Herra Haareminomistaja

Koirallista viikonloppua taas on vietetty. Tässä se pääporukka, josta nyt kerron :)

Vincent, Justiina, Riia, Alma, Ellu ja Luna

Niinpä sitte elämää jatketaan yhden uroksen ja tärppisten neitien kans. Yks ex-tärppinen on saanu pari rokotusta, ettei rakkaudenhetkestään poikansa kans aiheutus mitään vakavampia seuraksia. (Ei kutale huomannu ollenkaan, ku ne katumuspiikit pistettiin, vaikka pyysin hoitajalta mahollisimman isoa piikkiä, että vähä ees sattus ja hoksais, mitä on tullu tehtyä.) Ex-tärppisen lisäksi meillä on nyt sitte kaks tulevaa tärppistä. Ellulla jo alkaa aika lähellä ne oikiat päivät olla. Siihen malliin kosiskelee jo Vincentiä, mutta onneksi ei vielä tätä narttua halua. 

Ja eihän ne nuo kolme sitte Vincentille riittäny.  Justiina (Violetdream Celica) ja Riia, Miian tytöt, hain perjantai-iltana sen iloksi. Vincent oli ylen onnellinen, kun nämä  neitokaiset sisään tulivat. Siinä unohtui omat tärppejään oottavat, ku vierasta naista tuli ihan kaksin kappalein. Riia-ressu murisi ja ärisi ensimmäisen tunnin, kun tuo siihen rakastanu poika yritti lähennellä. Justiinaaki piti yrittää, mutta Riia kyllä vei voiton. Eihän se sitte auttanu, ku pistää poika portin taakse rauhottumaan.

Vincent haareminsa kans.

"Oota Riia! Kuhan kuva on otettu, kyllä mää sua alan."

Lauantaina tuli sitte vielä Vincentin haaremiin yks lisää, Ippu (Violetdream Fit For A Queen). Siinä pojan mieli sitte vaihtu lennosta. Riia unohtu ja Ippu sai Vincentin täysipainosen huomion koko päiväksi. Lenkillä juoksentelivat vierekkäin välillä toisiaan näykkien. Tais Ippuki vähä ihastua. Kotiin Ippu lähti jo lauantaina illalla ja sinne mennessään oli kuulemma itkeny vähä ja vaan nukkunu. Ikävä sitte vissiin rakastaan tuli. Vincent täälä kotona vaan nukku ja ku heräs, vaihto sitte Ellun kohteekseen. Tuommosia nuo miehet on: poissa silmistä, poissa mielestä. 

Takana kaiken vienyt mettälenkki.

Ja siinä koko haaremi, Ippu, Ellu, Justiina, Luna, Riia ja Alma.
Vincent vahtii silmä kovana, ettei vaan kukaan niitä vie.

Ja siinäpä sitä porukka sitte valtas koko sohva. Riia-ressu ei
sinne mahtunu.

Alma ja poikansa Vincent. Almaa vissiin vähä ottaa pattiin tuo poika tuossa :)
Enää ei siis näillä oo kovin lämpimän läheiset tunteet toisiaan kohtaan.
Almaa ei vois poikansa vähempää kiinnostaa eikä kyllä Vincentiäkään
äitinsä.

Tänään käytiin viiden tytön ja yhen pojan kans lenkillä. Alkulenkistä yritti Riia mua komennella, mutta olin ku en ois huomannu. Kun sitte alko lahkeista näykkimään, pari kertaa ilmotin sille, etten tykkää ja Riia hoksas, ettei kannattane enää mua kiusata. Jatko sitte vaan kaiken mahollisen ja mahottoman muun haukkumista. Ellu ja Alma siihen välillä ärsyyntyä ja kumpainenki sille ilmotti, että ois parasta lopettaa moinen sähellys. Välillähän siihen haukkumiseen yhtyivät myös Luna ja tyttärensä Justiina. Kovasti siis oli asiaa noilla kolmella melekeinpä koko lenkin ajan. 

Riiasta ei juuri kunnon kuvaa saanu. Koko ajan oli joko jossain muualla tai sitte semmosesa liikkeesä, ettei kamera pystyny sitä ikuistaan.

Ja ihan pelekästään haukkumista ei lenkki ollu. Meijän mettäsä käy muitaki koirallisia lenkkeilemäsä. Usein tavataan naapurin Hupi (näin ainaki nimensä muistelen olevan), iso terrieri, tarkempaa rotua en nyt  muista. Tällä pojalla on aika hauska tapa. Se saattaa meijän perään tupsahtaa aivan kuin hiipien jostain ja joku sen meijän porukasta sitte huomaa.  Siitähän se riemu aina syntyy ja sitä poikaa yritetään ajaa pois. Hupi juoksee pois, mutta hiipii perään uudestaan ja tätä jatkuu sitte pitempäänki, kuhan jompikumpi puoli kyllästyy. Joskus se saattaa tupsahtaa metsästä meijän eteen ja jää vaan odottamaan, että meijän lauma sen ajaa pois. No, tänään se sitten taas oli lenkillä, tällä kertaa meni kaukaa ohi. Vincent ja Alma sen hoksas ja eikus hirviällä kiireellä se haukkumaan pois. Alma tuli käskystä suht pian takasi, mutta Vincentiltä hävis korvat ihan kokonaan. Sielä se pitkin mettää juoksi Hupin perässä ja minä karjuin sen nimeä senku ääntä suustani sain. Mua hävetti aivan mahottomasti, etten saanu omaa koiraani palamaan  luo! Yleensähän Vincent tulee, kun sitä kutsuu, mutta tämmösisä tilanteisa hävittää korvansa ihan täysin. Siinä sitte sain jotenkuten muut koirat hihnoihin ja lähin tuon kutaleen perään. Lopultahan se poika sieltä luokse tuli, ku oli toisen ressukan ajanu hus pois. Hupi oli menny kotiinsa, ku oli meitä vastasa jälleen. Tällä kertaa hihnoissa olivat sitte suht rauhasa. Taas kerran oli kilttiä porukkaa ihan kotiin asti ja sisälläkään eivät uskaltaneet juuri muuta ku alkaa nukkumaan. Sen verran hermot oli mulla edelleen pinnasa.

Jossain vaiheesa otin laumasta kuvia. Ihan mukavia niistä tuli. 

Almani mun <3

Mun Ellu <3

Alma ja Ellu <3 <3

Mun Luna <3

Mun Vincent <3

Justiina ja Luna, tytär ja äiti kuin samasta puusta.
Ja niiiin ovat samanlaisia myös tavoiltaan.

Ja tässä sama pari.

Miian Justiina <3

Miian Riia <3

Mulla nappuloita on, lallallaa!

Nytpä tässä sitte vaan ootellaan Jyväskylän näyttelyä parin viikon päästä. Mukaan mulla lähtee Ellu ja tietenki Vihtori. Ollaan vuokrattu mökki Jyväskylän läheltä ja ootan kovasti, että näyttelypäivien lisäksi päästään rentoutumaan luonnon keskelle!

Ja Vincentistä. En oo pitäny kiirettä päätöksellä, jääkö Vincent kotiin vai etsinkö uuden kodin. Jos kuitenki sinua kiinnostaa tuo ihana poika, laita sähköpostia.