25.9.2016

Arkea ja eläinlääkärikäyntejä

Arki alko viime maanantaina, ku kaikki hoitolaiset olivat lähteneet koteihinsa. Viijen koiran laumasa kaikki on menny ihan mukavasti. Vincent ja Pekko leikkii keskenään ja pitävät ärinää yllä. Neitit vaan makkoilee ja kattelevat vähä niinku "huoh" niitten kisaamista. Lenkillä Vincent jatkaa suurten linjojen kierroksiaan, mutta tullee heti huudettaesa juosten luo. Pihalla jopa Luna saattaa innostua leikkimään - tai oikiastaan tappelemaan lelusta...

"Se on mun", sannoo Pekko. "Ei oo", sannoo Luna.
"Munhan se on, hähähhää!"
"Mää en ala", sannoopi Luna.
"Hei, täsä on heinää. Syyäänkö?"
"Mitä te sielä syöttä. Mullekkiiiiiiii", sannoo Vincent ja liittyy
ruohoa mussuttavien lehmien joukkoon.
Tiistaina lenkin jälkeen Luna tuli nukkuun mun viereen sohvalle. Katsoin sitä sitte tarkemmin ja hoksasin, että kuonon oikialla puolella oli patti. Ku katsoin suuhun, ien oli ihan turvoksisa. Siitä sitte heti nettiin ja varasin Ouluvetiin keskiviikoksi Tulokkaan Anulle ajan. Ja sieltähän se suusta syy sitte löyty. Ylä P4-hammas oli haljennu ja oli päässy tulehtumaan. Eikus sitte leikkausaika mahollisimman pian ja Luna kotiin tulehus- ja kipulääkkeineen perjantaiaamun leikkausta odottelemaan. 

Perjantaiaamuna vein Lunan Anulle ja lupasin tulla yhden aikaan sen hakemaan. Kun sitte menin, Anu kertoi hyviä ja huonoja uutisia. P4-hammas oli lähteny tuosta vaan pois, mutta suusta oli löytyny toiselta puolelta viimeisimmistä pienistä hampaista yks, joka heilui ihan vaan muutaman kiinnikkeen varasa ja se oli kannattanu ottaa pois. Anu oli laittanu puudutuksen ja heti hampaan taakse oli pistoalueelle tullu verentungosta. Kun hän oli aloittanu irrottamaan ientä, sondi oli uponnu yllättäen hampaan taakse ja ikeneen oli tunnu mustelma. Hoitaja alotti ottamaan hammaskiveä pois ja oli huomannu yhtäkkiä, että Lunan silmä oli alkanu pullottaan.  Verenvuoto ei ollukaan tyrehtyny normaalisti, vaan jatkunu ja jatkunu. Lääkäri-Anu oli säikähtäny tietenki ja oli konsultoinu sitte Wickströmin Kaisaa. Silmän pullotus oli saatu vähemmäksi silmää varovasti tukemalla ja kostutustippoja käyttäen. Pullotus johtui siis siitä, että Luna oli maannu kyljellään ja veri oli menny haavasta silmän taakse, ei valunu siis suusta pois. 

No, kaikki kuitenki sitte meni ihan hyvin, mutta Luna jäi tarkkailuun vielä pariksi tunniksi. Verenvuoto loppu ja Lunaki heräs tokkurasta ihan oikiana ittenään, mitä ny vähä vielä humalaisena. Kahet antibiootit, kipulääke ja antibioottisilmätipatt ja kostutustipat kassisa lähettiin sitte ajeleen kotia kohti. 

Kaikenlaista sattuu eikä näille mitään voi. Hoito oli Ouluvetisä aivan huippua! En missään vaiheesa epäilly, etteikö Luna tuosta toivu. Ja lauantaiaamuna perjantai-illan tokkurakohmelosta toivuttuaan Luna oli ihan oma kaikesta asioista huomauttava ittensä :) Syö entiseen malliin eikä siitä huomaa enää, että ois jossain lääkärillä käyny. Silmän pullotuski on melekeinpä hävinny.

Luna perjantaina, ku tultiin kotiin. Vasen silmä hieman vielä pullotti.
Tötterön jätin melekeinpä heti pois, ku Luna ei tehny elettäkään,
että ois alkanu silmäänsä rappaileen.
Luna tänään Sannan tekemän trimmin jälkeen. Ihan on entinen Luna,
mutta ihan sheltin näkönen trimmin jäliltä. Kiitos Sanna
kauniista koirasta :)
Sanna tuli tänään Fionan ja Ringan kans kyläileen ja sai aikamoisen vastaanoton jo pihalle autolla kääntyessään. Fiona ja Ringa jäi autoon ootteleen ja meijänki koirat rauhottu lopulta.



Pusupoika Pekko ei tahtonu raskia jättää Sannaa rauhaan ollenkaan :D

Sannalla oli oma kuski, joka malttamattomasti ootteli, että pääsee ajeleen
Annalankankaalle lenkille :)
Nappuloita jollakulla?
Luna-lupsukka <3
"Seiso" x 3 :)
Joo, nappuloita on ilmiselvästi jollakulla :)

Lähettiin sitte lenkille Annalankankaalle koko poppoo. Olihan aivan upian ihana ilima. Takki piti ottaa alkulenkistä jo pois.  Ringa joutui kulkemaan hihnassa, ku ei saanu riehua vielä. Ellu ei siitä huolimatta oikein ensin uskaltanu mun viereltä lähtä pois. Elluhan sai Ringalta turhan läheisen kontaktin noiden eka tapaamisesa. Muisti sen näköjään vieläki. Loppulenkistä kaikki kuitenki olivat kavereita. 


Vihdoin onnistui, kaikki kuvasa! :)
Porukkaa sikin sokin.
Otinpa sitte vihdoin viimein noista meijän uusista tulokkaista kuvia, kun kerranki oli joku auttamasa kuvauskohteitten seisottamisesa. Pekko osas pysyä paikallaan, mutta Vincentillä on vähä vielä opittavaa asentonsa kans - tai ainaki siihen pääsemiseen ;) Mittasin Pekon ja on huimat 37 cm - ja on vasta 4,5 kk:n ikäinen!! Iso poika taitaapi Pekosta tulla :)








Pekko Peikonpoika on löytäny uuden ihanan kodin. Viikon päästä tämä poika muuttaa Temmekselle Jerry-collien ja kahden kissan kaveriksi. Me Marjan kans ollaan ylionnellisia, että Pekko pääsee maalle asumaan ja metsään juoksentelemaan ja saa varmasti rakastavan kodin <3

18.9.2016

Huh, onpas ollu aikamoista hulinaa...

Nyt ollaan sitte vihdoin viimein vain oman porukan kans ja päästään kokeileen, minkälaiseksi elämä muodostuu kolmen nartun ja vielä tällä hetkellä kahen uroksen kans. Kaikki nukkuu nyt kaikkensa antaneina ja iteki oottelen, että pääsis sänkyyn yöunille. On ollu aikamoista pyöritystä viimeset pari viikkoa.

Pekko 4 kk
Vincent 1,5 v
Ellu 3 v
Alma 6 v
Luna 8 v
Pari viikkoa hurahti uskomattoman nopiaa noitten seittemän shelttilöisen kans. Lenkillä käynti on välillä ollu haasteellista. Välillä on menty ihan rauhallisesti pitkin poikin mettäteitä, välillä on sydän hypähtäny kurkkuun. Vincent nääs muistelee edelleen juoksentelevansa tuntureilla eikä meijän pikkumettäsä, ja on välillä laajentanu reviiriään aikamoisen isoksi. On lähteny vaan juoksemaan mahotonta kyytiä jonneki ja oon jo säikähtäny, että sinnekö se hävis kokonaan. Kun oon huudellu, takasi on tullu samanmoista vauhtia. Välillä on vetäny mukkaansa nuo kaks muutaki poikaa, Valton ja Pekon, jotka on kyllä kääntyneet takasi hyvinki äkkiä. Uskallus ei oo onneksi riittäny kovin pitkille retkille. Vincent seuras Sirua ensimmäiset neljä päivää, mutta into onneksi hävis ja elämä rauhottu siis silläki saralla. Loppujen lopuksi kuitenki meillä oli tosi rauhallista, vaikka aluksi tuntu, että on niin sekalainen seurakunta kotona. Kuhan löysivät laumassa paikkansa, kaikki meni paremmin ku hyvin.

Perjantaina tulivat sitte vielä Impi ja Lempi. Vuorokauden verran kotona oli siis yhdeksän shelttiä. Vincent rakastu tällä kertaa Lempiin, joka ei tykänny sitte ollenkaan tuosta päällehyökyvästä ja joka paikkaan sitä seuraavasta miehestä. Todella kauniisti Lempi Vincentille hampaitaan näytti. Ei voi kyllä neiti "kauniimmalta" näyttää ku ylähuuli ylhäällä ja hampaat irvesä :) Ei tahtonu uskoa Vincent sitäkään. Impiki sai sekä Vincentin että Pekon kiinnostuksen puolelleen, mutta sen verran ärhäkkä tämä neiti on, että pääsi muutaman ilmotuksen jälkeen rauhaan pojilta.

Iltapuuhia
Vincent ja Impi aika lähekkäin.
Valto miettii, mihin asettus nukkuun.
Ihan hyvä paikka tämäki. :)
Siru vallotti sohvan lopulta yksin.
Vincent halus kuvaan.
Tässä se kolmas tai neljäs ilmotus Impiltä ja sen jälkeen pojatki ymmärsi,
ettei tämä mamma hyväksy poikia lähelleen.
Impi :)
Ja kyllä poikia sitte ossaa ottaa pattiin!
Lempi vietti suurimman osan meilläoloajasta tässä tuolilla. Pääsi pakoon
yli-innokkaita poikia ja prinsessallahan pittää olla talon parraimmalla
paikalla kyttäyspaikka.
Lauantaina lähtivät Valto ja Siru omaan kotiin ja tilalle tuli Vincentin iloksi - ja harmiksi - Ada. Nyt oli myös Pekko innossaan eikä vain sen vuoksi, että tuli leikkikaveri. Ada joutu heti höykkyytykseen, mutta ei ollu yhtään moksiskaan siitä. Leikkimään vaan alko poikien kans, jotka eivät ymmärtäneet hommaa ollenkaan. Olisivat vaan halunneet haistella Adan takapäätä ja vähä tehä muutaki. Kovasti siis noilla molemmilla pojilla on ne poikien asiat mielessä, sanosinki ihan liikaaki...

Mulla meni Impi ja Ada sekasi, kun ovat niin samankokosia ja -näkösiä. Impi-mamma on pudottanu kaiken karvansa ja näyttää niiiiiiiin ressukalta.  Ite ei kyllä häpiä ollenkaan asuaan. Sama komennustahti jatku, mikä sillä aina meillä ollessaan on.

Impi-ressu on niiiiiiiin pikkunen. Karvaa on aivan mahottoman vähä.
Kirsi sano, että kuulemma on jo kasvanu, jota on hyvinki
vaikea uskoa :)
Tässä Pekko 4 kk, Ada 4,5 kk ja Impi 4 v. Niin meni Impiki ihan
pennusta. Ei siis ihme, että sekotin Adan ja Impin. Lempi ei
tullu kuvaan, kun halus vaan maata tuolillaan.
Ulkona riitti vauhtia. Adalla riitti virtaa ihan mihin vaan ja se innostutti muutki mukaan. Loppujen lopuksi kuitenki Ada ja Pekko löysivät toisensa ja leikkiä riitti sisälle saakka. Matot sai kyytiä ja me ihmiset nostettiin tv:n äänitasoa, että jotain kuultu noitten kahen riehunnan alta.

Huh, miten nuo sessulit osaaki liikua nopiasti ja niin ihanan
sulavasti.
Ja Luna-ressu yrittää saaha kaverit rauhottumaan. Lunan haukkumista
oon saanu todella hyvin vähennettyä vesipullon suihkeella. Nyt ei
tartte ku sanoa "pullo" ja tuo neiti hiljenee. Oisin ehkä voinu valita
tuon käskysanan vähä paremmin. "Pulloa" pihalla huudellessani
voivat naapurit ymmärtää asian hiukkasen väärin :)
Ja Vincent ihan likituntumasa Adan kans. Tuo neiti ei vois vähempää
kiinnostua moisesta lähentelystä.
Jahas, mitenkäs se nyt noin Impin pylly Adaa kiinnostaa... :)
Pentuja... eiku kaks 4-vuotiasta ja yks 4 kk:n ikänen.
Kaks pentua, Pekko ja Ada, ja kaks aikusta, Lempi ja Luna.

Sisällä sitte vaan oleskeltiin.

Lempi ja Henri halailevat <3
"Mitäs keittiössä?!! Ruokaa?" Ada ja Alma, joka on lempipaikallaan.
Impula, Pekko ja Vincent.
Pekko lötköttää.
Ihana Ada <3
Rinsessa sielä, missä pittääki :D
Vincent pääsi matolle.
Nämä neitit ja pojat ku vaihtelee yhtenään oleskelu-/nukkumispaikkaansa, kuvia vois ottaa vaikka kuinka paljo. Tässä ollaan sitte taas ihan muualla...

Impi <3
Pekko Pötköttelijä <3
Ellu ja Impi ennen nukahtamista.
Pekko Peikonpojasta on tullu kyselyjä ja ensi viikolla tulee ensimmäinen maholllinen perhe tutustumaan tuohon poikaan. Nyt kun oon sitä pari viikkoa seuraillu, oon ihastunu kyllä siihen ihan viimmesen päälle! Laumasa toimii tosi hyvin, on kiltti, rohkea ja utelias. Kontakti ei vielä oo ihan kunnosa, mutta kyllä se sieltä tulee. Luulin, että esim. kynsien leikkauksesa pyristelee vastaan eikä anna niitä leikata, mutta ku oli nappulaa vieresä, ei välittäny asiasta tuon taivaallista. Kun meillä oli enemmän koiria, tykkäs mennä yksin keittiöön nukkumaan. Nyt kun on vähemmän liikkuvia osia eli koiria talossa, se on mukana koko ajan ja nytki nukkuu tuosa lattialla mun jalkojen vieresä. Aivan ihana poika se on!!

Pekko Peikonpoika <3
Tämmöstä mulla aina välillä on. Nyt oli kuusi, mutta mahtuupa niitä kaheksanki sohvalle, ku vähä annetaan toisillemme tillaa :)

Ellu, Impi, Lempi, Luna, Vincent ja Alma. Ja oonhan siinä minäki :)