27. elokuuta 2017

Voi pyhä Sylvi sentään!

Niinpä siinä sitten kävi, että laumamme kasvoi yhdellä jäsenellä. Eilen haimme uuden tulokkaan, Shadeland You Could Be Mine, 9 viikkoa, Vierimaan Katjalta ja on minulla sijoituksessa häneltä. Olen tässä jo vuoden verran etsiskellyt trikkinarttua eli uutta kantanarttua. Useampi on jo ollut meille tulossa, mutta sitten on pentu kasvanut isoksi/jäänyt pieneksi tai kasvattajan kotiin jne. Kun Justus tuli, etsintä jäi taka-alalle tai oikeastaan lopetin sen kokonaan. Mutta. Katjan ilmoitus facessa iski sen verran isosti, että oli ihan pakko ottaa Katjaan yhteyttä. Yhdistelmä oli niin ihana ja tytön takana oli myös Susadan Windhavenia, tuota ihanaa Violaa, jota olen ihaillut sen pentuajasta alkaen. Loppujen lopuksi sitten tytön nähtyäni sydän oli täynnä varmuutta, että tämä meille olisi ihana saada. Ja kun Katjakin oli sitä mieltä, että se meille voi tulla, kävimme sen Henrin kanssa eilen hakemassa. Sydämeni pohjasta kiitos Katja tästä ihanasta tytöstä <3

Sylvi, 9 viikkoa ja 5 päivää <3

Automatka meni todella hyvin. Tyttö istui Henrin sylissä ja katseli ohitse vilahtavia maisemia ihmetellen.  Kotiin tullessa päästettiin tyttö pihalle ja se lähti heti tutustumaan. Kun sisältä kuului haukuntaa, se oli koko ajan menossa sisälle. Päästimmekin sitten koirat ulos ja ne saivat haistella tytön kunnolla. Muut koirat jäivät ulos ja tulokas pääsi tutustumaan sisätiloihin. Ja todella reippaasti tyttö alakerran kiersi, lopulta otti lelun suuhunsa ja alkoi leikkimään. Päästimmekin sitten koirat yksitellen tutustamaan uuteen jäseneen, ja ei mennyt kauaa, kun tyttö veti Justuksen ja Adan kanssa sellaista rallia että oksat pois. Tähän laumaan siis upposi tämäkin tyttö todellakin nopeasti. Tänään ovat Ellu ja Alma näyttäneet, ettei kannata kovin lähelle tulla. Todella hienosti tämä pieni tyttö osaa isompiaan lukea ja kunnioittaa todella hyvin noiden kahden arvokkaan leidin henkilökohtaista tilaa. Kauaa ei varmasti mene, kun nuokin neidit tottuvat tyttöön.

"Evvk moinen nappula!"

Ja pitäähän koiralla myös nimi olla. Pyörittelimme eilen Henrin ja Vilman kanssa nimiä sinne tänne. Sohviksi se ristittiin ja sitä illalla jo tytölle opetin. Yhtäkkiä kuitenkin tuli mieleen, että kun nyt vietämme Suomi 100 -juhlavuotta, olisi mukava olla nimi, joka muistuttaisi siitä. Ja mieleen tuli presidentti, joka Suomessa oli 25 ensimmäistä elinvuottani eli Urho Kaleva Kekkonen. Kun Urhoa ei oikein tytölle voi nimeksi antaa, oli Sylvi mielestäni paras seuraava valinta. Kun vielä Sylvi kuvaa jotenkin tuota tyttöäkin ("voi pyhä Sylvi sua"), nimihän oli sitä myöten selvä. Pikkuhiljaa alkaa Sylvi-nimi mennä perille myös nimen kantajalleenkin. Nappulaa tulee todella nopeasti ottamaan, kun sitä Sylvi-sanaa huutelen :)

Eka luu uudessa kodissa.

Justus ja Sylvi ovat jo kaverukset. Vauhtia riittää, kun Sylvi on hereillä. Justus ei tahdo ymmärtää, kun Sylvi ottaa sen lelun. Kulkee vaan Sylvin perässä ihmetellen, miten siinä näin kävi. Välillä se ottaa lelun Sylvin suusta ja vie pois, mutta välillä niistä myös tapellaan. Nätisti Justus osaa pennun kanssa leikkiä. Mutta kun Sylvi ottaa Lunan nallen suuhun, saa se kyllä siitä kuulla! Eilen illalla Sylvi alkoi leikkimään Lunan nallen kanssa ja Justus jo siinä vaiheessa kierteli huolestuneen näköisenä Sylviä. Ja eihän mennyt kauaa, kun Luna hyppäsi sohvalta ja kävi ilmoittamassa, kaiketi aika selvästi, että "nyt kuule menit liian pitkälle". Sylvi päästi nallesta nopeasti irti, siirtyi häntä alhaalla pöydän alle ja pois Lunan lähettyviltä. Mutta eiköhän noita leluja riitä kaikille, on niitä edelleen sellaiset 30 kpl pitkin poikin lattioita :)



"Täh, mitä nyt?!"

Niskavuoren Heta (kiitos, Sauli, Lunan uudesta nimestä :)) tässä ilmoittaa,
että jos ei tämä meno lopu, se saa jatkua. Ei se tuo Luna tahdo ymmärtää
leikkiviä lapsia :D

Tänään kävimme metsälenkillä koko poppoon kanssa. Sylvi oli välillä sylissä, välillä juosta teputteli muitten perässä. Kävyt maistuivat ja kaikenmoiset kepit, mutta jätti ne kyllä ihan omasta tahdostaan matkan varrelle. Sylvi-nimeään totteli todella hyvin ja tuli aina luo, kun sillä häntä huutelin. 

Justus tuntuu nyt todella isolta ja aikuiselta, vaikka vielä perjantai-iltana se oli pieni pentu.  Onneksi sillä on vielä pennun kujeet, etten liian vanhaksi sitä pääse luulemaan. Ja aivan ihanasti se tosiaan osaa tuommosen pienen pennun kanssa olla ja touhuta. Vaikka vauhtia ja kokoa Justukselta löytyy, osaa kyllä Sylvi pintansa pitää. Hampaat on nopeasti esillä ja Justuksessa kiinni. 

Justuksesta pitäisi kyllä ottaa lisää uusia kuvia. On se niiiiin ihana!

Ja hetihän se piti alkaa Sylvin koulutus poseeraamaan kameran edessä. Ei vielä onnistunut, vaikka nyt tässä paikallaan näyttäisi olevankin. Istahti ja lähti heti juoksuun, mutta ehdin just ikuistaa meidän uuden laumamme :)



Ei kommentteja: