29.9.2014

Eläinkommunikointia, hoitoneitejä ja The Yövieras

Minähän olen kommunikoinut eläinten kanssa toista vuotta. Olen jutellut koirien, kissojen ja hevosten kanssa, yhden ketun ja ilveksenkin olen jututtanut. Eläinten omistajat ovat halunneet kuulla, miten heidän eläimensä voivat ja halunneet saada selville esim. missä on kipuja ym. Myös jo toiselle puolelle siirtyneeltä eläimeltä voi saada ihania viestejä. Jokainen eläin tähän mennessä on halunnut välittää kauttani jotain viestiä omistajilleen.

Olen halunnut vahvistaa kykyäni ja olenkin nyt Maiccu Kostiaisen (AnimalsTalk, lue myös sivuilta linkki Kommunikointi) The Wizard Class of Animal Communications -kurssilla. Ja olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä sen kurssin ja Maicun kautta olen saanut ja kokenut! Viime viikonloppuna Maiccu oli pitämässä kurssia Oulussa ja sain osallistua siihen kuunteluoppilaana ja olihan siellä upeita kommunikoijia huone täynnään! Jossain vaiheessa tarkoitukseni on kommunikointien lisäksi opettaa myös muille tätä ihanaa kykyä, joka kaikilla on, kunhan sen haluaa vaan ottaa käyttöön.

Ja viikonloppuna mulla oli yökyläläinenkin, tuleva maailmanvalloittaja ja mun velho-opettajani Maiccu Kostiainen! Upiat keskustelut iltasella kävimme ja sain itselle lisää tsemppiä elämään. Tässäpä Maiccu meijän neitien kanssa.



Jos haluaisit saada tietää, miten oma eläimesi voi, ota ihmeessä  minuun sähköpostilla kaija.tormakangas(at)gmail.com tai soita 040 5066 877. Lisätietoja tulee, kunhan saan nettisivuille niitä kirjoitettua.

Lauantaiaamuna sain neljä ihanaa neitokaista hoitooni parin päivän ajaksi. Eklundin Hennan ja Petrin shelttineidit Lexie, Viivi, Arwen ja Gala lisäsivät kerralla jalkojen määrää ja haastetta mm. lenkkeilyyn. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, myös lenkillä, vaikka jalkoja tepasteli sen 28 ja muutama suu enemmän ilmoitteli olemassaolostaan. Tässä muutama kuva lenkiltä.

Tiukasti narun päässä vielä.
Viivi ja Gala jäivät kiinni itse teossa! Pois lätäköstä!
Hetki ennen täydellistä sekoamista.
Vasemmalta Lexie, Alma, Ellu, Luna, Arwen, Viivi ja Gala.
Koko remmi.
Eklundin neitokaiset ihailevat maisemia.
Meijän neitit vaan syö puolukoita :)
"Täsä me nyt ollaan", sannoopi Luna.

9.9.2014

Hoitolaisia ja vieraita

Ihan ensiksi ilouutinen: Ellulla, 14 kk, alkoivat vihdoin niin epätoivoisesti odottamani ensimmäiset juoksut! Toivonpa hartaasti, että juoksuväli tuosta lyhenee kuitenkin.

Meillä on kävässy taas hoitoneitokaisia parina viikonloppuna Toissa viikonlopun meillä oli 5 vrk hoidossa Lexie ja Viivi ja viime viikonlopulla Impula ja Lemponen. Miia kävi myös uuden ihanan söpötyksensä Riian, 10 vkoa, kanssa kylässä. Riialla on leikkikaverinaan Lunan tytär Justiina. Riia on Miialla sijotuksessa Vierimaan Katjalta.

Aivan yli-ihana söpötys tämä Riia <3
Kaks trikkiä, Alma kohta 5 vee, Riia 10 vkoa.
Niin se vaan Impula ja Lemponen tulivat taas kerran kuin omaan kotiinsa. Impula otti heti huonot tapansa käyttöön eli kävi naapurit haukkumassa ihan varulta, kun eivät etes pihalla olleet. Lemponenkin muisti oman nukkumapaikkansa: Kotiin kun tulin, oli keittiön pöytä karvoja täynnä ja liina rutussa.

Siinä ne kauniisti nöpöttävät: Impi, Alma, Lempi, Luna ja Ellu.
Siinäpä äiti kolmen tyttärensä kanssa ja Luna-hoitotäti :)

Ei näistä vauhdissa saanu kuvia, oli
pakko pysäyttää paikalleen :)
Lexie ja Viivi ovat aivan ihania mussukoita. Het upposivat meijän laumaan ja kohtelivat koko ajan toisiaan kunnioituksella. Viivi ensimmäisenä iltana vähä vierasti, mutta jo seuraavana aamuna kulki perässä rapsutuksia kerjäten. Kotiin tultuani Lexie hyppäsi vasten ja halasi etutassut olkapäilläni mua ja odotti rapsutuksia. Ovat kyllä aivan ihania ja ikävä jäi, kun kotiin heidät haettiin. Yhdeltä lenkiltä sain otettua kuvia. Mukana myös kylässä käynyt Ellun sisko Nemi.

Vasemmalta Viivi, Luna, Lexie, Alma, Nemi ja etualalla Ellu.
Vauhti oli välillä pelottavan kovaa :)

31.8.2014

Wau, mikä näyttelyreissu!

Impi Limingassa AVO ERI AVK1 PN3 SERTI
Kuva: Miia Väänänen
Töihin on lomalta menty, joten on jääny päivitykset aika vähäisiksi. Nyt on sitten semmosta päivitettävää, että oksat pois :)

Eilen olimme Limingan näyttelyssä. Mukana olivat Alma, Impi ja Ellu eli äiti tyttäriensä kanssa. Perjantai-iltana olin jotenkin niiiin väsyny, että mietin jo näyttelystä poisjääntiä, vaikka se tuossa vieresä oliki. No, lähin kuitenki - aamulla ponniin nukuttuani, tietenki. Kotoa lähtiessäni mulla oli kerranki semmonen tunne, että kaikki tarvittavat ja välttämätön on mukana, joten ajelin kaupunkiin hakemaan Miian ja Justiinan suht rauhallisena. Itse näyttelystä mulla ei ollu minkään valtakunnan odotuksia. Uskalsin sentäs jotain haaveilla: Impille ERIä, muitten EH:sta olisin ollu tyytyväinen. 

Kova touhu oli näyttelypaikalla, kun noita neitosia laittelin. Päivi Lilleberg otti Impin huostaansa ja hoitoonsa, kun sen aikoi esittää. (Impihän on Päivin Edin jälkeläinen.) Minä tuuskasin Ellun ja Alman kimpussa. Siinä karvat vaan pöllys ja vesi roiskui. Olin kuitenki suht tyytyväinen aikaansaannoksiini, joten Ellun kans sitten menimme ensin kehään. (Enkä ollut ollenkaan myöhässä, päinvastoin :)) Kehän alussa ilmoitin, että Nemi on pois näyttelystä (turkkinsa kun on ennemmän ja vähemmän roskakorissa) ja kerroin Ellun numeron! Kun Ellu sitten oli hienosti JUN ERI JUK1 ja sai SA:nkin (jess!!), kävi ilmi, että arvostelunsa oli sitten täytetty Nemin numerolle. Minä siinä kehän alussa muistelin, että menemme näyttelyssä aina ennen Nemiä, vaikka järjestys onkin päinvastainen, ja siksi sekoilin numerossa. No, onneksi asia saatiin korjattua ja Ellulla on nyt ihan omalla nimellään oleva arvostelu ;) 

Kuulin tässä useasti tuomarin sanovan "härlig" ja
se kovasti mun sydäntä lämmitti :) Kuva: Maarit Tervonen

Seuraavaksi oli vat vuorossa Alma ja Impi AVO-luokassa. Minä menin äiti-Alman kanssa edellä ja Impi, Alman tytär, tuli heti meidän jälkeemme. Alma ykskaks sitten hoksas, kuka perässään tulee ja innostui sitten leikkimään tyttärensä kanssa, pääsi näyttelyhihnasta ja pyöri kuin häkkärä. Nappasin tämän Alma-leidin syliini ja kävin heittämässä häkkiin. Oli sellainen olo, etten tuon kanssa enää arvostelua lähe hakemaan. Kehäsihteeri sitte sano, että ilman muuta meen, oonhan maksanu Alman sitä varten. Ja kyllähän se kannatti mennä, kun sitten Alma osas jo käyttäytyä ja sai jopa ERI:n. 

Alma, the Riiviö,  joutuu alistumaan tuomarin
kopelointiin. Rauhoittuipa kerralla ;)
Kuva: Maarit Tervonen
Impi meni Päivin handlauksessa kuin olisi syntyny näyttelykehään ja nappas AVO-luokan ykköspaikan ja sai SA:n. Arvatkaa vaan, kuinka teltassa hypin onnesta. Eikä siinä sitten vielä ollu kaikki. Paras narttu -kehässä kun oltiin ja tuomari valitsi Impin ensimmäiseksi sijoitusryhmään! Minä itsekseni siinä Alman kans seisoessani ja lisäsijoitettavia odotellessani ajattelin: "Älä ota Almaa, älä ota Almaa". Ei onneksi ottanut. Ja ette voi uskoa, miten upia on tunne katsoa, kun oman koiran (Alma) tytär, siis oma jälkeläinen sijoitetaan PN-kehässä ja saa vielä SERTINKIN! (Koska kaksi ensimmäistä oli valionarttuja, serti siirtyi sitten seuraavalle, jolla sitä ei vielä ole.) Voi sitä iloa, onnea ja riemua kehän jälkeen! Olin aivan sekaisin. Telttaa purkaessamme sain tietää, että sertin saanut saa myös pokaalin ja sehän piti heti käydä hakemassa :) Kun edellisestä sertistä (Luna) on jo nelisen vuotta, en voinut muistaa, mitä kaikkea serti tuo mukanaan ;) 

Tässä upea pari, Päivi ja Impi. Kuva Anne Heikkala
Justiina esittäytyi nuorten luokassa upeasti ja sai EH:n.

Justiina. Kuva Anne Heikkala.
Eli aikas upia päivä meillä oli. Ylitti kaikki odotukseni. Mullahan oli Impin suhteen semmoset suunnitelmat tälle vuodelle, että saisin shelttien ykkösruusuketta varten 3 ERI-arvostelua kasaan. Nyt on sitten vähän enemmänki ERI:n lisäksi :)

Nämä kuvat mun on ollu tarkotus laittaa jo aikasemmin, mutta kiireitten takia jääny päivittämättä. Tämmönen ihana rakkauspakkaus, Viivi 10 viikkoa, kävi meillä tutustumassa meijän neiteihin. On siis niiiiiin ihana ja niin syötävän sulonen ja reipas neitokainen!! Eikös osaaki olla iiiiihana katse!!






6.8.2014

Uimassa neitokaisten kans

On kyllä ollu niin upiat lomailmat, ettei tiiä, miten päin ois. Lenkit on tehtävä aikasin aamulla tai myöhään illalla. Koirat kyllä tuntuisivat jaksavan metsään auringonpaisteellaki, mutta mulla meinaa olla vitsit vähissä jatkuvaan hikoilemiseen ja kuumuuteen. Mutta en valita. Harvon näin hienoa kesälomasäätä kyllä on ollu!

Tänään käytiin koirien kans uimassa, kun auto tuli vihdoin kotiin :)Neitokaiset olivat ensin ihan ihmeissään, mikä on homman nimi, mutta kaikki taas kerran uivat, pienellä pukkauksella kylläkin. Sain kuvaajan mukaan (poikani Henri), joten tässä tunnelmia:

"Mitä tuo emäntä tekee? Uiko se?"
"Tuu poiiiiiis sieltä!"
"Mää en uskalla mennä, uskallatko sinä?"
"Wau, nää uskalsit uimaan!!"
Ellu, the Pelastaja :)
Ja rantaan äkkiä, plomps, plomps!
"Kumpi lähtee nyt pelastaan?"
"Mää uin, ihanaaa!"
"Onko pakko just tuosa puistella?!!", ajattelee Luna.
"Pakko oli käyvä kokkeileen munki. Pelottaa..."
"Taijan näyttää ihan uitetulta koiralta. Toivottavasti
kukaan ei näe mua."

Illalle piti keksiä vielä jotain muuta mukavaa tekemistä, kun sitä lenkkireissua pitää ootella niin myöhäseen. Heittelinpä sitte osan iltanappuloista pihalle ja kylläpä niitten etsimisen ja syömisen jälkeen oli sisällä väsynyttä porukkaa :)




3.8.2014

Pyrähys Siikajoen näyttelyssä

Käväsimmä kahen aika karvattoman neidin, Alman ja Ellun, kans pyrähtämässä Paavolassa Siikajoen näyttelyssä. (Oudoksutti kovasti näyttelyn paikkakunnan nimi. Olen Vihannista kotoisin. Paavola on siinä suht vieressä enkä tiennyt, että sillä on mitään tekemistä Siikajoen kanssa, mutta näköjäänpä se tämä ässällä alakava on nielassu P:llä alkavan. No, perille löysimme kuitenkin erittäinkin helposti :)) Tuomarina oli Maret Kärdi, josta olin kuullut vaikka ja mitä etukäteen. Pakkohan tämä tapaus oli kuitenkin itse käydä kokemassa.

Koko näyttely meni hujauksessa ohi. Olin koko ajan myöhässä kaikesta. Osallistuvia koiria ei ollut kuin 20 (kaikki muut olivat Kuopion SavoShowssa :)), joista uroksia muistaakseni kuusi. Yleensä seurailen urosten kehät, mutta nyt ei juuri ehtinyt muuta kuin laittaa neitokaiset kuntoon.  No, nehän uroskehät menivät salakavalasti ohi, oli junnuneitien aika ja minä vielä kaikessa rauhassa Alma rapsuttelin. Eli eikus Ellu maahan, panta kaulaan ja Alman pukkasin äkkiä häkkiin. Kehän reunalla Ellua yritin vielä sormillani laittaa. Siinä sitten toisella silmällä huomasin, että joku trikkisheltti tulee mua kohti kehän poikki. Ihmiset huutelivat, mutta en ite hoksannu, että Almahan se tulee mua moikkaan! Huoh! Oli saanu auki häkin vetoketjun, jonka olin huolimattomasti kiinni laittanu. No, tempasin Alman syliiin, vein sen häkkiin takas, laitoin vetskarin kunnolla kiinni ja juoksin takas Ellun tykö  (Nemin omistaja Tiina piteli Ellua yrittäen  saaha samalla noita sisaruksia eroteltua toisistaan). Sydän jo muutenki pamppasi jännityksestä, joten ny se meinas tulla rinnasta ulos. Esittäminen meni suht hyvin, mutta eipä Kärdi juuri neitistä tykänny, vaan anto H:n (hyvä). Nemihän meni ennen Ellua ja niias myös H:n.

Nemi - karvaton :)
Ellu - karvaton
Alman kans oli sitte samanen kiirus kehään. Ajattelin, että nuorten kehän (2 shelttiä) aikana ehtisin sen kans harjotella häntää, mutta mitäs hulluja! Taas olin myöhässä! Kun kuuluttivat avonartut kehään, olin taas ihan pihalla, kuten myös Alma. Halus tutustua yhteiskehässä kaikkiin, piti hännän törröllään ja pomppi miten sattuu. Ootellessani meijän vuoroa sain Alman rauhoteltua, mutta eipäs se Kärdi tästäkään neitokaisesta kovin pitäny eli tuloksena myös H.

Alma - puoliksi karvaton.
(Emäntänsä on tehny taas lähtökiireissään maailman kauheimman
näyttelyvaatevalinnan ja on kaiken lisäksi ihan koiriensa karvojen
peittämä - huoh!)
Tuomari oli siis juuri sellainen kuin olettaa saattoikin. Arvostelut olivat pitkiä ja ihmeellisyyksiä mukana. Voin allekirjoittaa todellakin osan kummankin arvostelusta, mutta osa jäi ihmetyttämään. No, kaikesta huolimatta oli tosi mukava näyttelyreissu. Sain tavata uusia ihmisiä ja sää suosi. Seuraava näyttelyreissu on sitten elokuun lopulla Limingassa. Mukaan lähtevät Alma, Ellu ja Impi, joista parraiten näyttelykunnossa on Impi. En siis kovasti odota kummempaa menestystä muille, mutta mennäänpä katsomaan, kun on kerta maksettu :)

Justiinakin näyttelyssä tänä viikonloppuna eli SavoShowssa. Siellä tämä neitokainen oli nuorten luokassa saanut ERInomaisen. Upeaa! Onnea molemmille!!

Käväsin näyttelystä palatessani kylässä Impin ja Lempin tykönä. Ihania mussukoita ne on, voi että! Ja niin onnellisia koiria! Oon iteki niin onnellinen, että niin ihanan kodin Impikin sai!!  Lopulta kävin vielä hakemassa Lunan, joka oli ollu yöhoidossa entisen mieheni luona. Oli se vähä leuhka, ku oli saanu olla ihan kaupungissa saakka kyläsä :)

29.7.2014

Ihania videoita Aichasheartilta!

Sain sellaisen  facebook-kutsun, että olen tänään vaan istunut ja tuijotellut videoita ja itkenyt niitä katsoessani, aivan uskomattoman ihania videoita! Kutsujana ja videoiden tekijä on Aichasheart, Hanna Karjalainen. Hän on Aslanin (D-pentujemme isä) toinen omistaja ja Aslan näkyy videoilla muitten ihanien koirien kanssa.

Nämä videot on teidänkin ehdottomasti nähtävä. Ette tule pettymään ja takaan, että jokusen onnen kyyneleen tuovat teidänkin silmiinne! Käykää ihmeessä katsomassa näitä videoita youtubesta ja jos ootte facebookissa, käykää tykkäämässä sivuistaan. (Youtubessa on monta Aichasheartin videoa ja varmaan niitä tulee lisää :))

Tässä linkit kolmeen videoon:

For good
Be your everything
When it´s all a blur, you are the hard line


______________________________

28.7.2014

Lomalla ollaan!

Niin se vaan sää on meitä helliny mun loman ajan. Toisaalta kyllä liikaakin, lenkki-ilmoiksi kun ovat olleet turhankin kuumia. Illalla onneksi on sen verran jäähtyny, että on ainaki yks pitkä lenkki saatu tehtyä.  

Uimassa ollaan kerran käyty ja voi kun olin ylypiä huomatessani, että kaikki kolme osaavat uida. Kun ensimmäisellä uintikerralla kävelin merelle ja Alma ja Ellu senkus kipittivät perässä ja alkoivat uimaan, kun vesi syventyi. Luna, tuo hienohelma, senkus juoksenteli rannalla edestakaisin ja vinkui. Kävin sen hakemassa, laitoin veteen ja pakkohan senkin oli sitten perään käpöttää. Ja uihan se Lunakin! Alma oli oikia vesipeto, Ellu ja Luna antoivat periksi ja vain kävelivät mieluummin vedessä.

Loma jatkuu vielä kolme viikkoa. Ensi viikonloppuna on vuorossa Siikajoen näyttely, jonne mukaan lähtee ainakin Alma. Ellullahan todettiin viime perjantaina paksusuolen tulehdus. Onneksi saatiin hoito ihan taudin alkuvaiheessa ja nyt Ellu on jo oma iloinen itsensä. Seuraava näyttely on sitten elokuun lopulla Limingassa, jonne mukaan lähtee Alma, Ellu sekä Impi. Voi olla, että siinä ovat tältä vuodelta näyttelyt. Tai no, näin olen suunnitellut, mutta se tuo mieli tahtoo muuttua näyttelyiden suhteen aina ;)

Nemi (Violetdream Dazzling Dame) käväsi kylässä ja kerrankin sain räpsästyä kuviakin. Tässäpä jokunen.

Nemi paikallaan  - räps!

Nemi mietiskelee.

Ei Nemi, vaan Alma, The Äiti <3

Ja vähä posetusta...

Kaivonkannella on hyvä maata ja seistä ;)

Ellua janottaa.

Ellu naatiskelee lomasta.