26.3.2017

No nyt se syö jo seinää!

Justuksen eka yö uudessa kodissaan meni hienosti. Nukkumaan se alko jo kymmenen jälkeen, kuten muutki koirat. Minä leiriydyin alakerran sohvalle ja sain heti kolme isompaa karvasta kaverikseni. Alma passautti ittensä mun naaman viereen ja sen irtokarvaa sitte yön syleskelin suustani pois. Jossain vaiheesa heräsin tassujen töpinään ja Justushan se sielä lattialla juoksenteli ees taas ja leikki leluillaan. Lähin juomaan keittiöön vettä. Ajattelin, etten laita valoja, ettei muut koirat heräis ja alakais riekkumaan jaloisa. Ois kyllä kannattanu. Astuin nääs ensin ihanan pehmeään kakkaan ja siitä yhellä jalalla vessaa kohti hyppiessäni, hyppäsin pissaan. No, vähä oli tarpeet osunu ohi paperien, vaikka tosi hyvin Justus kyllä osaa paperit etsiä ja niille pissat ja kakat tehä.

Uniaika häämöttää...

Aamulla meni ruoka alas kuten pittääki. Meno on sen jälkeen  jatkunu semmoset viis tuntia eikä hyytymistä tuosa pojasa näy. Käytin isot koirat lenkillä, ku näytti, että Justus vois ehkä ja luultavasti alkaa nukkuun. Mitäs hullua! Ku päästiin eteiseen ja koirat oli hihnoisa, Justus juoksi ovelle, alko sitä raapiin ja itkeen niin sydäntäsärkevästi. Siinä olin sitte kahen vaiheilla, siirränkö lenkkiä, mutta isot oli jo niiin hepakasa, että uloshan mun oli lähettävä. Jäin kuitenki kuunteleen portille, josko vinkumista vielä kuulus, mutta hiljasta jo oli. Käytiin 20 minuutin lenkki ja takasi tullesa Justus nukku eikä kyllä näyttäny, että ois tuosta yksinjäämisestä traumoja saanu. 

Nythän Justus on tutustunu alakertaan, viis huonetta on siis plakkarissa. Eteiseen mennesä on vähä korkeampi porras alaspäin ja se tuotti kovasti mietintää Justuksen pienessä päässä. Käveli yläportaalla ees taas ja vinku senku kerkes. Luna ja Vincent meni sitte eteiseen ja niitten peräsä onnistu Justuksellaki astua yksi porras alaspäin. Ja nythän se sitte jo hyppää tuonki portaan. Ja se tiesi heti, mitä eteisesä pittää tehä: repiä mattoa ja kenkiä. 

"Et Justus viittis..."
"No enhämmää mittään täsä tehny..."
Luna on ottanu Justuksen tosi hyvin. Luulen kyllä, että se johtuu vaan Justuksen leluista. Lunahan omii aina kaikki lelut. Ei se niillä leiki, mutta haluaa vaan kulettaa suusaan. Aamun oon sitä komennellu, ku on yrittäny Justukselta varastaa lelut. Onhan se niitä saanukki, mutta oon heitelly takasi Justukselle tai sänkyyn niitä. On ne muutenki kaverukset jo.


Allaoleva kuva kuvaa Ellua tosi hyvin. Se vaan makaa prinsessana sohvalla tai tuolilla ja katsoo ylhäisyydestään tuota pientä touhuajaa. Se ei tykkää Justuksesta yhtään. Tai oikiastaan se ei välitä siitä ollenkaan, jos se pysyy vaan metrin pääsä Ellusta. Kun Justus menee lähemmäs, Ellu näyttää hammasta. Muta eiköhän Elluki pikkuhiljaa lämpene, ku huomaa, ettei irvistyksillään saa sitä lähtemään meiltä pois.

Ellu-rinsessa. Huoh!
Alma etsii mun läheisyyttä tosi paljo. Tulee viereen ja kattelee Justusta, mutta ei siihen sen enempää siihen huomiotaan tuhlaa.  Vincent on kuin Justus ois aina ollu meillä.  

Tässä seurataan yhessätuumin, mitä tuo yks pörriäinen oikein hommaa.

Ensimmäinen pihareissuki tehtiin. Ja voi hyvänen aika ku sielä oliki kivvaa! Justus hyppi ja pomppi pitkin pihaa, haisteli kovasti ja pysty ihan kuvitteleen, että se nauro ihan ääneen, ku oli niin mukavaa. Kuvia yritin ottaa, mutta olin myöhäsä koko ajan. Jotain sentäs tarttu kameraanki.

Onkohan tuossa Vincent käyny merkkaamasa...
"Hohoo, tuonne kyllä meen!"
"Ja aina välillä käyn hakkeen emännältä nakkia!"
Tämä paikka se oli ihan kummajainen. Räystäältä tippu vettä ja se piti ihmeellistä
ääntä. Sitä piti tuijottaa usiampi hetki.
Kyllä se Justus ihan istahtiki välillä.
Nyt isot koirat nukkuvat pitkin poikin lattioita, mutta tuo pienin hyppii sängylle ja sieltä pois, repii lelujaan ja syö välillä seinää!! Saas nähä, mitä se vielä keksiikään... Huoh! Oottelen nyt jo päiväunien aikaa Justukselle. Joku raja se pittää olla riehumisellaki :)

Tätä kirjottaessani Justuski vihdoin väsähti. Ellu nukku portaalla, kuten sillä tapana on. Sinne Justus sitte meni n. 15 cm:n päähän Ellusta ja nukkuivat hetken siinä. Ku Ellu sitte aukas silmänsä, se huomas Justuksen eessään ja hyppäs tosi nopiasti pois portaalta ja siirty sohvalle jatkaan uniaan :)

Minä en ossaa tehä yhtään mittään. Tuijottelen ja seurailen vaan Justusta ja tämän lauman käyttäytymistä. Mutta mitäs sitä nyt tartteekaan tehä muuta. Huomisen teen etätöitä ja tiistai ja keskiviikko on ihan oikeita talvilomapäiviä. Laiskottelupäiviä siis eessä - paitsi huominen :)

Ja kyllähän tämmösen kans voi vaan laiskotella.
On Justus kyllä niiiiin ihana. Sen luonne on superia
ja se kyllä tietää, kuka se on! Oon niin rakastunu <3

25.3.2017

Justus reppii verhoja - pentu kotona!

No niinpä se päivä sitte vihdoin viimein koitti ja Justus (Susadan Just On Time) tuli kotiin. Justus tuli mulle sijoitukseen Ainilta ja Tiinalta (Susadan kennel).

Tänään tämän Justus-ihanuuden sitten Suvannon Eilan luota hain. Justus istui Henrin sylissä matkan ja nukkui rauhallisesti välillä katsellen ympäristöä eli auton sisustusta. En tiiä kauhistuko sitä auton siivoa, kun pisti silmänsä kiinni ja nukahti vai oliko vaan kyyti niin tasaista. Kotiin kun tultiin, annettiin meijän lauman ulkona haistella Justusta ja jätettiin ne sitte ulos.

Jännitin kovasti, miten Justus uuden kotinsa ottaa. Matalana kuleskeli haistellen ihan kaikkea noin varttitunnin. Annoin vettä ja ruuan ja meni n. 2 sekuntia ja Justus hyppäs omaan sänkyynsä ja alkoi leikkimään. Ihan oikiasti meno oli ihan mahotonta. Juoksenteli pitkin poikin lattioita. Hyppäs välillä sänkyyn leikkimään leluilla. Kun näin hyvin meni, päästettiin jo sisälle portin taakse tuotu muu lauma yksitellen tutustumaan Justukseen.

Meillähän on pari porrasta alakerrasa huoneitten välillä. Alussa Justus ei arvannu niitä nousta tai laskeutua, mutta eipä siinä menny kauaan, ku ne jo juostaan ylös ja alas. Ja minä vähä eppäilen, että voin muutenki ootella vaikka ja mitä tuolta pojalta. Se tutustuu välillä vähä liianki rohkeasti ympäristöön. En nytkään yhtään tiiä, missä se oikein. Onneksi nyt ei meillä täälä alakerrasa oo mitään vaarallisia juttuja. Saa siis kierrellä. Ja muuten, verhoja se on jo repiny sekä yhen tuolin päällä oleva peitto saa kovaa kyytiä...














Luna siis pääsi ensimmäisenä portin takaa. Se juoksi suoraan keittiöön ja luuli saavansa ruokaa. Kun se saatiin ruokaa kinuamasta keittiöstä olohuoneeseen, se vaan äkkiä haisteli Justuksen ja oli vähä sitä mieltä, että sitä ruokaa pitäs saaha. Alma pääsi seuraavana. Se kävi haisteleen Justuksen ja oli vähä niinku "niii-in, entäs sitte?". Ellu pääsi seuraavana, haisteli Justusta äkkiä ja siirty noin metrin päähän tuijottamaan. Näytti ihan niinku ois pelänny Justusta tai ei ainakaan sen enempää kiinnostusta osoittanu. Vincent juoksi suoraan keittiöön ja ku se kutsuttiin sieltä, haisteli Justusta, mutta silläki oli jotain muuta mielesä. Kaikki meni siis hyvin. Justus ite oli ihan innossaan. Jokaista se yritti saada leikkimään kanssaan, mutta eihän se noista aikuisista vielä sitä pentumoodia päälle saanu.

Vincent oottelee vuoroaan portaikossa :)

Lunan mielestä lelut on hänen...
"Ei muuten oo", sanoo Justus.
"Tänne mää aion päästä mahollisimman pian!"
"Taasko sulle pittää sanoa, että lelut on MUN!"
"Voi huoh! Taasko meillä on tuommonen rääpäle!" Ellu se niin kovasti
tykkää pennuista ;)

"Mää oon mää ja muut ei oo mittään!"

Nukahtihan se vihdoin - huoh!
Justuksen meille tulohan meni niin, että: Näin Ojalan Tiinan sivuilla päivityksen, jossa etsivät yhdelle Suvannon Eilan luona syntyneelle pojalle sijoituskotia. Tämä poika kiinnosti kovastikin taustoineen kaikkineen, mutta ku olin etsiskelly trikkinarttua, en -urosta, sivuutin koko asian. Tai ainaki luulin sivuuttaneeni... Jonneki sydämen sopukkaan se ajatus kuitenki jäi ja sillon tällön kävin kuvaa Tiinan sivuilla kattomasa. Ja lopultahan mun piti sitte laittaa viestiä Tiinalle ja Ainille. Kattelin kännykkää, onko siinä äänet päällä  ja päivittelin kaikkea mahollista, ku viestiä oottelin, josko vielä pentu ois vapaana. Kun sitte Aini soitti ja kerto, että pentu on vapaana ja mun ois vielä mahollista se saada, ette usko, kuinka onnellinen olin! Kävin poikaa kattomasa ja tiesin, että tämän pojan mä otan, jos vain suinkin sen saan! Tiiättähän tunteen, ku joku pentu iskee sydämeen ihan täysillä ja siihen rakastuu joka solullaanki? Tämä oli just sitä! 

Kun sain kuulla, että tämän ihanan pojan sijoitukseen saan, mietin kovasti  sille nimeä. Selailin vaikka kuinka monen nettisivun nimilistoja, mutta mikään ei kolahtanu. Ku sitte illalla menin nukkumaan ja nukahdin, heräsin yhtäkkiä ajatukseen, että pojan nimi on Justus. Yritin taistella vastaan, mutta hävisin sen taistelun enkä ajatellu enää muita nimiä. Tiina sitte hoksautti, että sopii hyvin, ku kennelnimi on Just On Time ja huomasin sitte, että siitä saa toisenki sopivan yhdistelmän Just Us.

Miljoonat kiitokset teille Eila, Aini ja Tiina tästä ihanasta pojasta! Teitte yhestä kasvattajasta toooosi onnellisen!

Vauhtia ja ihan oikiasti vaarallisia tilanteita

Kävin hakeen Ipun ja Adan töitten jälkeen yöhoitoon. Kun Ipun päästin portista sisään ja meijän koirat ovesta ulos, meno ylty heti ihan mahottomaksi. Ippuhan on ihan mahoton menijä ja ku siihen lisää adhd-Adan, virtapiikki-Vincentin, vauhtia riitti. Alma, Luna ja Elluki lähtivät saaliin perään ja olihan sitä menoa mahtava kattoa. Ja oli niiin ihana nähä, ku Luna (kk:n päästä 9 v.) meni mukana kuin pikku tyttö. Ihan kauhulla kattoin noitten mahotonta vauhtia. Välillä näytti, että juoksevat puuhun, mattotelineeseen tai kaivon vipuun pahki. On aivan uskomaton, miten nopiasti kuitenki pystyvät suuntansa vaihtamaan jonku esteen eesä.








Ippu, the saalis.
Adan loikka.



Sisällä meno jatkuu ja matot saa kyytiä. Ada ja Ippu leikkivät ihan koko ajan, siis ihan koko ajan! Vincent yrittää päästä mukaan, mutta eihän nuo tytöt sitä leikkiin ota. Välillä pääsee ihan vähä nappaseen jomman kumman jalkaa, mutta tytöt vaan jatkaa omia juttujaan. Piitu ja Vilma&Tomi saa kyllä tänään toooodella väsyneet neidit kotiinsa takas :) En kunnon kuvaa noista saanu, mutta täsä tämmösiä. Ovat muuten Ada ja Ippu melekein ku kaksoset, sekä luonteiltaan että ulkonäöltäänki.
 
Ipulla vaan ei toinen korva suostu yhteistyöhön :)
Ada muka niin rauhallisena :)
Tästä kuvasta näkee, ketkä asuu meillä ihan niinku vakituiseen.
Henri syö leipää ja meijän koirat tietää, mitä sillon pittää tehä.
Adaa ja Ippua ei vois vähempää kiinnostaa.
Ippu <3
 
Luin tuon viime päivityksen Fitminin ruuasta täsä aamulla. Huomas, että oon ollu ihan uuden pennun lumoissa sitä kirjottaessani :) Siis eihän sitä ihan viikossa uuden ruuan ja ravintolisien vaikutusta vielä huomaa. Luulen, että Vincentin pohjavillan kasvu on lohiöljyn ansiota, sitä oon syöttäny kuitenki jo parisen kuukautta. Uuden ruuan ja ravintolisän vaikutus tietenki siellä taustalla on, mutta en usko, että se vaikutus näin nopeasti ois tullu näkyville karvan kasvuna. Mutta Alman ja Ellun karvojen lähtö ei oo enää sitä, mitä se oli vielä parisen viikkoa sitte. Karvaa siis lähtee, mutta ei semmosina tuppuina ja lentelevinä haituvina ku aina ennen. 

Tänään sitte on SE päivä, kun meijän laumaan tulee täydennystä. Oon ihan täpinöissäni. Ajattelin tässä siivota, ettei uusi tulokas ihan pölyyn tukehu. Jos en tänään ehdi päivitystä tehä, huomenna viimestään tulee semmonen kuva- ja kirjotuspläjäys, että vamasti kauhistutta :)