11. tammikuuta 2017

Ellun uudet ulottuvuudet

Oon jo kertonu, että Lunasta on tullu nuori neiti jälleen. Sehän juoksee lenkillä vauhilla eestaas ja on niiin virkeä muutenki. 

Ja tässä siis Luna :)
Kotona Luna ossaa ottaa rennosti!
Nyt sitte muutamana päivänä lenkillä Elluki on löytäny ittestään tuon virkeyden. Tai sanottasko, että löytäny itestään villin puolen. Eikä se aina niin mukavalta oo minusta tuntunu. Elluhan on yleensä aivan älyttömän rauhallinen ja omasa rauhasaan viihtyvä neitonen. Rapsutusta se kaipaa ja tykkää sylisäki olla. Se on hyvinki tarkka, että saa olla ihan yksin prinsessana mun vierellä tai sylisä.  Siihen ei kukkaan muu tuu, ja jos tullee, hampaat on hyvinki äkkiä esillä ajamasa tuon kutaleen pois.


Ellu niiiin tykkää olla sylisä...
... eikä sitä kukkaan uskalla siinä häiritä :)
Kun pääsen mettän reunaa, päästän koirat vapaaksi ikäjärjestyksesä. Lunalta otan pannan ensin ja se jää seistä törröttään paikalleen. Seuraavaksi pääsee irti Alma, joka aina ja joka ikinen kerta lähtee haukkuen juoksemaan. Seuraavaksi lähtee Ellu, joka hyökkää heti Lunan kimppuun. Se on ihan hirviännäköstä ja -kuulosta hommaa, mutta Luna oikein oottaa, että se tapahtuu. Siinä ne kahestaan sitte muutaman kerran toistensa kimpusa häärivät. Ellu pitää aivan mahottoman pelottavan kuulosta ärinää ja se tekee "tappelusta" niin hirviännäköstäki. Ilman ääntä ois varmaan ihan vaan leikkimistä.

Tämä on siis Ellu, se rauhallinen tössöttelijä...
Viimeseksi pääsee Vincent vapaaksi ja se lähtee ku raketti mettään juokseen. Kun Ellu on hoitanu Lunan, se on ennen vaan jääny jolkottelemaan ja haistelemaan johonki mun lähelle. Nyt se on keksiny, että se säntääki Vincentin perään. Vincenttihän juoksee yleensä mettään, ei siis mee polkuja pitkin. Ja sinne sitte säntää nyt Elluki perrään mahottomasti haukkuen. Ellullahan on todella tunnistettava haukku, semmonen kimakka. Nuo kaks on keksineet, että mettää riittää ja sitä tilaa pittää käyttää hyväkseen. Ellun haukku kuuluu välillä tosi kaukaa. Yleensä oottelen, että tulevat polulle takasi, jonka kyllä jossain vaiheesa tekevät. Mutta kun se Ellun haukku saattaa kuulua aina vaan kauempaa ja kauempaa, pittää tuo pariskunta pyytää jo takasi. Kyllähän ne sieltä tullee aina. Nyt, ku mettäsä on aika pimiää, välillä sitä miettii, että jos häviävät kokonaan, mistä lähen ettiin. Tännään lenkillä hävisivät kolme kertaa ja toooodella kauas. Oottelin, josko tulisivat takasi, mutta itellä sitte meinas kärsivällisyys loppua ja "tänne"-käsky tuli ihan itestään suusta. Ja sieltähän ne takasipäin tulivat. Mutta. Se oli Vincent, joka ekana mun tykö juoksi. Ellu sielä mettäsä vielä haukku jotain, mitä lie. Haukku tuli kuitenki lähemmäs ja lähemmäs, joten kyllä seki sieltä kutsusta tulee. Minähän en nää ku ottalampun loisteen verran etteenpäin, joten nuo koirat pitää tunnistaa joko haukusta tai liikkeestään. No, onneksi se Ellu haukkuu :)

Vincent on niin ihana!
Eikös vain olekin?
Päivällä näkkee hyvin, misä tämä poika huuhkasee,
mutta iltasella se on ihan vähä hankalaa.  Aina huudettaesa on
takasi tullu, vaikka misä viilettää.

Alma on menettäny paikkansa lauman vetäjänä lenkillä. Vincent menee etummaisena ja nyt Ellu seuraavana. Luna juoksee noitten kahen peräsä ja Alma kulkee mun eellä muitten peräsä. Välillä seki saattaa mettän puolelle syyhkästä, mutta takasi tullee. Se juoksentelee itekseen eikä muista juuri välitä. Välillä se käy mua komentamasa ja taas lähtee omille teilleen. Näkyvillä kuitenki ovat Luna ja Alma koko ajan. 

Alma näyttäs olevan kans semmonen lössykkä...
... mutta tässä se syö luuta eikä kukkaan muu koira uskalla
askeltakaan ottaa sitä kohti. Jos sen tekevät, Alma heti hyökkää ajamaan
ne pois.

Ei kommentteja: