21. toukokuuta 2018

Käytiin näyttelyissä, joo

Ihanhan se on pakko nyt Oulun Nord-näyttelyistä jotain kirjoittaa, kun kerrankin oli hovikuvaaja mukana. Henri-poikani tuli ensimmäistä kertaa seuraamaan, mitä siellä näyttelyssä oikein tehdään ja otti myös kuvia. Oli niin helppo vaan olla, kun ei tarvinnut kameran takana itse olla eikä sitä kenellekään tarjota kuvaamista varten.

Näyttelyhän oli äitienpäivänä, joten mikäs sen parempaa moisen juhlapäivän viettoa voisi ollakaan kuin näyttelyissä pyöriskellä. Aamulla ajaa körryyttelin Kaketsulle näyttelypaikkaa kohti kolme koiraa, Luna, Ellu ja Ada, auton takana häkissä. Hymyssä suin ajelin menemään, kun kerrankin olin mielestäni ottanut kaikki näyttelyissä tarvittavan mukaan. Siis ihan kaiken!

Näyttelypaikan parkkipaikalla kasasin lastenvaunut, jonka päälle laitoin koirien häkin, tuolin ja aitauksen. Koirat laitoin häkkiin, repun selkään ja lähdin kuormaani kärräämään näyttelypaikkaa kohti. Kiirettä ei ollut, kun olin käynyt teltan pystyttämässä edellisenä iltana. Ihmettelin mennessäni, miksi häkki oli niin kierossa, mutta syytin vinossa olevaa tietä. Kun olin teltallani, huomasin, että häkki se kierossa olikin, ei mahtunut kunnolla lastenrattaiden päälle...

Henrinkin tuli ja aloitti kuvaamisen. Kerroin hänelle, mihin pitää kiinnittää huomiota näyttelyissä ja millaisia kuvia halutaan. Se kun on hieman erilaista kuvaamista, pitää ottaa huomioon koiran liikkeet ja asennot. Hyvin kyllä ensikertalaiseksi Henri hommansa hoiti! Kiitos siitä hänelle!

"Me ollaan täälä, muttei oikein ymmärretä, miksi!"
2
"No, oonko mää valamis?"
Ellu-kutale syö nakkikuppia tyhjäksi ja Ada osaa olla nätisti.
Ihana kuva Adasta!
Stellakin (Adan sisko) oli telttailemassa meillä Soile-emäntänsä kanssa.
Stella <3

No, siinä katselin uroskehää ja sen lopulla aloittelin omien koirieni laittamisen. Jo tullessani näyttelyalueelle alkoi kauhu ja epätoivo valtaa mieltäni, kun Luna oli mukana ja tiesin, etten sen häntää saa kehässä, tai muutenkaan, alas. Päätin siinä jo, ettei se taida kehään mennä, mutta saihan tuo olla haistelemassa näyttelyilmapiiriä - josta se ei kyllä välittänyt tuon taivaallista. 


Pikkuhiljaa Lunan häntä laskeutuu, kun pistää nappulan piiloon....
Kun olin sitten Lunan ja Ellun saanut laitettua, huomasin, että jälleen ja taas kerran jotain oli jäänyt kotiin: näyttelyhihnat!  Vaihdoin lähtiessäni kassia ja ne hihnat jäivät sitten keittiön pöydälle. Kyllä otti päähän, kun en koskaan tunnu pääsevän näyttelyyn, ettei jotain unohtuisi! Eipäs siinä auttanut muu kuin käydä ostamassa kaksi hihnaa myyntiteltoista. 

Adaa liikuttelin ennen kehää ja se tuntui vaan pälyilevän kaikkea. Olin hiukan ihmeissäni, mutta kun edellisestä näyttelystä oli aikaa, oli ihmeissään. En ollut ehtinyt käydä sen kanssa näyttelyharjoituksissa (asuu siis tyttäreni luona) ja se kostautui sitten kehässä. Odotin jopa H:ta, mutta sai kuitenkin EH. Liikekään ei ollut hyvä, se jopa peitsasi kehässä. Ellu meni kuin ennenkin, mutta edelleen sen ahtaasta takaliikkeestä huomatettiin. ERIn se kuitenkin sai ja olin tyytyväinen.

Kolme violetdreamilaista: Ellu, Ada ja Stella.
Kyllä se Ellu ravasi, vaikka oli just syöny nakkikupin tyhjäksi. Tukka putkella siinä ohjaaja vetää...
Adan askellus on vähä sitä sun tätä. Harjoittelua vaatii!
Ja olihan siellä Nemin, Ellun siskon, tytärkin Gigi kehässä. Ja todella upeasti meni: NUO ERI NUK1 SA! 

Tiina ja Gigi, Kartiosumun Aureole Of Anthelion.

Ja niinhän siinä kävi kuin aina hellepäivän näyttelyssä, että heikko olo tuli. Vaikka muistin juoda vettä päivän aikana, matka näyttelypaikalta autolle oli todella raskasta. Heikotti ja pyörytti, mutta perille pääsin autoon, jonka ilmastoinnin ihanan viileyden jälkeen alkoi olo parantua. Mukava päivä oli taas kerran, vaikkei sitä menestystä tullutkaan. Ja oli niin ihana, kun Henri oli mukana. 

Adan kanssa täytyy aloittaa näyttelyharjoitukset. Tai voihan olla, että sille tuleekin ihan erilainen kesä... Juoksuja ootellessa...

Kirjoitin tänään myös Kalevan blogiin. On eri aihe siellä. Jos kiinnostaa, tässä osoite:


 







Ei kommentteja: