekein nukkuu.
Ei huomannu ees noitten kahen tohinoita, kun Alma yrittää
auttaa juoksuista Justiinaa :)
Nemi uskalsi ihan haistamaan tuota ikiliikkujaa, vaikka
sitä kovasti pelkäsikin :)
"Hihiii, älä kutita mua!"

"Tää on mun", sanoo Dio ja Riia ihmettelee,
miten ihmeessä tuommonen rääpäle jaksaa
moista raahata ympäri pihaa.
Hyppyjä ja muutama haukahdus.
Alma ja tyttärensä Ellu (vas.) ja Nemi (oik.)
Luna ja tyttärensä Justiina. Arvannette, kumpi on  kumpi :)

Miian tytöt Riia ja Justiina
Meijän tytöt Alma, Ellu ja Luna



16.5.2015

Eka yhteinen mettälenkki

Aamun alkoi niin kauniilla aurinkoisella säällä, että oli ihan pakko lähtä mettälenkille. Myös Dio pääsi mukkaan. Lähtö oli aika haastava, ku joku riiviö auko mun kengännauhoja sitä mukkaa ku niitä kiinni laittelin. Sen verran mukavaa tuo leikki oli, ettei meinannu millään lopettaa. No, kun sain vihdoin sen tajuamaan homman nimen, pistin isot neitit kiinni ja nappasin Dion kainaloon Välillä se sai juosta vappaana, välillä kantelin sitä. Virtaa ja intoa tuolla poijalla oli ihan kadehtittavan paljo. Tavattiin mettäsä myös muita shelttejä ja Diohan meni niitten tykö rohkiana. Myös ihimiset piti käyvä jututtaan usiaan kertaan.  Otin sitten yhen haasteen (Dio) lisäksi myös toisen haasteen mukkaan eli kameran. Tämmösiä otoksia meijän lenkiltä sinne jäi.