Pakkaamista tärppisten narttujen keskellä

Onpas ollut suoraan sanoen yhtä helevettiä tässä parisen viikkoa, kun oon valmistellu muuttoa ja ympärillä on pyöriny tärppisiä narttuja ja yks lemmenhimoja täynnään oleva uros! Huoh, etten paremmin sano! Ensin juoksut aloitti Ellu ja tärpit oli viime viikon alussa. Seuraavaksi tuli astutusta odottava Ada meille, ja tämä viikko on menny sitten kuunnellen piippausta ja portin rynkyttämistä, kun vuorotellen Justus tai Ada on ollut portin takana. Eikä tämä tästä helpommaksi muutu, ei kyllä ollenkaan! Alma, tuo persiintyyräyksen maailmanmestari, on nyt juoksuissaan siinä tilassa, että takapuoli pitkällä ja häntä kääntyneenä tarjoaa ittiään ihan kaikille! Ja sehän ei muutamalla tyyräyspäivällä selviä, ei. Kaks viikkoa tässä nyt joutuu Justusta rauhotteleen ja kyttäileen silmät niskassaki, etteivät vaan pääse Alman kans metriä lähemmäs toisiaan. Onneksi on portit ja kaks kerrosta talosa, muuten ei tässä kyllä kestäis tätä koiraelämää tämmösinä aikoina. Martta-ressu on nyt joutunu Alman kiinnostuksen kohteeksi ja se yrittää auttaa tuota kohta 10 vuotta täyttävää trikkimummoa. Koko ajan vehtaavat ja leikkivät, ja jos Martta yrittää juosta kauemmas, Alma menee perässä. 

Martta ja Alma - kaverukset?

Alma, tuo hormonipakkaus.

Ärinää ja teräviä hampaita

Voi Martta-ressu!

Muutto pian uuteen kotiin

 

Kun muutin tänne Käpylänperälle n. 6,5 vuotta sitten, tulin unelmien kotiini, jossa luulin vielä eläkeellä nauttivani luonnon rauhasta ja ihanasta talosta ja pihapiiristä. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, tämän vuoden alussa tuli tunne, että tänä vuonna on tulossa joku muutos. En tiennyt, mikähän se mahtaa olla, mutta kesän alussa tuli tunne, että se on muutto tästä ihanasta paikasta muualle ja uuteen elämään. Laitoinkin taloni myyntiin, tarkoituksena vaan kokeilla, josko se muutos sitten olisi muutto. No, keskiviikkona tuli talo myyntiin, ja heti oli kiinnostuneita. Seuraavana maanantaina oli eka näyttö, tiistaina tuli talosta tarjous, jonka hyväksyin. Olin jo käynyt katselemassa rivitaloasuntoja, mutta ei tuntunut omaa löytyvän ja ajattelinkin, että menee useampi kuukausi ennen kuin sen löydän. Laajensin etsimisaluetta Kempeleeseen, kävin keskiviikkona katsomassa yhtä, ja taas kerran eteiseen astuessani tiesin, että tässä se on, uusi kotini! Torstaina heti tein tarjouksen, joka hyväksyttiin. Neljässä päivässä siis talo myyty ja uusi ostettu. 

Nyt olen aloittanut pakkaamisen - kahta viikkoa ennen muuttoa. Olen heitellyt mahdollisimman paljon tavaraa kierrätykseen, roskiin, myynyt ja antanut pois. Surutyö täältä lähtemiseen on helpottanut ja ajatus on jo uudessa kodissa. Uutta elämää odotan todella kovasti ja innoissani.

Muutan siis 21.9. Kempeleeseen rivitaloasuntoon, jossa on isot ja aidatut etu- ja takapihat, laattalattiaa ja todella hyvä pohjaratkaisu, jotka kaikki ovat koirien kannalta ne, joita etsin. Se on myös päätyasunto rauhallisella alueella ja lenkillekin pääsee takapihan portista suoraan. Hihnalenkit tulevat olemaan arkeani - sitä, mitä en täällä Käpylänperällä ole tehnyt juurikaan ollenkaan, aina on koirilla ollut mahdollisuus juosta vapaana metsässä. Uutta siis monellakin tapaa koirille ja minulle.

Ada astutettu

 

Adalla oli tärpit tällä viikolla. Tarkoitus oli se astuttaa, ja niinhän sitten kävikin. Juoksut tulivat n. 1,5 kk aikasemmin kuin olin odotellu, joten asiat sutkahtelivatkin sitten aikamoista vauhtia eteenpäin. Uros on trikki, joten joskohan tästä yhdistelmästä tulis trikki-soopelipentuja ;) Yhdistelmän ilmotan, kun tiiän, että astutus on onnistunut.

Paljon on jo pentutiedusteluja tullut. Kaikki luen ja yritän ehtiä vastata, mutta nyt on tämän muuton keskellä niin paljon tekemistä ja muistettavaa, että vastaukset voivat hieman viivästyä. 

Adalla on tylsää, kun Justuskin on portin takana. 

Tämä on se portin takana nykyään aikaansa viettävä Justus :D

 

Pentutreffit parisen viikkoa sitten

Meillä oli pentutreffit parisen viikkoa sitten. Imppu (Usvatar Inez) tuli Martta-siskoaan (Usvatar Isadora) tapaamaan meille ja kyllähän niillä hauskaa tuntu olevan. Luna ei tahtonu kestää, kun nuo kaksi eivät paikallaan pysyneet sitten niin ollenkaan. Sen verran hidastivat välillä juoksujaan, että saatiin nämä ihanaiset kuvattua.

Martta ja Imppu

Imppu

Imppu jahtaa Marttaa

Martta osaa jo seistä rauhassa ja nätisti

Martta

Eihän se Luna tällä laulusoololla ketään rauhalliseksi saa :D

 Lilja ja Ada käymässä

Lilja ja Ada viettävät meillä paljon aikaansa. Kodikseenhan ne tämän kodinkin tuntevat, vaikka asuvat tyttäreni luona. Tämä parivaljakko leikkii täällä suurimman osan ajasta kahdestaan eivätkä juuri muita huomaa.

Lilja Violetdream Infallible Thinker) astutetaan seuraavaan juoksuun.

Mää niin tykkään tästä tytöstä!

Lilja

Mitähän tuolla Adalla on asiaa...

Ada pudotti turkkinsa, mutta onhan tuota hiukkasen vielä jälelläki.

Martta ja Lilja

Ensimmäinen Violetdreamin Suomen Muotovalio

Ensimmäinen Violetdream-kasvatti saavutti Suomen Muotovalio -tittelin Oulun Nord -näyttelyssä heinäkuussa. Olen siitä niin onnellinen ja kiitollinen - ja tässä kenelle:

Ensimmäisen Suomen Muotovalio -tittelin voitti Justiina, Violetdream Celica, Lunan ja Valon tyttö, tuo pienoinen merleneitokainen, joka on kuin äitinsä kopio, tavoiltaan ja ulkonäöltäänkin. Justiinahan ei valioarvoa voinut yksin saavuttaa, vaan siihen tarvittiin tietenkin  omistajansa Miia Väänäsen kovaa työtä ja 53 näyttelyä! Vaikka monen näyttelyn jälkeen Miia oli heittämässä hanskoja tiskiin, niin heti harmituksen jälkeen uutta näyttelyilmoa jo rustasi. Ja kyllä siihen luotettiin, että muotovalion arvo sieltä jossain vaiheessa tulee. Kiitos sinulle Miia - olet ollut Justiinalle juuri se paras ja ihanin emäntä. Kiitos sinulle, että olet antanut Justiinalle kaiken sen rakkauden, mitä tämä ihana shelttineiti  ansaitsee!

Justiina, Violetdream Celica, Oulun Nord -näyttelyn saavutustensa kanssa.
Se kolmas serti ja Suomen MV -arvo! Kyllähän me itkettiin onnesta kaikki!
Kuva Miia Väänänen.

Ensimmäisen sertinsä Justiina sai hienosti shelttierkkareissa Oulun Nallikarissa v. 2015.

Toinen serti tuli Jyväskylän kv-näyttelyissä v. 2016.

Ellun tyttö Fiona kävi pitkästä aikaa kylässä

Onhan Fionasta tullut ihana neitokainen! Oli aika pitkä aika, kun viimeksi Sannan ja Fionan kans ollaan nähty, mutta tuntui kuin siitä olisi ollut vain pari päivää. Fiona on aikuistunut niin kauniisti ja rauhallinenkin oli aivan kuin äitinsä.

Ellu (V. Divine Lady) ja Fiona (V. Fit For A Princess)

Ellu, meidän kuningatteremme