Wuhuu ja jippii

toukokuuta 02, 2019

Wuhuu ja jippii

Hiphurraa ja jippii! Viime viikonlopulla tuli menestystä ja kokemusta ihan mielin määrin Kiuruveden pentunäyttelyssä! Ja vihdoin Morris tuli meille!

Ihana Morris-poika

Morris tuli jälleen pitkästä aikaa meille. Johan tuota poikaa on ollut ikäväkin. On se niiiiiin ihana, sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Meillä ottavat Morriksen vastaan kuin olisi ollut vain käväsemässä jossain ja Morris tulee kuin kotiinsa.

Perjantai-illan huumaa

Perjantaina kokoontuivat Kiuruveden pentunäyttelyyn menijät meille. Ensin tuli Velmu, sitten Unelma ja lopulta vielä Halti. Olihan noilla penikoilla hauskaa toistensa kanssa, vaikka kolmen kimppa ei onnistunutkaan. Unelma ja Velmu leikkivät ja riehuivat kahdestaan, mutta Haltia eivät mukaansa ottaneet. Vauhdikkaita nelijalkaisia juoksenteli keittiön ja olohuoneen väliä ja välillä piti ottaa mittaa toisista. Halti pyörija juoksi parivaljakon perässä, ja väsyneitä lopulta olivat kaikki ja rauhoittuivat nukkumaan kuka minnekin.

Lauantaiaamun vötkistelystä tositoimeen

Lauantaiaamuna - kerrankin ihan ihmisten aikaan kahdeksan maissa - lähdimme kohti Kiuruveden näyttelypaikkaa. Ensin haimme Morriksen, ja no, otimme Tiinakin mukaan. Pienoinen koukkaus piti alkumatkasta heti tehdä, kun oli Velmun rekkarit unohtuneet matkasta ja haimme ne Katilta.

Tasaista kyytiä (tietenkin, kun itse ajoin...) etenimme yhden pysähdyksen taktiikalla. Näyttelypaikalla olimme puoli tuntia ennen ilmoitettua kehän alkamista, mutta siinäpä sitten meni tunti, melkein toinenkin ennen kuin Italiasta saakka tullut tuomari Mannucci Massimiliano pääsi näyttelypaikalle ja aloitti kehän. Koirien harjaamiseen sai hyvinkin parituntisen kulutettua eikä odotusaika juurikaan haitannut.

Halti odottaa ja odottaa...
Kuva Eemeli Kiukkonen

Ensin käytimme Haltin ja Unelman kehässä ja kumpikin näyttivät tietenkin parastaan. Kumpikin sai KP:n, Unelma oli eka ja Halti toinen. Velmu ja Morris olivat seuraavana vuorossa. Velmu oli siis elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelypaikalla, kehässä ja ylipäätään näyttelyhihnan päässä, ja jännitin kovastikin kehää. Ja niinhän siinä kävi, että Velmu sai KP:n, oli eka, Morris KP ja kakkonen. Velmu oli kehässä kuin kotonaan ja Morriskin menee aina kuin vanha tekijä. Pojilla oli hiukan hahmotusongelmia kehän lattiaan maalattujen sinisten ja punaisten viivojen kanssa. Kumpikin hyppäsi aina niiden yli, aivan kuin ne olisivat olleet esteitä :)

Sitten oli enää kilpailuluokka edessä ja hienostihan sielläkin meni: Velmu siis PEK1 KP ja ROP ja Unelma PEK1 KP VSP! Vähän kait se tuntui näin kasvattajana aivan älytttttttömän ihanalta.

Elämäni ensimmäistä kertaa esitin myös kasvattajaryhmän. Tiinan kanssa veimme 4 pyöriskelevää ja ihmettelevää 8-kuukautista shelttipentua kehään tuomarin katseen alle. Hyvinhän kuitenkin kaikki osasivat olla, ja niinpä sitten niiasin tuomarilta KP-ruusukkeen ja vielä sen ROP-kasvattajatittelin!

Velmu ja Unelma

Halti ja Morris

Ihana kasa ruusukkeita ja pokaaleitakin pari.

Ihan olin jo tähän mennessä sekaisin onnesta ja kaikesta tapahtuneesta! Itkun olisin päästänyt, jos ei olisi ollut vielä yksi jännitysmomentti edessä: Meillä oli Velmun kanssa meno ryhmäkehään. Kun koskaan en siellä ollut vielä käynyt, Tiina ohjeisti minua minkä ehti. Kysymyksiähän minulla riitti ja Tiina kärsivällisesti nauraen niihin vastaili. Ja todella mukavastihan meillä Velmun kanssa meni. Velmu oli niiiiiiin upeasti kehässä, ihan kuin olisi ollut jo kaiken kokenut näyttelykävijä. Voittohan se oli meille, kun RYP3-sija napsahti! Voi että!

Velmun kanssa odottelemassa tuomarin päätöstä.
En yleensä välitä, miltä kuvassa näytän, mutta tässä kuvassa ilme on sellainen,
että ihan pakko oli kasvot poistaa näkyviltä :)
Kuva Eemeli Kiukkonen.

ROP-kasvattajapokaali jäi hakematta - ja niin oli jäädä muutkin pokaalit, mutta onneksi Tiina muisti nuo yksilöpalkinnot. Tällaisen pokaali- ja ruusukemäärän Kati sai, kun Velmun hänelle kotiin vein:

Kiuruveden näyttelyssä sain kokea sellaisia hetkiä, joita en ole ennen koskaan kokenut. Oli ihana, kun kyseessä oli pentunäyttely, ilmapiiri oli todella rento, joten itselläkin oli helppo olla enkä jännittänyt liikaa. Nämä kokemukset pidän sydämessäni ja niitä vaalin. Ja toivon todella, että joku toinen päivä pääsen kokemaan ne uudestaan.

Meillä oli aivan upea reissu Tiinan kanssa. Jouduin tietenkin ajamaan takaisin, kun minun (Katin) koirallani tuli menestystä. Tiina oli jo etukäteen varautunut tähän omilla eväillään. Navigaattoria ei kotimatkallakaan tarvittu, jota Tiina, tuo navigaattoriorientoitunut näyttelykävijä, ihmetteli.

Adan ja Ukkiksen rakkauspakkaukset - oih!

J-pentue on kyllä on kaikkineen aivan ihana. Ada ja Ukkis olivat niin upea pari, ettei siitä parempaa olisi voinut tullakaan! Täytyy myös kiittää kaikkia J-pentueen omistajia, kuinka upeasti he ovat näitä pentuja eteenpäin vieneet. Velmu on aikamoisen vilkas poika, mutta Kati Leppilammen kasvatuksessa ja koulutuksessa siitä on tullut aivan upea ja hyvällä itsetunnolla varustettu höyrypää. Unelma on unelma ja toisen Katin (Pistemaa) hellässä hoivassa tästä pienenä pentuna hitaasti uuteen tutustuvasta neitokaisesta on tullut myös oman itsensä tunteva kaunotar, joka ei uutta pelkää. Haltin ensimmäinen näyttely meni hieman pälyillessä, mutta Sari (Alamaunu) sai siltä epävarmuuuden pois ja Kiuruvedellä oli jo täysin eri koira. Morriksestahan ei tarvitse enempää edes sanoa. Se on ollut ja pysynyt juuri sellaisena ihanana, rauhallisena ja niiiiiin varmana itsenään Tiinan laumassa. Suuret kiitokset ja halaukset näin virtuaalisesti teille kaikille <3