17.2.2017

Lempi-Lemponen se ossaa olla aikamoinen diiva

Impi ja Lempi tulivat keskiviikkona hoitoon. Hurahtivat taas laumaan tuosta vaan. Lunan pitää aina vähä Lempille näyttää, että hän on sitte täsä laumasa se, joka sannoo, miten asiat on, mutta eihän se Lemponen siitä mittään välittäny. No, oikiastihan se Luna ei se pomo oo, mutta annetaan sen vaan olla siinä luulosa. Kovasti tuli elämää, tai sanosinko paremmin ääntä, ku Impi otti ulkona sen räkyttäjän roolin. Naapurin lapset kun ovat nyt alkaneet olla ulkona ja ne pittää aina käyvä haukkumasa, mielellään usiaan kertaan. Sisällä on kuitenki rauhallista eikä noita kahta lisäshelttiä juuri ees huomaa.

Lempi se ossaa olla aikamoinen diiva. Se puikahtaa syliin vaikka kuinka pienestä raosta, ku istun sohvalla. Se on vielä niin pikkunenki, että mahtuuki vaikka mistä. Vincentille se murisee ja äksyilee, kun se yrittää tulla mun tykö Lempin siinä ollesa. Vincent vaan alistuu, ressu. Mulla on aamusin tapana ennen aamupesulle menoa mennä vähäksi aikaa koirien kans makkaamaan sänkyyn ja rapsutella ja jutella niille sielä. Tänä aamuna sitte taas niin tein ja kaikki koirat tietenki hyökkäs mun viereen, ja Impi rinnan päälle makkaamaan ja nuolemaan naamaa. Lempi ei oikein mahtunu, vaan jäi muitten taakse kattelemmaan. Pikkuhiljaa se siitä ittiään hivutti mua lähemmäs. Jossain vaiheesa sen kuono sitte oli mun korvan vieresä ja ihan nätisti siinä ihan hiljaa oli ja ootti, että sitä rapsuttaisin. Se ei sanonu eikä tehny mitään, ootteli vaan. Ihan ku tietäs, etten voi olla sitä rapsuttamatta. Enkä voinukkaan. Kun tuun töistä kotiin, Lempi on ainoa, joka on minusta kiinnostunu. Muut vaan juoksee mahotonta vauhtia ulos. Lempi tietää, että kun hiljaa ja nätisti vaan seuraa mua, ehkä nousee mua vasten seisomaan eikä sano mittään, kyllä se rapsutukset saa. Jotenki minusta tuntuu, että se on aika kiero. Se ossaa olla muka semmonen huomaamaton, mutta semmosena vetää kyllä huomion puoleensa, ja ihan varmasti sen tietää. Kun minä vaan katonki Lempi, sillä alkaa häntä heilua ja korvat menee alas, kuten alla olevissa kuvissa. Lempistähän ei montaa kuvaa pystykorvasena ookaan. Ilmeensä on aina samanlainen: "Rapsuta mua, mää oon niin ihana". Ja onhan se kyllä.  Lenkillä Lempi on ku pikku piru. Haukkuu alkumatkasta kaikkia ja kaikkea ja on semmonen ärhentelijä. Kun kukkaan ei välitä siitä mittään, lopettaa kyllä. Mutta tämä käy joka kerta. Se kovastikin sitte mua naurattaa. Ihana se on diivailuistaan huolimatta. Se on niiin jännä, ku se on muka niin huomaamaton, mutta tosiaanki sitä ei vaan just siksi voi olla huomaamatta.

"Minä, Lempi-Lemponen tässä!"
Mitähän Alma sannoo, ku huomaa, että tyttärensä makaa
hänen paikallaan :)
"Älä ota kuvaa! Tai ota vaan, ota vaikka kymmenen. Mää oon silleen
nätisti nyt."

Otin sitte tietenki sen yhteiskuvan eilen iltana. Niin ne vaan tuohon taas asettuivat makoileen. Ensimmäinen ku pisti makkaamaan, toiset matki ja tekivät samoin. 

Napsauttamalla kuvaa, saat tämän isommaksi :)

Tiistaina Alma kävi kylässä meijän naapurissa tien toiselle puolelle. Tarjosin heille joskus täsä Almaa lainaan, että saisivat jonkumoista tietoa siitä, tuleeko koirasta allergisia reaktioita kenellekään. Ja hyvin ja niin nätisti oli Alma siellä lastenkin kans osannu olla, että aikoivat kokeilla uudestaanki. Todella hyvä keino ottaa hoitolainen vähäksi aikaa ja katsoa, tuleeko oireita ja voiko alkaa suunnitella sitä oman koiran ostamista. Minna ja lapset toivat sitte Alman kotiin ja oli niin ihana nähdä, kuinka reippaasti lapset meijän neljän koiran joukkoon tulivat, varsinki ku Luna haukku lapsipelossaan aika tavalla. Nyt todella toivon, ettei sitä allergiaa heille kenellekään tulis, että voisivat hankkia ihan oman koiran. 

Ja tämmöstä meillä tänä iltana on. Tuolit on täynnä, sohva on täynnä ja minä mietin, mihin menisin. No, ällyytin niitä ja kävelin keittiöön ja tietenki kaikki hyppäsivät nukkumapaikoiltaan ja seurasivat mua. Sieltä tullesa minä sitte pystyin valitteen ihan minkä vaan istumapaikan :)

Laiskaa porukkaa :)

Eilettäin siivosin keittiötä ja mulla oli tietenki kaverit mukana. Yritin niille kovasti selittää, etten tee tai ota ruokaa, vaan siivoan. Näytin niille luutun ja pesuaineen, mutta eivät suostuneet uskomaan, etteivät ruuan palastakaan saa. Seistä tönöttivät jaloisa ja seurasivat silmä kovana, mitä teen.

Oli näistä vähä haittaaki siinä siivotesa. Piti
pukkailla välillä pois eestä, että pääsi siirtymään.

Kuten ehkä huomasitte, sivujen ulkoasu on pikkiriikkisen muuttunu. Yritin tehä ihan toisennäköstä, mutta eihän se tällä bloggerilla onnistunu. Palasin sitte samaan vanhaan, hieman uudistettuna kylläki. Pitäs vaikka Wordpress laittaa, että sais sen näköset ku haluais, mutta en oo vielä jaksanu. Saavat nämä passata, ku kerta toimivat :)

12.2.2017

Rentouttava viikonloppu

Olipas pitkästä aikaa sellanen viikonloppu suunnitelmien peruuntumien vuoksi, ettei tarvinnu minnekään lähtä ja sai vaan olla. Siitä on aikaa, että näinki rauhallisesti sai akkujaan ladata. Olin kylläki aivan ihmeissäni kaiken sen ajan kans, ku ihan ite pystyin päättämään, mille sitä alakais.

Lauantaina kävästiin Tiinan ja koirien kans pitkä lenkki. Oli aivan upia ilima ja kuviaki piti ottaa. Lähtiesä paisto aurinko komiasti, mutta meni sitte lopulta pilveen. Kuvat ei sitte niin hienoja olleetkaan, kun ne koneelle sain. Mutta kuvia ovat kuitenki. Täsä ne, jotka kehtaa kaikkien nähtäville laittaa:

Luna nukkua torsottaa.
Ja vartiosa lattialla.
Ulukona leikkimäsä.
Elluki pääsi kuvaan ennen lenkkiä.
Vincent
"Kulukeeko tuola tiellä joku?!!"
Ja vihdoin lenkille!
Ja taas Luna :)
Äiti ja tytär eli Nemi ja Gigi.
Äiti ja tyttäret leekaa. Deea, Nemi ja Gigi.
Ja sama trio.
Nemi ja Deea hiipii...
Meijän nelikko: Alma, Vincet ja Ellu ja Luna heitä vastaanottamasa.
No, ei voi olla totta! Taas Luna! :)
Deea-tyttönen.
Tässä kaikki lenkillä olleet. Vasemmalta Nemi, Deea, Vincent, Luna, Alma,
Ellu ja Gigi. Harmitti, ku linssisä oli jotain töhnää ja kuva on vasemmasta
reunasta ihan epätarkkka.
Alma-mummu, Nemi-tytär/äiti ja Gigi-tytär - trikkejä kolmessa
sukupolvessa.
Tänään sitte taas vaan oleskeltiin. Päivällä käytiin naapurin Minnan kans lenkillä ja sen jälkeen nämä meijän neitoset + poika ovat vaan olla öllöttäneet. Minä oon ollu vähä ihmeissäni taas, kun ei semmosta deadline-pakollista oo ollu tehtävänä. Piti sitte leikkailla koirien kynnet ja sitte vaan lattialla hellittelin jokaista noista karvasista erikseen ja yhessä. Tämännäköstä  meillä sitte nyt on :)

Almaa väsyttää. Hetki ennen notkahusta :)
"Mää oon rinsessa ja rinsessat ei nuku!", sannoopi Ellu.
"Hei, älä viitti kuvata. Tukka on niin huonosti!" Luna yrittää nukkua.
"Ai minustakiko kuva? Kato nyt, miten MUN turkki on!
Kannattaako kuva ottaa just nyt?". Vincentiäkään ei oikein huvita.
Ja sitte vaihellaan paikkoja välilä.
Kohta se tämäki rinsessa tähän nukahti.


8.2.2017

Yks homma tehtynä, seuraavat oottaa...

Vihdoin viimein rauhallinen ilta. On ollu jo ihan huono omatunto, kun en oo ehtinyt tänne päivitellä yhtään mitään. Viimeset kaks viikkoa illat on menneet Sheltit-lehden työstämiseen, siis juttujen ja kuvien järjestämiseen yms. Uskomattoman paljo menee aikaa ihan pikkuhommisa. Sitä aina päättää, että teen vaan kaks tuntia hommia, meen ajoissa nukkumaan, mutta sitte huomaa, että on neljä tuntia hurahtanu ja uniaika on jo kaukana takana. 

Mun illathan menee suurin piirtein aina näin: Töistä oon kotona joskus puoli viis, viis. Päästän koirat pihalle, laitan kaffet tippumaan, vaihdan kotivaatteet ja siivoilen, jos on jotain siivottavaa. Päästän koirat sisälle, heittäyvyn kaffen ja leivän tms. kans sohvalle kattoon sarjan, joka alkaa 17.10. Oon jo monta vuotta kattonu sarjan ku sarjan, joka tuohon aikaan tulee. Siinä rauhotun ite ja koiratki rauhottuu sohvalla mun kans. Viittä minuuttia ennen sarjan loppumista (mmisstä ihmeestä ne tietääki, että se sarja kohta loppuu!) kolme koiraa alottaa mun tuijottamisen. Vincent yleensä vaan nukkuu. Ellu vinkuu ja muut vaan tuijottaa. Kuhan lopputunnari tulee, kaikki neljä on jo ihan hepakkana ulos lähösä. Tunnin lenkki mettäsä, koirille ruuat ja sitte katon, mille alan. Nyt siis kaks viikkoa oon vaan istunu koneella ja tehny töitä. Eilen sain viimeset jutut taittajalle ja nyt voi ajatella jotain muutaki, hetkellisesti ainaki :)

Tänään onkin ollu sitte koirien huoltoilta. Pakkasta on -26 ja koirat hyppii jo pihalla kolmella jalalla. Lenkille ei lähetty, vaan saivat hieronnan. Tarkotus oli trimmatakki, mutta päätinki sitte päivittää blogia ja jättää sen huomiselle. Hieronnan jälkeen pitääki ottaa vähä rauhallisemmin. Hieronta oliki muuten aikamoista rätinää. Kovin ovat sähkösiä koirat sisälläki.

Vincent ja Ellu - sisaruspuolet :)
Luna
Alma, joka nyt syö luutaan :)
Eihän ne hommat tietenkään lopu lehtihommiin. Kaikenmoista muutaki teen iltaisin. Teen reiki/energiahoitoja, eläinkommunikointeja, hieron  koiria ja ne kotihommat tietenki päälle. Sain vihdoin viimein hoitohuoneen sisustettua ja nyt on puitteet kunnossa. Lisää näistä asioista löydät Adalmacaren sivuilta. Opiskelen myös itsekseni kaikenlaista, joten tekemisen puutetta ei koskaan ole, varsinki kun otetaan koirat ja välillä hoitolaisetkin lukuun mukkaan.

Tammikuussa meillä oli koirahoitolaisia. Impi ja Lempi olivat pari päivää ja ku he lähtivät, tulivat Vihtori ja Nestori.  

Voi että Impi on sitte kaunis!
Lempin korvat asennossaan: alhaalla kuvauksen ajan :)
Ja Impi edelleen! Voih Impi-ihananainen <3
Nestorilla on jotain asiaa kaiketi. Ihana hän on <3
Pikkuveli yrittää selittää isoveljelle, kuka on pomo. :)
"Ettäs tiiät", sanoo Vihtori Nestorille :)
Vincent pisti pojat kuriin.
Että jos vaikka lähtisit lenkille NYT!
Vihtori <3
Ellu ja Ellun häntä :)
Vincent <3
Ja Vihtori <3

16.1.2017

Kajjaanisa ERInomaisia ja ROP-shelttejä

Nonniin, Kajaani on taas käyty palelemasa ja siitä toivuttu. Vaikka jäädyin luihin ja ytimiin saakka, oli tosi mukava reissu. Oltiin 4 koiran kans Lillebergin Päivin kyytiläisinä ja matkat Kajaaniin ja takasi meni semmosta kyytiä, hurahtamalla, juttelun lomasa, ettei paremmasta väliä. (Kiiiiiiitos Päivi kyytistä ja seurasta!) 

Kajaaniinhan multa lähti Impi, Ellu, Vihtori ja Ada. Ada oli pentukehäsä ja toisena narttuna sielä kiersi kehää ihana Adan sisko Stella. Ada meni ensin ja tuomari oli sitä mieltä, että se oli turhan pulleasa kunnosa ja löysähkö oli liikekin sen vuoksi. Mukava arvostelu kuitenki tuli (löytyy Adan omalta sivulta). Mutta Stellahan ihastutti tuomarin ja lopulta Stella niiasi ROP-pentu-tittelin! Onnea Soile ja Stella! 

Eikä yhtään väärin tuomari arvostellu - ihan ROPhan Stella on!
Kuva Soile Palosaari.
Uijui, ihana! Kuva Soile Palosaari
Ja Stellan arvosteluki oli aivan ihana: 
"7,5 kk, miellyttävä pentu, hyvä koko ja kauniit linjat, hyvä pitkä rintakehä, mutta hieman kapea, hyvä luusto ja käpälät, kaunis pään malli ja ilme, kuono riittävän täydellinen, hyvä purenta, pigmentti ja korvat, erinomainen karvan laatu, liikkuu vaivattomasti, hyvä luonne, etuosa saa tiivistyä, hyvässä kunnossa."

Ku jo Adan pulleudesta huomautettiin, päätin heti, etten Ellua vie kehään ollenkaan. Sen verran pullea sekin nyt on. Otinki Ellun mukaan vaan sen vuoksi, että jos ei kunnosta huomauteta, vien sen kehään. Ellu saiki sitte vaan olla ja välillä käyvä ulkona. 

Vihtori meni seuraavaksi kehään. Suht hyvin oli pöydällä, vaikka sen verran väisti tuomarin kopelointia, että meinas pöydältä tipahtaa :) Liikkui jälleen näyttelyhihnan pääsä aivan kuin sielä ei ketään ois ollu. Tulokseksi tuli JUN ERI JUK2, mutta se SA jäi saamatta. 

Jotenki alko sitte laiskottaan ja ku Päivi oli innokas Impin kehään viemään, hänpä sitten Impin kans kehän kiersi ja minä sain vain ihailla heitä. Ja Impihän liikkui ja oli aivan upeasti ja sai ERIn + ihanan arvostelun. Kiitos Päivi Impin harjauksesta ja handlauksesta!

Kuvia en ottanu, mitä nyt tämän yhen. Vihtorilla oli hankalat paikat häkissä. Ada piti huolen, ettei Vihtori päässy ukkoileen. Tasasin välein se Vihtorille hammasta näytti ja Vihtori-rassu vaan nojas seinään ja käänsi päätään Adasta poispäin. 

 
Kajaanin palloiluhalli on semmonen paikka, että tais jäähä tähän mun sielä käymiset. Oon nyt kolme kertaa käyny ja joka kerran sielä jäätyny. Eilen olin vielä illallaki kotona ihan jäässä. Ja väsyny tietenki.

Vihtori ja Ada lähti vielä illalla omiin koteihinsa. Impi jäi vielä yheksi yöksi. Ja olivat Ellu ja Impi niiiiin väsyneitä koko illan. Impi nukkuu niiiin sulosen ihanaa unta tässä kuvassa:

Impi on niiiin kaunis tyttö. Synnytyksen jälkeen siitä
on tullu aikuinen ja se on muuttunu sekä fyysisesti
että muutenki aivan upeaksi!
Tänään oli sitten Lunalla se syyskuussa kesken jääny hampaan ja hammaskiven poisto. Luna pääsi aamupäiväksi mun mukaan töihin ja sehän tarkotti, etten minä huoneestani mihinkään liikkunu, ku ei sitä haukkuvaa neitiä ois voinu yksin sinne jättää. Ois pistäny koko työpaikan kaikki kerrokset raivon valtaan haukkumisellaan. Vein sen puolen päivän aikaan  Ouluvetiin ja hain neljän aikaan pois. Kotiin tultuamme ja auton takaluukun aukastuamme olin ottamassa sitä syliini, ku vielä vähä hoiperteli eläinlääkäristä tultuamme. No, sehän hyppäski suoraan alas ja juoksi ovelle pitäen aivan ihmeellistä ääntä, vinkui ja vonkui. Kauhia kiire sillä sisälle oli ja ihan ihmettelin, mikä sillä on. Se selvis heti: Luna juoksi suoraan ruoka-astian viereen ja jäi vinkuen sitä tuijottamaan. Eli nälkähän sillä oli ja todella kova. Muut koirat juoksi ulos ja yritin Lunaaki saaha pissalle, mutta se vaan tuijotti ruoka-astiaa. Pakkohan sille oli muutama nappula siitä antaa. Ois varmasti syöny vaikka koko astiallisen, jos oisin antanu :)


Nytpä on siis Lunan hampaat kunnossa. Seuraavaksi on vuorossa sitten Alma, jolla on vielä synnytyksen jälkeiset hammaskivet putsaamatta.

11.1.2017

Ellun uudet ulottuvuudet

Oon jo kertonu, että Lunasta on tullu nuori neiti jälleen. Sehän juoksee lenkillä vauhilla eestaas ja on niiin virkeä muutenki. 

Ja tässä siis Luna :)
Kotona Luna ossaa ottaa rennosti!
Nyt sitte muutamana päivänä lenkillä Elluki on löytäny ittestään tuon virkeyden. Tai sanottasko, että löytäny itestään villin puolen. Eikä se aina niin mukavalta oo minusta tuntunu. Elluhan on yleensä aivan älyttömän rauhallinen ja omasa rauhasaan viihtyvä neitonen. Rapsutusta se kaipaa ja tykkää sylisäki olla. Se on hyvinki tarkka, että saa olla ihan yksin prinsessana mun vierellä tai sylisä.  Siihen ei kukkaan muu tuu, ja jos tullee, hampaat on hyvinki äkkiä esillä ajamasa tuon kutaleen pois.


Ellu niiiin tykkää olla sylisä...
... eikä sitä kukkaan uskalla siinä häiritä :)
Kun pääsen mettän reunaa, päästän koirat vapaaksi ikäjärjestyksesä. Lunalta otan pannan ensin ja se jää seistä törröttään paikalleen. Seuraavaksi pääsee irti Alma, joka aina ja joka ikinen kerta lähtee haukkuen juoksemaan. Seuraavaksi lähtee Ellu, joka hyökkää heti Lunan kimppuun. Se on ihan hirviännäköstä ja -kuulosta hommaa, mutta Luna oikein oottaa, että se tapahtuu. Siinä ne kahestaan sitte muutaman kerran toistensa kimpusa häärivät. Ellu pitää aivan mahottoman pelottavan kuulosta ärinää ja se tekee "tappelusta" niin hirviännäköstäki. Ilman ääntä ois varmaan ihan vaan leikkimistä.

Tämä on siis Ellu, se rauhallinen tössöttelijä...
Viimeseksi pääsee Vincent vapaaksi ja se lähtee ku raketti mettään juokseen. Kun Ellu on hoitanu Lunan, se on ennen vaan jääny jolkottelemaan ja haistelemaan johonki mun lähelle. Nyt se on keksiny, että se säntääki Vincentin perään. Vincenttihän juoksee yleensä mettään, ei siis mee polkuja pitkin. Ja sinne sitte säntää nyt Elluki perrään mahottomasti haukkuen. Ellullahan on todella tunnistettava haukku, semmonen kimakka. Nuo kaks on keksineet, että mettää riittää ja sitä tilaa pittää käyttää hyväkseen. Ellun haukku kuuluu välillä tosi kaukaa. Yleensä oottelen, että tulevat polulle takasi, jonka kyllä jossain vaiheesa tekevät. Mutta kun se Ellun haukku saattaa kuulua aina vaan kauempaa ja kauempaa, pittää tuo pariskunta pyytää jo takasi. Kyllähän ne sieltä tullee aina. Nyt, ku mettäsä on aika pimiää, välillä sitä miettii, että jos häviävät kokonaan, mistä lähen ettiin. Tännään lenkillä hävisivät kolme kertaa ja toooodella kauas. Oottelin, josko tulisivat takasi, mutta itellä sitte meinas kärsivällisyys loppua ja "tänne"-käsky tuli ihan itestään suusta. Ja sieltähän ne takasipäin tulivat. Mutta. Se oli Vincent, joka ekana mun tykö juoksi. Ellu sielä mettäsä vielä haukku jotain, mitä lie. Haukku tuli kuitenki lähemmäs ja lähemmäs, joten kyllä seki sieltä kutsusta tulee. Minähän en nää ku ottalampun loisteen verran etteenpäin, joten nuo koirat pitää tunnistaa joko haukusta tai liikkeestään. No, onneksi se Ellu haukkuu :)

Vincent on niin ihana!
Eikös vain olekin?
Päivällä näkkee hyvin, misä tämä poika huuhkasee,
mutta iltasella se on ihan vähä hankalaa.  Aina huudettaesa on
takasi tullu, vaikka misä viilettää.

Alma on menettäny paikkansa lauman vetäjänä lenkillä. Vincent menee etummaisena ja nyt Ellu seuraavana. Luna juoksee noitten kahen peräsä ja Alma kulkee mun eellä muitten peräsä. Välillä seki saattaa mettän puolelle syyhkästä, mutta takasi tullee. Se juoksentelee itekseen eikä muista juuri välitä. Välillä se käy mua komentamasa ja taas lähtee omille teilleen. Näkyvillä kuitenki ovat Luna ja Alma koko ajan. 

Alma näyttäs olevan kans semmonen lössykkä...
... mutta tässä se syö luuta eikä kukkaan muu koira uskalla
askeltakaan ottaa sitä kohti. Jos sen tekevät, Alma heti hyökkää ajamaan
ne pois.