25.10.2014

Koirahierontaa

Olen nyt koirahierontakoulutuksessani loppusuoralla. Kaikki hoitomuodot on yhtä lukuun-ottamatta (refleksointi) käyty läpi ja niitä harjoiteltu. 

Koirahoitooni kuuluvat hieronta, lymfahoito, nivelten mobilisointi ja kraniosakraali. Kysy lisää ja kerron, mitä kaikkea ko. hoitomuodot sisällään pitävät. Hoidon hinta on  25 €.

Otan myös koiria yökylähoitooni esim. lomasi ajaksi. Koirasi elää mukana jokapäiväisessä elämässäni kolmen shelttini kanssa.  Tähän mennessä meillä on ollut vain shelttejä, mutta muun rotuisia koiriakin voin ottaa. Pääasia on, että koirasi on tottunut olemaan toisten koirien kanssa.

Jos haluat, että tulen koiraasi hoitamaant tai tarvitset koirallesi hoitopaikkaa, ota yhteys sähköpostilla, facebookissa tai puhelimitse. 


Pipoja ja oleilua

Ihanaa olla vaan!
Vihdoin viimein meillä on neitokaisten kans viikonloppu, jollon ollaan vaan kotona ja öllötellään. Lenkillä ollaan käyty ja jokainen neitokainen saa myös erityishyvää hoitoa ja pääsee hierontaan ja trimmiin. Kyllähän nuo nauttivat, neitokaiset, ihan täysillä. Lenkillä oli eilen aivan ihanaa, kun pääsivät lumeen juoksemaan. Voi sitä riemua ja iloa! Tänään on sitten jo vähä haastavampaa ollut, kun lunta on paljon, mutta se on niin märkää jo ja saa kahlata ihan tosissaan metsäsä. Eipä sitten kovin pitkää lenkkiä voinu tehdäkään. Pääasia kuitenki, ettei kenenkään tartte lähteä minnekään ja saamme olla yhdessä ja tehdä, mitä mieleen juolahtaa!

Tilasin Violetdream-kennelin nimellä pipoja. Yritin niitä neitokaisten päähän sovittaa, mutta kovinpa olivat noloja ne päässään. Alma ei suostunut moiseen hommaan ollenkaan. Pipoja tilaan lisää ja jos jotakuta kiinnostaa, ilmoita mulle, niin voit saada omasi. Pipo on violetti (tietenkin) ja logo heijastavan harmaa.  Imago Printti Oy Oulussa tekee upeaa jälkeä, suosittelen!

"Ääh, hävettää tämä päässä", sanoo Luna
"Ota tuo pois!", sanoo Ellu
"Mulle et kyllä tuommosta päähän laita!"
Sitä mieltä on Alma!



22.10.2014

I am The Wizard of Animal Communication!!



Wizards of Animal Communication 2014.
Meitä on nyt yhteensä 18 Suomessa,
8 muuta näitten naisten lisäksi :)
Kuvassa myös opettajamme Maiccu (alh.vas.) ja Ingela (oik.)
Nyt se on sitte vihdoin toteutunu ja oon"valmistunu" velhoksi. Oon käyny Maiccu Kostiaisen eläinkommunikaatiokurssin The Wizard Class of Animal Communications! Siitä on jo yli viikko aikaa, mutta on ollu yhtä hyrskettä ja myrskettä tämä elämä sen jälkeen. Iltasin ja viikonloppusin oon hieronu koiria, jutellu hevosten ja koirien kans sekä tietenki juoksennellut pitkin mettiä omien koirieni kanssa. Illalla ei oo tarvinnu unta ootella :)

On tämä elämä kuulkaatten sitte niin ihanaa!

Eläinkommunikointi on niin mun juttu! Ette voi kuvitellakaan, kuinka ihana on saada esim. kipeältä koiralta omistajalleen tietoa, mikä sitä vaivaa, missä on kipu. Ja ne ihanat viestit, joita eläimet omistajilleen lähettää, oih! Oon saanu tehä niin ihania kommunikointeja, joita sitten itkusilmässä oon omistajilleen puhtaaksi kirjottanu. Niin rakkaudellisia ja ihania ne on olleet! 

Jos siis haluatte tietää, mitä eläimillenne kuuluu, mitä he toivovat, ottakaa vaan reippaasti yhteyttä. Eläimeltä voi myös kysyä, miksi käyttäytyy tietyllä tavalla ym. Sähköpostilla vain kuva, eläimen nimi ja ikä mulle ja otan yhteyttä eläimeesi! Voitte lähettää myös kysymyksiä, joita haluaisitte mun eläimeltänne kysyvän.

Maiccu on kiteyttäny hienosti sivuillaan sen, mistä eläinkommunikoinnissa on kyse. Käy lukemassa hänen Animals Talk-sivuiltaan, mitä on eläinkommunikointi. Maiccu on myös kirjoittanu kirjan Hiljaisen Viisauden voima, jonka hän on kanavoinut kommunikoiden edesmenneen hevosensa Leylan kanssa. Suosittelen lämpimästi sen lukemista!

Toiminimiyritykselläni on nyt myös nimi: Adalma. Nimi koostuu latinankielen sanoista ad (=jonkun luona) ja Alma (se mun ihana neitokainen) eli Alman luona kaikki tapahtuu <3

Adalma - eläinkommunikointia, koirahierontaa,
koiran yökylä-hoitoa ja viestejä henkimaailmasta


Jos oot facebookissa, käyhän tykkäämässä Adalma-sivustollani! Myös uudvet nettisivut on valmisteilla vain Adalmaa varten :)

29.9.2014

Eläinkommunikointia, hoitoneitejä ja The Yövieras

Minähän olen kommunikoinut eläinten kanssa toista vuotta. Olen jutellut koirien, kissojen ja hevosten kanssa, yhden ketun ja ilveksenkin olen jututtanut. Eläinten omistajat ovat halunneet kuulla, miten heidän eläimensä voivat ja halunneet saada selville esim. missä on kipuja ym. Myös jo toiselle puolelle siirtyneeltä eläimeltä voi saada ihania viestejä. Jokainen eläin tähän mennessä on halunnut välittää kauttani jotain viestiä omistajilleen.

Olen halunnut vahvistaa kykyäni ja olenkin nyt Maiccu Kostiaisen (AnimalsTalk, lue myös sivuilta linkki Kommunikointi) The Wizard Class of Animal Communications -kurssilla. Ja olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä sen kurssin ja Maicun kautta olen saanut ja kokenut! Viime viikonloppuna Maiccu oli pitämässä kurssia Oulussa ja sain osallistua siihen kuunteluoppilaana ja olihan siellä upeita kommunikoijia huone täynnään! Jossain vaiheessa tarkoitukseni on kommunikointien lisäksi opettaa myös muille tätä ihanaa kykyä, joka kaikilla on, kunhan sen haluaa vaan ottaa käyttöön.

Ja viikonloppuna mulla oli yökyläläinenkin, tuleva maailmanvalloittaja ja mun velho-opettajani Maiccu Kostiainen! Upiat keskustelut iltasella kävimme ja sain itselle lisää tsemppiä elämään. Tässäpä Maiccu meijän neitien kanssa.



Jos haluaisit saada tietää, miten oma eläimesi voi, ota ihmeessä  minuun sähköpostilla kaija.tormakangas(at)gmail.com tai soita 040 5066 877. Lisätietoja tulee, kunhan saan nettisivuille niitä kirjoitettua.

Lauantaiaamuna sain neljä ihanaa neitokaista hoitooni parin päivän ajaksi. Eklundin Hennan ja Petrin shelttineidit Lexie, Viivi, Arwen ja Gala lisäsivät kerralla jalkojen määrää ja haastetta mm. lenkkeilyyn. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, myös lenkillä, vaikka jalkoja tepasteli sen 28 ja muutama suu enemmän ilmoitteli olemassaolostaan. Tässä muutama kuva lenkiltä.

Tiukasti narun päässä vielä.
Viivi ja Gala jäivät kiinni itse teossa! Pois lätäköstä!
Hetki ennen täydellistä sekoamista.
Vasemmalta Lexie, Alma, Ellu, Luna, Arwen, Viivi ja Gala.
Koko remmi.
Eklundin neitokaiset ihailevat maisemia.
Meijän neitit vaan syö puolukoita :)
"Täsä me nyt ollaan", sannoopi Luna.

9.9.2014

Hoitolaisia ja vieraita

Ihan ensiksi ilouutinen: Ellulla, 14 kk, alkoivat vihdoin niin epätoivoisesti odottamani ensimmäiset juoksut! Toivonpa hartaasti, että juoksuväli tuosta lyhenee kuitenkin.

Meillä on kävässy taas hoitoneitokaisia parina viikonloppuna Toissa viikonlopun meillä oli 5 vrk hoidossa Lexie ja Viivi ja viime viikonlopulla Impula ja Lemponen. Miia kävi myös uuden ihanan söpötyksensä Riian, 10 vkoa, kanssa kylässä. Riialla on leikkikaverinaan Lunan tytär Justiina. Riia on Miialla sijotuksessa Vierimaan Katjalta.

Aivan yli-ihana söpötys tämä Riia <3
Kaks trikkiä, Alma kohta 5 vee, Riia 10 vkoa.
Niin se vaan Impula ja Lemponen tulivat taas kerran kuin omaan kotiinsa. Impula otti heti huonot tapansa käyttöön eli kävi naapurit haukkumassa ihan varulta, kun eivät etes pihalla olleet. Lemponenkin muisti oman nukkumapaikkansa: Kotiin kun tulin, oli keittiön pöytä karvoja täynnä ja liina rutussa.

Siinä ne kauniisti nöpöttävät: Impi, Alma, Lempi, Luna ja Ellu.
Siinäpä äiti kolmen tyttärensä kanssa ja Luna-hoitotäti :)

Ei näistä vauhdissa saanu kuvia, oli
pakko pysäyttää paikalleen :)
Lexie ja Viivi ovat aivan ihania mussukoita. Het upposivat meijän laumaan ja kohtelivat koko ajan toisiaan kunnioituksella. Viivi ensimmäisenä iltana vähä vierasti, mutta jo seuraavana aamuna kulki perässä rapsutuksia kerjäten. Kotiin tultuani Lexie hyppäsi vasten ja halasi etutassut olkapäilläni mua ja odotti rapsutuksia. Ovat kyllä aivan ihania ja ikävä jäi, kun kotiin heidät haettiin. Yhdeltä lenkiltä sain otettua kuvia. Mukana myös kylässä käynyt Ellun sisko Nemi.

Vasemmalta Viivi, Luna, Lexie, Alma, Nemi ja etualalla Ellu.
Vauhti oli välillä pelottavan kovaa :)

31.8.2014

Wau, mikä näyttelyreissu!

Impi Limingassa AVO ERI AVK1 PN3 SERTI
Kuva: Miia Väänänen
Töihin on lomalta menty, joten on jääny päivitykset aika vähäisiksi. Nyt on sitten semmosta päivitettävää, että oksat pois :)

Eilen olimme Limingan näyttelyssä. Mukana olivat Alma, Impi ja Ellu eli äiti tyttäriensä kanssa. Perjantai-iltana olin jotenkin niiiin väsyny, että mietin jo näyttelystä poisjääntiä, vaikka se tuossa vieresä oliki. No, lähin kuitenki - aamulla ponniin nukuttuani, tietenki. Kotoa lähtiessäni mulla oli kerranki semmonen tunne, että kaikki tarvittavat ja välttämätön on mukana, joten ajelin kaupunkiin hakemaan Miian ja Justiinan suht rauhallisena. Itse näyttelystä mulla ei ollu minkään valtakunnan odotuksia. Uskalsin sentäs jotain haaveilla: Impille ERIä, muitten EH:sta olisin ollu tyytyväinen. 

Kova touhu oli näyttelypaikalla, kun noita neitosia laittelin. Päivi Lilleberg otti Impin huostaansa ja hoitoonsa, kun sen aikoi esittää. (Impihän on Päivin Edin jälkeläinen.) Minä tuuskasin Ellun ja Alman kimpussa. Siinä karvat vaan pöllys ja vesi roiskui. Olin kuitenki suht tyytyväinen aikaansaannoksiini, joten Ellun kans sitten menimme ensin kehään. (Enkä ollut ollenkaan myöhässä, päinvastoin :)) Kehän alussa ilmoitin, että Nemi on pois näyttelystä (turkkinsa kun on ennemmän ja vähemmän roskakorissa) ja kerroin Ellun numeron! Kun Ellu sitten oli hienosti JUN ERI JUK1 ja sai SA:nkin (jess!!), kävi ilmi, että arvostelunsa oli sitten täytetty Nemin numerolle. Minä siinä kehän alussa muistelin, että menemme näyttelyssä aina ennen Nemiä, vaikka järjestys onkin päinvastainen, ja siksi sekoilin numerossa. No, onneksi asia saatiin korjattua ja Ellulla on nyt ihan omalla nimellään oleva arvostelu ;) 

Kuulin tässä useasti tuomarin sanovan "härlig" ja
se kovasti mun sydäntä lämmitti :) Kuva: Maarit Tervonen

Seuraavaksi oli vat vuorossa Alma ja Impi AVO-luokassa. Minä menin äiti-Alman kanssa edellä ja Impi, Alman tytär, tuli heti meidän jälkeemme. Alma ykskaks sitten hoksas, kuka perässään tulee ja innostui sitten leikkimään tyttärensä kanssa, pääsi näyttelyhihnasta ja pyöri kuin häkkärä. Nappasin tämän Alma-leidin syliini ja kävin heittämässä häkkiin. Oli sellainen olo, etten tuon kanssa enää arvostelua lähe hakemaan. Kehäsihteeri sitte sano, että ilman muuta meen, oonhan maksanu Alman sitä varten. Ja kyllähän se kannatti mennä, kun sitten Alma osas jo käyttäytyä ja sai jopa ERI:n. 

Alma, the Riiviö,  joutuu alistumaan tuomarin
kopelointiin. Rauhoittuipa kerralla ;)
Kuva: Maarit Tervonen
Impi meni Päivin handlauksessa kuin olisi syntyny näyttelykehään ja nappas AVO-luokan ykköspaikan ja sai SA:n. Arvatkaa vaan, kuinka teltassa hypin onnesta. Eikä siinä sitten vielä ollu kaikki. Paras narttu -kehässä kun oltiin ja tuomari valitsi Impin ensimmäiseksi sijoitusryhmään! Minä itsekseni siinä Alman kans seisoessani ja lisäsijoitettavia odotellessani ajattelin: "Älä ota Almaa, älä ota Almaa". Ei onneksi ottanut. Ja ette voi uskoa, miten upia on tunne katsoa, kun oman koiran (Alma) tytär, siis oma jälkeläinen sijoitetaan PN-kehässä ja saa vielä SERTINKIN! (Koska kaksi ensimmäistä oli valionarttuja, serti siirtyi sitten seuraavalle, jolla sitä ei vielä ole.) Voi sitä iloa, onnea ja riemua kehän jälkeen! Olin aivan sekaisin. Telttaa purkaessamme sain tietää, että sertin saanut saa myös pokaalin ja sehän piti heti käydä hakemassa :) Kun edellisestä sertistä (Luna) on jo nelisen vuotta, en voinut muistaa, mitä kaikkea serti tuo mukanaan ;) 

Tässä upea pari, Päivi ja Impi. Kuva Anne Heikkala
Justiina esittäytyi nuorten luokassa upeasti ja sai EH:n.

Justiina. Kuva Anne Heikkala.
Eli aikas upia päivä meillä oli. Ylitti kaikki odotukseni. Mullahan oli Impin suhteen semmoset suunnitelmat tälle vuodelle, että saisin shelttien ykkösruusuketta varten 3 ERI-arvostelua kasaan. Nyt on sitten vähän enemmänki ERI:n lisäksi :)

Nämä kuvat mun on ollu tarkotus laittaa jo aikasemmin, mutta kiireitten takia jääny päivittämättä. Tämmönen ihana rakkauspakkaus, Viivi 10 viikkoa, kävi meillä tutustumassa meijän neiteihin. On siis niiiiiin ihana ja niin syötävän sulonen ja reipas neitokainen!! Eikös osaaki olla iiiiihana katse!!






6.8.2014

Uimassa neitokaisten kans

On kyllä ollu niin upiat lomailmat, ettei tiiä, miten päin ois. Lenkit on tehtävä aikasin aamulla tai myöhään illalla. Koirat kyllä tuntuisivat jaksavan metsään auringonpaisteellaki, mutta mulla meinaa olla vitsit vähissä jatkuvaan hikoilemiseen ja kuumuuteen. Mutta en valita. Harvon näin hienoa kesälomasäätä kyllä on ollu!

Tänään käytiin koirien kans uimassa, kun auto tuli vihdoin kotiin :)Neitokaiset olivat ensin ihan ihmeissään, mikä on homman nimi, mutta kaikki taas kerran uivat, pienellä pukkauksella kylläkin. Sain kuvaajan mukaan (poikani Henri), joten tässä tunnelmia:

"Mitä tuo emäntä tekee? Uiko se?"
"Tuu poiiiiiis sieltä!"
"Mää en uskalla mennä, uskallatko sinä?"
"Wau, nää uskalsit uimaan!!"
Ellu, the Pelastaja :)
Ja rantaan äkkiä, plomps, plomps!
"Kumpi lähtee nyt pelastaan?"
"Mää uin, ihanaaa!"
"Onko pakko just tuosa puistella?!!", ajattelee Luna.
"Pakko oli käyvä kokkeileen munki. Pelottaa..."
"Taijan näyttää ihan uitetulta koiralta. Toivottavasti
kukaan ei näe mua."

Illalle piti keksiä vielä jotain muuta mukavaa tekemistä, kun sitä lenkkireissua pitää ootella niin myöhäseen. Heittelinpä sitte osan iltanappuloista pihalle ja kylläpä niitten etsimisen ja syömisen jälkeen oli sisällä väsynyttä porukkaa :)