Normaali arki on alkanut

Niinpä sitten pennut ovat uusiin koteihinsa menneet ja hyvin sinne kotiutuneet. (Laitan myöhemmin kuvia ja tarinaa niistä.) Säihky jäi kotiin, tietenkin. Onhan tuo minun unelmieni täyttymys näin yli 10 vuoden odotuksen jälkeen. Säihkyllä on aivan ihana luonne  ja siinä on muutenkin kaikki, joita olen merletytöltä toivonut: eriväriset silmät, luonnonkorvat, upea rakenne. Eihän tässä ollut hetkeäkään mielessä, ettei se kotiin jäisi. 

Säihky on sosiaalinen ja avoin, oppii nopeasti uusia asioita. On tällä hetkellä vielä leimaantunut Mollyyn enemmän kuin minuun, mutta kun kuljemme kahdestaan eri paikoissa ja harjoittelemme asioita, se ymmärtää, ketä kannattaa seurata. Vetelevät Mollyn kans jo peräkanaa pitkin pihalla ja joskus sisälläkin... Ihana on nähdä, miten Mollyllakin on nyt leikkikaveri, jonka kans leikkiä ja juosta. 

Tässä kuva n. 11-viikkoisesta Säihkystä. Nukkumakuva eilisillalta.

Mollyn kanssa näyttelytreeneissä

Käytiin viime viikolla Mollyn kans näyttelytreeneissä. En siis ollut harjotellu näyttelykävelyä Mollyn kanssa kuin kerran, ja sekin viime kesänä, jolloin halus ehdottomasti kävellä vain mun oikealla puolella. Seisomista maassa ja lattialla kyllä ollaan harjoteltu. Nyt sitten jännitti hieman, miten se kävely siellä kehässä oikein onnistuis. Ja vau, kuinka se mut yllätti! Meni vieressä kuin olis joskus näyttelyissä ollu. Olin niiiiiiin ylypiä tästä tytöstä. 

 

Molly tekee siis ensiesiintymisensä Seinäjoen näyttelyssä muutaman viikon päästä. Lähtee isänsä Eikun omistajan Maaritin mukaan näyttäytymään.

Justus uuteen kotiin

Justus muutti pari kuukautta sitten uuteen kotiin. Olin jo pitemmän aikaa ollut väsynyt sen reaktiivisuuteen sisällä, ulkona ja lenkeillä. Varsinkin lenkit olivat aina todella ahistavia, kun Justuksen piti haukkua ja äristä kaikille vastaantuleville, sekä koirille että ihmisille. Olin sitä lenkittänyt yksin, että pystyin opettamaan sille rauhoittumista, mutta sekin kävi raskaaksi, ku piti usemmassa erässä koiria käyttää. Sisällä se ilmoitti kaikista ja kaikesta, johon muut tietenkin aina yhtyivät. Ei ollu yks tai kaks kertaa, kun säikähin niin, että meinasin saada sydänkohtauksen, kun Justus yhtäkkiä kuuli jotain ja syöksyi heti eteiseen haukkumaan - ja muut perässä. 

Nyt on Justus Päivin luona Oulunsalossa ja nauttii siellä olostaan. Päivi on saanut Justuksen rauhoittumaan lenkeillä ja osaa niin ihanasti viedä Justusta eteenpäin kohti aina vaan yhteiskuntakelpoisempaa shelttiä. Olen niin onnellinen tästä ihanasta kodista, jossa Päivin hoidossa Justus voi niiin hyvin ja on onnellinen. 

Ei pentuja kesälle 😩

Nyt on myös ikäviä uutisia. Meille ei tule kesällä pentuja. Loviisan juoksuja odoteltiin helmi-maaliskuulle. Se yleensä aloittaa heti, kun Unelma-sisarpuolensa on aloittanut juoksut. Tällä kertaa kuitenkin niitä juoksuja vaan odoteltiin ja odoteltiin. Kun Loviisa oli mulla hoidossa viikonlopun, paperiin tuli verta värkkiä pyyhkiessäni. Ja löytyi myös yksi veripisara lattialta. Ajattelin, että nyt ne sitten alkoivat. Odoteltiin viikon verran ja Loviisa tuli meille. Mutta ei minkäänmoisia oireita sillä ollu, ei verta, ei värkin nuolemista, ei tyyräämistä tai hännän kääntämistä. Ei myöskään kotonaan ollut mitään merkkejä näyttänyt. Lopputulema sitten oli, että jäi Loviisa astuttamatta. Odotellaan nyt sitten 8 kk, jos sitten sattuis tulemaan oppikirjan mukaiset juoksut, joita ne on aina tähän saakka olleet.

Muutama violetdreamilainen

Mulla on siis nyt kotosalla 3 shelttiä; Ellu, Molly ja Säihky. Hoitolaisia käy tasaisin välein ja käy onneksi myös kasvatteja omistajineen kyläilemässä 💓 Tässä yksi tällainen hetki. 

Kuvassa vasemmalta: Ellu (Violetdream Divine Lady), Vincent (V. Earl Of Souls), Pekko (V. Hymn To Helios), Zeus (V. Knight In Shining Armor), Molly (V. Plethora Of Dreams), Säihky (V. Quella Star), Loviisa (V. Keep On Exploring) ja Ada (V. Grace To Aurora).