Parempi myöhään...

Nyt on laahannut blogin kirjoittaminen jo turhan pitkään. On ollut kaikenmoista tässä viimeiset viikot, ettei ole ehtinyt ajattelemaankaan blogin päivittämistä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

 Myrsky-pennut uusissa kodeissaan

Myrsky-pennut ovat lähteneet kohti uusia myrskyjä. Tai toivon kylläkin, ettei niitä myrskyjä kovin tule ja nimien vaihdos auttaa asiassa.

Mauri tottelee nyt nimeä Einari. Myös Eikuksi sanotaan, mutta nimessä on kaksi k-kirjainta, Eikku, eikä siis sama kuin isänsä Eiku. Einari meni Vihtorin ja Nestorin kaveriksi ja siellä nyt isot pojat edelleen miettivät, mikä kumma tuo säheltäjä oikein on, joka vie kaiken huomion emännältään. Einari-nimi on niin sopiva tuohon kolmen pojan laumaan. Nimi tuo minulle mieleen vanhan miehen, joka on hyvin mietteliäs, rauhallinen ja hidasliikkeinen. Kun kävin katsomassa Einaria pari päivää sitten, ei siitä rauhallista kuvaa saanut. Säpäkkä poika, joka heilui kuin heinämies. Synnyinkodissaan vielä ollessaan se oli rauhallinen, mietiskelevä, utelias yksinkulkija, jolla oli todella hyvä itsetunto. Varmaan nämäkin luonteenpiirteet uudessa kodissaan ilmi tulevat, kun Einari sille päälle sattuu.  Kuvat Jenni Isoniemi.

On se niin ihanaa, kun Einari pääsi minulle tuttuun paikkaan, jossa tiedän, että siitä pidetään todella hyvää huolta, rakastetaan viimesen päälle ja varmasti saa harrastaakin jotain sille sopivaa lajia. Meillä on Jennin kanssa myös sopimus, että saan käyttää Einaria näyttelyissä.

Einari mitattiin 9 vkon ja 3 pvn ikäisenä ja oli n. 23 cm.

 

 
Martin nimeksi tuli Sisu ja muutti Pulkkilaan. Niin upeasti on jo tämä poika oppinut lähes sisäsiistiksi, osaa pyytää jo uloskin. Remmin päässäkin on Sisu harjoitellut kulkemista ja videon perusteella kyllä toimii todella hyvin. Mitä nyt tienvieren ruohot sun muut välillä kiinnostavat enemmän, mutta niin pitääkin vielä tehdä. Aivan uskomattoman reipas poika Sisu on! Leikkii ja säheltää kuin vaan ehtii.  Aivan ihania videoita olen saanut Sisun touhuiluista ja näkee, että niin on kyllä Sisulla rakastava ja juurikin sille sopiva oma koti. Kuvat Ulla Ojala.
 
2 kk:n ikäisenä tämän pojan säkä oli 22 cm.




Maire tytön tylleröinen lähti Kiiminkiin ja nimensä jäi Maireksi. Olen niiin onnellinen, että nimi säilyi. Saihan se nimensä kauan sitten poisnukkuneen tätini mukaan. Mairella on kaverinaan Hertta-kissa, jonka kanssa on jo tervehdykset vaihdettu ja tutustuttu todella hyvin. Maire on käynyt tutustumassa muuhun maailmaan eikä ole ollut moksiskaan esim. kaupan pihalla kulkevista ihmisistä. Se on myös oppinut olemaan yksin, saa kongiin turvotettua ruokaa muiden lähtiessä töihin ja kouluun. Aivan uskomattoman ihana tyttö Maire on ja koti ja perhe mitä parhain. Rakkautta riittää ihmisillä ja Hertta-kissallakin tälle Maire-tytölle. Kuvat Mervi Kossi.



Hyvin Hertta-kissan kanssa jaettu jo sängyt. Tässä kuvassa Maire nukkuu
Hertan sängyssä...

... ja Hertta Mairen sängyssä.

 
Myrskyluodon Maija oli viikon verran vielä kotona kolmikon lähdön jälkeen, mutta niin vaan löysi juurikin sellaisen ihanan kodin, jota hänelle toivoinkin. Asiat kun tuntuvat aina jotenkin menevän tavalla, mistä itse haaveilee. Sirpa tuli tuttunsa kanssa katsomaan Maijaa viikko sitten sunnuntaina ja niin vaan rakastui Maijaan heti. Ei tarvittu montaa käyntiä eikäpä miettimisaikaa, vaan Maija sylissään lähti ovesta ja vei sen mennessään uuteen kotiin. Maijasta tuli Alisa - ihana nimi - ja kaverinaan sillä on Onna (on Ellun siskon tyttö, eli samaa sukua molemmissa) sekä Halti eli on leikittäjiä valmiina. Alisakin on todella reipas, upposi uuteen kotiin kuin olisi siellä aina ollut. Alisa ottaa kontaktia todella hyvin, nukkuu yöt ja käy alustalla yöllä, jos ei ulos pääse. Kyllä osaa olla helppo tyttö kouluttaa ja kasvattaa! Kiitos, Sirpa, kun annoit Alisalle ihanan kodin. Kuvat Sirpa Lesonen.



    

Ja Mielikki, josta tuli Molly, jäi kotiin kasvamaan. Kovasti nämä kaikki sisarukset ovat samanlaisia luonteiltaan. Kun muitten pentujen omistajat kertovat pennuistaan, tuntuu, että kertovat Mollysta. Molly on aivan ihana pieni säheltäjä. Se osaa rauhottua, mutta virtaa löytyy, kun sitä tarvitsee. Yksin leikkii suurimman osan ajasta, Ellu ja jopa Justuskin ovat kuitenkin innostuneet leikkimään sen kanssa. Almakin saattaa omaan tyyliinsä sitä haastaa leikkimään, mutta sen tyyli on sellainen, että Molly jopa pelkää sitä. Alma siis haukkuu vaan ja menee etupää alas, mutta kun on paljon isompi kuin Molly, johan semmonen näyttää pelottavalta. Molly, ja luulen, että kaikki muutkin sisaruksensa, on oppinut aivan älyttömän nopeaa nimensä sekä tänne-käskyn. Ulkona voi touhuta jotain kauimmaisessa nurkassa ja kun huudan joko "Molly" tai "tänne", se jättää kaiken kesken ja juoksee luo. Ja on oppinut sellaisen, että kun pissaa ulos, tulee suoraan luokseni hakemaan palkan siitä. Molly nukkuu yöt tosi hyvin, pissailee vain pissa-alustalle, jos en ulos sitä ehdi viedä. Kakat saattaa napsasta suuhunsa, jos en huomaa. Mutta siis aivan uskomattoman helppo ja ihana pentu! 

Molly 9 vkoa 3 pv 22 cm


Molly tuijotti itseään peilistä piiiiiitkään ja kun liikahti, alkoi haukkumaan.


Olen niin ylpeä ja onnellinen tästäkin pentueesta. Kaikki saivat parhaan mahdollisen kodin ja ovat niissä käyttäytyneet kuin pennun pitää käyttäytyäkin 😉 Olen jopa hämmästynyt, kuinka hyvin ne ottavat kontaktia ja tulevat kutsusta luo. Toivottavasti ne korvat eivät katoa, kun kasvavat. Mutta helppoa on näitä kasvattaa ja kouluttaa!

Ja mitäs sitten ennen luovutusta


Todella helppo pentue tämä oli, vaikkakin välillä aika äänekäs, jopa nukkuessaan. Einarilla oli jo pienenä tapana nähdä todella äänekkäitä unia. Heräsin niihin aina ja piti käydä katsomassa, onhan kaikki kunnossa. Sehän oli myös se vaeltelija, joka jo muutaman päivän ikäisenä herätteli minua, kun ei löytänyt tissille tarpeeksi nopeasti. Toivottavasti tästä kärsimättömyydestä pääsee eroon 😉 Muuten olivat todella helppoja eivätkä saaneet mitään pahempaa tuhoa aikaan. Muutamasta kirjasta en nyt välitä, se kuuluu homman nimeen, että niitä revitään. Omaa laiskuuttani en vaan saanut laitettua aitausta tms. lattiatasossa olevien kirjojen eteen. 

Mutta. Käytin maanantaina 3 vkoa sitten pennut Kamussa tarkastuksessa ja sen jälkeen seuraavana päivänä alkoikin sitten aikamoinen urakka, kun kaikilla oli ripuli. Eikä mikään tavallinen lörtsykakkaripuli, vaan ihan ruutina se niiltä tuli. Keskiviikkona oli yksi ruokailu, ettei kukaan syönyt, ja sinä päivänä meni ruoka muutenkin huonosti alas. Mutta vain tämä yksi päivä oli sellainen. Kaikki olivat muuten normaaleja, reippaita ja vauhdikkaita. Vettäkin joivat ja ruokaankin sitä aina lisäsin.
 
Kaksi ensimmäistä päivää syötin niille Enteromicroa, joka ei auttanut ollenkaan. Ruutaukset sinne tänne vaan jatkuivat. Soitin Suniin ja ohjeeksi sain syöttää Zoolacia ja vaihtaa ruoka suolistoystävälliseen Royal Caninin ruokaan. Ja sehän sitten auttoikin asiaan ja parissa päivässä kakat kovenivat ja alkoivat näyttämään normaaleilta. Eka luovutuspäivä siirtyi kahdella päivällä, ja sunnuntaina, 3 päivää Zoolacin syöttämisen jälkeen, kaikkien kakat olivat normaaleja, ja uudet omistajat saivat vihdoin tulla hakemaan omat pentunsa. 
 
Mietin, mistä ihmeestä tuo ripuli olisi voinut saada alkunsa enkä muuta syytä keksinyt kuin että saivat jonkin pöpön Kamussa pentutarkissa. Kun ilmottauduin, kysyin, mihin huoneeseen pentujen kanssa mennään, vastaanottoapulainen sanoi, että "sinne vaan istumaan". Yleensä siis aina saadaan oma huone, jossa saa rauhassa laittaa tipat eivätkä pennut joudu muiden koirien keskelle. Yhtäkkiä ja vauhdikkaasti, kun siinä tippoja pentujen silmiin laitoimme, tuli hoitaja ja sanoi, että pitää tulla huoneeseen odottamaan pentujen kanssa. Eli hoksasivat ehkä yhtäkkiä, että pennut pitää saada suojaan muilta koirilta. Nythän on ollut Oulussa (joka on näköjään jo levinnyt muuallekin Suomeen) kova ripuli, johon on kuulunut myös veriripulia. Epäilen, että Kamussa on sellaisia koiria ollut odotushuoneessa ja pennut ovat sieltä saaneet tartunnan. En siitä Kamusta kysellyt, vaan hoitelin vaan tautia pennuilta pois. Kovaa lattioitten pesemistä tuo viikko oli, pissa-alustoja meni pakettikaupalla. Aamun aloitin pissa-alustojen keräämisellä, kakkojen ja pentujen pesemisellä. Sen jälkeen lattioiden pesu vähintään kahteen kertaan, että sai hajun pois. Mutta onneksi tästä kaikesta selvittiin ja pennut ovat terveitä.
 
 

Ai niin, pentutarkastuksessa ei kenelläkään pennulla ollut huomautettavaa ja pojillakin oli pallurat siellä missä pitääkin 💗
 

Kuvia 7-viikkoisista

Nämäkin kuvat ovat jääneet laittamatta, joten laitanpa nyt. Pikkasen oli haastetta saada nämä seisomaan, eivätkä kaikki ole niissä edukseen, mutta suuntaa-antavia kuitenkin.


Alisa (Maija)
 

 
 
Maire
 


 Sisu (Martti)
 



Einari (Mauri)



Molly (Mielikki)



Vanhukset Alma ja Luna


Ettei nyt menisi kuukautta ilman lääkärissäkäyntiä, Almalla pääsi pissat sisälle useampaan kertaan ja pissaili ulos usein. Sain ajan Herttaiseen seuraavan päivän aamulle ja sinne ajettiin sitten pissapurkki mukanamme. Almalta kuunneltiin heti ensimmäiseksi sydän ja sepä antoikin heti toisenlaisen tuloksen kuin koskaan ennen. Sydämestä kuului "systolinen 4/6 sivuääni, joka kuulosti jo vähän siltä, että voi olla vasemmalla eteislaajentumaa", johon Alma sai sydänlääkkeen. Muuten ei löytynyt tässä tutkimuksessa syytä pissankarkailulle, mutta tulehdusarvo oli koholla. Syyksi Anu epäili pissatulehdusta ja Alma sai antibioottikuurin.

Aloitin sydänlääkkeet heti iltasella ja kahden päivän päästä Alma oli kuin toinen koira. Ei enää vain maannut ja nukkunut, vaan juoksenteli pihalla ja leikki jopa pentujen kanssa. 

Saas nähdä, miten tässä eteenpäin mennään. Tänään taas Almalla on makuupäivä, on jotenkin apea. Pitää seurata, mitä tuleman pitää. Lunallakin on välillä kakomista enemmän kuin ennen, ja sillähän on se epilepsialääkityskin. Pirteitä ovat mieleltään, mutta kroppa ei ole enää entinsensä. Enemmän kuin kerran päivässä tässä miettii, millon on vaan päästettävä irti ja annettava heidän päästä lepoon.


Alma (14 v .) ja Luna (15 v 5 kk)

Justus ja Ellu

Ja olihan Justuksellakin oksennustauti, tai mikä lie olikin. Oksensi aamulla kovasti, tyhjähän se maha kuitenkin oli.  Viimeisissä oksennuksissa oli veripilkkuja. Ei syönyt ja oli apea. Annoin varalta Promaxia ja iltapäivällä jo oli pirteä itsensä. Illalla söi hyvällä ruokahalulla eikä sen jälkeen enää ole oksennellut.  Mikä lie tosiaan tuokin oli. Huolestuin noista veripilkuista, mutta ne saattoivat olla siitä, kun oksennus ärsytti kurkkua ja muutakin. 
 
Tässä tämä herra hieronnan jälkeen. Uni maistui 💗 



Ja laitanpas myös Ellusta kuvan. Sehän hoiti näitä pentuja kuin omiaan. Tässä makoilee yhden satsin kanssa ja pitää huolta pentujen unesta 💗



Kommentit

Jackpot City sanoi…
Your post was a fantastic blend of informative and thought-provoking content.
Anonyymi sanoi…
Onko kenneliinne suunnitelmissa blue merlen värisiä pentuja?
Anonyymi sanoi…
Milloin seuraavat pennut ja missä väreissä? <3