25. helmikuuta 2018

I-pennut tänään kahden viikon ikäisiä

Niinpä on pariviikkoinen kulunut pentuelämää. Pienoiset kasvavat ja kehittyvät. Silmät on kaikilla auenneet, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kävelyä harjoitellaan jo kovasti. Impikin viihtyy jo alakerrassa, mutta käy syöttämässä ja hoitamassa vauvojaan edelleen tosi hyvin. Kakkaa tai pissaa ei pentulaatikossa ole näkynyt, joten siistinäkin nuo pennut Impi pitää. Painot olivat tänään: Oskari 484 g, Sofia 406 g, Otto 422 g ja Lilja 544 g.

Tässä muutamia kuvia viime päiviltä.





Lilja, Sofia, Oskari ja Otto

Otettiin Vilman kanssa tänään pääkuvia pennuista. Ei meinannut onnistua sitten niin millään, kun noita pentuja vaan haukotutti. Tässä tyylinäytteitä:

Oskarin haukotus
Liljalla vieläkin tarttuvampi.
Otto
Tästä se sitten Sofialla aukeaa suu isompaan haukotukseen-

Onnistuimme myös ihan normaalejakin kuvia saamaan, vaikka pennut tahtoivat pyöriä kuin väkkärät Vilman käsissä. Ihan nappikuvia ei saatu, mutta jotain kuitenkin.

Oskari ensin:




Seuraavana Lilja:




Ja pikku-Sofia sitten:





Ja Otto:





19. helmikuuta 2018

Kilpajuoksu maitobaariin

"Hoksasikko, maitobaari tais aueta!"
"Ei sanota Sofialle mittään. Äääks, se tais kuulla!"
"Mää lähen tästä näin. Jos se ei vaikka hoksais."

"Apuaa, minne te menitte?! Oottakaa! Missä te ootte?!!!"
"Oottakaa, oottakaa muaki! Nyyh, oottakaa!"
"Huh, siinähän te olitte. Nyt kyllä voitan teijät!"
"Mihin te meettä! Oottakaa!"
"Mennään yhesä niin voitetaan tuo Lilja, Hähhähhää!"
"Mihin nuo on oikein menosa, pöljät!"
"Epistä, ei saa oikasta!"
"Kiitos äiti, sielähän se maitobaari onki. Sofia-hölmö on eksyksissä."
Äitiäki jo huolettaa, ku Sofia ei vaan pääse kääntymään oikeaan suuntaan, vaikka kuinka yrittää.

"Minä yritän, minä yritän! Hupsista taas!"
"Alahan Sofia nyt mennä siitä. Siitä vähän oikialle ja vielä oikialle, sielä se baari on."
Huoh, kova oli kilpa, mutta kaikki perille pääsivät. Tuskin enää oli mitään jäljellä, kun Oskari
oli kaikessa rauhassa tyhjennellyt baarin hanat toisten yrittäessä ne löytää.
"Voi vitsi, että tämä on hyvää!!"
"Slurps, slurps!"

Ja eihän siitä liiallisesta juomisesta koskaan mitään hyvää tule. Tässä kunnossa oltiin sitten maitobaarin hanojen tyhjentämisen jälkeen...

"Moi, hik, hyvvää oli, hik!"

"RÖYH!"
"Tulikohan otettua liikaa, Mitä ootte mieltä?"
"Kroooooooooh!"
"Tiluliluleijaa!"

"Blurp!"
Äiti siinä ajattelee, että "tuommosiksiko minä oon lapseni kasvattanu. HUOH!
Onneksi on vielä aikaa kääntää ne kaidalle tielle, että kasvavat kunnon shelttikansalaisiksi."

17. helmikuuta 2018

Hepä ovat sitten Lilja, Otto, Sofia ja Oskari

Pennut täyttävät tänäiltana klo 22.45 kokonaista kuusi vuorokautta. Painot nousevat hitaasti, mutta varmasti. Aamupunnituksessa olivat 300 gramman molemmin puolin. Ensimmäisinä vuorokausina odottelin, milloin se Impin maito alkaa herumaan ihan kunnolla, ja toissapäivänä alkoivat sitten pentujen painot nousta sen 15-20 grammaa per vrk. Tiitteriä pallukoita sängyssä pyöriskelee. Hiljaisia ovat, joten tyytyväisinä alkuelämäänsä elävät. Impi hoitaa edelleen aivan ihanasti, mutta on onneksi jo ottanut omaa aikaansa. Kävi tänään jo lenkilläkin mukana, toppahaalari päällään.

Kuvat ovat vielä aika tavalla samankaltaisia. Yksin kun ottaa, ei niistä juuri muita kuvia saa kuin sängyssä makaavina. Tai no, eihän ne muuta teekään kuin makaavat ja syövät. Piipitystä kuuluu silloin tällöin, ja Impi on tikkana paikalla huolehtimassa. 

Torstaina pääsi muu laumakin katsomaan, mitä yläkerrassa on. Lunahan on maannut pentujen syntymästä alkaen alakerran portin edessä korvat höröllä. Jokaisen liikkeen se yläkerrasta tunnistaa ja kävelee paikallaan portin takana valmiina yläkertaan. Rankka pariviikkoinen on Lunalla edessä ennen kuin pennut alakertaan tuodaan. Kiinnostusta on muillakin, ainakin kuvan perusteella. Ellu käväsi portilla haistamassa ja poistui muitten taakse huokaisten varmaankin helpotuksesta, etteivät pennut ole hänen.

"Siellä ne ovat, ihanaiset!" Sylvi ja Justus tuskin tietävät, mitä pentulaatikossa on, mutta kaksi muuta tietävät.
Luna odottaa, että pääisisi lähempään tuttavuuteen. Alma on kiinnostunut, mutta epäilen, että kiinnostus
häviää, kun näkee pennut alakerrassa.
Ja vihdoin viimein sain myös nimet pienokaisille. Oli jotenkin vaikeaa niitä tällä kertaa keksiä. Odottelin, että nimet kolahtavat pennuille heti. Ja niin ne sitten löytyivät. Tarkoitus oli laittaa omien mummojen ja pappojen nimet, mutta kun isän puolen mummoa ja pappaa en ollut koskaan nähnyt, en myöskään heidän nimiään muistanut. Jostain kuitenkin tulivat ihan yhtäkkiä vaan mieleeni Otto ja Lilja, joten nepä sitten ovat trikkiuroksen ja trikkinartun nimet. Äidin puolen mummo, tai mammaksi häntä kutsuttiin, oli Sofia ja äidinpuolen pappa Frans Oskari. Jotenkin Oskari viehätti enemmän, onhan hän poikani Henrin toinen nimi kuten myös Sofia tyttäreni Vilman toinen nimi. Soopeliuroksesta tuli siis Oskari ja soopelinartusta Sofia. Jotenkin tuntuvat nimet sopivan niiin hyvin jokaiselle.
Lilja, Otto, Oskari ja Sofia
Lilja-pieni <3
Oskari äidinsä lämmössä.
Otto näkee varmaankin ruokaunta, kun kielellään niin liputti, kun kuvaa otin.
Lilja, Oskari, Otto ja Sofia.
Oskari on jo kova kävelemään. Löytyy usein sängystä ihan muualta kuin muut.
Sofia <3
Otto-boy <3
Sofia