Kohta viisviikkosia ollaan

Tässä istuskelen sohvalla ja naputtelen tekstiä, kun pennut juoksentelevat pitkin lattioita. Kotia on valloitettu jo ihan täysillä. Äskettäin kuului jostain haukkumista ja ulvontaa ja poijaat siellä makkarissa etsivät tietä takaisin olohuoneeseen. Uusi maailma taisi jännittää. Pikkuhiljaa lähtevät olohuoneesta - hiljaa kun osaavat sipsuttaa - ja kun alan laskemaan viiteen, aina joku on hävöksissä. Etsiessä saattaa yksi tai kaksi löytyä jostain ihan muualta. Tai olla löytymättä, jolloin pitää pistää järeämmät aseet peliin ja kutsua "pieni, pieni" ja varmasti heti hukkaan menneetkin löytyvät, kun luulevat saavansa ruokaa. 

Maire leekaa

Maire 💖

Tässäpä vielä video, kun purskahtivat pentuaitauksesta:

Pentuaitaus on siis otettu pois, mutta sänky parilla laidalla on vielä paikallaan ja sinne useimmiten keräytyvät nukkumaan kaikki. Ellusta on tullut kunnon varamamma jälleen kerran ja se odottelee sängyssä "vauvojaan" tulevaksi. Jos eivät älyä tulla, Ellu käy kuonolla huomauttamassa, että "hei, nyt teidän tulee tulla äidin luokse kotiin nukkumaan". Kun aitauksen aukaisin viime torstaina, Ellu hyökkäsi heti sänkyyn ja oli aivan kuin olisi synnyttänyt pennut. Läähätti ja kuopi sänkyä, nuoli pentuja ja siirteli niitä lähemmäs. Loviisalle Ellu on antanut luvan imettää, mutta siinäpä taitaa Loviisan homman nyt olla (ja taitaa olla onnellinen siitä, ainkin niin nautinnollisesti makoilee kaukana lapsistaan 😉). No, jonkun päivän tuo kestää. Ei Ellu jaksa kohta kiinnostua pennuista ollenkaan. Että sellainen varamamma.

 

 

Pennut ovat saaneet ruokansa nyt jo useamman päivän omista astioistaan, kun ei kertakaikkiaan sama kuppi enää ole hyvä vaihtoehto. Ei ikinä ehdi nähdä, kuka saa ruokaa ja kuka ei. Varsinkin Mauri ehtii lurpsauttaa monen ruuan ennen kuin toiset edes hajua ehtivät haistaa. Nyt menee ihan hyvin siihen saakka, kun Mauri ja  Martti ovat ehtineet syödä. Nämä poijjaat eivät kauaa kuppia tyhjennä ja sitten onkin kiire jo toisten kuppeja tyhjentämään. Joka pentueessa on aina yksi tai kaksi tällaista eikäpä tuota laumaa koskaan voi jättää yksinään syömään. Kaikista on pidettävä huolta, että ruokansa saavat. Ja nythän on siis siirrytty syömään keittiöön. Kerran vain niille annoin ruuan siellä ja seuraavalla kerralla oli jo pari kyttäämässä ja odottamassa, kun ruokaa kuppeihin laitoin. Kovin ovat nopeaoppisia 😉

Vieraita on käynyt  pentuja lällyttelemässä ja mukavasti ovat pennut kaikki vastaan ottaneet. Vielä ei ole kukaan joutunut pikku hampaiden puremaksi, mutta sekin aika vielä koittaa. Mun varpaita kyllä ovat purreet jo kipeästikin, mutta minähän kuulun laumaan, joten pentujen mielestä minulle voi tehdä mitä haluaa. Lapsienergiaakin ovat saaneet haistella ja Wäinö saanut jo pentua sylissään pitää.

Vähän Wäinöä jännittää, mutta hyvin se Maija sylissä pysyi.
Vai onkohan se Martti...

Kaikenlaisia kuvia viimeisiltä kolmelta päivältä:

Ellu huolissaan, kun "pentunsa" yrittää väärästä paikasta ulos,

Maire ja Mauri tutkimusmatkalla. Kohta Maire tuossa jo kokeili hampaitaan farkkusaumaan.

Mauri-poika se on kova vaeltelemaan edelleen. Ensimmäisenä meni takkahuoneeseen, kun muut
vielä haistelivat aitauksen vieressä.

Mielikistä on löytynyt kunnon öykkäri. Tykkää hyökkäillä toisten kimppuun ja jos sen kimppuun joku käy, aivan mahoton murina vaan kuuluu. Muuten se on niin lutunen.

Mielikki ja Mielikin enkelit Maija ja Maire.

"Ja nyt tuut sieltä kotiin ja heti. Oon ootellu sua sängyssä vaikka ja kuinka kauan!"
Ellu antamassa Maurille kurinpalautusta.

"Ootko ihan varma, että uskallat tulla vielä lähemmäs!" Alma ei aina välitä, kun pentu
hakee läheisyyttä. Tästäkin piti Mielikin lähtä nopeasti muualle.

Oiskohan tämä vaikka Mauri 😉

Nyt menikin Alma ihan itse ensin haistelemaan. Maire miettii, onko parempi olla vain täysin
paikallaan.

Nukkumisasentoja

Martti pystykorvineen.

Ketähän se nyt niin ujostuttaa.

Lunan kans jälleen eläinlääkäriin...

Luna oli torstai-iltana outo. Nukkui, ei syönyt innolla ja lopulta iltamyöhään oksensi kaikki ulos. Ei haukkunut, nukkui vaan. Perjantaiaamuna Luna oli jo todella naatti, nukkui vaan. Aloin soittelemaan eläinlääkäriasemille, jos jossain sattuisi olemaan vapaita aikoja. Neljännessä tärppäsi. Herttaisesta saimme päivystysajan heti kymmeneltä. Kantamalla piti Luna autoon viedä, mutta kun Herttaisen edessä avasin häkin, Luna hyppäsi häkistä jälleen,  kuten usealla aikaisemmalla kerrallakin, haukkuen alas ja häntäkin pystyssä. Oli kuitenkin iso huoli siitä, joten mentiin tutkimukseen. Verikokeissa oli urea-arvo hiukan koholla, muuten ei mistään löytynyt mitään vikaa. Kohtuleikkaushan oli ollut edellisellä viikolla, joten ajattelin, olisiko siitä jotain jäänyt, vaikka niin hyvin siitä toipuikin. Anu ei kuitenkaan uskonut, että se olisi syynä. Luna sai antibiootit, pahanoloestolääkityksen sekä Antepsinia. 

Kotiin tultuamme Luna söi nappulaa, kävi ulkonakin. Haukkumista ei vielä kuulunut, häntä pysyi alhaalla ja nukkumaan sillä teki mieli. Yritin saada lääkkeitä alas, mutta ei siitä mitään tullut. Laitoin lääkkeen kurkkuun asti ja kuvittelin sen menneen alas. Toiveajattelua! Aina se vaan Luna sai sen tulemaan ylös ja lattialle. Neljännen yrityksen jälkeen annoin periksi. Murskasin tabletin, laitoin jauhelihan sekaan - ei syönyt. Laitoin juuston sisään - ei syönyt. Laitoin kinkkuviipaleen sisään kunnolla piiloon - ei syönyt. Laitoin jauhelihaa kuppiin, murskatun lääkkeen, vettä ja sekoitin - ei syönyt. Ihan sula mahottomuus oli tuo antibiootti sille sisälle saada, joten ajattelin kokeilla seuraavana aamuna uudelleen. Samat tulokset! Antepsinin sain alas, kun ruiskutin poistetun hampaan välistä suuhun, mutta sekin onnistui vain kerran. Luna siis pitää suunsa todella tiukasti kiinni, kääntelee päätään niin, ettei yksinkertaisesti sinne mitään saa.

Lauantaiaamuna Luna jo söi, kun olihan se jo toista päivää ollut melkeinpä ilman ruokaa. Lunan mielestä ei varmaan ollut syönyt vuoteen. Vielä kuitenkin nukkui paljon, ulos piti viedä houkutellen eikä oikein välittänyt mistään mitään. Pikkuhiljaa iltaa kohden alkoi kuitenkin kulkea jo mukana kuten ennenkin eli seurasi vessaan 😉 Vielä ei kuitenkaan haukkunut entiseen malliin ja se häntäkin tahtoi roikkua. Sunnuntaiaamuna oli todella ihana yllätys, kun herätessä nousi haukkumaan ja sitähän sitä jatkui vanhaan malliin. Häntäkin nousi ja seuraili minua haukkuen. Ja söi kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut ja haukkui vielä lisääkin. 

Nyt on jälleen Luna ollut viikon verran täysin oma itsensä. Kovastihan se nukkuu, mutta sitä se on tehnyt viimeiset vuodet. Yhden epilepsiakohtauksen sai to-pe yönä, mutta tämä oli vasta kolmas 4 kk:n aikana. 

Haltilta terveisiä

Sain jälleen aivan ihania kuvia Haltista (Violetdream Jackie Brown) ja tässä niistä yksi. Haltihan on agilityssa FI AVA FI AVA-H ja aivan upea se siinä lajissa onkin💓Kuvan on ottanut Haltin omistaja ja ohjaaja Sari Alamaunu.