1.7.2016

Hiljaista, niin hiljaista

Niinpä ovat sitte kaikki pennut muuttaneet uusiin koteihinsa. Hiljaista on kotona ja tunnelma aika haikea. Isot neitit ehkä nauttivat, ku ei oo kukaan heitä kiusaamassa, mutta minä jo kaipaan varpaitten purijoita ja lahkeissa roikkujia. Kävimme pitkän lenkin mettäsä, joka hiukkasen ikävää helpotti, mutta menee varmaan pari päivää ennen ku tästä tokenen - ja hoksaan, ettei tartte pelätä jalkoihin hyökkääjiä ja että astuis vahingossa jonku nelijalkasen karvasen päälle.

Tänään siis lähti viimenen pentu, Kerttu (joka jäi Kertuksi, ihanaa!), Ouluun täyttämään Miian ja Miron pitkäaikaisen haaveen. Reipas pikkuneiti otti pariskunnan heti omakseen nuoleskelemalla kummankin kasvot. Aivan ihana pikkuneiti Kerttu kyllä on! (Tai no, läksijäislahjaksi teki löysät kakat just lattialle laitetulle puhtaalle eteisen matolle. :)) Kertun 8-viikkoismitat olivat 1971 g ja 20 cm. Saapa nähä, mikä kaunotar tästä kasvaakaan!

Kerttu <3



 
Keskiviikkona lähti Hannu (josta tuli Pekko Peikonpoika) kohti Ivaloa Marjan rakkaudelliseen hoivaan. Kavereita Pekolla kotonaan on useampi: Vincent (Violetdream Earl Of Souls), Rollo (tiibetinterrieri) ja lapinkoira (jonka nimen kohdalla iski blackout!). Hyvin oli menny piiitkä matka Kellosta Ivaloon, vaikka kuvittelin, että Pekko senkus vaan huutaa autossa, kuten teki edestakaisen reissun pentutarkastukseen välillä Kello-Oulu-Kello. (Kaikki pennuthan, siis Alman ja Impin pennut, todettiin pentutarkastuksessa täysin terveiksi ja upeiksi sheltinaluiksi!) Pekosta muutama kuva tässä. On se kyllä lutunen hänkin! Melekein 8-viikkoisen Pekon säkä oli 23 cm, paino n. 2700 g. Aikamoinen pötkälehän tämä poika on, mutta eipä tiiä, miten komiaksi kasvaa vielä!






Ja tässä nuo ihanuudet viimestä iltaa yhdessä:

"Voi ku tuo Pekko-veli on ihana! Ja huomenna me joudutaan
eroamaan. Nyyyyyh!"
"Tai no, en tiiä haitanneeko se, että Pekko lähtee..."
"Vielä ehin antaa sille köniin!"
"Äläää, en ollu tosissani, ihan vaan leikin!" Pekko kostamasa kiusaamistaan.
"Voi viiitsiiii ku vääsyyttäää, mutttaa jooos täsä vähäää vieläää jaksais..."
Pekko antaa viimesiään.
"Emmää ennäää jaaaaaksaaaa!" Kerttu kattoo ihmeissään sänkyyn
vajoavaa Pekkoa :)
Vielä yks yhteiskuva ennen Pekon lähtöä.
Alman ja Remun pennuilla on menny hyvin uusissa kodeissaan. Kaikki upposivat koteihinsa ihan tuosta vaan. Ihanan reippaita tyttöjä ja poika <3 Tällaisia ihania juhannusterveisiä saimme Violetdream-poppoolle:

Salli <3 Kuva Erika Takkinen
Stella <3 Kuva Soile Palosaari
Lyyti <3 Kuva Tuija Kotila
Ada kävi tänään riehumassa meijän pihalla Kerttua kiusaamasa. Olihan aikamoista vauhtia. Välillä tunteet kohos vähä liikaa ja piti ihan erottaa nuo neitokaiset. Adahan on siis sijoituksessa mun tyttärellä Vilmalla ja poikaystävällään Tomilla. Ada asuu kaupungisa, mutta käy kotona usiasti hoidossa.


Tytöt tahtoo pitää hauskaa. Just ja joo!

Hyi kauhia, ku pelottava sheltinalku!

Muka niin viaton Ada :)
"Me mittään olla tehty!"

On se vaan Ada niin lutunen! Ja nuo korvat - iiik <3

Ja ihanaa, Nemi (V. Dazzling Dame) voi tooodella paksusti Kartiosumun kennelissä.  Pieniä nelijalkasia siis odotettavissa heinäkuun puolesa välisä. Ootan ihan mahottomasti, että iteki pääsen niitä nuuskuttelemaan!

Toinen lomaviikko on  mennyt tosi kiireisesti, mutta tosi mukavasti. Arja-serkku tuli taas kesätyöleirille meille ja saatiin kyllä ihan mahottomasti aikaan. Pestiin mattoja ja "maalattiin" aita, kuisti ja laatat painepesurilla.  Sen lisäksi saatiin vielä kaikenmoista muuta aikaan. Koirat pyöri jaloissa, minkä ehtivät. Saivat liikuntaa, kun juoksentelivat aina peräsä, ku ravattiin sisältä ulos ja taas toiseen suuntaan. Pekko ja Kerttuki oppivat samalla tosi äkkiä tulemaan juosten sisälle, kun saivat palkinnon sen tehdessään. Ulos mentiinki sitte tietenki ihan ittestään ja enemmän ku innossaan

Riskipesu, mutta eipäs matto tykänny yhtään huonoa silittelystä ja
kastelusta! 40 vuotta vanha matto ja edelleenki ihan kelponen lattiaan.
Heittelin mattoja varastosta, ylä- ja alakerrasta ja niitähän alko löytymään
sitte vielä sieltä, täältä ja tuolta. Yhteensä 21 mattoa pestiin!
Onneksi oli se painepesuri!
Aita näytti ensin tältä...
"Painepesurimaalauksen" jälkeen se näytti tältä. Ihan ku maalattu ois!
Saunaki sai pesun ja lämmityksen. Pitkän kaavan mukaan nautiskeltiin
löylyistä ja lämmöstä. Välillä käytiin jäähyllä:
Eikä ollu ees sääskiä ku oltiin kunnolla varustauduttu Thermocelleillä.
Kuistiki sai uuden puhtaan pinnan.
Arja taas kerran höynäytti mut ostaan kukkia, että pääsi niitä istuttelemaan.
Yritän nyt muistaa ne kastella, jos ei vettä satu satamaan. Kerttu seuraa
tarkasti hommia.
Nyt on ihan outoa, kun ollaan kotona vaan minä, Alma, Luna ja Ellu. Niiiin on hiljaista ja ylirauhallista. Takana on ihana aika pentujen kans. Vaikka hommaa oli aivan mahottomasti, kyllä sitä touhua ja toimintaa kaipaa. Mutta jospa tästä normaalista arjestaki jossain vaiheesa oppii taas tykkäämään...

Ellun leikkaus on tulevana maanantaina. Sitten alkaa pitkä kuntoutusaika ja siihen pittääki sitte keskittyä ihan kunnolla. Näyttelyt on tietenki Ellun osalta poissuljettuja, mutta onneksi on Vihtori, jota saan Jennin suostumuksella käyttää näyttelyissä. Fiona ja Ippukin pääsevät kehään mun handlaamana jonku kerran. Seuraava koetus onkin sitte Oulu viikon päästä sunnuntaina, jollon mukana ovat Vihtori, Fiona ja Ippu.

23.6.2016

Neljä lähti, kolme jäljellä

Istun tässä sohvalla ja mietiskelen tätä päivää. Toisaalta älyttömän onnellinen, toisaalta todella haikea. Päivän aikana on tunteet ollu pinnassa, itkuki jonku kerran tirahtanu auton hävitessä pihalta vieden mukanaan pennun.  Neljä Alman pentua siis lähtivät tänään uusiin koteihinsa. Vaikka kolme on vielä kotona heilumasa ja riehumasa, on se ihan eri asia kuin että pentuja olisi seitsemän.

Näistä yksi, Matilda, on enää kotona. Tyyne, Sylvi, Lyyti ja Oskari matkustivat
uusiin koteihinsa tänään.
Aamulla tulivat Soile ja Mikael Kokkolasta hakemaan Tyyneä. Tyyne lähti tyynenä tyttönä matkustamaan uutta kotiaan kohti. Matka oli mennyt todella upeasti. Tyyne, joka sai nimekseen Stella, nukkui melekeinpä koko matkan. Kotonaan oli kuulemma ollut tosi reipas ja leikkiny entiseen malliinsa.

Seuraavaksi Erika Oulusta tuli hakemaan Sylviä, joka on saanut nimekseen Salli (aivan älyttömän sopiva nimi tuolle tirriäiselle!). Sylvi istui nätisti kuljetuskoppaan Erikan auton etupenkille. Uudessa kodissaan Sallilla on koirakaveri Iita, joka on kuulemma todella kiinnostunut uudesta kaveristaan.

Kukahan se sieltä tuleekaan..
Iltapäivällä tulivat Merja ja Jape hakemaan Oskaria, tuota upiaa herraa. Oskarilla olikin pitkä matka kotiinsa Sodankylään, mutta välimatkatietojen mukaan on menny matka todella hyvin. Oskarihan menee Caron (Lunan ja Valon pentu) kaveriksi, joten yksin ei joudu opettelemaan isoksi pojaksi. 

Tästä pojasta oli ihan pakko ottaa pönötyskuva vielä. Oskari <3
Seuraavaksi tuli Kotilan perhe Vihannista hakemaan Lyyti-löllykkää. Hyvin on menny kuulemma sieläki, vaikka uuden kodin kissat hiukkasen jännittää. Mutta eivätköhän hekin kavereiksi pääse - tai no, miten nyt kissat ja koira kavereiksi tulee...

Tässä Tuijan ottaman kuva Lyytistä uudessa kodissaan.
Hyvin näyttää menevän :)
Lyyti <3
Vaikka on todella haikea olo, oon yliyliylionnellinen, kun kaikilla pennuilla on aivan ihanat ja rakastavat kodit. Kodit, joissa ymmärretään, että koiralla on sydän kuten meilläkin, ja jossa ne saavat rakkautta ja arvoisensa elämän. Nyt kun ajattelee, pentujen lähtiessä taisin kuitenkin itkeä onnesta sen vuoksi. Haikeutta tietenkin oli mukana, mutta se onnentunne oli päällimmäisenä. Ja täytyy vielä sanoa, että olin todella onnellinen siitäkin, kuinka hyvin uudet omistajat olivat tehneet  pohjatyötä ja ottaneet monenlaisista asioista selvää jo ennen pennun kotiin tuloa! Se tuntuu todella ihanalta!

Ja, joo, pari tuntia oli pentujen lähön jälkeen oli semmonen outo,  haikea ja tyhjä olo. Olinhan 8 viikkoa eläny ihan vaan pentuelämää, juuri mitään muuta ei siihen mahtunu (paitsi tietenki isot neidit), eli täydellisen täyttä koiraelämää. Nyt, ku on vain kolme pentua ja isot neidit, ei enää oo siivoilua, ei tartte ulosmenemisiä ja ruokailuja miettiä niin paljon, on mielessä yhtäkkiä semmonen tyhjä tila, jonne vois mahtua ihan muutaki. Tässä siis vähä niinku alottaa "uutta" elämää eli palaa pikkuhiljaa takasi siihen normaalimpaan arkeen. Kun sen hoksas, alko olo paranemaan ja ihan jo täsä suht normaali olo onki. Ja varsinki ku kaikilla pennuilla menee hyvin, täälä kotona ja uusissa kodeissaan, eihän mulla oo mittään hättää :) Ja by the way, on muuten aivan älyttömän paljo helpompaa syöttää kolme pentua omista kupeistaan kuin seittemää. Ei oo ku kaks pentua, joita pitää pitää pois yhen kupilta. Aamulla oli vielä neljä, joita piti pitää pois kolmen kupilta :)

Tässä yhteisleikkejä vielä vedellään.
Intoa löytyy.
Sanna kävi eilen Fionan ja Jenni Vihtorin ja Nestorin kans katsomassa vielä pentuja. Tässä muutama kuva tuosta tapaamisesta.

Ellu lastensa kans: Vihtori, Nestori (joo-o, koko löytyy), Fiona ja
Ellu-äiti <3
Hannu-söpöläinen <3
Hannulla oma lelu!
Ja siinä villejä vihulaisia.
Lempi ja Lempin ilme :)
Kas, Hannu taas. Kukahan se taustalla istuupi...
Lyytiä naurattaa heinä suussaan.
Matilda <3
Eiliset merlet. Lunaki päässy joukkoon.
Nestori  mietiskelee, mitä noitten pienten kans vois oikein tehä.
Pennut näyttää tietävän: "Etsi tissi!" :)
Oskari <3
Monta niitä oli. Hmm... 5 + 7 + 2 +1 =15!
Fiona miettii, mikä tuosa oikein on!
Hannu hengailee ison massunsa kans :)
Pientä kisailua...
Fionalla on siinä urakkaa yrittää viihyttää kaikkia :)
Nestorilla on hauskaa - tai sitte pennuilla :)
Impulan vauvat hengailemassa sylissä <3
Fionaki haluais leikkiin mukaan.
"Apuaa, auttakaa! Nuo hyökkää mun kimppuun!" Nestori kovilla  :)
Oskari <3

"Nyt mää kyllä sulle närhen munat näytän!"
Hannulla ja Tyynellä on yhteistä tekemistä.
"Meitä ei vois vähempää kiinnostaa, mitämuut tekkee!"
Sylvi-Salli ja kieli :)
"Älä kuule mulle ala!"
"Vauhtia!"
Vihtori <3
Merlejä ja muutama muu.