29. joulukuuta 2011

Oliskohan vaiko eikö olis

Eipäs pysty satavarmasti sanomaan, onko Alma-neitimme masussa kasvamassa pentuja vaiko ei, mutta on se neiti muuttunut viikon aikana! Entinen säpäkkä neiti on nykyään rauhallinen, jopa vaisukin, ja niiiiiiin hellyyden kipeä, ettei paremmasta väliä. Ruoka ei tunnu maistuvan joka päivä, mutta onneksi syö kuitenkin suht hyvin, kun syö. Ulkona ei Lunan häntä ole samanmoisen saalistuksen kohde kuin ennen. Näyttää välillä, että Alma elää ihan omassa maailmassaan, käveleskelee ja haistelee omiaan, vaikka Luna kuinka yrittää saada sitä peräänsä juoksemaan. Että jos näistä merkeistä jotain voisi lukea, vois ajatella, että helmikuun alussa meillä saattaisi olla pentulaatikolle käyttöä :)

15. joulukuuta 2011

Odottelua

Kohta kaksi viikkoa kulunu ensimmäisestä astutuksesta ja odottelemma jonkinmoista merkkiä, josko Edin jälkeläisiä olis Alman massussa kasvamassa. Kovasti Almasta on tullu hellyyden kipeä, mutta voi olla jotain muutakin hormonihyörinää. Samanlainen sähikäinen se on kuin ennenkin eikä ole vauhti hiljentynyt. Nyt on kaksi juoksuista narttua talossa ja täytyy sanoa, että kyllästyttää välillä katastaa niitten touhuja, kun hyppivät toistensa selkään. Nythän se on kääntynyt niin, että Alma on se aktiivisempi osapuoli ja Luna häntäänsä ja takapuoltaan tyyrää. Lunan hyppelyt on onneksi vähentyneet.

Jos kaikki menee kuin pitää, laskettu aika ois aika noin suurinpiirtein 2.2.12. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin :)

Alma-neiti toukokuussa 2011

3. joulukuuta 2011

Huh, millä vauhdilla juoksu sitten edistyikään!!

Niin se vaan nopiaa edisty Alman juoksu, etten perässä pysynyt. Tärppipäivä tuli siis enemmin kuin arvasinkaan ja aika epäkiitolliseen aikaan, kun urhooksi suunnittelemani Pikikuonon Brad Pitt olikin menossa Helsinkiin messareihin. Eli nopiasti piti suunnitelmat muuttaa. Blue merle -urosta en toista Bradin kaltaista tiedä, mutta noin kahden sekunnin mietinnän jälkeen tiesin heti, kuka olisi Bradin lisäksi enemmän kuin passeli urho Almalle: Lillebergin Päivin Edi. Olen Ediä ihaillut aina sen luonteen, rakenteen ja liikkeitten vuoksi. Ainoa asia, joka Edissä on häirinnyt, on se, että se on soopeli :) Minä kun oon luullu olevani aina blue merle/trikki -ihminen! Mutta nyt en enää ole ja oon aivan äly onnellinen, että Päivi antoi Edin Almalle urhooksi! Ja kaiken lisäksi tästä yhdistelmästä voi odottaa vaikka ja mitä: molemmat ovat säpäköitä agilitykoiria, luonteet molemmilla aivan huippua eikä kyllä rakenteissakaan vikoja löydy!

Tässäpä pari kuvaa agilitytykki Edistä, Helskon Tsaikovskista:

Kuva Päivi Lilleberg

Kuva Juha Lehtikangas


Edi on astunut nyt kaksi kertaa Alman, huomenna vielä varmistellaan kolmannen kerran. Molemmat astutukset kävivät kuin elokuvissa - molemmat koirat tiesivät mitä tehdä. Jännitin hieman ennen ensimmäistä astutusta, miten Alma suhtautuu asiaan - se kun aika helposti näyttää hammasta, kun ei jostain tykkää - mutta sehän käyttäytyi kuin unelma. On se niiiiiiiin ihana tuo Alma, etten pysty lopettamaan kehumistaan!

Nyt sitten vaan odottelemme, odottelemme ja odottelemme ja pijämmä peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy joskus helmikuun alkupäivinä!