Uutta elämää kohti

Useampi kuukausi on kulunut siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut. On tässä tapahtunut monenlaista ja prioriteetit elämässä heittäneet pikkasen päälaelleen. Koirat ovat edelleen siellä yläpäässä, mutta olen nyt laittanut itseni ihan ensimmäiseksi. Se, mikä kaikilla pitäisikin olla automaattisesti ensimmäisenä.

Suurin muutoshan on se, että olen nykyään työtön. Kaleva Median yt-neuvottelut tammi-helmikuussa koskivat minua niin, että sain irtisanomisilmoituksen - yli 30 vuoden työuran jälkeen. Osasin sitä odottaakin, sen verran muutoksia oli talossa tehty ja tulossa oli. Enkäpä ole hetkeäkään ollut  suruissani, että työt loppuivat. Olin jo jotenkin nähnyt sen kaiken eikäpä enää työelämä ollut sitä, mitä halusin. 

Nyt siis olen uuden elämän edessä, ollut jo helmikuun alusta saakka. Mielessä on kaikenlaista uutta, mitä elämässä haluan tehdä, ja pikkuhiljaa niitä kohden tässä kuljen. Aamuisin on aivan ihana herätä - ei kellonsoittoon - hitaasti ja samalla mietiskellen, mitä sitä päivän aikana tekisikään. Ja vaikka jotain keksiikin, voi aina myös muuttaa suunnitelmia. Aikaa kun on vaikka ja mihin. 

Aloitin syksyllä paussille laittamani eläintenhoitajan koulutuksen uudestaan heti helmikuussa. On kyllä ollut aivan ihana opiskella alaa, josta aika paljon jo tietääkin, mutta aina uuttakin tulee. Opiskelumotivaatio on kyllä huipussaan. Tämä koulutus on siis minulle räätälöity, eli opiskelen vain koirajutut, en esim. maatalousasioita tai muita eläimiä. 

Opiskelen myös kaikenlaista muutakin omaksi ilokseni. Nyt kun on tosiaan sitä aikaa tehdä just sitä, mikä eniten innostaa ja kiinnostaa.

Katse taaksepäin

Mitähän kaikkea sitä onkaan tämän vuoden aikana tapahtunut...  Kovasti on kiireitä ja hommaa ollut, mutta kun taaksepäin ajattelee, en kyllä muista ollenkaan, mitä sitä onkaan tullut tehtyä ja mitä on tapahtunut. Piti ottaa ihan kalenteri esiin, että saa palautettua mennyttä mieleen.

Tässä kuitenkin meidän lauma tällä hetkellä; Alma, Luna, Justus ja Ellu.

Lunaa ei huvittanut lähteä lenkille, joten käytiin neljästään

Maya, Sylvi ja Ippu

Aloitetaanpa Mayan (V. No On Like You) kuulumisilla. Tuo tyttö on ollut ilo silmille ja mielelle. Aivan ihanan luonteinen ja nopeaoppinenkin. Osan Justuksen ikävänpuoleisista toiminnoista on ottanut ilolla vastaan ja hyvin ne oppinut. Mutta on se niiiiin ihana.

Nyt Maya on kuitenkin uudessa kodissa Sylvin (Shadeland You Could Be Mine) kaverina. Sylvin kaverina oli aina Ippu, ihana Ellun tyttö, jolla virtaa riitti. Ipulla todettiin maaliskuussa pahanlaatuinen ja nopeasti leviävä melanooma. Ippu pääsi kivuistaan ja Sylvi jäi yksin ja masentui. Piitu kyseli, jos joku meidän koirista voisi tulla viikonloppukaveriksi Sylville ja Mayahan oli siihen enemmän kuin sopiva. Niin sitten kävi, että Sylvistä ja Mayasta tuli ystävykset ja Maya jäikin sinne asumaan. 

Ippu, Violetdream Fit For A Queen, 15.8.2015 - 12.3 2023 💔

 

Ippu oli aivan ihana vauhtityttö, jolla oli suuri sydän. Se tykkäsi kaikesta ja kaikesta, oli kaikessa mukana innoissaan. Vauhtia tosiaan riitti vaikka muille jakaa. Ippu jäi pentuna kotiin, on siis Ellun ja Loren tyttö, mutta kun sen vauhti oli liikaa muulle laumalle, muutti Piitun luo asumaan. 

Sylvi tuli minulle sijoitukseen. Mutta kun sekin laumassa villiintyi laumassa, mm. niin, ettei Ellu lähtenyt ulos enää sen pihalla ollessa, ja sekin muutti Piitun luokse Ipun kaveriksi. Nyt sitten Sylvillä on kaverina Maya.

Kova ikävä jäi, kun Maya lähti, mutta ratkaisu oli Mayankin kannalta se paras, kun saa nyt enemmän huomiota ja vielä leikkikaverin. Ihanasti siellä on nyt mennytkin. Molemmat ovat onnellisia, sekä Maya että Sylvi.

Ystävykset Maya ja Sylvi
Kuva Pia Hakasalmi

Maya vielä meillä. Katseleekohan tulevaisuuteen ja näkee siellä uuden kodin...

Loviisa ja Unelma

Nämä tytöt ovat olleet meillä useaankin otteeseen kyläilemässä. Loviisa (V. Keep On Exploring) ottaa kaiken irti, kun meille pääsee. Se jaksaa ulkona haukkua kaikkea eikäpä ota kuuleviin (vai ovatkohan edes niitä...) korviin, kun sitä yrittää hillitä siinä. Katso-kontakti pitäisi sille opettaa, mutta aina jää se tekemättä. Unelma (V. Jane Marple) saattaa alkaa myös haukkumaan, mutta se on kyllä niin ihanan kuuliainen ja kiltti, että lopettaa, kun asiasta huomauttaa. 

Nyt odotellaan Loviisan juoksuja. Unelma on juuri aloittanut ja kohta varmasti tarttuu Loviisaankin. Tarkoitus onkin Loviisa astuttaa ja toivon mukaan meillä on kesän lopulla trikki-merlepentue piipittämässä pentulaatikossa.

Hilja

Mayan sisko Hilja (V. Needles And Pins) on käynyt mätsäreissä ja hyvin siellä on menestynytkin. Hilja tulee esiintymään myös Oulun heinäkuun näyttelyissä jompana kumpana päivänä.

Minä niiiiiin tykkään tästä Hiljasta. Ja kukapa ei tykkäisi tuosta ihanaluonteisesta tytöstä

Hilja palkintoineen.
Kuva Siiri Puranen

 

Justuksella ja Topilla jälkeläisiä

Justuksella kävi Hertta-tyttönen maaliskuussa kyläilemässä. Kovasti Justus tytöstä tykkäsi. Kulki perässä nokka Hertan takapuolessa ja aina meni viereen makaamaan, kun Hertta otti tirsoja.

Hertan käynnin seurauksena Justuksesta tuli viime viikonloppuna isä kahdelle tytölle (merle, trikki) ja yhdelle trikkipojalle. Aivan uskomattoman ihania pentuja pentulaatikossa nyt makoilee Hertan hoivaamana. Justus ei voinut olla vähempää kiinnostunut isäuutisestaan, mutta kyllä se varmaan syvällä sydämessä on onnellinen. Ainakin pitäisi olla 😉

 

Topistakin tuli isä huhtikuun alussa. En tiedä, miten on ottanut uutisen vastaan, kun asuu Annin ja Anssin kanssa Haminassa, mutta kuvittelisin, että samalla tavalla kuin Justuskin. Aivan ihana pentue siellä etelässä kasvaa ja jo kovasti leikkiikin: trikkipoika ja 2 trikkityttöä ja yksi soopelityttö. 

Tässä onnellinen Topi-isä.

 

Topi ja Veikka

Topi (V. Mister Mysterious) ja Veikka (V. Let Me Fly) ovat näyttäytyneet useissa näyttelyissä tänä vuonna ja aivan upeasti heillä on mennyt. Varsinkin Veikka on saanut SA:ta ja nappasi itselleen 7.5. Salon näyttelyissä SERTin! Vähän kait kasvattajaa itketti, kun tieto tästä minulle tuli. Kyllähän minä tiesin jo pienestä riehuja-Veikasta, että upea siitä tulee ja näyttelyissä menestyy, mutta on se niin ihana yllätys, kun se tapahtuu. Ja kyllä se Topikin sieltä vielä menestyksen makuun pääsee, kunhan aikaa ja näyttelyitä kuluu.

Kiitos täydestä sydämestäni Annille ja Anssille poikien näyttelyurasta ja kaikesta, mitä heidän eteen teette 💓 

Veikka AVO ERI AVK1 PU2 SERT 💕

Veikka, iiik 💕

Ihana Topi 💕  Karvan kasvua odotellaan.

Topi The Captain 

Nämä poijaat ne jaksaa pitää hauskaa.

 

Caro ja Oskari

Viime viikonloppuna meillä oli hoidossa pohjoisesta Caro (V. Cadillac, Luna&Valo, 10 v) ja Oskari (V. Grace To Aither, Alma&Remu, 7 v). Olivat jälleen kuin aina olisivat meillä olleet. Justus ei tykännyt ollenkaan Oskarista, joten menikin sitten Katin, Unelman ja Loviisan luokse rauhottumaan. 

Caro äitinsä Lunan kanssa.

Caro 10 v

Oskari 7 v

Oskari on kyllä aivan upean värinen!

Tässä Oskarin sisko Ada, joka myös on tummunut ja värinsä on aivan upea.

Meijän lauma

Meijän laumassa on siis neljä tällä hetkellä; Luna, Alma, Ellu ja Justus. Naurattaa ihan, kuinka tuo määrä muuttuu aina välillä, mutta lopulta on aina nämä neljä kotona. Moni asia vaikuttaa siihen, että jääkö pentu lopullisesti kotiin. Syitä ovat usein koko ja levottomuus laumassa. Maya puolestaan lähti auttamaan Sylviä toipumaan Ipun lähdöstä. Katsotaanpa nyt, kauanko tämä määrä säilyy, kun Loviisalle suunnitellut pennut ovat syntyneet 😉

Ellu ja Justus voivat hyvin. Justuksella on välillä mahan lurinaa eikä syö, mutta menee pian ohi. Näyttää siihen vaikuttavan se, jos saa jotain ylimääräistä nappulan lisäksi. Justus on ollut mukana koulussa kanssani ja olen kyllä ollut ylpeä, miten hyvin se siellä käyttäytyy.

Ellukin pääsi kerran mukaan kouluun. Opeteltiin noseworkia ja kyllä molemmat oli päheitä.

 

Alman nivelrikko on mennyt eteenpäin. Se on saanut nyt yli puoli vuotta Librela-kipupiikin, joka on auttanut ja lenkeilläkin on voinut käydä. Nyt Alma on kuitenkin alkanut nilkuttamaan vasenta etujalkaansa jo 1,5 viikon päästä piikistä. On saanut Rimadylia, joka on kipuun auttanut. Lenkit on olleet lyhyitä, mutta vielä se kuitenkin sielläkin juoksee, vaikka nyt ei kiire ole minnekään ollut. Pitää se nyt käyttää tarkistuksessa lääkärissä, että tietää, mikä nivelrikon tilanne on tällä hetkellä.

 

Luna täytti 15 v huhtikuun 29. päivä. Se on hyvävointinen, mutta oli välillä todella alamaissa, ei juuri muuta tehnyt kuin nukkui. Nyt on kuitenkin taas pirteä ja haukkuva oma itsensä. 

Lunalla oli joskus 5 vuotta sitten epilepsiakohtaus, jota tutkittiin, mutta syytä ei löytynyt. Nyt sai tammikuussa kohtauksen, seuraavan huhtikuussa ja toukokuussa on saanut jo 3. Pienempiä kohtauksia (pää liikkuu ihan vähän, etujalat heiluvat) on ollut joitakin. Lääkärissä sen käytin viime keskiviikkona ja lääkäri sanoi, että voi olla aivokasvain. Kuulemma vanhemmalla koiralla rajut epilepsiakohtaukset ovat 90 % aivokasvaimen ja 10 % epilepsia syynä. Lääkäri pelotteli minua eutanasialla ennen kuin oli Lunan nähnyt. Kun sitten Lunan näki, sen reippaus oli sitä luokkaa, että uskoi, että vielä mennään eteenpäin ihan rauhassa. Luna sai estolääkkeen, jota nyt olen antanut muutaman päivän. Viimeisin kohtaus Lunalla oli euroviisuiltana, sen jälkeen ei ole rajuja ollut. Jospa tässä saadaan hengähtää ja uskoa, että Luna vielä jaksaa haukkua pitkään tulevaisuuteen. 

Luna (Jelisan Bella Luna) 15 vuotta 💕

Pitää vielä laittaa tämä kuva Lunasta. On otettu Oulun kv-näyttelyissä 10.7.2010, jossa sai ensimmäisen sertinsä, CACIBin ja oli  ROP. Kuvan on ottanut Tarja Nevalainen. Seuraavana päivänä Luna oli PN2 ja sai heti perään toisen sertin. 

En ole koskaan pystynyt Lunaa kehässä käyttämään itse, kun nosti häntänsä kuin pystykorva kanssani. Lillebergin Päivin ansiosta nämä kaksi sertiä Luna sai. Ehkä olisi jo aikapäiviä sitten ollut MVA, kun vaan olisin saanut opetettua sen hännän kannon sille. Harjottelin harjottelemasta päästyäni ja lopulta Päivi oli se ainoa, joka sai kehässä hännän pysymään alhaalla.