Kuulumisia pitkästä aikaa

Viisi viikkoa olen nyt etätöissä ollut ja täytyy sanoa, että välillä seinät tuntuvat liikkuvan turhankin lähelle. Koirat ovat olleet juttukavereitani, ja täytyy sanoa, että ilman niitä olisin varmaan jo pomppinut seinille. Mutta on tästä ajassa paljon hyvääkin. Kodin joka kolkka on tullut tutuksi ja osa jopa siivotuksi. Olen törmännyt osaan muutossa hukkaan menneisiin tavaroihin, kukkia on tullut olohuone täyteen, olen leiponut ja keittänyt ruokaa varmaan enemmän kuin koskaan eläissäni. Koirat ovat saaneet lenkillä käpötellä, ja syödäkin sitä, paistettuna makkarana. On ollut myös aikaa ajatella ja kääntyä katsomaan, mitä se oma sydän sanoo ja mihin tulisi keskittyä tässä omassa elämässä.

Kaikenlaisia kuvia sitä otetaan. Vihdoin kaikki kuusi koiraa
samassa. Vasemmanpuoleinen Ada ja oikeanpuoleinen
Lilja asustavat tyttäreni luona.

Pitkästä aikaa myös yhteiskuva

Kun nyt on niin pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin, pitää kelata ihan kunnolla, mitä kaikkea on tapahtunut. Päivät kun soljuvat ohitse niin, ettei aina tiedä, mikä viikonpäivä on meneillään. Vaikka nyt ei livenä kasvatteja näekään, olen saanut ihastuttavan paljon kuvia. Ja onhan tässä ollut itselläkin haastetta, kun nämä kotona asuvat kolme neitokaista juoksivat peräkkäin ja Justuksella oli kova homma portin takaa heitä tärppipäivillään auttaa. Tärpit oli siis jokaisella vuorotellen alkaen Lunasta. Lunalla ne meni nopeaa ohi, mutta nämä kaksi hyväkästä senkus kiusasivat Justusta koko ajan, kun minulla silmä vältti. Portin takana olivat välillä jokainen vuorollaan. Sen huomion tein, että nartut osaavat kyllä olla ovelia. Ne osasivat tulla portin takaa pois, kun selkäni käänsin. Justus oli tuolla kolmen viikon ajan vaihtelevasti, mutta vain kerran tuli pois hyppäämällä nojatuolin päälle ja sieltä portin yli. Voisiko tätä yleistää jo tämän kokemuksen perusteella, että kyllä ne nuo nartut osaavat älliään käyttää - ja oveluuttaan :)

Alma ja Ellu tuoksuvat ja Justus arpoo, kumpi tuoksuu paremmalta.

Ja päätös tehty: kumpikin tuoksuu hyvälle. Nämä himokkaat
neitoset tyyräävät persiitään ja Justus tekee työtä käskettyä.

Täällä asuesssa olemme koirien kanssa tehneet suurimmalta osalta hihnalenkkejä pyöräteillä. Pikkumetsässä ovat päässeet revittelemään, mutta metsän kiertämiseen menee korkeintaan sellaiset 10 minuuttia. Nyt on kuitenkin lumet suht sulaneet ja voi alkaa etsimään niitä oikeita metsiä tästä lähistöltä. Justuksen kanssa on ollut hieman hankaluuksia, kun haluaa olla naistensa henkivartijana. Se kulkee nokka pystyssä ensimmäisenä ja haluaa ilmoittaa vastaantulijoille, ettei lähemmäs ole tulemista. Kun koiria tulee vastaan, se menee ihan hulluksi. Tytöt ei tuon taivaallista välittäisi vastaantulevista, mutta Justus vetää välillä nekin mukaansa. No, nappula on ollut oiva keino saada Justus aisoihin. Ja siis yksin kun sen kanssa käyn, se kävellä töpöttelee nätisti eikä välitä kenestäkään mitään.

Meijän pikkumetsä.

Muutama viikko sitten kävimme isolla porukalla Limingan metsissä lenkillä. Mukana oli 7 violetdreamilaista, kaksi susadanilaista ja yksi Jelisan kennelin sheltti: vasemmalta Unelma (V. Jane Marple), Loviisa (V. Keep on Exploring), Luna (Jelisan Bella Luna), Ada (V. Grace To Aurora), Alma (Susadan Vanilla), Ellu (V. Divine Lady), Impi (V. Betty Boop), Justus (Susadan Just On Time), Lempi (V. Baby Gremlin) ja Lilja (V. Infallible Thinker).

Ellu on oppinut kerjäämään ihan kunnolla. Jos unohdan laittaa tuolit pöydän alle, käy niin, että istuessani syömään pöydän ääreen, vastapäiselle tuolille tulee heti yksi neitokainen seuraamaan tekemisiäni. Täytyy nyt tunnustaa, että nykyään en enää jaksa tuolista huolehtia ja lautanen menee heti esipesuun tälle kerjääjälle.

Vauva kiinnostaa

Minusta tuli helmikuussa mummu, kun tyttäreni sai pojan. Aivan ihana titteli ja ihanaa on poikaa sylissään pitää ja seurata kasvua. Eilen oli pojan kastejuhla ja hän sai nimen Wäinö Sebastian.

Meidän koiratkin ovat saaneet jo tutustella useaan kertaan tähän pieneen ihmeeseen. Ensimmäisellä kerralla olivat kovasti ihmeissään, mutta pikkuhiljaa häneen ovat tottuneet. Ovat todella kiinnostuneita, haluavat haistelemaan ja nuuskuttelemaan Wäinöä. Kun Wäinö itkee, varsinkin Luna ja Ellu juoksevat heti pojan luo hädissään. Luna varsinkin yrittää auttaa parhaansa mukaan. Ada ja Lilja asuvat tyttärelläni ja ovat nekin todella hyvin ottaneet Wäinön vastaan.

Lunan piti päästä rauhoittamaan, kun Wäinö vähän itkeskeli.

Lunalla on omiakin vauvoja, pehmoleluja, vaikka kuinka monta.
Aina ulos mennessään yksi pitää ottaa mukaan ja sisälläkin
niitä välillä nussutella.

Kasvattien terveisiä

Kasvateilta olen saanut ihanasti kuvia ja omistajiltaan viestejä. Ei siis yhteydenpito yhteen koronaan ole tyssännyt :) Kiitokset teille kuvista!

Sain ihanan kuvan Bellasta (Violetdream Dearest Diva).
Bella asuu Kokkolassa ja täyttää heinäkuussa jo 7 vuotta, kuten
siskonsa Ellukin.

Bellalla on ollut aina kaverinaan Cara.

Halti (V. Jackie Brown) on käynyt Köykkyrin metsissä
samoilemassa.

Loviisan esimerkki, miten syödään luuta. Vai jokohan
tuossa unoset on meneillään...

Loviisan (V. Keep On Exploring) mielestä paras
paikka nukkumiseen on siskopuolensa
Unelman (V. Jane Marple) päällä :D

Unelma (V. Jane Marple)

Ja jälleen sisarpuolet. Kostaakohan Unelma
Loviisalle, kun se pitää häntä tyynynään.

Veeti (V. Bear Paddington) on saanut
uudet kuraliivit. Näin hyvin ne päällä
voi keskittyä odottamaan palkintoa.

Velmu (V. James Bond)

Nuppu (V. Know-It-All) toi minulle aivan ihanan yllätyksen
postilaatikkoon pääsiäisenä ja pelasti päiväni
tällä piristyksellä.

Nuppu jäällä kirmailemassa.

Armi (V. Kind At Heart). Opetteleekohan tässä
näyttelyseisontaa :)

Zeus (V. Knight In Shining Armor) päätti ihan itsekseen opetella
näyttelyseisomista pöydällä.

Zeuksen kaverilla Pekolla (V. Hymn To Helios)
on selvästi susadanilaista verta suonissaan, kun nukkuu sohvan
selkänojalla. Vincent (V. Earl Of Souls) ei moisesta kiinnostu.