10. syyskuuta 2017

Vastauksia kommentin lähettäjälle

 
Justus ja Sylvi


Kiitoksia ensinnäkin kysymysten lähettäjälle! Ajattelinkin vastata tähän, jos jotakuta toistakin nämä asiat kiinnostavat. Vastaan siten, miten itse shelttejäni ruokin ja miten itse olen asiat kokenut.   

Kysymys: Voiko koiraa pitää omalla pihalla vapaana (asun siis maalla ja aika pienellä paikkakunnalla) vai tarvitseeko se aitauksen?

Vastaus:  Sheltin voi hyvinkin opettaa olemaan vapaana pihalla, vaikka ei aitaa olekaan. Useampi kasvattini asuu omakotitalossa, jossa ei ole aitaa pihalla, ja hyvin ovat oppineet rajat eivätkä niitä ylitä. Tietenkin pitää olla tarkkana, ettei joku ohi menevä koira tms. pääse viemään liikaa sheltin huomiota  ja innosta perään lähtemiseen. Eli rajat pitää olla sheltillä hyvin hallussa, että sen uskaltaa esim. yksin ulos jättää. Aitaus tietenkin helpottaa omistajaa ja onhan se turvallinen vaihtoehto.

Meillä on aidattu piha ja portti saattaa aueta itsekseen. Kun koirat sen huomaavat, ne vaan jäävät aukinaisen portin eteen tyhmänä tuijottamaan, mutta eivät lähde pihalta pois. Alma saattaa kyllä ampaista tiellä liikkuvan hevosen tai koiran perään, ja vetää sitten tietenkin koko muun porukan perään. Mutta jos ei mitään näy, siinä ne vaan seistä tököttävät ja odottavat, että laitan portin kiinni.

Kysymys: Millainen ruokavalio shetlanninlammaskoirilla yleensä on? Eli syökö paljon viikossa/päivässä? Ja tarvitseeko paljon "oheisruokaa" (eli lihaa yms nappuloiden lisäksi)?

Vastaus: Meillä kaikki syövät kaksi kertaa päivässä, aamulla, kun herätään ja illalla lenkin jälkeen. Sylvikin on nyt muuttanut kahteen kertaan päivässä. 

Annan nappulaa ja lihaa, puolet nappulaa ja puolet lihaa. Nappuloita annan vanhemmille 0,5 - 0,75 dl/kerta. Lihaa en ole punninnut, mutta saavat broileria, nautaa, naudanmahaa, sisäelimiä ym. Annan myös broilerin siipiä, kalkkunan kauloja ja joskus naudan rustoluuta yhtenä ateriana. Possua en ole antanut pitkiin aikoihin, kun Lunalla menee siitä maha kuralle heti.

Tällä hetkellä on meidän koirillamme ruokavalio hyvällä mallilla. Pystyn syöttämään samaa ruokaa kaikille, aikuisille aikuisten ja pennuille pentujen ruokaa. Välillä minulla oli neljälle koiralle kolme eri ruokaa.

Jokainen sheltti on yksilöllinen. Joka sopii tälle sheltille, voi olla huono vaihtoehto toiselle. Pelkällä nappulallakin voi koiransa ruokkia. On kuitenkin seurattava, mikä ruoka ja ruokavalio on omalle sheltille se paras. Yhtä ja oikeaa ruokavaliota kun ei ole olemassakaan.

Kysymys: Miten voisi suojata mm. sähköjohtoja koiralta ja onko sheltit herkkiä haukkumaan? Eikös ne ole aika "herkkiä" maistelemaan kaikkea ja netissä on myös puhuttu että sheltit on helposti haukkuvia ilman koulutusta...

Vastaus: Pentuna koira maistelee ja puree vähän kaikkea. Toiset eivät innostu muista kuin leluista, toiset taas maistelevat kaikkea. Minulla ei ole pennut koskaan innostuneet sähköjohdoista, mutta kaikkea muuta on kokeiltu. Crocsit ovat ne kaikkein mieluisimmat. Sylvi nyt puree ihan mitä vaan, joten olen ottanut varmuuden vuoksi aina sähköjohdot irti ja nostanut piiloon, kun en ole itse kotona. Olen kuullut, että johtoihin on laitettu pippuria tai valkosipulia, mutta en osaa sanoa, kuinka hyvin ne toimivat. Ehdottomasti kuitenkin kaikki johdot kannattaa ottaa irti seinästä, jos ei itse ole kotona vahtimassa, mitä pentu tekee. 

Meidän koirat ovat herkkiä haukkumaan. Asumme sen verran hiljaisella paikalla, että kaikki ylimääräinen, esim. hevonen tai toinen koira tiellä aiheuttaa mahottoman mölinän. Autoja ja ihmisiä eivät kuitenkaan hauku pihalla.

Meille ei pääse tulemaan niin, ettenkö sitä tietäsi jo siitä, kun auto ajaa pihaan tai viimeistään silloin, kun portti aukaistaan. Kun vieras on vastaanotettu, koirat hiljentyvät. Paitsi Luna, joka hakee huomiota ja odottaa vieraalta rapsutuksia. 

Jotkut sheltit eivät hauku juuri ollenkaan. Ada (Alman pentu, joka on tyttärelläni) asuu kerrostalossa eikä hauku ollenkaan. Kun Ada uuteen kotiinsa meni, Vilma opetti sen olemaan haukkumatta, ja se osaa sen todella hyvin. Lenkilläkään ei ääntä päästä. Meille tullessaan Ada kyllä haukkuu, esimerkin näyttäjiä kun täällä on. Yhden sheltin voi hyvinkin opettaa olemaan haukkumatta, mutta useamman kanssa on hiukkasen eri juttu :) Varmasti tuo minunkin lauman hiljaiseksi saisi, mutta kun yksikseni noitten shelttien kanssa asun, olen tottunut haukkumiseen enkä ole saanut asialle mitään tehtyä.

Tässä nuo viisi shelttiäni odottelevat, että pääsisivät jo yläkertaan nukkumaan. Lunaa ei kuvassa olo juuri kiinnostanut. Alma odottaa, että pääsisi sohvalta takaisin sohvatyynyn päälle nukkumaan. Kolme keskimmäistä vaan tekevät, mitä pyysin, eli "tässä me maataan, otahan se kuva" :)

Syksyn tunnelmia

Syksy on tulossa ja pimeät illat sen mukana. Ensimmäiset pimeät illat olivat Justukselle ihmetyksen aihe. Kun menimme pihalla, se jäi seisomaan heti oven eteen. Haisteli kovasti eikä oikein tiennyt, minne mennä. Pikkuhiljaa uskaltautui jopa nurmikolle. Nyt jo pihavalon loisteessa juoksevat Sylvin kanssa metsän reunoja myöten.

Eilen siivosin ja illalla laitoin kynttilöitä alakertaan. Parikymmentä tuikkua siellä täällä toivat ihanan rauhallisen tunnelman. Pennutkin rauhoittuivat nukkumaan. Sylvi laittoi nukkumaan keskelle lattiaa Justuksen sänkyyn niin rauhallisen ihanaan uneen.

Sylvin ihana uni <3
 




Tänään on Sylvillä ja Justuksella vauhtia riittänyt. Vettä tulee taivaan täydeltä, eikä märkä nurmikko oikein innosta noita ulkona juoksemaan. Sisällä sitten onkin tapeltu, juostu, leikitty ja välillä pidetty aivan mahdotonta ääntä. Sen jälkeen kumpikin läsähti nukkumaan lattialle. Justuksesta sai tällaisen kuvan. Kävisi seisomakuvasta, kun asento on melkein sama :)


Metsässä on aivan mahdottomasti puolukoita. Niitä sitten olen poiminut ja syönyt.  Justushan on ollut aivan mahdoton mustikan syöjä. Se saattoi yhtäkkiä hypätä polulta metsänpuolelle, kun haistoi mustikanvarpuja lähistöllä. Niitä se sitten söi ja söi ja söi. Nyt ei mustikoita juuri enää löydy, mutta puolukoita on metsä punaisenaan. Ja ne kelpaavat myös koirille, ja ehkä liiankin hyvin. Kun itse löydän hyvän puolukkapaikan ja alan niitä poimimaan, kaikki viisi koiraa ovat siinä samassa syömässä juurikin niitä samoja marjoja. Ämpäriin saakka en koskaan varmasti puolukoita saisi kerättyä, jos nuo koirat mukana olisivat. 


Eilen oli aivan ihana ilma ja metsässä vietettiin toista tuntia. Söimme puolukoita, tietenkin, ja koirat vetelivät välillä kunnon spurtteja. Kuvaan nuo kaikki piti tietenkin ikuistaa. 


Olen aloittanut Kaleva.fi:n bloggaajana. Kirjoitan sinne Shelttielämää-blogia, jossa kerron näistä meidän shelteistämme ja elämästämme. Olen nyt julkaissut toisen blogikirjoituksen, jossa kerron jokaisesta näistä sheltistäni hieman enemmän. Blogini löytyy osoitteesta: https://blogit.kaleva.fi/shelttielamaa/

Käyhän tutustumassa! Kun olet rekisteröitynyt sivuille (vaikka facebook-tunnuksilla), voit seurata blogikirjoituksiani sivun oikeassa reunassa olevaa Seuraa-linkkiä painamalla. Kalevasta löytyy paljon muutakin mukavaa uutisten lisäksi.

3. syyskuuta 2017

Mettälenkillä porukan kans

 Aivan ihana viikonloppu on ollut säitten suhteen. Lämpöä ja auringonpaistetta on riittänyt ja ne ovat houkutelleet meidätkin metsään useampaan kertaan. Tänään otin sitten oikean kamerankin mukaan, kun ei kännykamera ehdi noitten väkkäröitten liikkumisia ikuistamaan kunnolla. Kuljeskeltiin meidän metsässä sinne tänne toista tuntia. Välillä pysähdeltiin katsastamaan kaunista metsää, välillä mentiin sitten ja lujaa. Voi että nautin!

Näinpä sitä sitte lähdettiin matkaan. Ja Alma otti heti hajuraon meihin muihin :)
Kun lähdemme, laitan nappuloita taskuun. Luna sen muistaa ja pysähtelee aina välillä
tarkistamaan, josko sieltä taskusta jotain tulisi hänellekin. Useimmiten ei tule :)
Ja taas kantajansa kokoon sopiva keppi .
Voi Sylvi-parkaa! Taas Justus kiusaa!
"Oho, miten siinä noin kävi?!"
Palaverin paikka.
"Hei kaverit, nyt on nappuloita jaossa!"
Justus <3
Mitähän tässä haistellaan...
Alma omissa maailmoissaan.
Olen niin ylpeä tästä pojasta! Jo 6 kk:n ikäisenä se tämän taidon hoksasi. On se jotenkin niin jännä,
miten pojat tämän aina oppivat, vaikkei ole ketään esimerkkiä edes näyttämässä.
Kaikki kuvassa <3
Ellu ja Luna - merlet :)
Alma huomasi jotain haukuttavaa ja Elluhan oli heti kaveriksi.
Alma, joka lokakuussa täyttää 8 vuotta <3
Ellu, 4 vuotta <3
Luna, 9 vuotta <3
Ja tässä kaikki: Alma, Sylvi, Ellu, Luna ja Justus.
Henri tuli käymään kotona ja saimme otettua muutaman seisomakuvan Sylvistä. Minähän sitä yritin yksin tehdä. Seisoskelin pihalla kamera valmiina ja odottelin, että Sylvi pysähtyisi ja seisahtaisi kunnon asentoon. Tekihän se sitä, mutta suoraan edessäni enkä päässy sivulle sitten niin millään. Lenkillä se ei seisahtunut hetkeksikään, joten eipä se kuvaaminen onnistunut sielläkään. No, sisällä sitten Henrin kanssa siitä kuva saatiin. Minä seisotin sitä trimmipöydällä ja Henri napsutteli kuvia sen kun ehti. Jokunen ihan hyväkin sieltä saatiin. Tässä pari kuvaa. Siis Sylvistä. Joka mitattiinkin tänään ja oli 28 cm :)




Hiukkasen venytystä nappulaa kohti...

2. syyskuuta 2017

Vihdoin blogin ulkoasu sai uutta ilmettä!

Olen noin sata vuotta aikonut uudistaa blogin ulkoasua, mutta en vaan ole sitä saanut tehtyä. Eilen illallaminulla jostain syystä oli aivan mahdottomasti energiaa. Ei ollut mikään paikka kipeä ja olo oli todella pirteä. Siivosin, käytin koirat ja laittelin muutenkin kotia kuntoon. Kun en tällä kertaa viitsinyt olohuoneen järjestystä vaihtaa, kävin blogin kimppuun. Ja sainpa jotain aikaiseksikin. Vielä jäi sivuja korjaamatta, mutta pikkuhiljaa nekin sieltä valmistuvat. 

Samalla kun nyt tätä kirjoitan, huutelen "Sylvi, ei!". Sillä on jälleen se "puren kaikkea" -päivä. Käytiin äskettäin pihalla ja sieltä se alkoi. Seurailin Sylviä kamera valmiina pitkin pihaa ajatuksena saada siitäkin seisomakuva. Ihan muut kuin seisomiset sillä kyllä mielessä oli.

"Miltähän tuo kivi maistuu?"

"Entäs tämä marjapensas?"

"Tätä tuolinjalkaa olen jo maistanut, ja hyvältähän se maistuu!"

Ja seuraavaa kohdetta etsiskellen...

Samaan aikaan, kun tuo yksi touhusi omiaan, muut seisoskelivat pihalla ja varmaankin mielessään huokailivat Sylvin aktiivisuutta. 

Luna itselleen ominaisessa asennossa, pää alhaalla. Sitä niiiin ahdistaa, kun ruoho ja
laatat ovat märkiä, eikä minnekään voi astua!

Justus seuraili Sylviä, mutta ei kiinnostanut sen perään nyt lähteä.

Tässä Justus tuijottelee metsään, ihan rauhassa, ja varmaan haaveilee
sylvittömästä kodista <3

 Luulivat minun häviävän ja peräänhän niitten piti lähteä. Luna miettii, miten ihmeessä tässä
nyt noin kävi ja miten ihmeessä se nurmikolta pääsee pois kastelematta enempää tassujaan.

Joistakin vaan on niin helppo ottaa seisomakuvia. Ellu, kuten Justuskin, saattavat
seisoskella haaveilemassa ja eihän siinä auta muu kuin napsasta kuvia.

Alma ja Ellu olisivat valmiita lenkille. Kerroin, että lähdemme, kun sumu hälvenee,
ja siitäpä Alma sitten veti porukan sisälle avoinna olleesta ovesta.
Kyllä ne on niiiiin viisaita nuo mun mussukat :)


31. elokuuta 2017

Mattojen tilalla mahoton määrä pentuenergiaa

Viisi päivää on saatu nauttia pentuenergioista ja sitä onkin sitten riittänyt. Justus ja Sylvi touhuavat yhdessä kaiken hereilläoloaikansa. On ärinää ja vauhtia riittänyt. Välillä on Justus Sylvin kimpussa, välillä taas Sylvi Justuksen. Luna-ressu yrittää komentaa penikoita, mutta eihän niillä korvia ole. Alma on jo lähentynyt Sylvin kanssa. Tai no. Sylvi pääsee haistelemaan Almaa ilman hammasrivistön saattelemaa pikaista pakoa. Ellu ei vieläkään kestä Sylviä ja sen jatkuvaa riehuntaa. Käy kyllä haistelemassa Sylviä, mutta ei anna Sylvin haistella itseään. Sylvi siitä viis veisaa. Jos ei joku hänestä tykkää, on oma häpeänsä. Eilen illalla Ellulla meni hermot, kun Sylvi käveleskeli olohuoneen lattiaa edestakaisin ja vingutti vinguttamasta päästyään leluaan. Ellu aikansa seuraili ja lopulta kävi ilmoittamassa, että nyt saa loppua. Arvatkaapa vaan, ottiko Sylvi lelun uudestaan suuhunsa ja aloittiko saman vingutuksen uudelleen :)


Hyvin on Sylvi nimensä oppinut. Tulee nimeä huutaessani pihalla, lenkillä ja sisällä. On kova pusuttelija ja häntä vispaa senkun ehtii. Kaikki, siis ihan kaikki, kelpaa purtavaksi. Tuo napero on kokeillut kiviporrasta, seinää, rautaporttia, pöydänjalkoja, pakastekaappia, astianpesukonetta, ulkona tuolinjalkoja, kiviä, porrasta, peltiämpäriä jne. Tietenkin kelpaavat myös kaikki pehmeäkin, kuten sohva, tyynyt, Justuksen sänky, vessapaperirulla ja tietenkin lelut. Ja Sylvi tuntuu myös löytävän tavaroita, joita en tiennyt tai muistanut minulla olevankaan. Mattoharja ja joku ihmeellinen musta rengas, jota en vieläkään pysty tunnistamaan, ovat yhtäkkiä ilmestyneet olohuoneen lattialle jostain. Nyt on myös kodinhoitohuoneen likaviemäri puhdistettu. Ihmettelin, mistä lattioille yhtäkkiä ilmestyi märkiä ja ällöttävän näköisiä karvatuppoja. Sieltäpä sen tytön sitten itse teossa kiinni sain, kodinhoitohuoneen viemäriä puhdistamassa. Sylvi touhuilee kovasti yksin ja tämän pennun perään täytyy todellakin mennä, jos yhtäkkiä on liian hiljaista.

Sylvi on oppinut paljon muulta laumalta. Sisällä ja ulkona on ehdottomasti otettava osaa haukkumiseen, jos joku jotain haukuttavaa hoksaa. Ulos mennessä on haukuttava. Ruokaa odottaessa on haukuttava. Eli jos joku vaan haukahtaakin, se tarkoittaa, että pitää haukkua. Sylvi onneksi osaa lopettaakin haukkumisen, kun yleensä keksii jotain mukavampaa tekemistä, esim. ulkona keppien etsimisen tai porrasharjan repimisen.  Aivan ihanan reipas ja utelias Sylvi on. Ja oppii nopeasti asioita. Kaksi kertaa näytin, miten odotellaan lupaa päästä ahmimaan ruokakuppia tyhjäksi ja kolmannella kerralla se jo istua napotti nätisti odottaen "ole hyvä" -lupaa. Ihana tyttö!

Osaa Sylvi rauhoittuakin. Nukahtaa siihen, missä unimatti silmään tulee, ja nukkuu vaikka minkämoista melua ympärillä kuuluu. Syliin se rauhoittuu ja nauttii kovasti, kun mahasta rapsutetaan. Yöt nukkuu rauhassa ja paikoillaan. Aamujen heräämiset näyttävät olevan Sylville yhtä vaikeita kuin emännälleen, joka minua kovasti miellyttää. Ei ole heti hyppimässä ja pomppimassa innosta, kun ylös nousen, vaan nousee ylös pikkuhiljaa venytellen ja näyttää siltä, ettei herääminen voisi vähempää kiinnostaa.

"Hohhoijaa, onko pakko, jos ei taho?"

Justuksen kanssa touhuamiset ovat välillä todella kovaäänisiä. Ärinää ja ähellystä vaan kuuluu, kun ne ottavat mittaa, kumpi on vahvempi tai kummat suu aukeaa isommalle.



Sohvalle mahdutaan kahdestaan tai sitten ei. Vielähän Sylvi - onneksi - ei osaa hypätä sohvalle, mutta olen sen välillä sinne nostanut nukkumaan. Jos Justus sattuu siinä nukkumaan, eihän tuo tyttö osaa olla sitä herättämättä ja kiusaamatta. 

"Mistä sinä siihen tupsahit! Oisit antanu mun nukkua!"
Hyvin sai Sylvi Justuksen hereille ja vielä kehtaa irvistää :)
Lopulta kävi sitten niin, että Justus sai paikkansa takaisin.
Sylvi kosti ja meni nukkumaan Justuksen hajoittamaan Justuksen sänkyyn :)

Lenkillä on ollut koko lauma mukana, Sylvikin tietysti. Ensimmäisellä kerralla ei hihnassa kulkeminen onnistunut, mutta jo seuraavalla se meni muitten mukana kuin aina olisi hihnassa kulkenut. Irtihän ne lenkillä aina on ja hyvin menee. Pieninkin juosta päkyttää muitten mukana eikä tunnu väsähtävän ollenkaan.

Kuvaushetki metsässä.
Marjastaja-Sylvi työssään :)
Justus <3 Harmi, kun on niin epäselvä kuva, jouduin ottamaan sen
niin kaukaa.
Kantajansa kokoinen keppi :) Justustakin ihmetyttää,
miten Sylvi tuon jaksaa kantaa.
Niin se vaan Sylvikin oppi, miten kuvattavana pitää olla.

Niin meillä vaan arki on tullut ja rutiinit palanneet. Kotona asustaa nyt kolme trikkiä ja kaksi blue merleä. Onkohan tässä joskus aika se kolmas blue merlekin hankkia, ettei ole vaaka epätasapainossa toiseen suuntaan :)