Vuosi 2017 otettu vastaan hymy ja nauru huulilla

Vuotta 2017 tulivat meille ottamaan vastaan Ada emäntänsä Vilman ja isäntänsä Tomin kans sekä Henri.  Aamu oli hiukkasen touhotusta, mutta iltapäivällä jo päästiin rentoutumaan ja ootteleen h-hetkeä.

Päivällä käytiin koirien kans mettälenkki, ettei oottaminen menis turhanki levottomaksi. Adalla kun tahtoo olla taipumus säheltää ja söheltää ja kiusata kaikkia, jos ei virtaa vähä saa pois. Semmonen vähä alle tunteroisen lenkki mettäsä siis juostiin. Vincent juoksenteli omia teitään. Välillä se käväs meitä  kattomasa ja kohta taas vejätti jossain huitsin nevadasa. Ada yritti pysyä sen mukana, mutta takasi tuli, ku hoksas mun jäävän turhanki kauas. Alma on nykyään antanu joukon vetäjänpaikkansa Vincentille. En tiiä, ottaako sitä pattiin, ku ei saa olla eka, mutta kulkee kuitenki nykyään meijän peräsä, sielä kuitenki ihan omia hommiaan touhuten. Luna menee ihan mahotonta vauhtia nykyään lenkillä. On ku ois pentu jälleen. Elluki tällä lenkillä veteli ihan kunnolla ja ryöpytti Lunaa aina välillä. Mulla oli kamera mukana, mutta aika pimeitä kuvia tuli. Jotain kuitenki onnistuki :)

Otin sitte yhteiskuvanki. Niin ne vaan osaa seisoa ja istua paikallaan, ku ne tuonne käskin. Helposti siinä ite pystyin parasta kuvakulmaa hakemaan, koirat vaan paikallaan tönöttivät. 

Adasta sain yhteiskuvasta kroppaamalla hyviä yksityiskuvia. Tässä muutama. On se kaunis tyttö. Ada on menossa Kajaanin näyttelyyn pentuluokkaan. Saas nähä, miten se sielä osaa olla, ku en juurikaan oo päässy harjottelemaan sen kans. Adahan täytti 8 kk. Se asuu tyttäreni Vilman ja poikaystävänsä Tomin luona ja on heijän koiransa, vaikka virallisesti on vielä mun nimissä.

Kumma kyllä kotiin tullessa tuo Ada-hyrräki oli väsyny ja illan oli kuin muutki, lekotteli ja kerjäsi välillä ruokaa ja rapsutuksia. Illalla syötiin ja jotain juotiinki. Koirat sai oman osansa ruuista. Osa hyppäs syliin, osa kerjäs lattialla. Syönnin jälkeen heittäyvyttiin istumaan olohuoneen lattialle pelaamaan Aliasta. Koirat heittäytyivät nukkumaan, jopa Adaki. Vincent osas ottaa oman paikkansa ja rapsutuksensa vaihtamalla makkuupaikkaa toisen luota toisen luokse. 

Yllättävän vähän muuten ampuvat raketteja tänä vuonna meijän naapurustosa. Koirat pääsivät käymään tasaisin väliajoin ulukona eikä ne kauempaa kuuluvasta paukkeesta tai näkyvistä raketeista välittäneet juuri mitään. Luna oli ainut, joka halusi sisälle, mutta ihan rauhasa sielä oli. Alma tykkäs haukkua kaikkea pauketta. Ada ja Ellu vaan oleskelivat, eivät etes ihmetelleet kovia ääniä. Helppo uusi vuosi siis kaikille.

Hiukkasen vielä hiljaista ja nälkästä porukkaa. Nakit ja kananmunat ihan
kohta pöydäsä ja tunnelma rentoutu kerralla :)

Jokainen vuorollaan pääsi syliin kyttäämään pöyvän antimia.

Vincentki on hoksannu, että kannattaa hypätä syliin katteleen, mitä herkkuja
ne ihmiset oikein syövät.

Luna ei tykkää olla sylisä. Se vaan kerjää aina lattialla ja kyllä seki toimii :)

Alma hyppäs Henrin syliin. Ellu vielä miettii, uskaltasko etes kattoa
pöytään päin. Alma on ainut, joka saattaa ruokaa varastaa, muut vaan
odottaa kärsivällisesti, josko jotain saisivat.

Ruuan jälkeen siirryttiin olohuoneen lattialle. Koirat seuras tarkasti
ympärillä pelin kulkua. No eikä seuranneet, nukkuivat vaan :)

Vincent löysi aina hyvän paikan.

Läheisriippuvainen Vincent <3

Henri seuraavana uhrina.

Kuvassa Tomi syö viinirypälekimpusta rypäleitä. Tai ainaki kuvittelee niin
tekevänsä :) Vilmaa vaan naurattaa.

Tämännäkönen on Alias-pelaaja, joka on just selittäny sanan eikä
pelaajakaverinsa sitä tajua sitte niiin millään. :) Meijän Henri <3

Vuosi 2017 otettiin vastaan pihalla. Koirat saivat jäähä sisälle oottelemaan, kun se pahin pauke osui tietenki just siihen aikaan. Vilma ammattinsa puolesta sai paukattaa kuohuviinipullon auki ja kaataa laseihin. Siinä sitte kilisteltiin ja toivoteltiin hyviä uusia vuosia.

Vuoden 2017 aamu otettiin vastaan nukkumalla pitkään. Käytin koirat ihan aamusta pissalla, syötin ja menin takasi nukkumaan. Olipa ihana vötkistellä pitkästä aikaa. Aamupalan saivat myös koirat. Tässä Ellu uuden vuoden kunniaksi sai omansa ihan pöydän ääressä. Elluhan yleensäki istuu mun vieresä tuolilla, ku aamukaffeja juon. Alma hyppää mun selän taa ja kyttää kainalon alta, josko multa jotain murusia tippuu pöydälle :)

Ellu sai esipestä jogurtin loput. Lusikka oli vain haitoiksi ja paremman
otteen jogurtinjämistä sai omalla kielellä :)

Oikein ihanaa, upeaa ja mahtavaa vuotta 2017!! Mulla on kaikenlaisia suunnitelmia ja toiveita tulevalle vuodelle ja uskon ja luotan, että kaikki niistä toteutuu!