Rauhotuinpa vihdoin jotain kertoilemaan

Istahinpa pitkästä aikaa ihan kunnolla paikalleni ja avasin bloginkin. On mennyt aika tavalla taas aikaa, kun viimeksi oon saanu keskityttyä kirjoittamiseen. Mutta ehkä nyt on sitte se hetki.

Topi

Topi lähti Haminaan ja olen niin onnellinen, kun se on niin onnellinen Veikan ja uuden perheensä kanssa. En enää ikävöi samalla tavalla, kun tietää, miten saa päivittäin melskata ja leikkiä kaverinsa kanssa ja aina on rakastava perhe rapsuttelemassa. Topi kävi ennen joulua meillä viikon olemassa ja olihan sitä ihana nähdä. Mielessä kuitenkin oli, ettei se meillä sitä liikuntaa ja vauhtia noiden vanhusten tai edes Justuksen kanssa saa, mitä uudessa kodissaan. 

Veikka on käynyt terveystarkeissa ja C-lonkkina tulivat kuvat takaisin. Ei se menoa kuitenkaan haittaa. Silmätarkeissakin ovat molemmat, Veikka ja Topi, käyneet ja täysin terveet silmät kummallakin oli. 

Tässä muutama kuva pojista. Videoitakin olen saanut vaikka kuinka monta, mutta laitan tähän vaan kuvia, jotka on ottanut omistajansa Anni Kauppi.

Veikka ja Topi

Näin käy, kun käy pakkasella lenkillä.

Ihanat kaverukset!

Ihana kuva pojista!

Eläinlääkärireissuja jälleen kerran

Vuosi lopeteltiin sitten eläinlääkärikäynnein. Reissut aloitti Luna, jonka silmäkulmassa olevaa pattia menin näyttämään Kamuun. Patti oli harmiton, mutta lääkäri löysi kolesterolikertymän silmässä. Siihen se sai antibiootti- ja kostutustipat.

 

Edellisestä käynnistä oli muutama päivä, kun Lunan haukkuääni oli aamulla käheä. Lunalla on jo pitemmän aikaan ollut kakomisia, varsinkin illalla nukkumaan mennessä, ja ajattelin sen aiheuttaneet äänelle jotain. No, eikus lääkäriin ja seuraavalle päivälle sain Oulun eläinklinikalle ajan. Siellä lääkäri sanoi, että sillä on refluksitauti sekä kurkunpää tulehtunut. Refluksidiagnoosia epäilin, kun ei mitään oireita ole koskaan sen suuntaisia ollut. Luna sai ihan mahottoman määrän lääkkeitä, joiden antamiset ja ajat mun piti kirjata ihan lapulle ja laittaa se näkyville, että varmasti annan oikein ja oikeaan aikaan kaikki. Oli antibioottia, tulehduskipulääkettä, mahansuojalääkettä, Losecia liikahappoisuuden hoitoon, ja vielä  silmiin niitä antibiootti- ja kostutustippoja piti laittaa. Niitä sitten tietyin ajoin väkisellä tuolle lääkkeitä inhoavalle Lunalle suuhun yritin antaa. Aikamoinen homma se oli ja 3-4 kertaa päivässä piti se tehdä. Onneksi jotku lääkkeet oli nesteenä, mutta kyllä senkin ruiskattamisessa erinäisiä keinoja piti käyttää, että sen suuhun sai osumaan.

Parin päivän lääkkeiden annon jälkeen Luna oksensi aamuyöstä mahansa tyhjäksi. Tämä jatkui myös seuraavana yönä. Jätin Losecin pois, mutta mahansuojalääkettä vielä annoin mutta vain kerran päivässä kahden sijaan. Oksentelu loppui, kakominen väheni, melkein loppui. Kun antibiootit oli loppuneet, kakominen alkoi jälleen. 

Kun oli aika myös Lunan hampaat hoitaa, käytin sen jälleen lääkärissä, jossa otettiin kaksi etuhammasta ja kaksi takahammasta pois, mutta yksi pieni hammas jäi seuraavaan kertaan. Luna kun on vanha jo eikäpä se kestä pitkää anestesiaa, päätimme näin. No, hampaiden poiston ja hoidon jälkeen kakominen loppui kokonaan. Refluksidiagnoosi oli minusta täysin väärä. Enkäpä koskaan oikein saa tietää, miten siihen diagnoosiin päädyttiin.

Seuraavaksi vein Alman Sun eläinlääkäriin hammaskiven poistoon, ja samalla röntgattiin kyynärät nivelrikkoepäilyjen vuoksi. Ja sehän sieltä löyty, molemmista kyynäristä. Alma nilkuttaa välillä vasenta jalkaansa, mutta välillä kävelee ihan hyvin. Kipulääkkeet on apuna ja näyttävät hyvin auttavan. Laihdutus on käynnissä ja näyttää jo auttaneen.

Lunan kakominen alkoi uudestaan tämän vuoden alussa. Nyt oli sitten aika se viimeinen huono hammas poistaa. Ei muuta kuin lääkäriin jälleen ja hammas poistettiin. Nyt on mennyt pari viikkoa leikkauksesta eikä kakomista enää ole. Kaiketi se johtuikin sitten hampaista, ainakin toivon niin. 

Hoitolaisia tullu ja menny

Joulukuun alussa meillä kävi pari yötä olemassa 3 violetdreamilaista, Zeus, Pekko ja Vincent. Justus meni kasvattajansa luo täksi aikaa, kun noilla pojilla ei kauhian lämpimät välit keskenään ole. Pekko varsinkin tahtoo pomotella, joka ei meillä käy, kun Justus on kotona. Hyvin meni poikien kans. Saivat meiltä lähtiessä mennä täysin uuteen kotiin ja kyllä heillä siellä onkin aivan upeat tilat sisällä ja ulkona!

 

Vincent, Ellu, Alma, Pekko, Zeus ja Luna.

Valto tuli jouluksi ja uudeksi vuodeksi meitä ilahduttamaan. Valto on kyllä aivan ihana poika. Oli heti kuin kotiin olisi tullut. Jonkun kerran yrittivät Justuksen kans ottaa kunnon ottelut, mutta muuten meni aivan älyttömän hyvin. 

Fiona, Ellun tyttö, tuli myös meille uuden vuoden ajaksi. Tämä tyttö oli aivan uskomaton. Oli heti kuin kotonaan ja oli kuin olisi elämänsä meillä viettänyt. Annoin näiden tulla makkariin muutamana yönä ja näin siinä kävi Fionan ja Ellun kohdalla: 

Fiona otti parhaan paikan mun tyynyn vierestä...

...kun taas äitinsä Ellu joutui nukkumaan jalkopäässä.

Ja tässä koko poppoo uudelta vuodelta:

Fiona, Ellu, Justus, Luna, Valto ja Alma

Käytiin sitten tämän porukan kans myös mettälenkillä, jossa mukana oli myös ihanat korvaturrit Heta- ja Helka-corgit. Heta on muuten aivan mahottoman aktiivinen, pirteä ja utelias luonnon lapsi. Koko ajan tekemässä, metsässäkin. Meijän koirat ei oikein aina ymmärrä sitä, mutta Heta ei oo moksiskaan moisesta.

Ja seuraavat hoitolaiset tulivat tammikuun lopulla. Fiona tuli ensin ja sitten just vuoden täyttänyt Ilpo. Kyllä sitä saa olla ihmeissään ja onnellinen, kuinka nuo meiltä joskus 8 viikon ikäisenä lähteneet, tulevat kuin kotiinsa meille tullessan. Fionalla oli jo enemmänkin kokemusta meillä olosta, mutta Ilpo tuli ensimmäistä kertaa. Tuloiltana vähän katseli ympärilleen ja seuraili, miten meillä pitää olla. Hyvin äkkiä hoksasi, että iltasella makoillaan ja välillä käydään pihalla. Aivan upea poika siitä on tullu!!

Ilpo-boy, Violetdream Mister Easygoing

Ilpo, the man

Käytiinhän me mettälenkilläkin. Ilpo oli erityisen ihastunut Hetaan. 

"Hau, hau", sanovat he.

Ilpo ja Heta

Kun en muistanut tästä poppoosta kuvaa sisällä ottaa, liitin sitten Ilpon (tooodella hienosti 😂) mukaan vanhaan kuvaan, jossa siis vain yksi koira vaihtui.

Fiona, Ellu, Justus, Luna, Ilpo (kääk, mikä liitos 😂) ja Alma.

Eikäpä hoitolaiset tähän loppuneet. Ada ja Lilja tulivat muutamaksi päiväksi meille, että Vilman perhe sai hetken hoidella uutta perheenjäsentään, tyttöä, joka syntyi 22.12.21. Nämä tytöthän ovat paljon meillä eikäpä heidän kanssaan mitään vaikeuksia tule. Tai no, Liljan haukkuminen - tai sanotaako räksyttäminen - on aikamoisen ärsyttävää välillä. Kerrankin sain siihen kunnon konktaktin ja haukkumisenkin rauhotettua. Mutta tekemistä siinä tytössä vielä piisaa.

Ada, Luna, Ellu, Justus, Alma ja Lilja.

Kuvia violetdreamilaisista

Oon saanu aivan  ihania kuvia violetdreamilaisista kasvateistani. 

Tässä syksyisiä kuvia Velmusta (Violetdream James Bond), kuvat on ottanut omistaja Kati Leppilampi        .

Pikkunen Velmu 😂

Ja tässä huomenna meille viikonloppua viettämään tuleva sisarpuolipari, Loviisa ja Unelma. Kuva Katin ottama.

Loviisa ja Unelma.

Meijän Justuksesta vielä kuva. Tällä tavalla se unelmoi sohvalla päivisin. Justus on nyt mun koira. Sijoitussoppari irtisanottiin joulukuussa.