24.7.2016

Huh, viikonloppuna hellettä piisasi - ja koiria

Perjantai-iltana laittelin kaikki kuntoon lauantain Kemin näyttelyä varten. Vihtori oli puunattu, tavarat pakattu, itelle vaatteet katottu ja jopa kynnetki varpaita myöten lakattu. Nukkumaan menin hyvissä ajoin, että jaksaa viideltä aamulla ylös nousta. Nukahinki heti - ja heräsin puolen tunnin päästä. Siinä sitte pyöriskelin sängyssä, välillä kävin kävelemäsä ja nukahin lopulta klo 4.45 eli varttitunniksi. Koko yö siis meni kipuillessa. Ala- ja yläselkä, jalat sekä niska täysin jumissa! En uskaltanut ottaa lääkettä, kun ajattelin, että jos otan, oon ihan töötiskö koko seuraavan päivän. Ois pitäny ottaa. En nääs viijen aikaan oikein pystyny liikkumaan ollenkaan. Joka paikkaa juili, kävellesä jalkoihin ja käsiä liikuttaesa olkapäihin. Pää oli ihan kuin sumussa, verenkierto niskan jumin vuoksi ei toiminu. Välillä huippasi ja tietenki sitte pääki oli kipeä. Ei auttanu siis muu ku jäädä näyttelyistä pois. En ois voinu seisoskella/kävellä kunnolla. Onneksi kuitenki Vihtori pääsi näyttelyyn Sannan ja Miian mukana.

Jännäsin sitte kotona näyttelytuloksia. Aivan upea ajantasanen raportointi näyttelystä koko ajan tuli! Miia lähetteli kuvia, videoita ja tuloksia, kun Sanna ja Vihtori kehää kiersivät. Hienosti Sanna Vihtorin kans meni! Ikävä kyllä tuomari säikäytti Vihtorin mittatikulla eikä Vihtori siitä sitten tokeentunu ollenkaan. Mutta ERI oli tuloksena, joten aivan upia niin! Sannan ja Fionan kehistä sain videota ja jännäsin koko ajan, mitä tuloksia sieltä tulee. Miia siis kännyn toisessa päässä piti mut ajan tasalla. Fiona sai ERIn, joten aivan upiasti seki meni. Sannan vuoro oli sitte olla kännyn päässä, ku Miia ja Justiina menivät kehää. Justiina sai myös ERIn.  Aivan upia päivä kaikilla, vaikka sijoitusta ei tullukaan! Kiitos Sanna ja Miia, kiitos teille!
Tämmönen oli tytöillä leiri tällä kertaa. Oispa ollu
ihana olla mukana! Kuva Sanna Törmänen
Justiina ihmettelee, minne emäntä meni.
Kuva Sanna Törmänen
"Joo-o, mää meen kohta kehään!" Vihtori <3
Kuva Sanna Törmänen
Sanna ja Vihtori. Kuva Miia Väänänen
Sanna ja Fiona kiertävät kehää.
Kuva Essi Perttula
Miia ja Justi. Kuva Essi Perttula
Iltapäivällä tuli Ada emäntänsä ja isäntänsä kans meille ja kohta sen jälkeen hoitolaiset Siiri ja Valto. Meillä on nyt sitte 1,5 viikkoa kolme Susadanin kasvattia: Susadan Vanilla - Alma, Susadan Go American - Valto ja Susadan Zirkonia - Siiri. Jotenki kaikki ovat niin samanlaisia. Alma ja Siiri meinaavat mennä mulla sekaisin, sen verran samanlaisia ovat, jopa luonteiltaan. Sanna, kun toi Vihtoria, ei etes huomannu ensin, että meillä oli kaksi trikkineitiä. Luuli näkevänsä aina vain Alman :) 

Fiona kovasti yrittää äitiään miellyttää :)
Huom, Ellun uus side, vaaleanpunanen, jossa sydämiä
Kuvaa Ellua paljo paremmin ku tiikerikuosi alla olevassa kuvassa:


Rokki-Ellu minihame päällä.
Näin sitä jonossa toisiin tutustuttiin :)
Siiri
Valto
Hyvin upposivat heti laumaan hoitolaiset. Ada yritti saada kaikkia leikkimään kanssaan ja kun kukaan ei oikein innossaan ollu, hyppi koko ajan sitte vaan Valton kimpussa. Valto ei välittäny mitään, vaikka Ada sitä repi korvasta ja hyppi päälle. 


Lauantai-ilta ja sunnuntaipäivä menivät sitte ihan vaan pihalla ollen. Välillä porukka jakso juosta nurmella, mutta helle kyllä vei veronsa ja lopulta kaikki makoilivat siellä täällä, välillä auringossa, välillä varjossa. Adalla oli omat juttunsa. Naurettiin sille ihan kunnolla, kun leikki vedellä niin, että työnsi nokkansa silmiä myöten veteen, puhalsi nokallaan kuplia ja yritti niitä sitten saaha kiinni. Videota yritettiin ottaa, mutta joka kerta, kun kännyn sai käteen, leikki loppu. 

Ja tämmönen oli lopputulos vesileikeistä :)
"Tää on niin mun oma vati!"
Lauantaina uroksilla, Valtolla ja Vihtorilla, oli pienonen kisa, kumpi se nuo tytöt oikein omistaa. Hännät tötteröllä seisoskelivat vierekkäin, Valto murraten ja Vihtori vähä ihmetellen. Siihen se kuitenki jäi ja aamulla olivat jo hyvää pataa.

Kuka on paikan kingi?
Kummallisia ovat nuo shelttilöiset. Lämmintä oli muutenki jo yli 25 astetta, mutta eikös vaan pitänykki pihan kuumimmilla paikoilla makoilla ja läähättää. 

Susadan-tytöt ja Luna. Miksi ihmeesä sitä pittää kuumasa auringosa
makoilla. En itekään tahtonu jaksaa, vaikkei turkkia ookaan!
Luna käväs välillä jäähyllä.
On niissä samaa näköä :)
Vihtori ja äitinsä Ellu keksivät hyvät varjopaikat. Ellu on tuon paikan
ottanu omakseen. Helteellä menee lopulta aina tuonne ja saattaa nukkua
sielä vaikka kuinka pitkään.
Välillä pitää kävästä lämmittelemäsä :)
Valto kattelee muitten laiskottelua.
Tänään meillä kävi vieras, Riki-sheltti. Kovasti tämä herra oli sitä mieltä, että pitäis kokeilla, kuka se kingi on. Eipä muut oikein innostuneet asiasta. Riki on pienonen poika, säkältään lähellä Adan kokoa, joka on nyt 12 vkon ikäisenä 27-28 cm. Aivan ihana poika kyllä!!

"Kuule, nyt et ala mulle pullikoimaan!", sanoo Luna.
Oijoi, ku hän on nätti!
Eikös vaan olekin!!
Perjantaina käytiin Ellun kans taas vaihdattamassa side. Tällä kertaa otettiin myös tikit pois. Ihan hyvin on leikkaushaava parantunu ja hyvin Ellu jalallaan kävelee. Kivuista ei oo tietoakaan, ku pystyy jalkaansa käyttämään. Nyt voin ite vaihtaa siteen viikon päästä eikä tartte Ellua lääkäriin viiä. Ei oikein tunnu tykkään siellä käydä :)


18.7.2016

Viimenen lomapäivä

Niinpä se eilen sitte tuli etteen se viimenen lomapäivä. Työstressi vissiin iski jo lauantai-iltana, ku ei tullu uni yöllä oikein millään silmään. Aamulla viiden aikaan sitte vaivuin niiiiiiin sikeään uneen, että heräsin vasta yheltätoista sunnuntaina. Aikataulut meni täysin uusiksi. Olin aikonu mennä aamupäivästä koiralenkin jälkeen kattoon Tiinan pentuja, mutta aamulla ylösnoustesa ei aivot ja kroppa toimineet sitte niin ollenkaan. Sääki oli just niiin viimesen lomapäivän sää: vettä tuli ku aisaa ja oli niiiiiin pimiää. Oli niiiiin tylsää kaikki. 

Jossain vaiheesa Vilma pani viestiä, että haluaisivat tulla Tomin kans meille ja minähän heitä sitte lähin hakemaan, ku halusin saaha piristystä itelleni. Muutaman kilometrin ajettuani sain semmosen puhelun, jota ei ois koskaan halunnu saada. Jenni soitti täysin paniikissa, että Vihtorin ja Nestorin kimppuun oli käyny Oulunsalon metsäsä kolme isokokosta koiraa, joista yks oli purassu Nestoria selkään. Pojat olivat tietenki panikoituneet ja lähteneet kumpiki hädissään juoksemaan eri suuntiin pakoon. Aivan kauhia tilanne! Metsää silminkantamattomiin ja koiria ei näy missään! Jenni-ressu oli ihan sekasi! Yritin häntä puhelimessa rauhotella sen minkä pystyin. Jenni käveli takasi autolla, jossa  toinen karkulaisista, Vihtori, häntä odottikin. Nyt oli vielä Nestori hukassa! Sää näytti aivan kamalalta. Vettä tuli aivan mahottomasti, salamat välähtelivät ja ukkonen jyrisi. Sitä vaan ajatteli, miten Nestori-ressu siellä mettäsä oikein pärjää. 


Kävin viemäsä Vilman, Tomin ja Adan meille Kelloon, vaihdoin vaatteet, ajoin hakemaan Miian ja ajettiin Jennin luo Nestorin katoamispaikan lähelle. Faceen laitettiin viestiä joka puolelle, pysäyteltiin mettäsä autoja ja kerrottiin Nestorista. Sannakin tuli jossain vaiheessa ja Jenni oli soitellut ihmisiä mukaan. Vihdoin saatiin yksi näköhavainto, että Nestori oli nähty juoksemassa kohti Oulunsalon keskustaa. Sinne sitten lähti useampi autollinen, me jäätiin passiin Miian kans. Ja sitten vaan odoteltiin havaintoja Nestorista. Niitä ei vaan tullut. 


Mun oli pakko lähteä kaheksan aikaan kuskaamaan nuorta paria ja Adaa kotiinsa kaupunkiin. Jenni haki loukun ja jossain vaiheessa teki leiriä Nestorin katoamispaikalle. Minä jännitin huolesta kotona, miten tässä oikein käy. Otti niin pattiin, ku oli työpäivä eessä enkä voinu jäädä Jennin tueksi. Jennin äiti oli jääny Jennin kotiin, jossa etu- ja takapihan ovet olivat auki ja ruokaa ovella. Soitin sitten illalla yhdentoista aikaan vielä Jennille ja hän kertoi ilouutisen, että Nestori oli nähty jo lähellä Jennin kotia.  Ja seuraava puhelu oliki sitte, että Nestori oli tullu kotiin! Tämä ihana, upea ja viisas poika oli vinkunu oven raossa ja yrittäny saada ovea auki! Voi että me itkettiin ja iloittiin Jennin kans puhelimessa! Olin niin onnellinen siitä, että Nestori oli löytyny ja siitä, että Jenni olo helpottui. Aivan kauhia on tilanne, ku oma koira katoaa. Sitä ei pysty kuvittelemaankaan ennen kuin se käy omalle kohalle. 

Nestori oli siis kävelly 6 kilometrin matkan metsästä kotiinsa outoa tietä! Kertaakaan ei ollu sitä matkaa tehny muuten ku auton kyytisä. On ne nuo koirat kyllä viisaita! Aivan uskomaton suoritus ihanalta Nestorilta!

Tänään Nestori on käyny lääkärissä tarkastuksessa. Oli vasenta etujalkaa ontunu tosi pahasti, mutta onneksi ei siinä murtumaa ollu. 

Otin Vihtorin mukaani, kun lähin Oulunsalon metsästä. Vihtori jää meille odottelemaan ens lauantaista Kemin näyttelyä. Täälä on menny tosi hyvin. Almasta kun on tullu se leikkisä puoli taas esille, se yrittää saaha myös Vihtoria leikkimään. Vihtori-ressu vaan ei taho tuon päällepäsmärin kans uskaltaa kovin leikkiä. Almastahan ei aina tiiä, mitä se keksii. Saattaa yhtäkkiä hyökätä toisen jalkoihin yrittäen saaha sitä leikkimään. Vihtori varmaan kuitenki kunnioittaa mummuaan sen verran, ettei uskalla antaa samalla tavalla takasi. Lenkillä kans Alma yrittää saaha Vihtoria leikkiin ja välillä siinä ihan onnistuuki. Tottunee Vihtoriki, ettei se ny ihan kauhia tuo mummu oo :) Ihana on muuten kattoa Vihtorin juoksemista pitkin metsiä: turkki hulmuten iloiten juoksee ja nauttii aivan satasella! '

Tässä tämäniltasen lenkin jälkeisiä tunnelmia:

"Et sitte taaskaan ottanu mua lenkille mukkaan!"
"Ugh, olen puhunut!"
"Tapa se kärpänen tai päästä mut eteiseen!"
Tämä piti ehottomasti Almasta laittaa <3
Luna trimmausta vailla :)
Samalla ku minä tätä kirjotin, tuo kutaleen Ellu on vetäny siteensä sisältä vanua mahottoman määrän ulos. Tuola piilosa kaikesa hiljasuudesa sitä on tehny. Maksaa 50 € sen huvi! Grrr! Nyt joutuu sitte pitämään kauluria päivän eikä pääse enää vapaana kulkemaan kotosalla. Ettäs tiiät, Ellu!

17.7.2016

Lepposta vötkyilyä ennen töihin lähtöä

Täsä viimestä lomapäivää elellään ja jo pikkasen ahistaa, miten aamulla pääsee ennen sianpieremää ylös. Viime yönä jo piti vähä stressata töihin lähtöä elikkäs viiden aikaan sain vasta kunnolla unta. Ja sittepä sitä tuliki ja niiiiiin sikeän rauhallisesti nukuin yhteentoista, että nyt ei taho tajuta mistään mittään. Vähä harmittaa, ku ois tälle päivälle vaikka ja mitä ja aikataulutus meni ihan mönkään.

Meillä on ollu perjantaista hoitolainen. Ellun tyttö Haiku (V. Fit For The Royal) uppos laumaan ihan tuosta vaan. Juoksuinen tyttö vissiin jotenki vissiin sai muut neitit sitä kunnioittamaan. Tapahtu semmonenki ihme, että tämä vieras sai syyä oman ruokansa ihan rauhasa. Ei ollu meijän koirat sitä kyttäämäsä vierestä ja oottamasa, millon kattoo jonneki muualle ja saavat syöksyä kupilleen. Haikuhan ei maailman nopein syöjä oo, joten seki ihmetytti noissa meijän neiteissä vielä enemmän ku eivät olleet yhtään kiinnostuneita ruuasta kupissa. Alma ja Haiku ovat kavereita, kulkevat lenkillä kahestaan. Tai no, pitäskö sanoa kuitenki, että Haiku matkii Almaa, mutta Alma ei sitä pahakseen pistä - mitä kyllä saattaa muitten kans tehä. 

Kyllä tämä neiti pittää saaha näyttelyyn! Seisoo aivan upiasti ihan itekseen ja on kyllä niin ihana muutenki!! Korvaongelma on samanen ku sisaruksillaan, mutta jos tekis työtä paljon, tiiä vaikka saatais ne oikein asettuun :)





Perjantai oli muutenki aivan mahtava päivä. Nemi (Violetdream Dazzlind Dame) synnytti Kartiosumun kennelissä 5 ihanaa pentua, 1 merletytön, 1 merlepojan ja 3 trikkityttöä. (Ei muuten kannata enää pentutiedusteluja laittaa, kotiehdokkaat on jo valintaa vaille :)) Sain olla kännyn välityksellä mukana Nemin ensisupistuksista viimesen tytön syntymään saakka. Meillä oli Ellun siteen vaihto Kaakkkurin eläinlääkäriasemalla ja tahto jäädä toiseksi se asia, kun tuijottelin kännyä, vastailin Tiinalle, oottelin kuvia ja uusia pentuja tulevaksi. Kaikki meni aivan upeasti kuitenki, sekä Ellun siteen vaihto että Nemin synnytys. (Alma periyttää tosi hyviä synnyttäjiä!) Pennut ja emä voivat todella hyvin ja pulleasti. Aivan älyttömän ihana pentue siellä pentulaatikossa nyt tuhisee <3 Ku vaan ehtisin niitä kattomaan!!

Tiinan ottama kuva onnellisesta emästä Nemistä ja tuhisevista pennuista:


Ellun side siis vaihdettiin eikä tuo ollu siitä moksiskaan. Lääkäri oli antamassa rauhotuspistosta Ellulle, mutta olin sitä mieltä, että antaa varmasti vaihtaa siteen ilman sitä. Ja niinpä anto, tietenki. Sai aivan ihanan uuden siteen - tiikerikuosia, joka ei kyllä Ellua kuvaa ollenkaan :) Ja Elluhan voi hyvin. Jalkaansa välillä varoo, mutta saa jo toppuutella, ettei innostus liikaa. 

Ellu, The Tiger :D :D
Haiku on tänään lähösä omaan kotiinsa, mutta huomenna tulee Vihtori hänen sijalleen. Tulevana viikonloppuna on Kemin näyttely, jonne Vihtori lähtee esittäytymään. Kaksi uutta hoitolaista tulossa lauantaina 1,5 viikoksi lomailemaan. Siru ja Valto kävivät viime tiistaina tutustumassa lomapaikkaansa ja suht hyvin näyttivät meijän neitit heidät hyväksyvän. Siru ja Alma muistuttavat toisiaan tosi paljon, sekä ulkonäöltään ja luonteiltaan. Alman nyt pitää osata nätisti Sirulle ilmoittaa, että on meillä pomo. Oli nääs ensitapaaminen semmonen, jossa nämä kaks vähä toisiaan mittailivat :)

14.7.2016

Vääränrotusia kylässä

Meillä käväs tänään aivan ihania koirakavereita kyläsä. Kaks portugalinvesikoiraa, Jade ja Wandi, tupsahtivat portista sisälle Katrin, Neean ja Miron kans. Wandin piti muka olla arka, mutta en kyllä semmosta huomannu. :) Heti tuli tutustuun, kuten Jadekin. Meijän neitit ei noista vääränrotusista oikein välittäneet. Varsinkaan Luna, tuo pahimman luokan roturasisti. Se vaan yritti ajaa vieraita pois, mutta eivätpä onneksi sitä uskoneet. Luna joutu sisälle, kuten lopulta Almaki. Toiset tytöt jäivät ulos odotteleen ja hoksattiin melekeinpä heti, että osasivat avata portin ja sielä oli toinen jo autoon menossa. Eivät kuitenkaan yrittäneetkään lähtä tutustumaan Käpylänperään sen enempää. Voi kiiitos Katri käynnistänne! Oon nyt ku eri ihminen, ainaki vähäksi aikaa ;)

Jade <3
Jade
Wandi
Ihana mussukka!
Ellun kans mennään huomenna vaihdattamaan side jalkaan. Todella hyvin Ellu on ymmärtäny, että joutuu olemaan aitauksessa. En oo pitäny tötteröä sen päässä, kun pystyn seuraamaan, ettei revi sidettään. Eilen, kun olin hakemassa Adaa, se oli repiny hiukkasen siteen sisältä vanua, mutta sen jälkeen on antanu jalan olla rauhassa. Ellu käy ulkona 3-4 kertaa päivässä. Kannan sen ulos ja sisään. Saa olla vapaana, kun ei halua narussa pissata tai kakata. Tänään hävis kyllä tuonne mun pikkumetsään kakalle, mutta muuten on vaan kävässy nurmikolla tarpeillaan ja hyppiny kolmella jalalla takasi. Käyttää kyllä välillä kipeää jalkaaki, mutta useimmiten sitä jalkaa pitää ylhäällä. Jännittää, miten se jalka oikein jakselee. Toivottavasti paranee hyvin!



Huomenna tulee meille hoitolainenkin. Haiku, Ellun tyttö Violetdream Fit For The Royal, tulee viikonlopuksi muistelemaan aikaansa synnyinkodissaan. Juoksussa on tämä tyttö, joten saapa nähä, minkämmoista kimppakivaa on tulossa :)

Isoja ja pieniä vierailijoita

Maanantaina sain kauan odotettuja vieraita. Virpi, Niila ja Jokisen Olli tulivat yökylään matkallaan pohjoista kohti. Niila on siis Alman ja Flipperin poika Violetdream Earl Of Hearts, 1,5-vuotias upea trikkiherra. Jokisen Olli on Niilan kaveri, nahkacollie, ja aivan ihana poika. Rakastuin tähän herkkään ja rauhalliseen poikaan ikihyviksi! Niilasta on kasvanu isohko herra, 44-45 cm, jolla on ihana luonne, upea musta turkki ja muutenkin on aivan älyttömän komea! Niila oli mahottoman kiinnostunu Lunasta, joka tuoksui niiiiiiin juoksunjälkeiselle hyvälle. Piipittää piti, kun vaan katsoiki tuota neitiä. Alma oli katkassu välinsä poikaansa ihan ja kokonaan. Kun Niila edes katsoiki Almaa, äiti näytti hammasta ja pahimmasa tapauksesa käväs ärhäkkäästi ajamasa poikansa kauemmas. Siitähän ei Niila kuitenkaan välittäny, kun neitien takapuolet, jopa äitinsä, olivat vaan niin ihanantuoksuisia. Ellu näytti hammasta aitauksestaan. Jokisen Olli sai Alman hyväksynnän harkinnan jälkeen. Tuosta ihanasta pojasta ei voinu olla tykkäämättä ees roturasisti Luna. 

Niilassa on sekä äitiään että isäänsä, riippuen siitä, mistä
kulmasta katsoo :)
Niilaki saa kylässä olla sohvalla.
"Veljekset" Jokisen Olli ja Niila.

On hän kyllä upea <3
Ollilla on suuri sydän <3
Ja vihdoin unet <3
Seisomakuva Jokisen Ollista, siitä nelijalkasesta ;)
Tytöt joutuvat ootteleen poikien ruokailua kauempana. Ahne Luna
ei tahtonu uskoa sitte niin millään, ettei heidän astioillensa saa mennä!

Eilen hain Adan (Alma & Remu, Violetdream Grace To Aurora, 11 vkoa) viettämään muutaman päivän kesälomaa maalle. Ada pääsi heti kyläileen siskopuolensa Lissun (Helmi & Remu, Usvatar Graziella, 4,5 kk) luo Usvatar kenneliin. Alkuhämmenyksen jälkeen vauhtia riitti ja 1,5 tuntia neitokaiset pyörivät pitkin nurmikkoja välillä raivoisasti toisiaan repien. Tiina otti aivan upeita kuvia noista raivopäistä:




Hetken hengähdys


Tiina otti Adasta kyllä aivan upeita kuvia. On se kyllä ihana shelttineidin alku tuo Ada<3






Ajattelin, että saatiinpas hyvin väsytettyä tuo neitokainen, ku sai Lissun kans raivoilla. Mitäs vielä! Autosa ehti n. 10 minuuttia makoilla, mutta kotiin kun päästiin, sama meno jatku heti. Ja maailmankirjat meni ihan sekasi, ku Alma innostu leikkimään tyttönsä kans. En meinannu silmiäni uskoa. Almahan vetäytyy yleensä omiin oloihinsa, kun meille tulee joku koira tai pentu kylään/hoitoon. Illan aikana Alma jopa kävi hakeen Adaan leikkimään. No, Adahan ei siis nukkunu koko iltana ku ehkä 5 minuutin tirsat pariin otteeseen. Kova vauhti ja meno oli koko ajan. Lunaki välillä leikitti Adaa. Nukkumaan pääsin sitte puoli yhden aikaan yöllä, kun tuo kutaleen Adan väsähti. Nukku kyllä sitte yönsä tosi hyvin. 

Yhen kuvan sain noitten juoksusta pihalla.
Ja sitte Adaa vähä mietityttää.
Neitokaiset tykkää makoilla pihan kuumimmalla paikalla, mutta näyttävät
siitä nauttivan. Elluki pääsi pihalle muitten mukaan makoileen.