Hiukkasen erilainen joulu

Joulu on ohi ja vuosikin jo vaihtunut. Loman merkeissä olen joulun aikaa viettänyt ja yrittänyt rentoutua kiireisestä syksystä. Loma minulle tarkoitti sitä, ettei aamulla tarvinnut herätä ennen sianpieremää ja lähteä töihin. Muuten kyllä onkin sitten saanut olla kaikkea muuten kuin rentona lomalaisena,  josta lisää alla. Olen kuitenkin saanut lötköttää sohvalla, nukkua pitkiä yöunia ja käydä metsälenkit justiinsa silloin, kun se itselle parhaiten sopi.

Hoitolaiset tulivat


Viivi, Valto ja Siru tulivat joululomalle muutamaa päivää ennen joulua. Valto ja Siru tulivat kuin kotiinsa, ovathan meillä jo useammin olleet. Viivi ihmetteli pari ensimmäistä päivää, mihin hourulaan sen on tullut. Sellainen meno täällä oli, kun uusia koiria taloon tuli, etten yhtään ihmettele Viivin suhtautumista. Viivillä oli myös ensimmäiset viisi päivää ujo pissa eli ei pissannut pihalle/omaan metsääni ollenkaan, vaan se piti viedä aina tien yli metsään. Ruoka ei kelvannut ensimmäisenä päivänä, mutta sekin jo toisena päivänä alas meni. Kun Viivi kotiutui kunnolla, se tuli jopa syliin istumaan ja rapsutuksia saamaan. Se tosiaan vaan tuli, ei kysellyt, jaksanko sen syliini ottaa :) Ja Viivi on todella kova juttelemaan. Välillä puhuu niin paljon, etten tahdo ehtiä edes kuuntelmaan.

Ja kuvahan piti tietenkin ottaa, kun hoitolaiset tulivat. Oikealta ensimmäinen on Valto ja kolmas Siru.  .  
Viivi

Joulurauhaa - hah!

 

Adakin tuli joulua meille viettämään omana bitch-itsenään. Sehän muuttuu ihan toiseksi koiraksi meille tullessaan. On omasta mielestään niiiin pomoa, niin pomoa, kunnes joku sille ärähtää.  Hoitolaisista se ei tykännyt ollenkaan. Sirun kanssa leikkivät "kuka on pomo" -leikkiä koko ajan. Hampaitaan näytellen toisensa aina ohittivat ja välillä näki, että kumpikin yritti ärsyttää toista ihan tahallaan. Viivikin sai Adalta osansa, mutta eihän se Ada enempäänsä uskaltanut vanhaa rouvaa kiusata. 

Adan ilmeestä kyllä näkee, mitä mielessään pyörii :)
Meillä oli siis jouluaattona yhdeksän koiraa, 1 collie ja 8 shelttiä. Heistä 7 oli narttua (Viivi, Luna, Alma, Siru, Ellu, Ada ja Sylvi) ja kaksi urosta (Justus ja Valto). 

Sohvalla vasemmalta Justus, Sylvi, Luna, Valto, Ada, Ellu, Siru ja Alma. Viivi johtaa porukkaa lattialta.
Valto on leikattu, mutta Justus on juuri miehisyytensä löytänyt hiukan alle 1-vuotias höyrypää. Alma aloitti juoksun ennen joulua ja aavistelin tärppipäivän osuvan jouluaatoksi. Enkä siinä väärässä ollut. Nämä kaksi asiaa kun lyödään yhteen saman katon alle, tärppinen narttu ja höyrypää uros, ei siinä naurussa pidättelemistä ole, pikemminkin itkussa. Niinpäs sitten jouluaattona meillä alkoikin aikamoiset geimit, kun Alma oli sitä mieltä, että haluaa antaa ja kaikille. Se seisoi  sekä sisällä että pihalla paikallaan häntä käännettynä.  Jos joku käveli metrin, kahden päästä, Alma käänsi heti takapuolensa tätä kohti ja odotti vaan auttajaansa. 

"Tulkaa nyt mua auttamaan. Ihan sama kuka, kunhan vaan joku tulee!"
Justus oli iloinen auttaja, mutta minun mielestäni ihan väärä siihen hommaan.
Luna, tuo hellämielinen, auttaa Almaa. Onneksi oli muitakin narttuja talossa,
ettei Lunan tarvinnut ihan kaikkia voimiaan käyttää tähän hommaan.


Justus-ressuhan oli ihan stressissä ja vauhkona, ja minulla, Vilmalla ja Henrillä oli täysi piteleminen siinä.  Välillä laitoimme Justuksen portin taakse, ihan vaan saadaksemme pienen huokaisuhetken. Alma keksi, että voisihan se Justus portin läpikin häntä auttaa, ja kun meillä silmä vältti, siellähän se oli porttia vasten takapuoltaan tyyräämässä. Pitikin portin eteen laittaa toinen portti. Välillä laitoimme myös Alman jäähylle, että saivat muut vapaana olevat olla hetken rauhassa. Justuksen omistaja, Aini, haki Justuksen joulupäivänä ja sain viettää suht rauhallista elämää lauantaihin saakka.

Uutta vuotta odotellen

 

Uudenvuodenaaton rakettien paukutuksia odottelin jännittyneesti, kun en tiennyt, miten nuo hoitolaiset ja meidän kaksi pienintä niihin suhtautuvat. Onneksemme paukuttelu alkoi vasta kuuden aikaan illalla. Kukaan muu ei niihin juurikaan reagoinut, mutta Siru-ressu oli ihan stressissä. Se tuli syliin, läähätti ja kauhulla katseli ulos. Valtoakin hiukan jännitti, mutta ei reagoinut muuten kuin sillä, ettei tullut ulos. Muut, paitsi Siru ja Valto, kävivät illan aikana ulkona useaan kertaan. Justus ja Sylvi vaan tuijottivat ja haukkuivat raketeille. Luna jossain vaiheessa iltaa ei enää halunnut ulos, ehkä oli liikaa joku paukaus ollut.

Uusi vuosi 2018


Uuden vuoden ensimmäisen päivän aloitin moppailemalla alakerrassa höyrypääpojan merkkailuja. Tänä aamuna näytti myös siltä, että vaikka Almalla alkaa pahimmat päivät olemaan ohi, odotettavissa on samanmoiset ajat vielä pitemmänkin aikaa. Ellu ja Luna siihen malliin itseään putsailevat ja varmaan vielä Sylvikin siihen perään jatkoksi tulee. Aikamoiset geimit tänäänkin jo oli. Luna astui Almaa, Ellu Sirua, Siru Ellua, Alma Sirua, kaikki toisiaan. Aika monta junamuodostelmaakin näin. Justus oli välillä geimeissä mukana, mutta lopulta katseli tapahtumaa portin takaa. Täytyy sanoa, ettei kovin mukavaa katseltavaa se ole. Ja varsinkin kun Viivikin oli löytänyt itselleen kaverin, sakemannipehmolelun, jota toisten esimerkin mukaisesti astui. 

EVVK! Ei aina jaksa.
Vähä vielä tekis mieli Almalla...
Siru
Sylvi
Valto
Trikkejä, merlejä, Alma keskipisteenä.
Viivi uuden rakkaansa vierellä. Kun otin kameran käteeni ja siihenpä tupsahti muitakin
kuin vain Viivi. Kameraorientoituneita koiria, sanoisin. Huom. Justus sohvalla vain haluaa Alman.



Kommentit