Pentulaatikosta kuuluu piippausta

Niin se sitte odotus palkittiin ja pentulaatikossa puhisee ja äheltää neljä soopelipentua. Jo maanantaista asti mittailin lämpöjä, kun ne jo silloin ensimmäistä kertaa näyttivät alhaalle menevän. Koko viikon sitten Alma piti mietä jännityksessä, kunnes eilen, perjantaina, lämpöpiikki saatiin kiinni. Aamulla yhdeksän aikaan lämpö oli 36,6 ja minä ajelin jalat täristen töistä kotiin. Isän omistaja Päivikin tuli katastaan, joko jotain tapahtuisi. No, lämpöhän pysyi sitten koko päivän alhaalla.

Yöllä heräsin puoli kahden aikaan, kun Alma oli levoton ja läähätti. Soitin Päivi-kätilön paikalle. Kolmen aikaan alkoivat ponnistukset ja klo 3.45 syntyi ensimmäinen pentu. Seuraava tuli puolen tunnin päästä 4.15, kolmas, poika, 5.30 ja neljäs, tyttö, klo 5.45. Alma oli aivan upea synnyttäjä! Makoili vaan ja puski pentuja tulemaan samalla kun jo syntyneet söivät tissillä. Heti myös alkoi hoitamaan hellästi pentujaan.

Tässä kokoja:

1. poika (224 g), 2. tyttö (219 g), 3. poika (238 g), 4. tyttö (188 g) 

Äiti ja me

Tyttö, poika, tyttö, poika

Me - ja järjestys sama kuin ylemmässä kuvassa

"Läjä meitä" :)

Aivan onnessamme ollaan, minä ja Lillebergin Päivi. Lapsetkin ovat onnessaan, kun vihdoin viimein pääsemme lällyttelemään pentuja. Suurkiitos Päiville kätilöavusta!!! Ilman sua oisin ollu melkeinpä avuton :)

Luna oli viime yön yökylässä. Aamulla kun kotiin tuli, oli ihmeissään kaikista hajuista. Portti laitettiin portaisiin, ettei se pääse alas pentuja katselemaan. Alma kävi heti portin takaa ilmoittamassa, että "tänne et sitte kuule tuu", kun Luna yritti päästä alakertaan. On Lunalla sama kohtalo edessään kuin Almalla viime keväänä, kun Luna synnytti: pitää ihmetellä, mitä siellä portin takana oikein tapahtuukaan.