16. lokakuuta 2016

Välillä taas sattuu, sydämeenkin

Heräsin viime yönä kolmen aikaan aivan läkähyttävään paskanhajuun. Pomppasin sängystä, keräilin märkäpaskat matolta, päästin kaikki koirat pihalle, pesin maton, päästin koirat sisään, pesin Alman takapuolen, joka oli täynnään sitä ittiään ja menin takasi nukkuun. Siinä unta ootellessani oli kaikesta huolimatta tosi onnellinen olo. Vaikka piti kesken unien herätä ajattelin, kuinka onnekas kuitenki oon. Ehin saada paskat matosta ennenku ne kuivu kiinni siihen. Ei tarvinnu lähtä hihnalenkille koirien kans, vaan pystyin vaan päästään pihalle. Suihku oli valmiina takapuolen pesuun. Ja on katto pään päällä, on lämmintä ja kaiken lisäksi ihanat koirat, vaikkaki joku paskaltahaiseva. On työpaikka ja auto, jolla sielä kulkea. On ihanat lapset, ystäviä, on ruokaa enkä tarvitte oikiastaan yhtään mitään muuta. 

Vaikka koirarintamalla nyt on vähä ikäviäki uutisia, ajattelen niistäki, että näin on vaan pitäny tapahtua ja näillä mennään. Fionalla (Violetdream Fit For A Princess), Ellun ja Loren tyttärellä, meni kinner ja joutuu leikkaukseen. Oon niiiiiin pahoillani Sannan puolesta. Ensin jäi Sanna kasvatushaaveet Fionan suhteen ja sitten vielä piti tällainen tapahtua. Ellun kinnervian pystyin käsittelemään nopeasti, kun oli omasta koirasta kyse ja sen suru oli vain itsellä, vaikka osaltaan kosketti myös Ellun kasvattien omistajia. Nyt kuitenki suru on suurempi, kun siinä on mukana myös Sanna. Hänen surunsa on myös minun suruni. Mutta. Eteenpäin mennään kaikki. Fiona tulee kuntoon ja pääsee vielä näyttelykehiä kiertämään. Ja kaikilla asoilla on tarkoituksensa. Nyt vaan mietin, mikä näitten kaikkien tarkoitus oli. Toisaalta jo tiedänki, toisaalta jään miettimään.

Ja sitten mukavampiakin uutisia. Käytin eilen poijat, Vihtorin ja Vincentin, mätsäreissä. Vincent pääsi ensimmäistä kertaa moiseen tapahtumaan. Oli aiiiiivan täpinnöissään, kun sisälle mentiin. Kaikki ois pitäny tervehtiä, kaikki koirat nuuskia ja joka paikkaan teki mieli mennä.  Vihtori otti Vincentistä mallia ja siinäpä sitte kahta poikaa yritin pittää tolokussaan. Vincent meni ensin kehään ja häntä törröllä kulki eteenpäin. Pöydällä oli kuin aina ois siinä ollu. Tämä poika saikin sitte punasen nauhan, joka lämmitti kovasti mieltä. Vihtori meni kehässä kuin vanha tekijä, välillä kuitenki katteli taakseen, kun joku tuli liian lähelle. Pöydällä väisti tuomaria eikä tykänny ollenkaan siinä olla. Sininen nauha siitä tuli ja lopulta sinisten kehässä oli kolmas ja sai vaikka ja mitä palkintoja, pytynki ja ihanan violetinvärisen ruusukkeen. Harjoittelua siis noitten kummankin kans pitää jatkaa. Vincent ei nyt kovasti kehiä taija kiertää, mutta kyllä se johonki näyttelyyn pitää viiä. Sipolan Juha otti mätsäreisä ihania kuvia pojista:

Vihtori <3
Vincentin karvat miten sattuu :)
Vincent toiselta puolen.
Meillä oli sitte perjantai-iltana aika samannäkösiä koiria talosa.  Sekasihan nuo mulla välillä menee itelläki.

Vincent, Ellu ja Vihtori
Velipuoli Vincent siskopuolensa Ellun kans.
Vincent suosikkipaikallaan.
Alma-mamma.
Luna <3
Ellu n paikka on tässä.
Alman pennuilla on kivasti jo yläkulmurit tipahelleet. Adalla vielä yks on ja kovasti tässä jännätään, putoaako itestään vai pitää lääkärin auttaa. Stella (V. Grace To Gaia) on käyny jo mätsäreissä ja oli pentujen kolmas. Ihanan pytyn oli saanu. Kuva Soile Palosaari.


Ja Lyyti (V.  Grace To Selene) ei voi ymmärtää, että tämä lelu onki lasten, ei hänen. Kuva Tuija Kotila.


Oskari (V. Grace To Aither) saa kaverinsa Caron (V. Cadillac) kans kulkea pitkin poikin tuntureita ja metsiä. On heillä kyllä aivan upiat kasvumaastot! Kuva Merja Aikio-Paavola.


Ada (V. Grace To Aurora) käy meillä aina sillon tällön laittamasa Vincentin sekasi leikkimisellään. Tästä tytöstä on tullu aikamoinen neiti. Meillä ollesaan pitää huolen, että saa kaiken huomion ja rapsutuksen. Kun tulee sohvalle rapsutuksia saamaan, ajaa kaikki toiset pois "Tää on mun" -asenteella. 


Sallista (V. Grace To Athene) sain kuvan pari viikkoa sitte. Säkänsä oli mitattu ja oli kokonaista 28,5 cm. On se kyllä niiiin sulonen pikkutirriäinen. Kuva Erika Takkinen.


Ei kommentteja: