Pennut päivää vaille 7 vkoa

Onpa kyllä aika menny lentämällä tämän seitsemän viikkoa! Päivä hurahtalee ohitte pentuja syöttäen (4 krt/päivä), kakkaa keräillen sisältä ja ulkoa, pissoja pesten, pissa-alustoja vaihdellen, lattioita pessen (pari kertaa per päivä), ulkona käyttäen usiamman kerran päivässä ja sielä niitten peräsä juosten, kun jollakulla on aina jotain ihme juttuja suussa. Vauhtia on pentujen kans on siis riittäny. Siihen kun vielä laittaa aikuisten shelttien ulkoiluttamiset (pitkät lenkit jääny vähemmälle), ei ole mikään ihme, että hoksaa vasta iltapäivällä, että kannattais varmaan itsekin jotain syödä. Työpäivinä on ollu haastetta sovittaa työnteko ja pennut yhteen. Silloin kyllä osaavat olla suht rauhallisia, kun isotkin suurinpiirtein nukkuvat työpäivän ajan. Ulkoilut jää kahteen kertaan, mutta illalla sitten on otettu takaisin. Takaovi on auki ja pääsevät nurmikolle telmimään ja käyn tasaisin väliajoin niitä siellä katsomassa. Yllättävän hyvin, ainakin vielä, ovat siellä olleet eivätkä ihan mitä vaan suuhunsa laittele. Leikkimistä ja juoksemista näyttää se tekeminen ulkona olevan. 

Nyt ovat kaikki myös mun perään. Ulkoa tulevat "pieni, pieni"-höpötyksellä heti juosten sisälle ja odottamaan multa rapsutuksia. Jos jollekulle sisällä alan lepertelemään, koko porukka on kohta kimpussa, Sanelma ja Hellä syliin kiiveten. Sanelma on aivan mahoton pusuttelija. On myös mustasukkanen, jos joku yrittää mun syliin tulla ja hyökkää moisen uskalikon kimppuun. Aamulla on mukava, kun tulee makkarista pois, kun kaikki viisi seuraavat jalkoja ja töpöttelevät keittiöön perässäni. Hetken istahdus, kaikkien rapsuttelu ja sen jälkeen saavat ruuan.

Ruokailuun tullaan vaikka pihan äärimmäisestä nurkasta ja siihenkin toimii vain "pieni, pieni" -huutelu. Ja kaikki odottavat nätisti, että laitan ruuat kuppeihin ja lattialle. Ihmeen sievästi syövät kaikki omista kupeistaan, ei oo tappelua tai toisen kupille menoa vielä näkynyt. No, pari kertaa Sanelma on yrittänyt syödä toisen ruokaa, kun omansa on kitusiinsa napsinut.  

On tämä pentue kyllä aivan ihana! Jotenkin niin rauhallisia ovat ihan syntymästä saakka olleet. En ole joutunut yhtenäkään yönä heräämään outoihin vinkuiluihin tai tappelun ärinöihin. En siis tiedä, nukkuvatko ne vai mitä hommaavat. On kyllä helppo uusiin koteihin nämä luovuttaa. Paitsi Hellää. Se jää kotiin.

Eihän näistä kunnollisia kuvia saa kuin videolle. Sen verran kovia menijöitä kuitenkin ovat. Mutta jotain kuitenkin aina välillä kameraankin sattuu.

Ufi kylässä

Ufi kävi eilen Emilian kanssa tutustumassa pentuihin. Voi että se oli onnellinen, kun sai niitä haistella ja ulkona olisi halunnut leikkiäkin. Harvoin aikuinen koira ottaa heti pennut noin hyvin. Juoksenteli niiden kanssa pihalla, yritti leikkiäkin, mutta tuollanen n. 45 cm säkäinen poika hiukkasen pelotti pieniä, kun leikkiasentoon meni. 

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä, sisällä otettuja.

Brunon (Unto) ja Sanelman hellät hetket, joita varamamma Ellu seuraa.

 Emilia otti muutaman kuvan Hellästä ja Hiljasta. Tässä pari niistä.