31. maaliskuuta 2013

Mettälenkillä

Kun vihdoin viimein taas muistin ottaa kameran mukaan lenkille, laitanpa tännekin muutaman kuvan meijän tytöistä.

Ja pentusuunnitelmat ovat tarkentuneet. Alma on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, jonka pitäisi olla huhti-toukokuussa, tarkempaa aikaa en tietenkään pysty sanomaan. Kovasti mietin, kumpi menee edelle agility vai astutus, ja kun kerrankin on mahdollisuus kesäpentuihin, astutus vei voiton. Nyt tässä vaan odotellaan juoksua. Urosvalinnastani kerron myöhemmin, astutuksen jälkeen :)

Ja niitä kuvia tässä:









24. maaliskuuta 2013

Veeti hoitolaisena

Veeti (V. Bear Paddington) tuli kyläilemään viikonlopuksi. Perjantai-ilta oli aikamoista hyörinää, kun tytöt yrittivät saada osoitettua Veetille paikkansa. Tuo hyväntahtonen tössykkä ei sitten niin millään ymmärtänyt, miksei saa hyppiä ja pomppia ympäriinsä, miksei Luna ymmärrä leikkiinkutsua ja miksei mahdu sohvalle kolmen tytön lisäksi. Kokoahan Veetillä on puolet enemmän kuin tytöillä, joten sekin hiukan hämmentää laumassa. Lauantaina jo lauma oli rauhallinen, mitä nyt välillä Luna näytti hammasta ja yritti opettaa Veetille, että hänen pitää saada olla rauhassa. 

Veeti, säkältään lähemmäs 45 m

Veeti kasvaa kotonaan kahden kissan kanssa. Oiskohan ne opettaneet Veetille tämän leikin eli valon jahtaamisen: Istuin keittiön pöydän ääressä ja avasin läppärin kannen. Siitä sattui valo keittiön seinään ja Veeti sen huomasi heti ja yritti saada sitä kiinni. Heiluttelin kantta ja Veeti hyppi ja pomppi valon perässä. Kun sitten lopetin ja valo jäi yhteen kohtaan, Veeti uskollisesti istui ja tuijotti valoa. Meijän tytöt olivat aivan ymmällään, mitä se tuo meijän vieras oikein tuosa seinällä näkee. Jokainen vuorollaan kävivät haistelemassa seinää ja ihmettelemässä. Lunakin katsoi mua ihmetellen: "Onko tuo Veeti ihan järissään?!" :)

"Siinä se on!!"


"Tää on mun"

"Vahdin, ettei kukaan muu tätä multa vie!"

Veeti


19. maaliskuuta 2013

Agilitykisat ohi

Osallistuttiin sitten Alman kans viime viikonlopun Active Dogs ry:n eli oman seuran järjestämiin agilitykisoihin. Kolmelle radalle olin meidän ilmoittanut.

Aamulla jo lähtiessäni oli vähän olo, että tuleekohan kisoista mitään. Yön nukuin todella huonosti ja aamun touhuilu oli sellaista juoksentelua enkä päässyt rauhoittumaan ollenkaan. Kisapaikalla yritin rauhoittua lämppärilenkillä, mutta en saanut itseäni kunnolla kasattua. Eka rata (agilityrata) levähti käsiin jo toisella esteellä. Alma reuhahti miten sattuu ja muisti huomautella mua koko radan ajan. Toiselle radalle sain jotenkuten itseni kasattua, mutta en tarpeeksi. En saanut tuntumaa rataan juuri ollenkaan. Hypärin lähdössä tuntui suht hyvältä, mutta kun Alma tuli kepeiltä viimeisestä välistä ulos, turhautuminen nousi pintaan ja loppuradan ohjaukset olivat tosi löysiä. Kovin mukava maku ei suuhun jäänyt, mutta rutkasti sain kyllä oppia, mihin kannattaa kiinnittää huomio seuraavaan kisaan keskittyessäni. Edellinen ilta jo kannattaa rauhoittaa ja varsinkin kisapäivän aamu!

Tässä pari kuvaa todisteeksi, että kyllä me kisoissa oltiin :)  Yhden videon lisäsin kuvablogin Agilityvideoita-kansioon. Siitä näkee, kuinka löysää menoa lauantaiset radat olivat :)

Kuva: Mika Juntunen

Kuva: Mika Juntunen

11. maaliskuuta 2013

Lenkillä tyttöjen kans


Käymme päivittäin tyttöjen kanssa mettälenkillä. Lenkkipolkuja riittää ja metsään pääsee vain tien ylittämällä. Näin talvisaikaan on aivan ihana lumisessa metsässä tarpoa. Välillä lumisateiden jälkeen pitää itse tehdä polut, välillä on hyvät lumikelkkojen tekemät tiet.

Tässä muutamia kännykameran kuvia (ei kovin hyviä) siitä, mitä Luna, Alma ja Impi lenkillä tekevät. Myös pari kuvaa lenkkimaastoistamme pitää laittaa, niin ihanaa siellä metsissä on.

Tämmösiä ihania maastoja meillä Käpylänperällä <3
Lumisia puita ja aurinkoa
Tässä päästään kohta itse asiaan.
Ja täys rähinä päällä.
Ja lopulta neitokaiset sulassa sovussa.


Retu kävi kylässä ja Alma ja Impi treenaili agilitya

Retukin  (Violetdream Chevrolet) kävi  sitten meillä kyläilemässä. Olipas poika kasvattanut aikamoisen turkin ympärilleen! Retu asustelee ihanassa perheessä ja leikkikavereita löytyy monta. Retu on sisarustensa tavoin aikamoinen ikiliikkuja. Pihalla se riehui yksin ihan innoissaan juosten päättömästi sinne tänne. Sisällä riehuntaa rajoittivat meijän tytöt, joista varsinki Alma oli sitä mieltä, että paras on pysyä paikallaan ja varsinkin erittäin kaukana hänestä. Aivan ihastuttava on kyllä tämäkin poika. Korkeutta oli 32,5 cm ja tosiaan turkkia vaikka muille jakaa. 

Tässä muutama kuva. Virtaa riitti pöydällä, mutta jokusen kuvan Henri sai räpsästyä :)

"Minä, Retu, tässä."
Ja vähän tältä sivulta kasvoja...
Nuo korvat <3
Hetki paikallaan - räps.
Alman kans  kävin lauantaina korvaavissa treeneissä ja olihan taas menoa ja vauhtia. Rata oli aikamoista pyöriskelyä ja ensimmäisellä kerralla olin täysin hukassa ja unohtelin putkien (joita riitti!) jälkeiset radat. Alma kuitenkin teki kaikki ohjauksen mukaan, kuten pitääkin, joten nou hätä. Toisella kerralla tehtiin se koukeroinen ja monta mutkaa sisältävä rata huippuvauhtia ja aivan upiasti vain yhellä kiellolla, kun en vieny riittävän pitkälle putkeen. Aivan upia rata oli!

Aikamoisessa euforioissa ajelin sitten kotiin vaihtamaan koiraa ja Impin kans alotettiin agilityyn tähtäävässä ryhmässä. Impi oli vähän hoo moilasena, kun halliin astuttiin. Katteli ja haisteli ja ihmetteli, missä ollaan. Suoriutu kuitenkin tehtävistään ihan hyvin. Kotiläksyksi tuli naksutinkouluttaminen ja jalkojen väliin tulon harjottelu. Sitä harjoteltiin kotosalla ja sunnuntaina sitten päästiin kokeilemaan, miten naksutin toimi. Ja toimihan se. Kosketusalusta löytyi ja venyttelyt onnistuivat. Peruuttaminen ei oikein mennyt Impillä jakeluun, mutta eiköhän se tästä vielä onnistu. 

Kovasti on nyt mietinnässä, jatkanko Alman kanssa agilitya kesän vai astutanko seuraavasta juoksusta. Agility tuo aivan huippuja onnistumisen tunteita, mutta toisaalta kuitenkin olisi mahdollisuus kesäpentuihin, johon seuraavan kerran olisi mahdollisuutta joskus kaukana tulevaisuudessa. Ja se merlenarttu niiiiiin on toivomuslistalla itsellä. No, kattellaan. Ens viikonloppuna on Active Dogin kisat ja niitten tulos ehkä näyttää, miten tästä eteenpäin.

5. maaliskuuta 2013

V. Baby Gremlin eli Lempi hoidossa

Saatiinpa nauttia pikkuisen Lempin suuresta lemmestä muutaman päivän. Lempi upposi äkkiä laumaan, mutta oli koko ajan ihmeissään meijän tyttöjen kovista leikkiotteista ja varsinkin niitten käyttäytymisestään ulkona, ne kun haukkuvat jokaiselle äänelle ja ohi liikkuvalle autolle. Lempi on kyllä semmonen mussukka, sylissä viihtyy rapsutuksia oottellen. Tykkää pistää kuononsa kaulakuoppaan ja vaikka nukahtaakin siihen. 

Otettiin kuviakin ja tässä jokunen otos. Kahdesta ylimmäisestä en meinannut ensin hoksata, kumpi on kumpi. Piti käydä tarkistaan koirat ja sitten vasta nimetä kuvat :)

Impi lenkillä
Lempi lenkillä
Lempi ei oikein tykännyt olla pöydällä :)
Impi taas tykkäsi kovastikin pöydällä olosta
Siskokset, Impi ja Lempi
Impulan pimpula
Lempi Lemponen
Tyttäret leikkii ja Lempi ihmettelee


2. maaliskuuta 2013

Aihkikin kävi kylässä

Aihkikin  (Violetdream Corvette) kävi kyläilemässä Käpylänperällä. Aikamoinen ikiliikkuja Aihki on ja avoin ja sosiaalinen tapaus. Korkeutta oli kertynyt n. 34 cm (18 vkoa) ja tassujen koosta päätellen kasvaa uljaaksi urossheltiksi. Aihki on jo aloittanut koulunyntinsä ja on pentukurssilla. Kaverinaan kotona sillä on merleuros Nokku, joka myös kävi meillä vieraisilla. Nokku oli kovasti kiinnostunut Lunasta, mutta pitänee kertoa Nokullekin, ettei heistä taida paria tulla :) Miljoonasti kiitoksia Merville ja Eikalle, että kävitte tämän suloisen pojan meille esittelemässä!

Meijän tytöt ottivat vierailusta kaiken irti ja kotona on nyt toooosi rauhallista (kts. kuvat alla) :)

Tässä jokunen kuva:

Aihki sekunnin paikallaan.

Voiko ihanampaa ilmettä olla!
Kun Nokku lähti lenkille, kelpas Vilmakin kaveriksi.

"Antakaa mun nukkua!"

Ei me jakseta nousta...