Sadetta, shelttejä ja lomaa

Niinpä ne sateet sitten tulivat, kun loma alkoi. Näin kait se pitää ollakin. Eipähän tartte miettiä, mitä tekis ja minne menis, kun aurinko ei täydeltä terältä paista eikä oo +30 mittarissa. Enkäpä juuri mitään jaksaiskaan, kun meinas työstressi tehä tepposet ennen lomaa. Ja onhan se jotenkin paljo helpompaa, kun voi vaan olla sisällä ukkosen pimeydessä ja hommailla, mitä mieleen juolahtaa. Ei tartte miettiä, mitä päällensä laittaa, ku samaset collegehousut ja t-paita riittää - ne samat, joita oon 3 kuukautta etätöissä jo pitäny 😁 Ei tartte miettiä, miten saa allit ja mahan peitettyä hihattomiin paitoihin ja liian pieniin shortseihin  - ne korona-ajan leipomiset kun näkyy joka puolella kehoa...

Sateitten välillä hyvin ehtii koirat lenkittää. Niitähän ei juuri sateella lenkille saa, varsinkaan hienohelma Lunaa, joka ei rapakoihin astu. Pihanurmiki tuottaa sille vaikeuksia, ihan kuivanaki. Se saattaa kävellä asfalttia pitkin, haistella nurmikkoa ja ettiä sillä tavoin muka-kuivaa paikkaa, jossa vois käyvä pissalla. Oon erräätki kerrat nauranu sille, kun se ettii paikkaa jalat ristissä. Justus ei juuri välitä, mihin hyppii ja vaikka kastuukin, vaikkei sateesta niin tykkääkään. Se on nyt ottanu hommakseen kuivata terassin pöyvän ja tuolit. Joka sateen jäläkeen se nuolee lasipöyvältä vedet sekä tuolien selkä- ja käsinojat. Mun tehtäväksi jää vain pyyhkästä kielen lipasun jälet pois pöydästä.

Tästä se taas alkaa. Sateita tulee ja hommaa riittää.

Alma ja Ellu miettii pitkään ja haistellen, mistä kohti nurmelle menis, ja kun sinne pääsevät ja tassunsa kastelevat, voivat jopa useamman metrin sielä kuleskella ja asiansaki sinne tehä.

Sisällä koirat pötköttelevät missä kukanenkin. Kun nousen esim. sohvalta, ne pomppaavat pystyyn ja päkyttelevät peräsä, minne ikinä meenkin. Ja kun oon välillä aikamoinen touhottaja, heijänkin askelmittareihinsa varmasti tuhansia askelia päivän aikana tulee.

Kyläilemässä porukan kanssa

Käytiin Katin, Unelman ja Loviisan luona Limingasa kyläilemäsä koko poppoon kans. Menivät portista sisään kuin kottiinsa, vaikka vain kerran oltiin siellä aikasemmin kylässä käyty. Ellu hyppäs terassin pöyvälle prinsessaksi, kun oli ensin käyny tarkistamasa sisällä tilanteen. Löysi muuten myös sisällä  heti tyhjän tuolin, josta kytätä meijän ihmisten pitsansyöntiä. Muut lötköttelivät kuin kotonaan sohvalla tai lattioilla. Unelma ja Loviisa varmaan olivat ihan kauhuissaan, kun meijän porukka otti talon haltuunsa. Kovasti yrittivät mun ja Katin huomiota hakea - vissiin apua pyysivät.

Siinäpä hän, Ellu-prinsessa pöyvällä.

Vasemmalta Unelma, Loviisa, Luna, Ellu, Justus ja Alma.
Uus kännykamera, ja johan tuli ihmeellisen tarkka kuva 😉

Unelma miettii, mitä tuo kylään tullu poppoo oikein aikoo.

Unelma ja Loviisa vastavierailulla - kostoksiko?

Unelma ja Loviisa tulivat eilen meille pariksi yöksi hoitoon. Olivat varmaan jollain alitajunnan tasolla Katille viestitelleet, että haluavat päästä kostamaan meijän poppoon vierailun. Ihan nätisti ovat kyllä täällä olleet. Jos ei nyt oteta huomioon sitä, että eilen illalla puoli kahentoista aikaan innostuivat kahestaan leikkimään, kun me muut jo oltiin melekein unten mailla. Nukkumajärjestyshän oli se, että Luna oli mun kans makkarissa, muut portin takana kuka missäki. Täyttelin illalla ristikoista ja olin ihan hyvilläni ja kaikesa rauhasa laittamasa pääni tyynylle, peiton päälleni ja silmät umpeen, kun olohuoneesta alko mahoton äriseminen ja juokseminen. Unelma ja Loviisahan sielä leikkivät. Oottelin aikani, josko lopettaisivat, mutta meno senkus ylty. Eipä siinä sitte auttanu muu, ku erottaa nuo kaks niin, että Loviisa tuli mun makkariin portin taakse ja Unelma jäi portin toiselle puolelle. Eipä menny sitte kauaa, kun saatiin kaikki rauha ja päästiin unten maille. Aamulla Unelma yritti saada viiden aikaan mua ylös, mutta enpä lomalla ala moiseen ja lopulta jatkettiin unia yheksään saakka, Unelmaki.

Vauvaenergiaa koirille

Eilen Unelma ja Loviisa saivat tutustua meijän perheen pienimpään, Wäinö-poikaan. Kun Wäinö tuli sisään turvakaukalossaan, Unelma oli hiukkasen ihmeissään, jopa murahti. Katteli aluksi kaukaa tuota oudolta tuoksahtavaa olentoa. Kun Wäinö pantiin lattialle makaamaan, se uskalsi pikkuhiljaa jopa haistelemaan, ja lopulta hyväksyi tulijan. Tänään sitten olivat heti kavereita.

Olihan meillä sitten usiampikin koira eilen ja tännään jaloissa pyörimäsä, kun Ada ja Liljaki tietenkin tulivat Vilman ja Wäinön mukana. Ada äirisi ensin tyttärilleen (Unelma ja Loviisa), mutta pikkuhiljaa oppi olemaan kuten äidin pitää ollakin.

Vaan olihan mulla vaikeuksia erottaa nuo trikit toisistaan! Unelma ja Loviisa ovat niiiin samannäköisiä, mutta kun pakkaa sekottaa vielä Lilja ja välillä Justus ja Almaki, piti olla tarkkana, kun esim. ulkoa huuteli sinne jäänyttä, että osasi kutsua oikealla nimellä. Kerran puuttui yksi koira ja Vilman kans vuorotellen huudeltiin Unelmasta lähtien kaikilla nimillä, paitsi Almalla, joka se sitten olikin, jääny ruohoa syömään.

Tässä tämänpäiväinen kokoonpano: Ada, Luna, Alma, Justus, Ellu, Unelma, Loviisa ja Lilja.

Tässäpä sitä sitte lommaa vietellään parempia ilmoja ootellesa. Periaatteesa ei haittaa, vaikka sadetta riittää, mutta sais välillä olla kuivempaaki, ettei tarttis olla aina koiria pyyhkimäsä ja pesemäsä, ku lenkiltä tullaan. Jäis imurointiki vähemmälle. Mutta. Pääasia, että on loma!